Mitä ihmettä voisi tehdä ujojen ja epävarmojen kanssa? Ujo piiloutuu koloonsa pois muiden ulottuvilta mutta toivoo, että joku tulee ja kiskoo hänet sieltä ulos. Treffipalstoillehan niitä tapauksia varmaan kerääntyy tavallista enemmän.
Ujous ei välttämättä ole sama kuin saamattomuus.
Odotan mieheltä aloitetta, ellei hän ole jo viesteillään osoittanut olevansa niin kiinnostava, että haluaisin todella tavata. Mutta jos viesteissäkin on vain pari lausetta, ei oikein houkuttele.
Jotkut sentään uskaltaa näin sähköpostitse ehdottaa tapaamista, hyvä niin. Treffit elokuvissa vielä sujuvatkin, mutta entä sen jälkeen, miten saisi avautumaan? Kun "mitä tykkäsit elokuvasta" -repliikkien jälkeen ei toiselta saa sanaa suusta tenttaamatta. Hän ei tietenkään uskalla ehdottaa uusia treffejä. "Ei kukaan halua tavata uudelleen, kun olen tämmöinen...."
Liekö naisissa yhtä epävarmoja, en tiedä, mutta miesten kohdalla tämä näyttä olevan yleistä. Mikä ihme sen on saanut aikaan?
Yhtä paha, jos alkuun on päästy, on että hän ei kehtaa sanoa, että haluaa lopettaa, tai että olen vain kiva tyyppi, muttei hän rakastunut. Sen sanominen kuulemma loukkaisi liikaa. He toivovat tulevansa jätetyksi.
Pitäisiköhän omissa tiedoissa olla myös paikka, jossa määritellä epävarmuutensa taso ja ihannekumppanista tieto, haluaako samanlaisen vai itseä varmemman kumppanin. Mahtaisiko kaksi yhtä ujoa edisityä sen paremmin? Vai meneekö se siihen, että kumpikaan ei saa mitään aikaiseksi suhteen luomiseksi?
Ujous ei välttämättä ole sama kuin saamattomuus.
Odotan mieheltä aloitetta, ellei hän ole jo viesteillään osoittanut olevansa niin kiinnostava, että haluaisin todella tavata. Mutta jos viesteissäkin on vain pari lausetta, ei oikein houkuttele.
Jotkut sentään uskaltaa näin sähköpostitse ehdottaa tapaamista, hyvä niin. Treffit elokuvissa vielä sujuvatkin, mutta entä sen jälkeen, miten saisi avautumaan? Kun "mitä tykkäsit elokuvasta" -repliikkien jälkeen ei toiselta saa sanaa suusta tenttaamatta. Hän ei tietenkään uskalla ehdottaa uusia treffejä. "Ei kukaan halua tavata uudelleen, kun olen tämmöinen...."
Liekö naisissa yhtä epävarmoja, en tiedä, mutta miesten kohdalla tämä näyttä olevan yleistä. Mikä ihme sen on saanut aikaan?
Yhtä paha, jos alkuun on päästy, on että hän ei kehtaa sanoa, että haluaa lopettaa, tai että olen vain kiva tyyppi, muttei hän rakastunut. Sen sanominen kuulemma loukkaisi liikaa. He toivovat tulevansa jätetyksi.
Pitäisiköhän omissa tiedoissa olla myös paikka, jossa määritellä epävarmuutensa taso ja ihannekumppanista tieto, haluaako samanlaisen vai itseä varmemman kumppanin. Mahtaisiko kaksi yhtä ujoa edisityä sen paremmin? Vai meneekö se siihen, että kumpikaan ei saa mitään aikaiseksi suhteen luomiseksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
suurin osa naisista etsii niitä superitsevarmoja ja suurin osa miehistä kelpuuttaisi epävarmankin.
Monesti naisista ei saa selvää ovatko he ujoja, epävarmoja, epäkiinnostuneita, kiinnostuneita vain kavereina jne.
Mielestäni nainenkin voi ehdottaa nykyään treffejä jos mies vaikuttaa epävarmalta.
Itse en ole kovinkaan epävarma miehenä noin muuten mutta sen verran kovia kolauksia on tullut ihmissuhderintamalla että pientä epävarmuutta voi olla ilmassa kylläkin ja se varmaan on pilannut joitakin juttuja heti alkuunsa kun naiset aistivat tuon eivätkä pidä siitä.
Mutta jos on tarpeeksi monta kertaa potkaistu päähän niin vaikka kuinka uskoisi itseensä niin sitä epäilee että onkohan se toinen kiinnostunut lainkaan vai ei. Varsinkin kun naisten lukeminen usein on mahdotonta kun piilottelevat omassa epävarmuudessa ja epäilyissään niitä mahdollisia tunteita.
Rohkeuden lisäksi tarvittaisiin ihmisiltä ymmärrystä epävarmuutta kohtaan. En ole itse pahimmasta päästä mutta voin vain kuvitella että joku vähänkään epävarmempi mies ei varmaankaan saa ketään naista kiinnostumaan itsestään.
En usko, että superitsevarmatkaan on kovin haluttuja. Jos ajattelee olevansa maailman paras tyyppi joka asiassa, niin kyllä silläkin karkoitetaan toiset pois. Ihan tavallinen saisi olla, eikä pitää itseään maailman huonoimpana.
Oli kirjoiteltu jo viikkoja, pari kertaa treffitkin sovittu, mutta mies perui. Sanoi jo alussa olevansa ujo. En saanut selville, oliko tuo ujoutta, vai eikö hän ollut kiinostunut ja edes halunnut tavata. Pelkkää meilisuhdetta ei kuitenkaan kumpikaan haettu, mutta minkäs teet, kun juttu ei etene. Ja hänen viesteissään oli vain muutama lause, vaikea kiinnostua riittävästi siltä pohjalta, että ehdottaisin itse treffejä.
On omallakin kohdallani kolauksia ollut ja siinä mielessä ymmmärränkin. Pitkä kirjoittelu on kuitenkin mielestäni pahasta. Siinä ehtii jo luomaan toisesta mielikuvituspersoonan, ja pettymys on sitä suurempi, mitä huonommin kuvitelma osui kohdalleen. Lopputuloksena lisää epävarmuutta.
kävin kans ja tarkoitus oli löytää kiva mies.
Yli 60 oli känyt profiilia katsomassa,kukaan ei viestinyt,eikä vastannut.
Miksi he sinne tulee?myös ihmettelin valokuvia,ihan kauheeta,ei yhtään panostettu siihen miltä nayttää.
Lopetin ja en kadu.