Parisuhde on minusta jokseenkin vaativa elämisen muoto. Koko ajan pitää ottaa huomioon toinen ihminen. Toisaalta, kun sitä parisuhdetta vaalii ja huoltaa suhteellisen säännöllisesti, niin kovin isoa kriisiä ei tule yllättäen.
Mitä te olette oppineet rakkaudesta vuosien varrella? Mitä olisitte tehneet toisin, jos voisitte kääntää ajan kelloa taaksepäin?
Mitä te olette oppineet rakkaudesta vuosien varrella? Mitä olisitte tehneet toisin, jos voisitte kääntää ajan kelloa taaksepäin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
..tekisinkö mitään toisin...
Ne tekemäni virheet ovat kuitenkin opettaneet mua enemmän kuin ne asiat, jotka olen tehnyt oikein...
antanut hänelle enemmän huomiota ja kohdellut paremmin. Tein hänet usein tarkoituksella mustasukkaiseksi kaiken maailman blondeilla sekä kehuin usein hänen kavereitaan. Tämä johti siihen että hän kylmästi hylkäsi. No, tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta sitten seuraavassa suhteessa muistan nämä virheet...
jos noin on.
Olisin valinnut ihan toisenlaisen miehen. Se olis varmaan kohta A, joka sitten vaikuttaisi aika moneen muuhun asiaan. Lista on niin pitkä, että tila loppuu kesken. Olen oppinut kyllä niin paljon, että toivon myös ottaneen opiksi ihan käytännössäkin. Toivon, etten ainakaan koskaan toistaisi samoja virheitä ja lapsillenikin olen koittanut opettaa virheistäni, ettei heidän ihan kaikkia virheitä tarvitsis itse tehdä.
Sen olen oppinut että asioista pitää kertoa heti, niistä jotka ahdistaa ja niistä jotka tuntuu hyvältä.
Minulla vaan on huonona tapana se että sanoa töksäytän asiat, ilman kiertelyä ja kumma kyllä jotkut miehet ovatkin ottaneet ja vetäneet koko kasvimaan nenuliinsa... ei vain sitä kuuluisaa hernettä.
rakkautta voi hallita millään tavoin. Tässä kohden tulee mieleeni eräs itämainen sanonta, jossa rakkautta verrataan perhoseen: jos yrittää tavoitella sitä ja juosta sen perässä, ei koskaan tule sitä tavoittamaan, mutta jos istuu paikalleen, se saattaa istahtaa kädellesi ;). Rakkauden olemassaolo on myös vapaaehtoista ja sen pitää olla molemminpuolista ja sillä tavoin tasapainoista. Ehdotonta, molemminpuolista luottamusta ... jos perhosen yrittää vangita, sen siivet voivat särkyä. Olosuhteita pitää vain yrittää parisuhteessa pitää otollisina sille, että tuo perhonen pysyisi minun kädelläni :).
molemminpuolista. Olet ihan väärillä jäljillä jos noin luulet. ihannetapauksessa niin on mutta se ei ole mikään rakkauden edellytys että sen on oltava molemminpuolista. rakkaus kun ei ole sidoksissa mihinkään muuhun kuin omaan sydämeesi ja siihen miten se tuntee.
Ei ole kait koskaan sellaista että molemmat rakastavat toisiaan yhtä paljon, suurin osa suhteista lienee kuitenkinnäin; jompikumpi rakastaa enemmän.
Vaikka ideaalisintahan lie se että molemmat rakastaisivat toisiaan yhtäpaljon, mutta realistisesti se lienee aika harvinaista.
Menepäs hiekkalaatikolle ja ota kourallinen hiekkaa nyrkkiisi ja purista lujaa... kuinka monta hiekan jyvää jää nyrkkisi sisälle? Jos taas otat hiekkaa kämmenellesi etkä purista yhtään, kuinka paljon hiekkaa on kämmenelläsi. -Mitä tiukemin puristat/vaadit/kahlitset rakkaintasi sitä varmemmin hän katoaa-
Rakkaus tunteena ei ole sidottu parisuhteeseen. Joka kuvittelee rakkauden kuuluvan pelkästään parisuhteeseen ja sen sisäpuolelle, elää suuressa itsekyydessä ja harhassa. Rakkaus ei tunne rajoja, sitä ei voi sitoa, sitä ei voi kahlita. Hän joka rakkauden salaisuudesta on osalliseksi tullut, sitä rakkautta jakaa katsomatta kohdettaan, ajattelematta itseään. Rakkaus vain on.
Kerroinkin nyt omaa kokemustani ainoastaan oman parisuhteeni kautta. Rakkaus on laaja käsite ja siitä voi filosofoida loputtomiin.
Hän ken sitä vaalii, kunnioittaa ja rakastaa puolisoaan. Tekee kaikkensa, että kumppanilla olisi hyvä olla. Ei se silti kiellä rakastamasta ja myös ymmärtämästä parisuhteen ulkopuolisiakaan persoonia. Eihän?
mutta ei kiellä. Ei tietenkään, minusta se on lähinnä itsestäänselvää.
Avarra sydämesi, niin koko maailma (ainakin melkein) mahtuu siihen ;).
Lillukanvarsiin takertuminen ja pikkusieluisuus eivät mihinkään johda;)
varsin tehokkaasti pois ja keskittyy vain olennaiseen. Siihen, mikä on tärkeintä. Rakkauteen ja sitä rakkaudellisuutta on ilo jakaa ympärilleen ... toisinaan silti huomaa, ettei sitä kyetäkään ottamaan vastaan. Siihenkin on ymmärrettävät syynsä, jotka voivat olla moninaiset.
Joka on vastaanottavainen, ei palautetta säikähdä vaan iloitsee saamastaan palautteesta. Joka taas on estynyt ja rajoitteinen torjuu sen omine selityksineen.
kukaan sanoa ;). Samaa mieltä olen kanssasi. Toisaalta taas hyvyyden torjuminenkaan ei tunnu itsestä pahalta, koska ymmärtää sen, ettei se johdu minusta vaan sille on omat syynsä ... jokaisella omat henk.kohtaiset syynsä.
virhemäärällä mitä mul naisista nykyään on, niin olisin jättänyt sen kolme edellistä vakavempaa suhdetta kokonaan väliin ja hypännyt suoraan tähän nykyiseen suhteeseeni. Toki lapsiani en mihinkään vaihtaisi, vaikka ne onkin pieleen menneestä suhteesta.