koko helvetin rumba aina uutta työpaikkaa ja uutta ihmissuhdetta myöten!!!!!!
Kuinka olin voinutkaan olla niin sinisilmäinen ja uskoa kaikkeen
paskaan mitä minulle siinä vaiheessa syötettiin.
Olen siitä saakka saanut kerätä sirpaleita omassa elämässäni.
PItäköön kaikki määräaikaiset työpaikkansa sillä niistä ei ole kuin harmia
ihmisille.
Kuinka olin voinutkaan olla niin sinisilmäinen ja uskoa kaikkeen
paskaan mitä minulle siinä vaiheessa syötettiin.
Olen siitä saakka saanut kerätä sirpaleita omassa elämässäni.
PItäköön kaikki määräaikaiset työpaikkansa sillä niistä ei ole kuin harmia
ihmisille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Määräaikaiset työsuhteet rassaavat entisestään. Ei sen puoleen, että haluaisin nykyisessä paikassa edes elokuun loppua pidemmälle jatkaa. Minulle ollaan ihan ystävällisiä, mutta muutamien henkilöiden välit ovat sitä luokkaa, että itse kiusaamista kokeneena ja sen takia hyvän työpaikan (siis mahtava työaikamuoto ja sopiva palkka) ja mielenkiintoisen työn menettäneenä, on aika ikävää seurattavaa. Ja määräaikaisena en halua puuttuakaan tai ottaa kantaa. Pahoin vaan pelkään, että kohta ollaan samassa pisteessä kuin entisessä työpaikassani eli minä olenkin se, joka on sanonut siitä ja siitä henkilöstä niin ja niin...
Itse jouduin kiusatuksi koeaikana, siis se kiusanteko alkoi ensimmäisenä työpäivänä. Koko ajan nälvimistä, ärsyttämistä, härnäämistä, utelua, sanojen vääristelyä, haukkumista ja mollaamista yms. takanapäin.
Sanaakaan en voinut sanoa kun kiusaajilla oli oikeus arvioida työtäni ja jatko päätettiin sitten sen mukaan miten olin pärjännyt töissäni. Hoidin työni kiitettävästi, esimieheni olivat tyytyväisiä työhöni ja kiusaajien vainoaminen ja nälviminen vain paheni.
Eli ensimmäiset 6 kk koeaikaa olivat kyllä jatkuvaa kärsimystä.
MItä paremmin työni hoidin, sitä enemmän kiusattiin.
Sain uuden paikan alle vuoden kuluttua siitä kun olin aloittanut siellä. Sijaisuus, jonka jälkeen palasin takaisin sinne "mestattavaksi". Meno oli vielä kauheampaa ja sitten lähdinkin jo kokonaan pois.
Määräaikainen työ tai koeaika ovat ne kaikkein pahimmat.
entisessä työpaikassani ensimmäiset kolme vuotta määräaikaisena. Työsuhdetta jatkettiin kuukauden, kahden pätkissä ja kun kritisoin sitä, minulle todettiin, että eihän sinua koskaan ole talosta edes ulos laitettu. Kuitenkaan en saanut esim. asuntolainaa, kun määräaikaisille sellaista ylellisyyttä ei ainakaan siihen aikaan suotu.
Ja työkavereilta saamani kohtelu oli tosiaan oma lukunsa. Minähän olin VAIN määräaikainen eli minulle ei kuulunut mitään oikeuksia - velvollisuuksia kyllä. Jatkuvasti muistutettiin, että sinähän olet VAIN määräaikainen ja hoettiin, että vakanssit täytetään sen mukaan, miten on tullut osastolle. Ja tietenkin vakituiset etusijalla. Minusta ihan ymmärrettävää ja oikeinkin, mutta sepäs ei sitten enää minun kohdalla pitänytkään paikkaansa. Liki kymmenen palvelusvuoden jälkeen kaikki osastolle myöhemmin tulleet ja vieläpä määräaikaisetkin pääsivät minun ohitseni ns. paremmille paikoille.
edes aukaise sellaisen rakennuksen ovea joka viittaa kyseiseen alaan.
avata enää minkään työpaikan ovea. Olen kyllästynyt, väsynyt ja ahdistunut työpaikkojen ihmissuhdekiemuroista enkä jaksa niitä enää. En jaksa enää. Enkä jaksa teeskennellä, kuinka mukavaa työssä onkaan ja kuinka onnellinen olen, kun sain työpaikan. Joka ilta nukkumaan mennessä toivon, etten heräisi enää seuraavana aamuna...
Sinun pitäisi nyt ottaa breikkiä näistä asioista. Olet liian syvällä sellaisen asian syövereissä, jonka pitäisi olla aivan toisissa mittasuhteissa. Sinulla on elämä, perhettä, ystävät ja harrastukset. Työ tulee sitten seuraavana.
Surullista, että tilanne on mennyt tuohon, että et enää jaksaisi edes herätä. Nyt hoitamaan itseäsi! Mene juttelemaan lääkäriin ajatuksistasi ja ota aikaa itsellesi. Mene ulos, nauti kesästä. Tapaa ystäviäsi, tee jotain uutta ja erilaista. Se, josta nyt masennut, on VAIN työtä. Sen takia ei kannata pilata elämäänsä ja iloa olla olemassa.
VAIN sillä työllä pystyn pitämään asuntoni. Armonaikaa on elokuun loppuun. Sitten edessä on myynti. Työ ja työolosuhteet ovat jo pilanneet elämäni ja vieneet elämänilon ja -halun. Ja siitä syytetään vain minua. Niin teen itsekin. Työn myötä meni itsekunnioitus ja ihmisarvo. Tai pikemminkin niiden haukkumisten mytö, jotka työnantajan edustajilta ja työpaikkalääkäriltä sain.
Olen täysin turha ihminen.
Kyllä sinulla on nyt vaikea paikka. Miten olisi totaalinen elämänmuutos? Mikä on tärkeintä elämässäsi? Voisitko aloittaa kokoaan alusta. Eri ympäristö, asunto, elämäntapa, kaikki? Tiedäthän, että sinä itse olet tärkeintä, se miten sinä voit. Kaikki muu ympärilläsi on materiaa. Ei ole tarkoitus vähätellä asuntosi menetystä tai muuta, mutta onhan niitä maailmassa asuntoja mennyt ja läheisiä siinä sivussa. Aina voi aloittaa alusta.
On yritetty uuta alkua ja elämänmuutosta. Itseäni en kuitenkaan pysty täysin muuttamaan ja esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta en varmasti pääse koskaan eroon - se kun on pahentunut vuosien saatossa.
Alusta aloittaminen tarkoittaa ainakin köyhälle velalliselle sitä, että pitäisi olla, millä aloittaa. Raadollista tai ei, niin kyllä se on raha, mikä tässä elämässä ratkaisee. Materiaa sinänsä sekin. Jos siitä ei tarvitsisi välittää, tietäisin tarkalleen, mitä elämälläni ja itselläni tekisi, missä asuisin jne.
Ja vielä aiempaan viestiin kommenttina lääkäriin menosta. Minua ei saa työpaikkalääkäriltä saamani kohtelun jälkeen lääkäriin enää kuin väkisin. Luotto meni täysin.
Voisitpa jopa yllättyä, jos tapaisit kuunteleva, empaattisen ja auttavan lääkärin. Ei saa yleistää asioita; jos jossakin on kiusaamista ja tumpelo lääkäri, tämä ei tarkoita sitä, että suhtautuminen on joka paikassa samanlaista!