Olen ollut vajaan vuoden naimisissa ja yhteistä eloa on takana vajaa kuusi vuotta. Mielestäni suhteemme on ollut hyvällä pohjalla.
Vaimoni on kertonut kuinka hänen työkaverinsa on niin mukava ja hänen kanssaan on helppo olla ja jutella. No kävi niin että vaimoni oli työporukalla virkistyspäivillä ja tämän reissun jälkeen vaimoni pamautti päin naamaa ettei tiedä mitä haluaa. Vaimoni kertoi kuinka he olivat olleet kävelemässä vielä aamukuudelta, mitä ei ikinä tapahtuisi minun kanssani. Kysyin tietysti oliko heillä suhde mutta vaimoni kiisti asian. Olen kuitenkin melko varma että jonkinlainen ihastuminen on kyseessä.
Tietysti kun aloin asiasta kysellä niin melko pian vika olikin jo minussa. En käy missään enkä anna hänelle omaa aikaa. Olen aina sanonut vaimolleni että hän saa mennä ja olla kavereidensa kanssa jos siltä tuntuu.
Eilen sitten mukavasti juhannuksen jälkeen vaimoni alkoi jauhaa siitä etten ole hänelle vihainen. Ja aikansa kun hän kaivoi niin onnistui tavoitteessaan. Suutuin ja sanoin suhteellisen pahasti. Nyt on ihan helvetin paska olo mutta ei ole yhtään hajua mitä pitäisi tehdä. Kuulemma se vaatii aikaa mutta...
Vaimoni on kertonut kuinka hänen työkaverinsa on niin mukava ja hänen kanssaan on helppo olla ja jutella. No kävi niin että vaimoni oli työporukalla virkistyspäivillä ja tämän reissun jälkeen vaimoni pamautti päin naamaa ettei tiedä mitä haluaa. Vaimoni kertoi kuinka he olivat olleet kävelemässä vielä aamukuudelta, mitä ei ikinä tapahtuisi minun kanssani. Kysyin tietysti oliko heillä suhde mutta vaimoni kiisti asian. Olen kuitenkin melko varma että jonkinlainen ihastuminen on kyseessä.
Tietysti kun aloin asiasta kysellä niin melko pian vika olikin jo minussa. En käy missään enkä anna hänelle omaa aikaa. Olen aina sanonut vaimolleni että hän saa mennä ja olla kavereidensa kanssa jos siltä tuntuu.
Eilen sitten mukavasti juhannuksen jälkeen vaimoni alkoi jauhaa siitä etten ole hänelle vihainen. Ja aikansa kun hän kaivoi niin onnistui tavoitteessaan. Suutuin ja sanoin suhteellisen pahasti. Nyt on ihan helvetin paska olo mutta ei ole yhtään hajua mitä pitäisi tehdä. Kuulemma se vaatii aikaa mutta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
ymmärtää juuri sen että et jaksa lähteä kävelylle minnekkään muuallekkaan hänen kanssaan? varmaan liitoissakin on pientä ihastumista ulkopuolisiin jne.. mutta jotkut tajuaa liian myöhään että kyllähän se oma kumppani olikin se sopiva vaihtoehto jatkaakin yhteiseloa...
esimerkiksi vaikka me ei mieheni kanssa viihteellä paljoa yhdessä käydä (eikä kyllä erikseenkään kotihiiriä kun ollaan) suurimmaksi osaksi.. käymme kuitenkin kävelyllä mökillä jne..
voisit ehkä yrittää puhua viellä vaimollesi? mutta joillain ihmisillä on valitettavasti tapana suututtaa kumppaninsa niin että se johtaa eroon tai toisen "syliin ajamiseen" ja se onkin sitten sen toisen osapuolen vika joka on pahasti sanonut "olevinaan ainankin" että kissa pöydälle ja keskustelua peliin että missä menette!
ja jos nuoria olette tai vaikka keski-ikäisiäkin niin kyllä sitä elämää olis viellä edessä elettävänä sitten jonkun muun kanssa.. (ja jos liitossa ei ole lapsia on helpompaa erota JOS asiat ei hoidu)..
sanonta, ettei tiedä mitä haluaa tarkoittaa, että ei tiedä miten sanoisi sen mitä haluaa. Yleensähän ihminen tunnistaa ne viestit, mitä sisältäpäin tulee, mitä parhaiten. Lähes yhtä usein viestit vaan on ristiriidassa sen kanssa, mitä esimerkiksi on tullut luvattua jo jollekin muulle, mitä ympäristö sanelee, ristiriidassa sen kanssa, minkä on elämäkseen luonut.
Jos, niinkuin voi kuvitella, on jotakuinkin ihastunut johonkin, kävelee hänen kanssaan vielä aamukuudelta, on viestit melko selvät. Jos jonkun toisen kanssa on niin helppo olla ja jutella, se tarkoittaa parisuhteen kannalta, että suhde on jo sillä asteella, että on jopa petollisen helppoa. On viisaampi kertoa kotona asioista, ettei ne tule täysin puun takaa. Kuten arvella saattaa, ei ihan jokaista ohijuoksevaa ihastusta lähde jakamaan puolisonsa kanssa, eli, jos asia on saanut mittasuhteet, että on pakko kertoa, voi tuon toisen suhteen ajatella jo nousseen melko tärkeäksi: sillä alkaa olla yhtä paljon väliä kuin sillä jo olemassaolevalla.
Nytkö vasta vaimosi huomasi, että te olette erilaisia? Nytkö hän vasta keksi, että sinä et edes suutu hänelle? Sekö se olisi auttanut, auttoiko vaimoasi kun kilahdit? Jotenkin tuntuu, että hän kaivaa syytä, että voisi hyvillä mielin todeta tehneensä oikein antaessaan työpaikan suhteen jatkua.
Tottahan se vaatii vielä aikaa.. ottaa selville onko uudemman suhteen seksitarjonta parempaa kuin jo olemassaolevan. Sen perustella tulee lopullinen ratkaisu hyvin pian. Joko jäät kerta heitolla, tai sitten joudut antamaan hänelle/heille aikaa, jotta saisivat seksielämänsä sujumaan. Se, miten pitään tilanne kestää riippuu tasan siitä, milloin vaimosi saa kunnon orgasmin työkaverisi kanssa, ja jatko siitä, onko seuraavakin kerta tyydyttävämpi kuin sinun kanssasi.
Joten.. saattaa olla, se, ettei tiedä mitä haluaa, on sitä, ettei ole vielä kokeillut kaikkia vaihtoehtoja tarkeeksi aukottomasti.
Jos kumppanisi ei tiedä mitä haluaa, niin kuulostaa pelottavalta sinun suhteesi. Suhteenne saattaa olla kaltevalla pinnalla; ota asiat rohkeasti puheeksi ja yritä saada tolkku suhteellenne ja suunta selväksi. On ymmmärrettävää että jonkin aikaa voi harkita ja selvittää itselleen mitä haluaa mutta rajansa siinäkin.
Sinuna alkaisin miettiä elämää eron jälkeen mutta sinä teet omat valintasi.
Olen antanut vaimolle nyt aikaa mietiskellä ja arvioida asioita eikä tässä kyllä parempaan suuntaan olla menossa. Eilen vaimoni sanoi ettei enää rakasta minua eikä välttämättä halua enää että asiat muuttuisivat parempaan suuntaan. Lisäksi hän myönsi ihastuneensa ja jopa pyöritelleensä pettämistä mielessään. Tuntuu että hän on luovuttanut koko taistelun. Hänen mielestään hän ei ansaitse minua. Myönsipä hän vielä kaipaavansa sinkkuaikoja. Ehdotin hänelle pariterapiaa mutta hän kieltäytyi. Pelkään myös sitä miten käy yhteisille kavereillemme. Kaikki kaverimme ovat nimittäin puolellani ja yrittävät takoa järkeä vaimoni päähän. Mutta ehkä järki ei pärjää tunteille. Tunteeni ovat erittäin sekaisin koska samaan aikaan kun haluaisin asioiden vielä muuttuvan parempaan, tunnen myös ääretöntä vihaa vaimoani kohtaan. Vaimoni sanoi punkkaavansa seuraavat pari viikkoa tyttökaverinsa luona ja lupasi vielä miettiä asioita. Tämän jakson jälkeen keskustelemme vielä asioista ja sitten teemme mitä teemme. Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen...
Jos suhde päättyy toiseen ihastumisella tai suhde alkaa ihastumisella ja alla on toinen suhde niin rohkenen ennustaa vaikeuksia. Vaimosi taitaa olla tyypillinen nainen jolloin tunteet ovat määräävässä asemassa ja sinun perustelut vain ärsyttää hänen ajatuksiaan. Anna vaimon mennä äläkä pidättele. Etsi uusi nainen joka haluaa olla kanssasi ilman vonkaamista. Suhde perustuu tietoiseen valintaan olla kumppanin kanssa, ei siihen miltä tuntuu tai minne kulli näyttää.
tyypillinen nainen: antaa tunteiden vaikuttaa. Mieskö vaan kylmästi laskelmoi, mikä kannattaa, mikä ei suhteissaan?
Sinulla on siinä mielessä fiksu vaimo, että hän ei toimi selkäsi takana. Olisi kipeämpää kuulla tälläiset tilanteet muuta kautta. Ketään ei voi väkisin pitää, joten ole rauhallinen ja anna ajan kulua. Pariterapia oli sinulta hyvä ajatus, mutta sinnekään ei voi ketään väkisin viedä. Itse voisit listata suhteen hyvät ja huonot puolet ja näyttää ne vaikka vaimollesi. Voisit vaikka pyytää häntä myös tekemään niin, jotta voisitte keskustella suhteen ongelmista. Toivottavasti tilanteenne selkiytyy rauhallisesti johonkin suuntaan.
Lue ne rivit äläkä rivien välistä. Miksi erityisesti mies laskelmoisi suhteissaan? Toimivat suhteet edellyttää myös tunteiden lisäksi jotain muutakin; ilman tunteitakaan suhteet tuskin onnistuu. Asiat eivät ole mustavalkoisia vaan summa kuka mitenkin suhteensa jäsentää.
Painotuksia asioissa voi olla ja minun käsitys on että naisille merkitsee suhteissaan eniten(siis kaiken muun lisäksi) tunteet. Voinhan olla väärässäkin mutta ei se mitään haittaa, kunhan on onnellinen suhteessaan, vai mitä!