Kun suomityttö tuli kaupunkiin

Katukuvassa thai-hierontapaikat erottuvat usein räikeillä kitch-höysteisillä näyteikkunoilla, ja määrällisesti niitä on huomattavasti enemmän kuin keskivertojärki uskoo hierontaa haluavia asiakkaita olevan. Vastaavasti strippiluola saavuttaa yhteiskunnallisen hyväksyttävyytensä kulttuuristen ja esteettisten arvojen kautta: strippaus on kauniimman sukupuolen vartalon esittelyä, pehmeän pornografian 'live'-muoto, jonka länsimainen kulttuuri on siunannut. Tanssi on taidetta, ja nykyään Helsingissäkin tankotanssia voi harrastaa urheiluna. Tanssijan ei myöskään tarvitse olla ammattilainen, mutta thai-hierojan ammattitaito osataan julkisessa keskustelussa aina kyseenalaistaa.

Kärjistettynä voi sanoa, että laukeamistuotanto on hyväksyttävämpää suomityttöjen käsissä, koska suomityttö nähdään yksityisyrittäjänä, joka maksaa veronsa (tai ainakin yritys jonka puitteissa hän työskentelee oletetaan kotimaisuutensa vuoksi verovilpittömäksi). Suomityttö ei myöskään voi hyvinvointivaltion kasvattina olla seksikaupan 'uhri', vaan hänellä täytyy olla jokin hyväksyttävä halu tai tarve työnsä taustalla. Yhteiskunta sulkee silmänsä myös saavutetulta orgasmilta, koska se mitä privaatissa tapahtuu nähdään suomitytön ja asiakkaan välisenä asiana. Suomityttö ei ole huora vaan työntekijä, suomityttö strippaa ja näyttää hyväksytyn kauneutensa (siinä missä thainaisen kauneus sijoittuu etniseen marginaaliin). Suomityttö hyppää ulos marginaalista suomalaisuutensa avulla – mutta viehättää edelleen naisena poikkeuksellisella avoimuudellaan.

Mielenkiintoista on myös se, että suomityttöä saa mainostaa, niin katujen ständeissä kuin nettisivuilla tarpeellisen tiedon kera. (Lähes poikkeuksetta mainitaan kuppikoko, joskus myös satunnaista sosiaalipornahtavaa infoa. Koomisuuden rajan ylittää internetistä kalastettu ilmoitus: 'Tarjous! Hieronta 20 min 40 € sis. alaston tyttö')

Kaupunkitilan kokeminen näyttäytyy jokseenkin ristiriitaisena kun ärtymys nousee perinteistä thaimaalaista hierontaa tarjoavien liikehuoneistojen julkisivuista, mutta kotimaisuudella ratsastavien liikkeiden edustojen pornahtavista kuvista tai kuppikokotiedotuksesta ei pahemmin huudella. Näiden toimitilojen historiallinen keskittymä Helsingissä on Vaasankatu, joka Henri Lefebvreä myötäillen tuottaa sitä, mikä juontuu siihen liitetyistä mielikuvista, tiedosta ja ideologioista. Juuri Vaasankadulla suomityttö on tuote, jota voi mainostaa kuin alennusbroileria. Esikokemuksellinen oletus Vaasankadun olemuksesta saattaa olla siunaus ilmentymälleen. Se voi johtaa siihen, että tila ja sen sisäinen toiminta hyväksytään, esimerkiksi siksi että niin on aina tai hyvin kauan ollut. Alueen maine myös ruokkii toiminnan jatkuvuutta.

Ehkä suomitytön suomalaisuus on kadulla tallaavalle riittävä samaistumiskohde, toiminnallisuudessaan vähintään ymmärrettävä, jopa hyväksyttävä, ja vain jännittävällä tavalla poikkeava. Käynee kävelijän järkeen,
Vaasankatu

että suomityttö vetää tanssillaan puoleensa rahansa ansainnutta miestä – ja onhan jokaisella merkittävällä kaupungilla punaiset lyhtynsä.


http://www.mustekala.info/node/1163
4503
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Paikkansa ovat jotkin valinneet.

Äänestä
  • kauppaa seksiä hyväksytysti ja suojelluksessa.

    Äänestä

  • tulessakaan.

    Äänestä

,,,,,,,,,,,,,,

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kun suomityttö tuli kaup kirjoitti:

Katukuvassa thai-hierontapaikat erottuvat usein räikeillä kitch-höysteisillä näyteikkunoilla, ja määrällisesti niitä on huomattavasti enemmän kuin keskivertojärki uskoo hierontaa haluavia asiakkaita olevan. Vastaavasti strippiluola saavuttaa yhteiskunnallisen hyväksyttävyytensä kulttuuristen ja esteettisten arvojen kautta: strippaus on kauniimman sukupuolen vartalon esittelyä, pehmeän pornografian 'live'-muoto, jonka länsimainen kulttuuri on siunannut. Tanssi on taidetta, ja nykyään Helsingissäkin tankotanssia voi harrastaa urheiluna. Tanssijan ei myöskään tarvitse olla ammattilainen, mutta thai-hierojan ammattitaito osataan julkisessa keskustelussa aina kyseenalaistaa.

Kärjistettynä voi sanoa, että laukeamistuotanto on hyväksyttävämpää suomityttöjen käsissä, koska suomityttö nähdään yksityisyrittäjänä, joka maksaa veronsa (tai ainakin yritys jonka puitteissa hän työskentelee oletetaan kotimaisuutensa vuoksi verovilpittömäksi). Suomityttö ei myöskään voi hyvinvointivaltion kasvattina olla seksikaupan 'uhri', vaan hänellä täytyy olla jokin hyväksyttävä halu tai tarve työnsä taustalla. Yhteiskunta sulkee silmänsä myös saavutetulta orgasmilta, koska se mitä privaatissa tapahtuu nähdään suomitytön ja asiakkaan välisenä asiana. Suomityttö ei ole huora vaan työntekijä, suomityttö strippaa ja näyttää hyväksytyn kauneutensa (siinä missä thainaisen kauneus sijoittuu etniseen marginaaliin). Suomityttö hyppää ulos marginaalista suomalaisuutensa avulla – mutta viehättää edelleen naisena poikkeuksellisella avoimuudellaan.

Mielenkiintoista on myös se, että suomityttöä saa mainostaa, niin katujen ständeissä kuin nettisivuilla tarpeellisen tiedon kera. (Lähes poikkeuksetta mainitaan kuppikoko, joskus myös satunnaista sosiaalipornahtavaa infoa. Koomisuuden rajan ylittää internetistä kalastettu ilmoitus: 'Tarjous! Hieronta 20 min 40 € sis. alaston tyttö')

Kaupunkitilan kokeminen näyttäytyy jokseenkin ristiriitaisena kun ärtymys nousee perinteistä thaimaalaista hierontaa tarjoavien liikehuoneistojen julkisivuista, mutta kotimaisuudella ratsastavien liikkeiden edustojen pornahtavista kuvista tai kuppikokotiedotuksesta ei pahemmin huudella. Näiden toimitilojen historiallinen keskittymä Helsingissä on Vaasankatu, joka Henri Lefebvreä myötäillen tuottaa sitä, mikä juontuu siihen liitetyistä mielikuvista, tiedosta ja ideologioista. Juuri Vaasankadulla suomityttö on tuote, jota voi mainostaa kuin alennusbroileria. Esikokemuksellinen oletus Vaasankadun olemuksesta saattaa olla siunaus ilmentymälleen. Se voi johtaa siihen, että tila ja sen sisäinen toiminta hyväksytään, esimerkiksi siksi että niin on aina tai hyvin kauan ollut. Alueen maine myös ruokkii toiminnan jatkuvuutta.

Ehkä suomitytön suomalaisuus on kadulla tallaavalle riittävä samaistumiskohde, toiminnallisuudessaan vähintään ymmärrettävä, jopa hyväksyttävä, ja vain jännittävällä tavalla poikkeava. Käynee kävelijän järkeen,
Vaasankatu

että suomityttö vetää tanssillaan puoleensa rahansa ansainnutta miestä – ja onhan jokaisella merkittävällä kaupungilla punaiset lyhtynsä.


http://www.mustekala.info/node/1163

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu