kertoa runonsa kautta?
Se aukeaa jokaiselle omalla tavallaan, kaikille ei koskaan.
On myös eri asia lukea runoja, kuin kirjoittaa niitä. En ole koskaan aikaisemmin yrittänyt edes sitä vaativaa lajia, vaan ajatellut jättää sen osaavimmille ... halusin kuitenkin (utelias, kun myös itseäni kohtaan olen) koettaa, miltä tuntuu runon kirjoittaminen ja mikä voisi olla omasta sisimmästä kumpuavan tuotoksen lopputulos.
Olkaa hyvä:
Rakkauteni liekki,
palava.
Intohimon kaipuuni,
viiltävä.
Hurmioni polte,
näännyttävä.
Mitä minusta jää,
kun olet poissa?
Se aukeaa jokaiselle omalla tavallaan, kaikille ei koskaan.
On myös eri asia lukea runoja, kuin kirjoittaa niitä. En ole koskaan aikaisemmin yrittänyt edes sitä vaativaa lajia, vaan ajatellut jättää sen osaavimmille ... halusin kuitenkin (utelias, kun myös itseäni kohtaan olen) koettaa, miltä tuntuu runon kirjoittaminen ja mikä voisi olla omasta sisimmästä kumpuavan tuotoksen lopputulos.
Olkaa hyvä:
Rakkauteni liekki,
palava.
Intohimon kaipuuni,
viiltävä.
Hurmioni polte,
näännyttävä.
Mitä minusta jää,
kun olet poissa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tulee olo, että olet ehkä hieman rakastuneempi rakkauden tunteeseen, kuin rakkauden kohteeseen. Pelkäät rakkauden tunteen menetystä, enemmän kuin ihmisen menetystä. Loppu oli joka tapauksessa kaunis.
Mutta voin olla aivan väärässäkin.
analyysia itsestäni. Miksi aina pitää mennä henkilökohtaiselle tasolle toisesta olettamuksia esittäen?
koska en sinua mitenkään tunne, vaan runostasi, mitä se kertoi.
aikaa. Aurinkoista päivänjatkoa sinulle! ;)
arvostelusta, vaan tulkinnasta. Ei tulisi mielenkään arvostella jotakin tunnetta. Tunnistin runosta omia tuntemuksiani jossain elämän vaiheessa, ja siksi tulkitsin sen omalla tavallani, ei sen kummempaa. Yksi tulkinta muiden joukossa.
Tykkäsin runostasi. Ja peilasin sitä omien kokemuksieni kautta. Anteeksi.
Samoin sinulle:)
välissä olevan sellaista, mitä siinä ei lopulta sitten ollutkaan. Olen pahoillani!
että niitä tulkitessa on usein tunteen vallassa ja samoin kirjoittaessa. Jokaisella on oikeus omaan tulkintaan, niin kirjoittajalla kuin lukijallakin. Kun niitä tarpeeksi kirjoittaa, alkaa nähdä ne vain merkkeinä, sanoina paperilla, ehkä sitten taas liikaakin.
En miettinut kuka voisit olla, luin vain runon runona, niin kuin aina teen.
Ei enempää, tunnistus.