Anoppini mustamaalaa minua, poikansa puolisoa ja poikansa lasten äitiä lapsillemme. Asiasta on mahdoton hänelle puhua, ei kuuntele lainkaan. Sitten lapset ihmettelevät moisia puheita. Yritän sitten asioita selventää parhaani mukaan, mutta samaan mustamaalaamiseen en alennu.
Mies ei äidilleen sano mitään vastaan, minun puolustamisesta puhumattakaan. Sanoo kestävänsä minun kiukkuni paremmin kuin äitinsä. Tuntuu, että napanuora on liian sitkeässä nelikymppisellä miehellä.
Mies ei äidilleen sano mitään vastaan, minun puolustamisesta puhumattakaan. Sanoo kestävänsä minun kiukkuni paremmin kuin äitinsä. Tuntuu, että napanuora on liian sitkeässä nelikymppisellä miehellä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei typerä anoppi huomaa että sulla on paremmat aseet ;) onneksi sun ei oo mikään pakko olla tekemisissä ihmisen kanssa jos et halua. välit kylmästi poikki vaan :) loppuu lapsille haukkuminenkin kun et enää päästä niitä kylään :) tavatkoon sitten kun ovat 18v jos haluavat ja mikäli anopis vielä silloin henki pihisee.. =D näin mä tekisin vastaavas tilantees. menis yli ymmärryksen ja sieto rajan :)
En enää käykkään anopin luona, mutta ei hän sitä mitenkään ihmettele. Meille ei tule, vaikka pyydettäisiin. Lapset käy isänsä kanssa siellä, mutta ne harvatkin kerrat päätyy samaan tilanteeseen. Olen kyllä tietoinen siitä, että vallassani olisi kieltää käynnit kokonaan, mutta siitähän anoppi saisi lisää vettä myllyynsä haukkuessaan minua sitten jollekkin muulle.
Heittäisin miehen pihalle.
eikait se miehen vika oo mistä saastaasesta kolosta on syntyny ;D älä heitä miestä pihalle, vaan estä ainakin toistaasesti lapsien ja anopin näkeminen.. jospa anopillekkin palautuis mieleen että se ei pelaa tota peliä yksin.. kannattais senkin olla sitte helvetin nöyrää sen jälkeen.. itse en anna kenenkään varsinkaan oman anoppini sotkea minun ja lapsieni välejä.. sen moan kun kerran tekee niin tietää sen jälkeen tehneensä :D myöhemmin kertoisin joka tapaukses lapsille totuuden anopin valheista ja mustamaalamisesta.. saavat sitten itte päättää että menevätkö sitä yksinäisyydessään kituvaa vanhaa kurppaa kattomaan vai viettävätkö sen asian suhteen senkin ajan velvotteista vapaata nuoruutta kaveriensa seurassa :) sitä saa mitä tilaa ;) se nyt on tuossa mittasuhteessa se ja sama mitä muut puhuvat, itse oon valmis katkomaan kaikki ihmissuhteeni suojellakseni omaa suhdettani lapseeni :)
Onneksi lapset ei käy siellä kuin kerran kaksi vuodessa, mutta sekin on ilmeisesti liikaa. Se, että peruisin pääsyn kokonaan, niin ei avautuisi anopille lainkaan siltä kantilta, että hänessä olisi siihen mitään osaa taikka arpaa. Vika on aina minussa, jopa asioissa joista en edes tiedä. Lapsia opetetaan salaamaan asioita äidiltään ja sehän ei ole tervettä. Lapset kuitenkin tahtovat mennä sinne, koska siellä saa tehdä juuri niitä asioita joita kotona ei. Liekö anopilla periaate sallia ne vain kiusallaan, kun tietää, että kotona ei saa. Mies ei ota tähänkään kantaa. Kun tulee riita saan aina kuulla olevani itse tilanteet aiheuttanut. Mutta voiko omena kauas olla puusta pudonnut. Alkaa todellakin tuntumaan, että kolmatta sukupolvea ei samaan muottiin kasvateta.
"Onneksi lapset ei käy siellä kuin kerran kaksi vuodessa"
Miten VITUSSA tuo voi olla muka liikaa? Te ette tule toimeen, mutta eiköhän tärkeintä ole jos lapset tykkää siitä.
En kyllä ihmettele jos miehesi ei halua aloittaa täyttä sotaa noin harvinaisen asian takia. Aivan vitun turhaahan se olisi! Katso vähän peiliin, vaikka anoppi onkin täysi hirviö, niin kyllä täysijärkinen ihminen nuo kerran/kaksi-vuodessa vierailut kestää, ETENKIN KUN EI ITSE OLE PAIKALLA!
Sanoppa seuraavan kerran miehellesi että taidat olla aika mammanpoika joka ei vielä 40 vuotiaana osaa sanoa äidilleen vastaa ja uhkaappa seuraavan kerran miestäsi avioerolla jos poikasi ei pistä äitiään kuriin. Jos miehesi ei usko niin sanot että teidän lasten vierailut loppuu anoppilaan jos miehesi ei saa anopin mustamaalaamista kuriin niin eiköhän miehesi usko. Seuraavan kerran sanot anopille suorat sanat että se paskapuheiden on loputtava tai lapsenlapset eivät vieraile enää anoppilassa niin eiköhän anopille mene viesti perille.
montako kertaa olen sanonut, että olisiko aika irrottautua äidin helmoista. Mutta kuten alussa kirjoitin, mies on sanonut kestävänsä minun kiukkuni paremmin kuin äitinsä. Minua anoppi ei kuuntelee vaan sulkee puhelimen. Tilanne on henkisesti oikeasti raskas, mutta mies ei halua sitä ymmärtää m inun kantiltani. minun suhtautumiseni on kuulemma se ongelma!!
Epäilen, ettei miehesi edes ole kokeillut, mitä tapahtuisi jos hän sanoisi äidilleen vastaan. Hän vain menee siitä mistä aita on matalin ja varsinkin jos olet uhannut jättää hänet etkä ole toteuttanut uhkaustasi, niin hän tietää, että siedät hänen mammanpoikamaisuuttaan sanomistasi huolimatta...
En ole koskaan uhannut lähteä, mutta olen sanonut siitä, että tuon ikäisen miehen pitäisi jo uskaltaa ojentaa äitiään, kun meno villiintyy. Vaikka anoppi haukkuisi minut pystyyn, niin ei kommentoi asiaa. Hänen mielestään minä aiheutan anopin suuttumisen-aina! Viimeksi kun lapsi oli siellä, niin itkevää lasta koitin lohduttaa puhelimessa, niin anoppi otti puhelimen lapselta ja pani linjan poikki, kun tein hänestä kuulemma hysteerisen. En saanut edes puheenvuoroa vaan puhelin suljettiin. Mieheni mielstä syypää olin minä. On vain kuulemma siedettävä anopin toiminta. Lapsen puheista kuulee anopin äänen, mutta olen voimaton ellen saa miehenkin tukea. Minusta hän on mammanpoika koska ei koskaan asetu kanssani samalle puolelle. Joskus kysyin, että kumpi on pahempi, se että minä en puhuisi enöö koskaan miehelle vai se, että hänen äitinsä ei. Pahempi on äidin vaikeneminen kuulemma!
Jos lapset haluavat käydä, älä nyt heiltä sitä kiellä tai mieheltäsikään. Älä sekaannu niihin asioihin, luultavasti alkaa sujua. Äitiä ei mikään mummo tai anoppi voita, ei sinun sitä tarvitse pelätä. Joskus nämä asiat menevät niin monimutkaisiksi, että on viisainta olla välittämättä.
Lapsia ei pidä käyttää välineenä milloinkaan, jos anoppi sitä yrittää, lapsiin se ei uppoa, jos olet heille kuitenkin ihan normaali rakastava äiti. Ja jos mummolassa saa tehdä jotain erilailla kuin kotona, mitä sen on väliä, jos kysymys ei ole kuitenkaan mistään pahasta. Mummolassa on mummolan tavat, kotona eri tavat. Lapset tajuavat senkin, heitä ei ole hyvä aliarvioida. Usko pois lapset kärsivät eniten teidän riidoistanne, tiedän sen kokemuksesta lapsuudesta. Lapsilla on oikeus mummoonsa, niin oli minullakin, vaikka äiti ei pitänytkään hänestä eikä mummo äidistä. Onneksi olivat niin viisaista, etteivät kieltäneet minulta mummoa.
Joo, olen periaatteessa samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Oma äitini ei myös sietänyt anoppiaan, ja mollasi tätä ihan riittävästi koko lapsuuteni. Lapset kasvavat, ja alkavat muodostaa ihan omia mieleipiteitään. Äiti on kyllä aina ykkönen, mummo saa olla sivussa millainen onkaan. Ne aikuisten riidat asiasta ovat lapsille tosiaan se ahdistavin paikka. Ja jos sitä mummoa nähdään harvakseltaan, ei se lapsia miksikään muuta pysyvästi. Vähän vanhempina sitten alkavat jutella keskenään ja voivat oma-aloitteisesti vähentää tapaamisia, mikäli kokevat että äitiä haukutaan syyttä ja aina joutuu sitä kuuntelemaan. Sen se pahasuinen mummo edestään löytää...yksinäisyyden. Älä turhia vaivaa päätäsi noin harvojen vierailujen takia, vietä vaikka mukava naisten viikonloppu kun muut siellä mummolassa ja kerro ipanoille, ettei ne mummon mielipiteet ja jorinat sinua miksikään muuta, ovat sellaisia mummojen höpinöitä. Lapset kokevat huonoa omatuntoa, kun kuitenkin mummo on kivakin, ja saa olla erilailla kuin kotona. Sitten aina riidellään kotona mummolareissun päätteksi . Niin minun lapsuuteni mummolamatkat menivät. Silti tykkäsin mummosta, ja isompana tajusin, etteivät ne äiti ja mummo vaan tykkää toisistaan, mutta minä voin tykätä molemmista silti. Lapset ovat fiksumpia kuin luulisi, tosiaan eivät äitiään lakkaa rakastamasta vaikka mummo miten kälättäisi.
tää kirjoitus. Sille pojallekin oma äiti on aina oma äiti. Äidin ja vaimon suhde ei aukene miehelle koskaan niin, kuin vaimolle itselleen. On vain toisen käden tietoa; vaimon kertomus siitä, mitä hän tuntee. Tiedätkö paljonko miestä rassaa tuo hänen äitinsä moittiminen? Se on hänen äitinsä ja äidin ja lasten välit on heidän välejään, ei siihen parane mennä vaimon puuttumaan.
Takuulla sinua rassaa tuo lasten kertoma sinun haukkuminen. Koveta itsesi ja näytä lapsille, että sinussa on voimaa yli mummun puheiden. Pystyt sietämään vanhan naisen oikkuja, etkä pilaa omaa elämääsi hänen tekemisillään. Olet rakastava äiti lapsillesi ja vaimo miehellesi mummun puheista riippumatta. Kyllä lapset sen eron huomaavat, mikä on totta ja mikä mummun puheita.
Sinuna en vähentäisi lasten vierailuja yhtään, sillä ei haukku haavaa tee: mummu kaivaa maata jalkojensa alta noilla pahoilla puheillaan. Yritä ottaa huumorilla mummun puheet ja osoita perheellesi, että sinä olet eri maata: olet hellä ja huolehtivainen. Olet lasten äiti ja vaikka et mummua siedä, niin näytä lapsille, ettet kiellä lapsia pitämästä yhteyttä. Ja miehelle ei kannattaisi osoittaa huonoja välejä anoppiin. Sinulla on oikeus kieltäytyä sinne menemästä, laita lapset isän mukaan ja nauti se aika omasta rauhasta, äläkä pilaa päivääsi miettimällä mitä se mummu taas mahtaa sinsuta valehdella.
asemani puolesta, vaan että lapset saavat salailevan ja valehtelevan käyttäytymismallin. Asioitahan kun kielletään kertomasta minulle. Kaikesta huolimatta en koskaan ole mustamaalannut anoppia lapsille, koittanut vain selittää lasten ihmettelyt esim siitä, miksi anoppi valehtelee tai kiroilee jatkuvasti. Kyllä koululainen huomaa asioiden ristiriidat. En myöskään riitele anopin aikana, koska emme ole enää tekemisissä kuin korkeintaan puhelimen kautta.
mistä on kysymys. Minkälaisista asioista anoppi valehtelee lapsenlapsilleen. Kiroamista en hyväksy. Miten hän mustamaalaa sinua?
Jos lapset käyvät isovanhammillaan kaksi kertaa vuodessa, niin aivan varmasti siellä ei ole samat säännöt kuin teillä 363 päivää vuodessa, eihän he edes voi tietää.
Mitä on mustamaalaus, meillä oli yhden vävyn kanssa sellainen tilanne, että hän oli alkoholisti ja lapsenlapset kysyivät, että miksi isi ei tule tänne (koska ilmoitimme, että meillä on mökillä nollatoleranssa), niin eikö 10-12 veelle olisi saanut kertoa, että isi juo liikaa kaljaa eikä se ole normaalia, että se on sairaus ja ei isi voi sille mitään, mutta mummullassa ei olla tillintallin. Tulihan siitä avioeron yhteydessä myös syytteitä koko miehen suvun puolelta, että me olemme kertoneet lapsille, että joka ilta sammuminen ei ole normaalia. Onneksi ero tuli ja minusta lapset voivat paremmin, mutta tytär ei koskaan ole entinen. Eli mikä on se mustamaalaaminen, eivätkö lihapullasi kelpaa, onko äiti liian vähän kotona, siis tulevatko lapsesi anopilta arvostelemaan sinua (tuskin).
Jos et pidä jostain ihmisestä, niin älä anna sen vaikuttaa toisten suhteisiin esim. lapsiesi äläkä ainakaan avioliittoosi. He voivat jopa hyväksyä tai viihtyä ko. ihmisen seurassa.
pötköä, pötköä.
Kuka jaksaa lukea tuollaista? Laittakaa nyt kappaleisiin väliä, ei pitäisi olla vaikeaa.
Näkee et ongelmaa on molemmissa päissä.
Jollei mies tuon kummemmin vaimonsa mielipiteistä piittaa, ei kun ulkoruokintaan.
Itse muutin 400km päähän, ja sinne jäi lipevä anoppi ja eipä iskäkään kauaa jaksanut autoilla.
Löytyihän lohduttajia lähempääkin;DDD
Puhelimen laitoin niin, et nauhalle meni, kerroin sen , loppui solvaamiset.
Sinulle voi löytyä todella rakastava mies muualta, joka on irti päässyt äididtään.
Näytä nämä vastaukset, keskustelusta miehellesi, epäilen ettei auta, mammanpoika tuntuu olevan.
Onnellista loppuelämää sinulle, poistu on ohjeeni.
Onko se avioero todellakin aina se suositeltavin ratkaisu kaikkien kannalta? eikö lapsia oteta mitenkään huomioon? vain ja ainoastaan miniän tuntemukset.. jotka useinkin kumpuaa jostakin ihan muualta kuin tosiasioista.
että penskat vierailee kerran tai kaksi vuodessa sietämättömän anopin luona... todennäköisesti tuollaisesta ihmisestä on tulossa ihan samanlainen hirviöanoppi.