Mä olen ollut mieheni kanssa yhdessä parisen vuotta, mieheni ei ole kirjoilla luonani (pitkä tarina, mutta ei johdu siitä, etteikö tahtoisi) mutta on meillä kaiken vapaa-aikansa. Kaikki on mennyt varsin auvoisasti alun hankaluuksien jälkeen ja opimme koko ajan tuntemaan toisiamme enemmän.
Yhtä piirrettä en kuitenkaan miehessäni siedä. Jos minulla on siivouspäivä, siitä alkaa jumalaton valitus, koska hän ei siedä imurin ääntä eikä hänen mielestään tarvitse siivota ! (Ei toki. Muuten vain ne sohvalla olevat likavaatteet ja hiekkainen lattia plus pölisevät matot ja muut sellaiset siivoavat itse itsensä. Kyllä vain...). Kun ilmoitan, että huomenna siivoan (kuten joka viikko samaan aikaan pari tuntia) alkaa jumalaton valitus: "EEEEEIIIIII!! Eiks sitä vois tehä huomenna?! Mulla menee korvat kun mä kuuntelen sitä imurin ääntä!!!". Saatatte pitää minua hulluna, kun pidän siivoamisesta, mutta se on vain tekemistä, jonka avulla pääsen omiin ajatuksiini ja samalla saa kämpästä puhtaan. En siedä yletöntä sekasotkua.
Olen yrittänyt selittää miehelleni, että minulle on erittäin tärkeää siivota - samoin kuin hänelle on hänen omat tärkeät juttunsa, JOIHIN EN PUUTU, koska haluan suoda ne hänelle, toisin kuin hän minulle siivousta. Hän ehdottaa aina, voisinko siivota kun hän on töissä, mutta en periaatteesta halua vaihtaa vuosia ollutta aikataulua. Hän tietää sen, mutta se samainen valitus jatkuu aina ja aina vain! Kun imuroin, hän huokailee kärsivän näköisenä ja sen takia siivoamisesta on mennyt nautinto.
Miksi minä en saa hänen mielestään siivota, koska se ei hänelle sovi? Olen yrittänyt ottaa hänet huomioon joka asiassa - nämä perusjutut, että kaikki jaetaan puoliksi (paitsi terveyssiteet, hammasharja ja niin edelleen) ja siedän sitä, että en voi lukea sängyssä iltaisin jos hänellä on aikainen töihinlähtö ja valo häiritsee ja niin edelleen...
Miten saan miehen lopettamaan tuon jumalattoman jäkätyksen siivoamisesta? Ja miten saan hänet ymmärtämään että kyseessä on minulle tärkeä asia? Vaikka hän ei sitä ymmärtäisikään, olen sanonut, että hän voi pysyä kuitenkin hiljaa, koska EN jaksa kuunnella sitä valitusta! Olen pyytänyt kaikilla mahdollisilla tavoilla nätistä ei niin nättiin, mutta mikään ei oikeasti auta.
Yhtä piirrettä en kuitenkaan miehessäni siedä. Jos minulla on siivouspäivä, siitä alkaa jumalaton valitus, koska hän ei siedä imurin ääntä eikä hänen mielestään tarvitse siivota ! (Ei toki. Muuten vain ne sohvalla olevat likavaatteet ja hiekkainen lattia plus pölisevät matot ja muut sellaiset siivoavat itse itsensä. Kyllä vain...). Kun ilmoitan, että huomenna siivoan (kuten joka viikko samaan aikaan pari tuntia) alkaa jumalaton valitus: "EEEEEIIIIII!! Eiks sitä vois tehä huomenna?! Mulla menee korvat kun mä kuuntelen sitä imurin ääntä!!!". Saatatte pitää minua hulluna, kun pidän siivoamisesta, mutta se on vain tekemistä, jonka avulla pääsen omiin ajatuksiini ja samalla saa kämpästä puhtaan. En siedä yletöntä sekasotkua.
Olen yrittänyt selittää miehelleni, että minulle on erittäin tärkeää siivota - samoin kuin hänelle on hänen omat tärkeät juttunsa, JOIHIN EN PUUTU, koska haluan suoda ne hänelle, toisin kuin hän minulle siivousta. Hän ehdottaa aina, voisinko siivota kun hän on töissä, mutta en periaatteesta halua vaihtaa vuosia ollutta aikataulua. Hän tietää sen, mutta se samainen valitus jatkuu aina ja aina vain! Kun imuroin, hän huokailee kärsivän näköisenä ja sen takia siivoamisesta on mennyt nautinto.
Miksi minä en saa hänen mielestään siivota, koska se ei hänelle sovi? Olen yrittänyt ottaa hänet huomioon joka asiassa - nämä perusjutut, että kaikki jaetaan puoliksi (paitsi terveyssiteet, hammasharja ja niin edelleen) ja siedän sitä, että en voi lukea sängyssä iltaisin jos hänellä on aikainen töihinlähtö ja valo häiritsee ja niin edelleen...
Miten saan miehen lopettamaan tuon jumalattoman jäkätyksen siivoamisesta? Ja miten saan hänet ymmärtämään että kyseessä on minulle tärkeä asia? Vaikka hän ei sitä ymmärtäisikään, olen sanonut, että hän voi pysyä kuitenkin hiljaa, koska EN jaksa kuunnella sitä valitusta! Olen pyytänyt kaikilla mahdollisilla tavoilla nätistä ei niin nättiin, mutta mikään ei oikeasti auta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikset todellakaan voi siivota, kun miehesi on töissä, kuten hän on pyytänyt? Loppuis se jäkätys. Mulla on niinpäin, etten halua, että ketään on tielläni kotona, kun siivoan, paljon kivempaa yksin touhuta, jotenkin on tiellä vaan. Turhasta pidätte riitaa, mikä on helposti korjattavissa. Taidat olla itsepäinen.
Mielestäni puhut ihan asiaa. Miehelläsi ei ole oikeutta tulla kitisemään sinulle, jos siivoat kotia, jossa hän kuitenkin ilmeisen paljon viettää aikaansa. Oikeastaan hänen pitäisi myös osallistua siivoamiseen. Miehen käytös kuulostaa hyvin itsekkäältä. Miten hänen kotonaan asia on hoidettu? Siivosiko äiti aina kun poika oli koulussa?
Nyt olisi syytä pieneen keskusteluun. Oletteko aikeissa joskus muuttaa kokonaan saman katon alle? Kuinkas sitten? Asettaako miehesi silloin sinulle tarkat aikataulut, milloin voit siivota? Tästä ongelmasta kannattaa nyt yrittää päästä irti ennen kuin se paisuu isommaksi.
Voisithan joskus demonstroida hänelle, mikä on tulos, jos siivoaminen jätetään väliin. Meilläkin siivotaan kerran viikossa ja kyllä vaan alkaa ottaa päähän ne leivänmuruset keittiön lattialla ja pölypallot avonaisissa portaissa viikon jälkeen.
Ymmärtääkseni homma meni niin että hänen isänsä kävi töissä ja äiti siivosi ja hoiti kotia. Näin se homma meilläkin meni. Jukuripää olen, mutta minulle ei yksikään kaksilahkeinen tule kertomaan, koska saan sitä imuria heilutella. Sanoinkin viimeksi, että: "Sun kanta tässä asiassa tuli jo selväksi. Mulle imurointi on tärkeä asia, aivan kuin sulle sun oma harrastuksesi. Mä en tule kertomaan, koska sun pitäisi tehdä omia juttujasi enkä ole valittanut, vaan poistunut toiseen huoneeseen, jos sun harrastus on jollain tavalla sua häirinnyt. Mä en ymmärrä, miksi sun pitää joka kerta tehdä tästä näin hirveä numero, koska tiedän, miten hankalaa sun on olla jos mä siivoan, mutta mä yritän hoitaa homman äkkiä alta pois ettei sun tarvitse kärsiä". Tämän kaiken sanoin aivan rauhallisesti, mutta ei. Ei auttanut.
Sanoin, että koska olen tehnyt joustoja hänen takiaan, hänen olisi myös aika joustaa minun takiani. Vartin verran viikossa imurin ääntä kuunnellen ei tosiaankaan ole paljon. Yritän nyt vielä kerran puhua hänelle, eiköhän hän ymmärrä sen. Hän väittää sen kuuluvan asiaan että hän "jäkättää", mutta minä en tuollaista läppää ymmärrä. Viimeksi hän sanoi, ettei ole normaalia, jos siivoan joka päivä.
Tuota noin, hmm.
En ole kovin siisti ihminen, mutta yritän olla sitä. Jos en tiskaa iltaisin, aamulla hän valittaa siitä ettei ole puhtaita juomalaseja joista hän voisi juoda. En myöskään katsele pölyisiä hyllyjä.
Meillä on diili, että hän käy töissä ja laittaa ruoat, minä taas hoidan kotia ja käyn duunissa.
Ei voi ymmärtää tätä kaksilahkeista!!
märällä lattialuutulla päin naamaa ja heitä ulos kämpästä ja karju perään että jos ei pysy poissa paria tuntia kun sinä siivoat niin saa itse ruveta imuroimaan.
luulisi tepsivän. ja sinä saat ihanan siivous rauhan eikä kukaan ole valittamassa elämisen äänistä.
Miksi ihmeessä olet suhteessa enää tuon miehen kanssa? Jos hän viettää vapaa-aikansa luonasi, miksei hänkin siivoa?
Minä olen aikanani joustanut parisuhteessa kohtuuttomasti. Onneksi älysin erota ennen kuin minusta ennen aikojaan vanha katkera mies.
Jos miehesi olisi valmis joustamaan hän olisi jo tehnyt sen.
Ensinnäkin mies osallistumaan siivoomiseen. Itse vähintään tiskaan ja lakaisen keittiötä päivittäin miehenä tässä huushjollissa... inhoan siivoamista mutta inhoan sotkua vielä enemmän.
Toisekseen imureita on olemassa hiljaisempiakin. Itselläni oli sellainen neljän kympin pikkutoosa ja sen ääni todella SATTUI korviin vaikka pidin päässä korvatulppia siivotessa. Välttämättä kaikki ihmiset eivät olisi ääntä huomanneet mutta minä huomaan. Olisiko teillä tällainen tilanne?
Osamaksulla uusi imuri kotiin ja myyjältä varmistat että se on hiljainen.