En ymmärrä mikä miehelleni yhtäkkiä on tullut, se on kauhean ilkeä!!! Olen yksin töissä ja paljon ois tehtävää, mutta itken vaa... Yritän saaha jotaki katumus viestiä mieheltäni, mutta hän vaan ohittaa ne... Toisaalta yritän pistää omaan piikkiini osan kun olen raskaana ja hormonit virtaa... Muuten en saa selvyyttä tähän...
Eli olen raskaana ja mulla on pieni poika jo ennestään. Käyn töissä ja nyt olen koko firmassa yksin eli hommaa on... Kotia kun pääsen silitän pyykkiä, olen pojan kans, teen ruuan, imuroin ja yleensäkkin kaikkea koko ajan...
Mutta esim. eilen mieheni päivällä tekstas että otetaa illalla rennosti kun poika nukkuu... Noni tein kaikki edellä mainitut ja menin nukuttamaan poikaa ja kävin suihkussa, mieheni sillä välin luutusi keittiön lattian jätöksistä... se on meän tehtävänjakoa... ja haki koiran ulkoa... Kaiken piti olla kunnossa ja olin rikki poikka ja menin tv:tä katsomaan... miestäni ei kuulunut... kysyin että eikö se tulekkaa ni yhtäkkiä sanoo että ei täsä ehi ku niin paljon hommaa... VAIKKA MINÄ OLIN LAITTANU KAIKEN VALMIIKSI???
Jo pari päivää se on vaikka keksiny kotitöitä että sais näyttää että musta ei ole mihinkää... Olen tosi siisti, kiillotan sitä saatanan tiskipöytääki 3krt päivässä... siis siellä ei ole sotkun sotkua... mutta hän saa tuntemaan itteni mitättömäks et en saa mitään aikaa ja musta ei ole mihinkää... perhana melkeen sen alushousutki silitän... miksi sen pitää touhuta yö myöhään ei mitään tarpeellisia hommia aivan ku pieni tv:n katselu yhdessä ois pahaksi??? Eikö se halua vaan viettää yhteistä aikaa??? en mä ymmärrä mitä mä teen kun siltäkään ei suu aukia... sen sano vaa et töissä raskasta, no entä minä? Eikö mulla ole enkä pura siihen... ja kohta taas sama juttu... ja aivan ku taas vaan ylireagoisin!!!
Eli olen raskaana ja mulla on pieni poika jo ennestään. Käyn töissä ja nyt olen koko firmassa yksin eli hommaa on... Kotia kun pääsen silitän pyykkiä, olen pojan kans, teen ruuan, imuroin ja yleensäkkin kaikkea koko ajan...
Mutta esim. eilen mieheni päivällä tekstas että otetaa illalla rennosti kun poika nukkuu... Noni tein kaikki edellä mainitut ja menin nukuttamaan poikaa ja kävin suihkussa, mieheni sillä välin luutusi keittiön lattian jätöksistä... se on meän tehtävänjakoa... ja haki koiran ulkoa... Kaiken piti olla kunnossa ja olin rikki poikka ja menin tv:tä katsomaan... miestäni ei kuulunut... kysyin että eikö se tulekkaa ni yhtäkkiä sanoo että ei täsä ehi ku niin paljon hommaa... VAIKKA MINÄ OLIN LAITTANU KAIKEN VALMIIKSI???
Jo pari päivää se on vaikka keksiny kotitöitä että sais näyttää että musta ei ole mihinkää... Olen tosi siisti, kiillotan sitä saatanan tiskipöytääki 3krt päivässä... siis siellä ei ole sotkun sotkua... mutta hän saa tuntemaan itteni mitättömäks et en saa mitään aikaa ja musta ei ole mihinkää... perhana melkeen sen alushousutki silitän... miksi sen pitää touhuta yö myöhään ei mitään tarpeellisia hommia aivan ku pieni tv:n katselu yhdessä ois pahaksi??? Eikö se halua vaan viettää yhteistä aikaa??? en mä ymmärrä mitä mä teen kun siltäkään ei suu aukia... sen sano vaa et töissä raskasta, no entä minä? Eikö mulla ole enkä pura siihen... ja kohta taas sama juttu... ja aivan ku taas vaan ylireagoisin!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
ylireagoit.
Miehelläsi tuntuu olevan nyt suorituspaineita. Pelkääkö hän joutuvansa hommiin, jos istahtaa viereesi, antaa hellyytä? Niinkö teillä homma menee? Mies keksii kaikkea hommelia siinä, ettei tarvitse tulla lähelle, jos se aina yleensä johtaa sänkyhommiin. En mitenkään ymmärrä, miksi nainen tuntee itsensä saamattomaksi turhakkeeksi, jos mies innostuu jostakin kumman syystä näpertelemään kotihommissa. Olisit iloinen, että voit hiukan hellittää ja anna miehen tehdä. Relaa vähän!
Jospa miehesi tarvitsee sitä näpertämistä, että saa itsensä oikeaan tunnelmaan. Kun alat vaatia häntä luoksesi, hän ärsyyntyy, kun ei ole vielä valmis. Tuntuuko sinusta nyt mukavalta, kun heitetään kommentti: en ehdi kun on niin paljon tekemistä??? Kyllä sinä sen tuskaantumisesi ja väsymyksesi mieheesi purat, vaikket ehkä huomaa. Sitähän se kotielämä on: saa purkaa pahaa oloaan, että taas maailman menoa jaksaa. koti vaan on paikka, missä sen uskaltaa tehdä. Muualla jos teet, niin voipi mennä suhteet solmuun.
Laitan raskautesi piikkiin tämän äyskähdyksen, silloinhan kaikki tuntuu olevan ylivoimaista, kun on sillä päällä. Yrittäkää miehesi kanssa kotona yhdessä keskustella tästä asiasta. Älä syytä häntä, vaan kerro, miltä sinusta tuntuu. Voipi asia selkiintyä. Tai sitten ei.
vähennä kotityöt puoleen.
helvettiäkö sitä tiskipöytää jatkuvasti luuttuat, rauhotu.
ei niitä kaikkia vaatteita tarvi silittää, minä en silitä mitään , eikä kukaan ole kuollu.
maailma ei pysähdy, vaikka ottaisit vähän rennomminki.
ja olen nainen.
Ei meillä vähennellä puoleen mitään töitä mieheni tekee paljon ja minä teen paljon. Hänen mielestään kodin pitää olla tip top ja laittaa sitä koko ajan ja en kyllä halua vain istua vieressä. Joo välissä haluaisin ymmärtämistä jos ei jaksa mutta meillä tämä on tälläistä, mutta tämä ei ole se tämänhetkinen ongelman ydin... tästä olen jo päässyt... eli hän pitää siisteistä naisista joko minä hyväksyn sen tai lähden lätkimään... ja enpä taida lähteä...
mikä päivä!!! Kauhea kasa töitä ja samalla itkemistä ja mieheni tietenki ilmottaa et pyykkikone hajonnu et märät pyykit saatava jonnekki... No minä muun tohinan keskellä vielä soitan äidilleni joka ei ole kotona ja sovitaan että mieheni jättää pyykit auton ja seinän väliin josta äitini sitten saa ne...
no aikaa kuluu... ja äitini soittaa et missähän ne pyykit on kun just soitti miehelleni et on vieny ne... alanpa sit taas soittaa miehelleni joka on saanut sen käsityksen että tarkotettii lapsen pientä rekkaautoa ja seinän väliä omalla takapihallamme... ja nyt hän oli jo töissä... No minä alan järjestellä että vien pyykit autolla töitten jälkee äidilleni...jne. äh en jaksa selittää mut tuo kestää ja pitkään... mulla on hermot niin riekaleina et nauran vaan koko ajan... Oikeasti suomensin vähän miehelleni että tästä suhteesta en saa enää yhtää mitää että saa olla koko ukko... eipä tuo taija auttaa... Häntä ei saa häiritä kun on töissä ja mua sit saa taas ja noin paljon??? Mitä pitää tehä ku maailmat ei kerta kaikkiaan kohtaa oman miehen kans??? Pelottaa mennä kotiinki ku siellä on anoppi hoitomassa poikaamme... käy vielä kimppuun!!!
nyt kunnon loman: nukut itsesi taas raitellesi. Sulla palaa pian käämit, ellet hellitä jostain. Maailma ei kaadu tekemättömistä töistä, pyykitkin saa virutettua vaikka käsienpesualtaassa. Onko sinulla pätemisen tarve?
...pätemisen tarve... mutta miehelläni on ja mulla sit sen mukana... Eikö kukaa ymmärrä että helppo se on vaa sanoa että hellitä ei maailma kaaju??? Oisinkai sen tehny jo aikoja sitten jos olisin sen todennut mahdolliseksi...
haudata pihalle ja pistät sinne kuoppaan tuon armottoman siivousvimmasi. Koti ei ole leikkaussali ja saahan sitä tappaa itsensä työllä sitten synnytyksen jälkeenkin. Ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka antaa.
MIKSI pitää lisääntyä jos noin koville ottaa eikä muka yhtä huushollia kykene hoitamaan vaikka mies on apuna---?
Jos sulla on firma niin eiköhän sulla ole varaa myös kotiapulaiseen? Miksi yleensä painat uraa maha paksuna ja sitten kitiset kotona niin että miehesi hermot taatusti joutuvat koville? (Töissähän et tietenkään vikuroi kun firma on kotia tärkeempi...)
Sitäpaitsi nuori ja notkea kotiapulainen saisi aikaan sen, että sulla ja miehelläs jäisi aikaa nimenomaan yhteiseen telkkarin katseluun hymy huulillaan...ja tiskipöytäsikin kiiltäisi kuin peili, josta saisit katsella jugurtinhapanta naamaasi.
Tollanen turhan vinkuminen kyllä ärsyttää ihan oikeesti koska itse itseäsi ylikuormitat ihan tahallasi ja sitten teet ittestäs ulvovan marttyyrin.
No tunnutpa sinä ärsyyntyvän helposti, sinua en halunnut ärsyttää puhuin täällä kaikille ja miltä itsestäni vaan tällä hetkellä tuntuu... en tiä sit onko oikein vai ei nämä tunteet... Ei ole omaa firmaa, ihan toisen palveluksessa tavallista työtä teen... Ja hoidan kodin todella hyvin joskus vaan väsyttää kun silti valitetaan... ei mun lapset mua rasita pätkääkään jännä et noin ajattelit, vaan mun mies kun se itse turhautuu töissä ja purkaa sen muhun kaiken mun omanki päälle... Purkaa oloaan osoittamalla et minä en ole tarpeeksi hyvä missään... Ihan riippumatta kuinka paljon teen... Mun lapset on mulle parasta mitä koskaan on tapahtunut!!! Inhoan kun joku vaa itteään ajatteleva "nyt minä ärsyynnyn" tulee noin loukkaamaan toista... Eikö nämä nimettömät keskustelupalstat ole juuri sitä varten että täälä saa puhua vaikka banaanifetissistä...
Ylikuormitan tahallani??? ette te ymmärrä... en sitä tahallani tee... Pakkohan mun on olla siisti ku anoppi niskassa ja poika siisteyden perikuva... viikkosiivoukset ja kunnolla vaan kuuluu hyvän vaimon rutiiniin sillä periaatteella... Joo kyllä mies auttaa mut se ei ikinä tule lähelle mua korkeintaan joskus yöllä sitten... Mutta ota vaikka sohvalla kainaloon... Se tekee itellensä kauhean stressin ja mulle siinä mukana... ollaan yhessä kaikessa... Sen on pakko suorittaa ja päteä sen äiti on sellaseks sen kasvattanu, en osaa sanoa miks mut mun on sitten pakko siinä mukana... Jos on ylipainoa, se on ok jos tekee paljon kotitöitä...mut jos on ylipainoa ja makaa sohvalla ni kaikki maailman huonot asiat johtuu tuollasista laiskureista...meillä se vaa tarkottaa sitä et jopa 1h lauantai illan tv katselu saa tuntemaan noin... TISKIT TISKATAAN JA HETI!!!
Elätkös sä nyt miehes ja anoppis elämää vai omaas? En yleensä näihi järjettömyyksiin vastaile mut tää kuulosti jo niin pahalta et en voinu vastustaa kiusausta. Mun mies on kans "siisteyden perikuva" ja ihan on äidiltään sen periny. Noh, minä taasen en tosiaanka oo! Ihan rauhassa saa ukko imuroida ja luututa vaikka viis kertaa päivässä mitäs se mulle kuuluu! Jos haluu katella peilikuvaansa tiskipöydästä niin siitä sitten vaan kiillottaan. Mulle riittää, et teen työpäivän jälkeen ruuan ja pesen pyykit sit ku joudan.
Yritti meilläki anoppi ens alkuun tulla mun keittiöön tiskaileen ja mua opettaan kodinhoidossa. Ha! Sanoin, et mee omaan himaas siit vaahtoon ja jos mua ei nyt huvita tiskata ni tiskaan sit ku huvittaa. Mun hima, mun säännöt.
Etköhän säki oo kuitenki tuntenu miehes jo sen aikaa et sen tavat tunnet ja tuskin tollanen vouhotus ny ihan puskista on tullu yhes yös... ? Vai?
Jos mun mies ois tollasen vouhkaamisen jälkeen viä yöllä vailla jotain läheisyyttä ni antasin sille tiskirätin tai imurinletkun käteen ja sanosin et "kokeiles jos tolta irtois"! Järki nyt käteen ja ala nauttia raskaudestas. Et ei millään pahalla =)
pelastus! Nyt on hyvä lähtee viikonlopun viettoon, sain niin makeat naurut tästä. Sulla on homma hanskassa! Kiitos kirjoittajalle ja aloittajalle ohje: lue ja ota opikses, äläkä anna sen miehen kurmuuttaa itteäs. Ajattele sitä lasta sisälläs, sehän saa kauheen stressin tuollaisesta.
Ihan sama meininki meillä. Ja raskaana ollessani en tehnyt muuta kun tiskasin. Ukko sai tehdä muut kotityöt.