Kirjoitan tänne koska olen eksyksissä ja toivon jonkun tilanteeni kokeneen kertovan asiallisesti kokemuksestaan.
Olen seurustellut 3 vuotta naisen kanssa, josta on muodostunut koko maailmani. Nyt, 3 vuoden jälkeen, olen pettänyt häntä. En ole koskaan kokenut vastaavaa tuskaa kuin tämä parhaillaan tuottaa. Tyttöni näki minusta saman tien että jotain on tapahtunut, enkä pystynyt asiaa mitenkään salailemaan.
En tuntenut mitään tätä naista kohtaan, en nauttinut tilanteesta ollenkaan, enkä tiedä miten niin kävi (en kuitenkaan yhtään vähättele syyllisyyttäni). Koska voin tuskaltani hädin tuskin hengittää (eniten koska tiedän raikkaintani sattuvan niin syvälle), tiedän ettei näin voi koskaan enää käydä. Olen saanut jo anteeksi ja tyttöni vakuuttaa haluavansa antaa minulle uuden mahdollisuuden, mutta tuska ei hellitä kummallakaan (tosin tapauksesta on vasta noin viikko).
Oletko kokenut saman tilanteen? Pysyitkö suhteessa vai erositko? Uskotko ratkaisusi olleen oikea?
Ja vielä niille jotka haluavat vain dissata pettäjää ja kertoa kuinka he ovat huonoja ihmisiä; usko pois, tiedän, ja olen syyttänyt (ja syytän) itseäni jo rajummin kuin sinä ikinä voisit, joten säästä energiasi.
Olen seurustellut 3 vuotta naisen kanssa, josta on muodostunut koko maailmani. Nyt, 3 vuoden jälkeen, olen pettänyt häntä. En ole koskaan kokenut vastaavaa tuskaa kuin tämä parhaillaan tuottaa. Tyttöni näki minusta saman tien että jotain on tapahtunut, enkä pystynyt asiaa mitenkään salailemaan.
En tuntenut mitään tätä naista kohtaan, en nauttinut tilanteesta ollenkaan, enkä tiedä miten niin kävi (en kuitenkaan yhtään vähättele syyllisyyttäni). Koska voin tuskaltani hädin tuskin hengittää (eniten koska tiedän raikkaintani sattuvan niin syvälle), tiedän ettei näin voi koskaan enää käydä. Olen saanut jo anteeksi ja tyttöni vakuuttaa haluavansa antaa minulle uuden mahdollisuuden, mutta tuska ei hellitä kummallakaan (tosin tapauksesta on vasta noin viikko).
Oletko kokenut saman tilanteen? Pysyitkö suhteessa vai erositko? Uskotko ratkaisusi olleen oikea?
Ja vielä niille jotka haluavat vain dissata pettäjää ja kertoa kuinka he ovat huonoja ihmisiä; usko pois, tiedän, ja olen syyttänyt (ja syytän) itseäni jo rajummin kuin sinä ikinä voisit, joten säästä energiasi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vasta viikko... Ensinnäkin jos uskallat selvität sen pohjamuita myöten, miksi petit. Et tyttösi kanssa, koska se on kohtuutota toista kohtaan ja muutenkin puoliso EI ole terapeutti. Käyt homman läpi rehellisesti, kirjoita vaikka itsellesi kirjeitä sähköpostiin prosessin aikana, niin näet mitä ajattelet/ajattelit ja saat hommaan otteen ja voit tilittää syvempiäkin tuntojasi rauhassa. Mutta sitten kun oikeasti tiedät, mitä tapahtui ja miten aiot toimia, että käytöksesi muuttuu, niin kerro se tytöllesi.
Se on usean kuukauden prosessi, jopa vuoden, vuosien prosessi (riippuen siitä, kuinka ja miksi kaikki tapahtui, kuinka pahasti luottamus meni ja kuinka hyvä keskusteluyhteys teillä oli ja pystyttyttekö pitämään sen tason tai jopa parantamaan yhteyttä jne jne) saavuttaa edes se tao millä olitte ennen. Anteeksi voi antaa, voi ymmärtää syitä, mutta sen asian unohtaminen on ihan eri juttu. Se usein jää hiertämään kuin kivi kengässä, putkahtelee pintaan riidoissa ja muutenkin. Siinä on vielä sellainen ikävä piirre, että me ihmiset kuvittelemme toisen olevan ja käyttäytyvän niin kuin minä. Eli monesti se pettäjä alkaa epäillä toista jne...
Toiset selviää, toiset jopa helposti. Mutta mitä vahvempi on ollut oletusarvo suhteessa seksuaalisesta uskollisuudesta, niin sitä lujammalle se ottaa. Se on teidän taistelu, aika turha sitä on täällä kysellä kuinka käy. Se riippuu ihan teistä itsestänne.
...no eipä ollut täysin turha täällä kysellä! Aloin välittömästi toteuttaa antamaasi ajatusta sähköpostitse itselleni asian jäsentelystä ja analysoimisesta, ja toki olen vasta alussa tässä mutta näen jo nyt että tästä projektista voi olla vielä paljonkin hyötyä. Alkuun luulin ettei tähän ollut oikeen mitään selkeitä syitä mutta kummasti ajatuksia nyt kuitenkin alkoi löytyä. Paljon kiitoksia sinulle.
terapiaan. Vaikuttaisi kertomasi perusteella siltä, että teillä on mahdollisuus selvitä tuosta vielä yhdessä.
Se, mikä jutussasi tuntuu kummalliselta, on: "En tuntenut mitään tätä naista kohtaan, en nauttinut tilanteesta ollenkaan, enkä tiedä miten niin kävi (en kuitenkaan yhtään vähättele syyllisyyttäni)". Miten ihmeessä voi "tulla pettäneeksi" lähest tietämättään? (ei tarvitse vastata)
Asia ei siis täällä netissä sen kummemmaksi tule. Menkää sinne terapiaan.
Kaikkea hyvää kummallekin. Toivotaan, että asiat selkiävät.
Eihän tämä nyt tietenkään netissä ratkea eikä ole kahta edes lähes samanlaista tapausta mutta muiden kokemuksista voi silti saada tukea omaan tilanteeseensa.
Kiitos.
Jos toista rakastaa tosissaan, niin voiko tuollaista antaa anteeksi? Tarkoitan ihan todella, niin ettei siihen koskaan palata? Mutta joo.. vaikeeta se oli itselle ja on edelleenkin.
Luottamus on vähän niinkuin talon kivijalka, se kun saa pahoja murtumia niin sitä käy alituiseen miettimään että koska se romahtaa kokonaan ja pitäisikö vaihtaa kestävämpään.
Itse tämän tiedän ja henkisesti teen jo eroa miehestäni, joka edelleen luulee että kaikki on nyt kunnossa, mutta kun ei ole. En tunne enää samaa vilpitöntä rakkautta miestäni kohtaan, päivä päivältä tunnen kasvavaa inhoa siitä mitä hän on tehnyt, luulen että juuri sitä tarvitaan että pääsen irti.
Mutta zemppiä teille ja älä koskaan pidä mitään joka sinulle annetaan, itsestäänselvyytenä, huomioi, puhu, näytä tunteesi, ole avoin, sano ääneen kaikki nekin ajatukset jotka jää yleensä sanomatta, niin jotain voi pelastuakin. Mutta SINULTA vaaditaan pitkäjänteistä työtä.
uskottomuuden voi antaa anteeksi ETENKIN, jos rakastaa tosissaan. Ja eritoten, jos on siihen asti tuntenut toisen todella rakastavan itseä - huomaa hänen katumuksensa ja tuskan: se jopa joskus vaikuttaa suuremmalta kuin petetyn oma tuska!
Ellei toista yhtään rakasta, on ihan samantekevää onko hän muiden kanssa vai ei: Tällaisiakin liittoja on, ja myös sellaisia "kiikunkaakun" -liittoja. Noista jälkimmäisistä suurin osa on näitä "ei voi antaa anteeksi" -liittoja uskottomuuden paljastuessa: Toisen teko sattuu lähinnä omaan itsetuntoon, sitä ei voi antaa anteeksi ilman rakkautta kumppaniin.
Pari yksinkertaista lausetta kirjoitit, mutta rohkaisi epätoivossani.