Hei.
Kirjoitan nyt tänne, kun en ollu aivan varma että mihin tä sopis. mulla on parisuhteessa sellainen pinnallinen ongelma, että en tunne saavani mieheni fyysisestä olemuksesta samaa kuin mitä hän saa minun fyysisestä olemuksestani. mä oon tumma, en ole koskaan ollut ylipainoinen, en liian laiha, vatsalihaksia erottuu, pohjelihaksia erottuu, kädet on kiinteät, rinnat keskikokoa, vartalo sopusuhtainen. hän rakastaa mun vartaloa ja haluaa mua sen takiaKIN todella paljon ja aina. HÄN taas...on ihan todella valkoinen, jonkin verran ylipainoinen, vahva rakenteinen, mutta ei vastaa sitä mitä mä miehen vartalolta toivoisin/tarvitsisin jotta mun halut nousis samoihin mittoihin kuin hänen halunsa mun suhteen. oon aina ihannoinut hyväkroppaisia, urheilullisia miehiä, mutta aloin seurustella hänen kanssaan hänen rakastavan, huolehtivan ja välittävän luonteensa vuoksi, en hänen vartalonsa takia. nyt kuitenkin pidemmän päälle mua on alkanut todella haitata tämä epätasapaino suhteessa. eli haluaisin tuntea samaa vetovoimaa häntä kohtaan hänen vartalonsa vuoksi kuin mitä hän saa koko ajan kokea mua kohtaan.
hän on yrittänyt laihduttaa ja se on onnistunutkin. hänen painonsa on pudonnut. hän on tehnyt töitä sen eteen. mutta ei tarpeeksi. hänellä on ollut 2 vuotta aikaa muokata vartaloaan ja siinä ajassa olisi ehtinyt tehdä ihan mitä vain. odotukseni oli korkeammalla tämän kesän kunnon suhteen kuin mitä todellisuus sitten olikaan...
ongelma on siinä että haluaisin tuntea millaista olisi esim suudella hyväkroppaista miestä. haluaisin kokea sen fyysisen vetovoiman. mieheni vetää minua puoleensa sen takia että on minulle rakas. ja sen takia että tarvitsen seksiä ja hän on hyvä siinä. ei vartalonsa takia. haluaisin ehkä kokea jotain vielä suuteluakin intiimimpää hyväkroppaisen miehen kanssa. millaista olisi kävellä käsi kädessä sellaisen miehen kanssa jonka ulkonäkö vastaa omia mieltymyksiä lähes täysin. haluaisin kokea jotain timmin ja mukavan miehen kanssa ja nähdä että onko se sen arvoista. onko se hyvä vartalo niin merkityksellinen juttu kuin nyt tällä hetkellä ajattelen. haluaisin pitää mieheni kanssa tauon ja kokea asioita muiden kanssa. en ole koskaan seurustellut kenenkään muun kanssa. haluaisin kokea sen. olen ottanut tauon esille mieheni kanssa, hän ei ajatuksesta pidä ja hän sanoo ettei aio olla muiden kanssa. hän vannoo odottavansa minua. sekin tuntuu musta väärältä. kysyn häneltä vielä että eikö hän varmasti halua erota. toivon kyllä ettei halua toisaalta enkä myöskään usko että haluaa.
asiassa on vain se kääntöpuoli että jos otan itselleni vapauden, on minu sallittava myös miehelleni vapaus. ja hänen vannomisistaan huolimatta AINA ON MAHDOLLISUUS että hän sittenkin käyttää tilannetta hyväkseen....pahaltahan se tuntuu mutta sitä ei voi estää. mietinkin vain että kuinka paljon tollaset sitte pilaa sitä jos takaisin haluaiski palata entiseen. jos on kokenut muiden kanssa jotain...niin pilaako se sitten suhteen täysin, se pelottaa.
tämä on pinnallista, tiedän sen. mutta ottakaa huomioon että olen ollut hänen kanssaan turvallisessa ja rakastavassa suhteessa 2v. arvostan hänen luonteenpiirteitään ja turvaa jonka hän minulle luo, hänen aitoa välittämistään ja sitä että olen hänen elämänsä keskipiste. meillä on ollut ihania hetkiä yhdessä ja rakastan häntä. kaikesta huolimatta tämän ajan jälkeen....viimeistään rannalla ollessa kun hän riisuu paidan niin tämä ongelma nousee esille....
jos kukaan jaksoi lukea niin antakaa kantoja, neuvoja....kiitos!
Kirjoitan nyt tänne, kun en ollu aivan varma että mihin tä sopis. mulla on parisuhteessa sellainen pinnallinen ongelma, että en tunne saavani mieheni fyysisestä olemuksesta samaa kuin mitä hän saa minun fyysisestä olemuksestani. mä oon tumma, en ole koskaan ollut ylipainoinen, en liian laiha, vatsalihaksia erottuu, pohjelihaksia erottuu, kädet on kiinteät, rinnat keskikokoa, vartalo sopusuhtainen. hän rakastaa mun vartaloa ja haluaa mua sen takiaKIN todella paljon ja aina. HÄN taas...on ihan todella valkoinen, jonkin verran ylipainoinen, vahva rakenteinen, mutta ei vastaa sitä mitä mä miehen vartalolta toivoisin/tarvitsisin jotta mun halut nousis samoihin mittoihin kuin hänen halunsa mun suhteen. oon aina ihannoinut hyväkroppaisia, urheilullisia miehiä, mutta aloin seurustella hänen kanssaan hänen rakastavan, huolehtivan ja välittävän luonteensa vuoksi, en hänen vartalonsa takia. nyt kuitenkin pidemmän päälle mua on alkanut todella haitata tämä epätasapaino suhteessa. eli haluaisin tuntea samaa vetovoimaa häntä kohtaan hänen vartalonsa vuoksi kuin mitä hän saa koko ajan kokea mua kohtaan.
hän on yrittänyt laihduttaa ja se on onnistunutkin. hänen painonsa on pudonnut. hän on tehnyt töitä sen eteen. mutta ei tarpeeksi. hänellä on ollut 2 vuotta aikaa muokata vartaloaan ja siinä ajassa olisi ehtinyt tehdä ihan mitä vain. odotukseni oli korkeammalla tämän kesän kunnon suhteen kuin mitä todellisuus sitten olikaan...
ongelma on siinä että haluaisin tuntea millaista olisi esim suudella hyväkroppaista miestä. haluaisin kokea sen fyysisen vetovoiman. mieheni vetää minua puoleensa sen takia että on minulle rakas. ja sen takia että tarvitsen seksiä ja hän on hyvä siinä. ei vartalonsa takia. haluaisin ehkä kokea jotain vielä suuteluakin intiimimpää hyväkroppaisen miehen kanssa. millaista olisi kävellä käsi kädessä sellaisen miehen kanssa jonka ulkonäkö vastaa omia mieltymyksiä lähes täysin. haluaisin kokea jotain timmin ja mukavan miehen kanssa ja nähdä että onko se sen arvoista. onko se hyvä vartalo niin merkityksellinen juttu kuin nyt tällä hetkellä ajattelen. haluaisin pitää mieheni kanssa tauon ja kokea asioita muiden kanssa. en ole koskaan seurustellut kenenkään muun kanssa. haluaisin kokea sen. olen ottanut tauon esille mieheni kanssa, hän ei ajatuksesta pidä ja hän sanoo ettei aio olla muiden kanssa. hän vannoo odottavansa minua. sekin tuntuu musta väärältä. kysyn häneltä vielä että eikö hän varmasti halua erota. toivon kyllä ettei halua toisaalta enkä myöskään usko että haluaa.
asiassa on vain se kääntöpuoli että jos otan itselleni vapauden, on minu sallittava myös miehelleni vapaus. ja hänen vannomisistaan huolimatta AINA ON MAHDOLLISUUS että hän sittenkin käyttää tilannetta hyväkseen....pahaltahan se tuntuu mutta sitä ei voi estää. mietinkin vain että kuinka paljon tollaset sitte pilaa sitä jos takaisin haluaiski palata entiseen. jos on kokenut muiden kanssa jotain...niin pilaako se sitten suhteen täysin, se pelottaa.
tämä on pinnallista, tiedän sen. mutta ottakaa huomioon että olen ollut hänen kanssaan turvallisessa ja rakastavassa suhteessa 2v. arvostan hänen luonteenpiirteitään ja turvaa jonka hän minulle luo, hänen aitoa välittämistään ja sitä että olen hänen elämänsä keskipiste. meillä on ollut ihania hetkiä yhdessä ja rakastan häntä. kaikesta huolimatta tämän ajan jälkeen....viimeistään rannalla ollessa kun hän riisuu paidan niin tämä ongelma nousee esille....
jos kukaan jaksoi lukea niin antakaa kantoja, neuvoja....kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei ole ongelmia, niin pitää sellainen kehittää ihan mistä vain?
Hyvä ulkonäkö, kasvojen tai kropan, ei riitä oikeasti mihinkään. Kyllä se on se pään sisus, mikä tekee naisesta/miehestä sen haluttavan kumppanin. Arki ja kyllästyminen tulee eteen kaikille ennen pitkää, oli kumppani sitten hyvännäköinen tai ei.
Olen ollut naimisissa 13 vuotta hyvännäköisen miehen kanssa ja myöhemmin seurustellut kropaltaan vielä paremmannäköisen miehen kanssa. Tämä jälkimmäinen oli kropaltaan niin haluttava, että enpä ole sellaista ennen lähituntumaan asti päässytkään. Kumpikin mies kusipäitä. Kaikkien naisten vietävissä. Flirttailivat ihan kaikkien kaksijalkaisten kanssa ja jälkimmäinen varmaan pettikin minua.
Olen seurustellut ja ollut rakastunutkin myös ihan tavallisen näköisiin miehiin. Seksi sujuu ihan yhtä hyvin, jos ei paremminkin, sillä niistä miehistä tietää, että he eivät koko ajan ajattele muita naisia ja heillä ei ole koko ajan jotain sutinaa menossa. Nuo "jumalan lahjat naisille" luulevat itsestään niin paljon, että kuvittelevat olevansa sängyssäkin puolijumalia. Eivät siis vaivaudu välttämättä hirveästi naisen hyvän olon perään, pitävät vain huolen omasta tyydytyksestään.
Jos seksi oman miehen kanssa alkaa maistua puulta, keksikää siihen yhdessä jotain vaihtelua. Ostakaa vaikka Kama Sutra. Tai kuvittele mielessäsi vaikka minkälainen Brad Pitt siihen miehesi tilalle (älä sitä hänelle kuitenkaan sano). Niin minäkin tein esim. kusipääaviomieheni kanssa.
Vanha viisaus on, että hyvää ei pidä korjata, menee vain pilalle. Jos sinulla on hyvä liitto, kuten ilmeisesti on, älä sitä mokoman takia särje. Tuollaiset kaudet ja vimmat tulevat ja menevät pitkässä liitossa, ne on vain hyväksyttävä osana kasvua.
Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi. Iän myötä ymmärtää, että hyvä liitto on niin harvinainen, että sitä ei kannata ihan jonninjoutavien juttujen takia pilata.
Suosittelen eroamista. Ehkä sitten, kun olet aikuinen, voit harkita vaikka koiran ottamista, ne yleensä suhtautuu ulkonäköön aika välinpitämättömästi.
"en tunne saavani mieheni fyysisestä olemuksesta samaa kuin mitä hän saa minun fyysisestä olemuksestani."
Tämä on varmasti totta, sinun täytyy olla kaunis(ainakin miehesi silmissä), sillä muuten tuollainen itsekeskeinen, ja raivostuttavan pinnallinen peenjauhanta, mitä harrastat, johtaisi takuuvarmaan eroon rumemman kohdalla. Jollei miehesi ole sitten aidosti tyhmä.