Tilanne on selllainen, että tapailen harvakseltaan miestä, josta pitkän kaveruuden jälkeen on tullut seksiseuralainen. Kateltiin toisiamme vuosikausia sillä silmällä, kunnes kerran annettiin tunteiden viedä ;)
Kaveripiirimme tietää "suhteestamme" ja kaksistaankin vietämme silloin tällöin aikaa. Siis muutenkin kuin seksin merkeissä.
Tunteita on molemminpuolin, ihastusta ja tykkäämistä, mutta ongelma on se, että alan olla liian vanha äidiksi (39v) ja mies taas haluaisi lapsia. Hän on sanonut, että olen kaikkea, mitä hän naiseltaan haluaa, paitsi tämä lapsiasia.
Välistä hän toimii niin, että tunnen olevani erityistä, mutta sitten hän saattaa torpetoida fiiliksen sanomalla vaikka, että voin tapailla muita tms.
En halua tapailla muita, mutten halua häntä painostaakaan mihinkään, koska tuo lapsiasia on ratkaisematon enkä uskalla/halua/viitsi ottaa sitä tai muutakaan suhdeasiaa puheeksi, ettei hän tunne itseään nurkkaan ajetuksi tms. Olen nynny :( ja tilanne jatkunee ratkaisemattomana, kunnes hän löytää lapsilleen äidin.
Niin ja anteeksi sekava teksti, kysymys lähinnä koskee noita ristiriitaisia viestejä... tiedän hänen tykkäävän minusta, mutta kuinka paljon? Miksi mies ei voi olla minua rohkeampi? Haluaako hän minut äidiksi lapsilleen, sillä hän monesti vihjailee lisääntymisasioista jne? Voitteko te miehet sanoa asiaan mitään järkevää!? ;) Kiitos
Kaveripiirimme tietää "suhteestamme" ja kaksistaankin vietämme silloin tällöin aikaa. Siis muutenkin kuin seksin merkeissä.
Tunteita on molemminpuolin, ihastusta ja tykkäämistä, mutta ongelma on se, että alan olla liian vanha äidiksi (39v) ja mies taas haluaisi lapsia. Hän on sanonut, että olen kaikkea, mitä hän naiseltaan haluaa, paitsi tämä lapsiasia.
Välistä hän toimii niin, että tunnen olevani erityistä, mutta sitten hän saattaa torpetoida fiiliksen sanomalla vaikka, että voin tapailla muita tms.
En halua tapailla muita, mutten halua häntä painostaakaan mihinkään, koska tuo lapsiasia on ratkaisematon enkä uskalla/halua/viitsi ottaa sitä tai muutakaan suhdeasiaa puheeksi, ettei hän tunne itseään nurkkaan ajetuksi tms. Olen nynny :( ja tilanne jatkunee ratkaisemattomana, kunnes hän löytää lapsilleen äidin.
Niin ja anteeksi sekava teksti, kysymys lähinnä koskee noita ristiriitaisia viestejä... tiedän hänen tykkäävän minusta, mutta kuinka paljon? Miksi mies ei voi olla minua rohkeampi? Haluaako hän minut äidiksi lapsilleen, sillä hän monesti vihjailee lisääntymisasioista jne? Voitteko te miehet sanoa asiaan mitään järkevää!? ;) Kiitos
Vastaukset 20
Vanhimmat
kuten itsekin sanoit. Mua jäi vaivaamaan tuo lauseesi että: "ongelma on se, että alan olla liian vanha äidiksi (39v) ja mies taas haluaisi lapsia."
Tunnen (mm. siskoni) naisia, jotka synnyttävät ensimmäisen lapsensa 40-vuotiaina. Ei se nykyään ole harvinainen ikä ensisynnyttäjälle. Tämän varmaan tiedät itsekin? Minusya siis kuulostaa siltä, että et halua lapsia jostain muusta syystä: asiaperustetta lapsen saamiselle ei ole, kirjoittamasi perusteella.
Jos sinä siis et halua lapsia ja mies haluaa, niin te taidatte olla törmäyskurssilla?
Ristiritaisista viesteistä en osaa sanoa muuta kuin sen, että jos sinä välttelet suhdeasioista puhumista ja mies taas tahtoisi keskustelua, niin hän ehkä koettaa umpuimähkään laukomalla saada sinusta ulos reaktioita. Niiden perusteella olisi sitten tarkoitus arvailla, mitä olet suhteestanne mieltä ?
Eli suora keskustelu voisi saada miehen viestit loogiseen linjaan.
Vaikka selostukseni olikin sekava, niin aika hyvin sait sieltä kaivettua asioita..
Olet oikeassa siinä, että en ole tähän päivään mennessä halunnut lapsia, vaikka takana on tosi pitkä suhde. Nyt olen miettinyt, että olisko tämä mies sen arvoinen ja kyllähän ikänikin arveluttaaa, sillä täytän 40 loppukesästä. Mies taas on ollut ikisinkku, jonka epämääräinen suunnitelma on perustaa perhe myöhemmällä iällä (hän on nyt 37).
Hän sanoi kerran, että jos olisin 10 v nuorempi, hän ei epäröisikään aloittaa vakisuhdetta kanssani. Silloinkin itse sanoin vain, etten vaadi hältä uskollisuutta enkä muutakaan ja näin on hyvä ja sitten vaihdoin puheen ihan muuhun.
Vasta hän kysyi, että miltä sinkkuelämä on maistunut ja taas aloin puhelemaan kaikesta muusta, ettei vain tarvi puhua mitään meitä koskettavaa.
Juhannuksena hän perui kaikki menonsa, että pääsimme kaksistaan reissuun. Huoh, pitää vielä vanhalla iällä joutua tälläiseen tunnemylläkkään ;) Välistä toivon, että olisimme vain pysyneet kavereina.
että suhteenne ei näin pintapuolisesti tarkasteltuna kuulosta perheenperustamissuhteelta. Lapsi, hänen etunsa ja tarpeensa, kun sitten kuitenkin on sen perheen keskiössä, ja parisuhdekin muuttuu rinnakkaiseksi sen perhekokonaisuuden kanssa.
Jos ei perhettä aidosti halua, ei sitä kannata rakentaakaan, koska siinä pelataan kovin voimakkaasti sen (toistaiseksi olemattoman) lapsen elämällä.
Kysy pois, ei siihen kuole.
Mitä sinä miehen mietteitä mietit, mieti ensin valmiiksi haluatko itse lapsia vaiko et.
Mutta jos päädyn, että voisin niitä yrittää hankkia, niin ilmoitanko vain, että voithan tehdä lapsia minun kanssa!?
Voi teitä miehiä, aina sanotaan, ettette halua lapsia. Miksi juuri minun piti törmätä vanhalla iällä tälläiseen lapsia haluavaan mieheen...
vielä ihmisten ajoissa herännyt omien lasten haikailuun. Itse kohtasin alle viiskymppisenä miehen, josta olisin hyvin voinut kuvitella loppuelämäni kumppanin. Olin hyvää vauhtia rakastumassa häneen täysillä. Mies oli silloin 49v. En hänelle kelvannut, koska hän halusi saada omia lapsia. Siitä on jo muutama vuosi aikaa ja edelleen hän etsiskelee lapsentekoikäistä - siis itseään huomattavasti nuorempaa - naista, ellei sitten viimeisin tuttavuus ole sekä oikean ikäinen että muuten "sopiva". Hänellä kun on melkoiset odotukset kumppanille.
Veikkaan, että tuo sinun taistelusi on hävitty jo. Anna miehen mennä biologisen kellonsa perässä ja etsi sinä itsellesi mies, joka ei enää omia lapsia kaipaa. Säästytte kumpikin isommilta murheilta.
Eipä tämä minun mies ole juuri seurustellut muutamia kk pitempään, kun aina naisista löytyy joku vika... Yleensä ovat tylsiä, huumorintajuttomia, rajoittavia jne.. Ja sitten jossain vaiheessa täytyis löytää reippaasti nuorempi nainen, lisääntymishaluinen ja luonteen olisi natsattava justiin, sillä kranttu mies on.
Suunnilleen noin kai se on sama kakistella jos alkaa siltä tuntumaan, että penska houkuttaa.
Mutta niin. Minusta tuossa on nähtävissä jonkinlaisia ongelmakohtia, mutta mitäpä minä niillä tässä spekuloimaan. Muuta kuin sen verran, että varmaan kannattaa tehdä itselleen TODELLA selväksi haluaako oikeasti yrittää kakaraa vaiko ei. Ettei vaan motivoivana ajatuksena ole toiselle mieliksi oleminen tai jotenkin silleen. Vai mitä.
Pliis ;) jos viitsit.
minusta homma haiskahtaa vähän siltä, että kun miehellä on vauvakuume ja kun ei tähän mennessä ole aiemmin tärpännyt, niin nyt alkaisi sitten olla niitä "viimeisiä mahdollisuuksia" kyseessä. Sori että sanon noin, mutta ymmärrät varmasti itsekin tuollaisen olevan mahdollista. Tai tuon olevan ainakin osasyy miehen mahdollisille vauvapuheille tai enemmälle mielenkiinnolle.
Tosin, koska mies ehdottelee välillä että voit tapailla muitakin, niin ehkä hän kuitenkin realistina tai ei-ihan-niin-epätoivoisena tajuaa sen, että ehkä teidän orastavan juttunne kompastuskivi on tuo lapsiasia. Eli ehkä omalla tavallaan antaa tilanteen mennä painollaan ja sinun päättää/kuulostella tuntojasi, mitä haluat tehdä. Tämä on ehkä se todennäköisempi vaihtoehto. Minusta. Mutta taustalla on varmaan kenties ehkä tuota ekaakin...
Minusta tuon suhteen alkuasetelma ei ole lähellekään ihannetta, vaan tosiaan jotenkin vähän sellainen mahdollinen vauvantekojuttu. Siis minusta. Miksi mies ei voi olla rohkeampi, eli tehdä päätöstä ja lähteä vaikka kävelemään, niin miksi sälytät vastuuta päätöksestä miehelle? Tee itsellesi selväksi haluatko yleensäkään yrittää saada lasta vaiko et. Sen jälkeen kaikki selviää itsestään. Jos et, niin sanot sen miehelle. Jos haluat, niin sanot sen miehelle. Jos et ole varma, niin sanot sen miehelle. Älä anna muiden päättää, tai odota muiden päättävän omasta elämästäsi, tee se päätös itse. Varmasti kinkkinen tilanne, mutta kyllä ihminen sisimmässään tietää mitä haluaa. Sinäkin.
Minä olen käsittänyt asiaa vähän niin, että hän haluaisi minun olevan nuorempi, jotta voisimme seurustella pitempään ennen lasten tuloa, mutta minun kanssa se pitäisi tehdä pikapuoliin..
Eli hän itse kokisi olevansa valmis perheeseen lähempänä 50, mikä minusta taas on epärealistista, miehellekin. Siis että hän noin vaan esim. 45 vuotiaana voisi hankkia 35 vuotiaan lisääntymishaluisen naisen jne.
Mutta kiitos spekuloinnistasi :) Olet oikeassa siinä, että ensin täytyy ite päättää, mitä haluaa.
Olet vielä nuori, vasta 40 täyttämässä.
Mies on saman ikäinen, pari vuotta ei ole mikään ikäero nelikymppiselle.
Ongelma on vain omissa asenteissasi.
Neljänkympin kriisikö?
No, itsehän päätät mitä elämältäsi ja tulevaisuudeltasi odotat...
Terveisin M50
Jos sinusta tuntuu, että haluat lapsia, jätä ehkäisy pois. On hyvin mahdollista, ettet enää saa lapsia. Olen suunnilleen saman ikäinen ja saanut kaksi lasta reilusti päälle 30vuotiaana. Samanikäisillä ystävillä ei olekaan sitten taas ollut yhtä helppoa, kun ovat samoin havahtuneet myöhäisemmällä iällä. Jos olisit jo saanut yhden lapsen, olisi todennäköistä että saat toisenkin. Mutta esikoista tässä iässä ei voi enää taata. Yksi ystäväni luovutti vuosia kestäneen hedelmällisyyshoitokierteen jälkeen ja totesi että jää lapsettomaksi, toinen sai vuosi sitten lapsen vuosien yrityksen jälkeen.
Äitiys on ihmeellinen lahja. Itse olen onnellinen, että annoin sille mahdollisuuden ja minua onnisti. Kumppanisi vaikuttaa monella tavoin sopivalta, koska tunnette toisenne hyvin pitkän kaveruuden jälkeen, seksipuoli toimii ja hänkin haluaa lasta. Heittäydy hetkeen ja katso mitä tapahtuu!
Itseasiassa minulla ei ole ehkäisyä ;)
Hormoonivalmisteet eivät sovi, kierukkaa ei suostuta laittamaan synnyttämättömälle.
Kortsua käytettiin alkuun, nyt lähinnä varmoja päiviä ja keskeytystä. Mies myös tietää tilanteen, en siis huijaa häntä enkä hyväksy valehtelua ehkäisystä.
Ja juu, tiedän, että voi sattua vahinko. Olen kaiketi vastuuton keski-ikäinen.
Teän suhde kuulostaa vakipanosuhteelta jollaisessa itekin oon sillä erotuksella, että oma panoni ei IKINÄ suostuisi seksiin ilman ehkäisyä. Eli käytän pillereitä ja sen lisäksi mies monesti kondoomia. Haluaisin minäki tietää mitä mies miettii kun kuitenki tietää että voit tulla paksuks!!!????
Ja mun vakipano ei viettäis mun kans aikaa muuten ko vaan sekstaillen eli yön sillon tällän, yleensä baari-illan jälkeen.
Mutta ollaanki teitä yli 10 v. nuorempia.
siitä että pitäisi valehdella, vaan tietysti kertoa, että ehkäisy jää pois. Mieshän tässä on ap.n kertoman mukaan juuri se, joka eniten haluaa lapsen.
unohdat varmat päivät ja keskeytyksen, kyllä se siitä;)
vakipano ruma sana
VAIKKEI NIITÄ ENÄÄ KÄYTETÄ
MUU OSA KYSYMYKSESTÄ ON NAUKUMISTA