No aloitin seurustelun poikaystäväni kanssa 4 kk sitten. Olin hänen ensimmäisensä, mutta hän ei ollut minulle. No kerroin totuudenmukaisesti kaiken, mitä hän edellisestä ( en seurustellut hänen kanssaan, pantiin vain, koska se jätkä ei halunnut enempää) kysyi.
No hän väitti ettei se jäänyt vaivaamaan häntä. Kuukausien aikana ilmeni uusia ongelmia, esim. pieni luottamuspula, poikaystävän huono itsetunto ja yhtenä hetkenä hän luuli minun pettäneen sen ekan miehen kanssa.
No olen yrittänyt kohottaa miehen itsetuntoa kehumalla tätä ja en ole valehdellut hänelle kertaakaan. Mutta vielä tuntuu ongelmia piisaavan.
Olemme keskustelleet monta kertaa samasta asiasta, mutta kaiken tajuamiseen hänellä menee pitkään.
Nyt häntä on ruvennut läheisyys ahdistamaan ( luuli että pitäisi olla minun saatavilla kokoajan, vaikka en ole vaatinut) ja minä annoin hänelle omaa aikaa. Kuitenkin hän sanoo että on ikävä ja haluaisi nähdä. Hän luo itselleen rajoja, jotka minä joudun purkamaan.
Loppujen lopuksi minua suututtaa oma käytökseni. Vaikka annan hänelle omaa aikaa, niin minua ketuttaa kun tuntuu että minä olen kakkosena meidän suhteessa.
Nytkin haluaisi poikaystäväni luokse, mutta en halua häiritä ja viedä hänen omaa aikaansa.
Meillä on erinlaiset taustat ja hän on kokenut kovempia kuin minä.
Rakastan häntä kaikesta huolimatta.
Mutta mitä mieltä te muut olette?
No hän väitti ettei se jäänyt vaivaamaan häntä. Kuukausien aikana ilmeni uusia ongelmia, esim. pieni luottamuspula, poikaystävän huono itsetunto ja yhtenä hetkenä hän luuli minun pettäneen sen ekan miehen kanssa.
No olen yrittänyt kohottaa miehen itsetuntoa kehumalla tätä ja en ole valehdellut hänelle kertaakaan. Mutta vielä tuntuu ongelmia piisaavan.
Olemme keskustelleet monta kertaa samasta asiasta, mutta kaiken tajuamiseen hänellä menee pitkään.
Nyt häntä on ruvennut läheisyys ahdistamaan ( luuli että pitäisi olla minun saatavilla kokoajan, vaikka en ole vaatinut) ja minä annoin hänelle omaa aikaa. Kuitenkin hän sanoo että on ikävä ja haluaisi nähdä. Hän luo itselleen rajoja, jotka minä joudun purkamaan.
Loppujen lopuksi minua suututtaa oma käytökseni. Vaikka annan hänelle omaa aikaa, niin minua ketuttaa kun tuntuu että minä olen kakkosena meidän suhteessa.
Nytkin haluaisi poikaystäväni luokse, mutta en halua häiritä ja viedä hänen omaa aikaansa.
Meillä on erinlaiset taustat ja hän on kokenut kovempia kuin minä.
Rakastan häntä kaikesta huolimatta.
Mutta mitä mieltä te muut olette?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.