äiti

ja isät sitä ei aina tee..meil tytöt isäsä lahkees riippuu kii ko pitäs uskoo mitä sovittu.Siin ajetaan äiti parka niin ahtaalle kasvatuksessa et eipä ihme jos hakee eron ukostaan pian.Kasvatus lapsille tärkee ja molempien pitäs samaa linjaa vetää muuten ei hyvä seuraa.. Tyttöjen ja äitein suhde muutenkin saattaa olla rakoileva.Pahimmassa tapauksessa välit saattaa mennä lopullisesti.
nimim.kokemusta on..

lapset pitää kasvattaa kirjoitti:

ja isät sitä ei aina tee..meil tytöt isäsä lahkees riippuu kii ko pitäs uskoo mitä sovittu.Siin ajetaan äiti parka niin ahtaalle kasvatuksessa et eipä ihme jos hakee eron ukostaan pian.Kasvatus lapsille tärkee ja molempien pitäs samaa linjaa vetää muuten ei hyvä seuraa.. Tyttöjen ja äitein suhde muutenkin saattaa olla rakoileva.Pahimmassa tapauksessa välit saattaa mennä lopullisesti.
nimim.kokemusta on..

miettinyt sitä, että äidissäkin on vikaa? Meillä se ei mennyt niin, että isä olisi ollut lepsu, vaan isä oli normaali ja äiti ihan oikeasti oli tasapainoton, aina vihainen ja tuomitseva. Ei koskaan kehunut ja mikään ei riittänyt, haukkui lapsia ja puolisoaan. Lapsi rakastaa vanhempiaan ehdoitta vaikka nämä olisivat millaisia sekopäitä. Minunkin äidillä oli hyvä ammatti jne fiksu ihminen, mutta ei hänestä ollut äidiksi. Ei osannut rakastaa, ei tukea, ei pitänyt huolta muuten kuin siitä, että ulospäin näytti hyvälle. Ikuisen surun jätti sieluuni kohtuuttomattomilla vaateillaan, nälvimisellään, alistamisellaan, rakkaudettomuudellaan jne jne. Jos isän lämpöä, rakkautta ja tukea ei olisi ollut, en olisi selvinnyt tästä elämästä. Joskus kannattaa miettiä miksi ne välit menee ihan oikeasti. Kapinointi ja irtiotot kuuluvat aikuistumiseen, mutta tasapainoisten aidosti rakastavien vanhempien luokse palataan ja yhteys säilytetään ongelmista huolimatta. Ei se vika ole lapsessa tai isässä, jos äitiin on pakko tehdä pesäero. Kyllä se vika on siellä äidin korvien välissä.

koskaan kirjoitti:

miettinyt sitä, että äidissäkin on vikaa? Meillä se ei mennyt niin, että isä olisi ollut lepsu, vaan isä oli normaali ja äiti ihan oikeasti oli tasapainoton, aina vihainen ja tuomitseva. Ei koskaan kehunut ja mikään ei riittänyt, haukkui lapsia ja puolisoaan. Lapsi rakastaa vanhempiaan ehdoitta vaikka nämä olisivat millaisia sekopäitä. Minunkin äidillä oli hyvä ammatti jne fiksu ihminen, mutta ei hänestä ollut äidiksi. Ei osannut rakastaa, ei tukea, ei pitänyt huolta muuten kuin siitä, että ulospäin näytti hyvälle. Ikuisen surun jätti sieluuni kohtuuttomattomilla vaateillaan, nälvimisellään, alistamisellaan, rakkaudettomuudellaan jne jne. Jos isän lämpöä, rakkautta ja tukea ei olisi ollut, en olisi selvinnyt tästä elämästä. Joskus kannattaa miettiä miksi ne välit menee ihan oikeasti. Kapinointi ja irtiotot kuuluvat aikuistumiseen, mutta tasapainoisten aidosti rakastavien vanhempien luokse palataan ja yhteys säilytetään ongelmista huolimatta. Ei se vika ole lapsessa tai isässä, jos äitiin on pakko tehdä pesäero. Kyllä se vika on siellä äidin korvien välissä.

Mulla on samantapaisia kokemuksia. Ulospäin kaikki näyti hyvältä, mutta äiti oli kylmä ja kova ihminen pohjimmiltaan. Opetti meidät tyttäretkin sanoillaan, että miehistä ei ole mihinkään, rakkautta ei ole olemassakaan, seksi on rumaa ja likaista! Eipä tuolla mallilla yksikään tyttäristä saanut aviolittojaan kestämään. Vanhin eronnut kolme kertaa, keskimmäinen kerran ja nuorin eli minä kaksi kertaa..Olen katkera mallista jonka sain ja vasta välit katkaistuani olen uskaltanut elää, rakastaa, pitää seksistä...
Ei äidit automaattisesti ole hyviä ja lapsiaan rakastavia. Äidin sisälläkin voi asua pieni narsisti tai lapsellinen itsekeskeinen paskiainen!