maailman vittumaisin ämmä, pakastekalkkuna, frigidi, saatanan läskiperse...tässä tämän viikon saldo haukkumisista...ja vain koska tein jotain "väärin" (esim. tyhjäsin astianpesukonetta "liian kovaäänisesti" kun telkkarista tuli suomalainen ohjelma. Ohjasin soutuvenettä väärin, en jaksanut joka ilta sekstailla)
Kaupassa en osaa "pakata oikein kauppakassia", minun helvetin iso hirvenpääni on tiellä kun hän peruuttaa autoa...
No tässä pieni osa minun elämästäni, onneksi on työpaikka missä osaan edes jotain tehdä oikein...
Kaupassa en osaa "pakata oikein kauppakassia", minun helvetin iso hirvenpääni on tiellä kun hän peruuttaa autoa...
No tässä pieni osa minun elämästäni, onneksi on työpaikka missä osaan edes jotain tehdä oikein...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Näytät olevan hankalassa tilanteessa miehesi kanssa, oletko koittanut puhua miehelle siitä miltä sinusta tuntuu? Jos et olet, sinun pitää kertoa tunteistasi hänelle ja kuinka pahalta sinusta tuntuu.
Jos miehesi ei vieläkään lopeta turhaa haukkumista, sinun pitää puhua asiasta jonkun todella ymmärtäväisen kanssa joka voisi auttaa. Myös parisuhdeterapeutti auttaa tuollaisissa asioissa mielellään.
Mutta juuri nyt sinuna menisin puhumaan miehelle ja kertoisin kuinka hän loukkaa minua. Älä ainakaan altistu miehen haukkumisille vaan puolustaudu!
olen puhunut tunteistani, mutta hän sanoo minun ylireagoivan eikä muista mitä on puhunut...ja ihmettelee miksi olen loukkaantunut.
kanssa,elin 30v ja lopulta erosi,syykin selvis,miehellä oli salasuhde ollut vuosikausia ja minussa näki kaiken pahan.
Huono omatunto laitto haukkumaan,ompas kauheita nimityksiä,miten sitä tuollasen kanssa voi edes rakastaa.
Nyt kun luin,tuntuu pahalle,vaikka itsekkin kesti,niin kauan et olin vapaa lähtemään,vaikka haukku eronkin jälkeen ja varmaan vieläkin,mutta laitoin täydellisesti välit poikki.
Sillä ei ole mitään asiaa enää elämääni,saan henkittää vapaasti ja olla ihminen,vaikka eroprosessi olikin vaikeaa,sillä olin tottunut huonoon kohteluun ja se piti kiinni siinä miehessä,olin ehkä jo masokisti,kunne tajusin,että en sitä ole.
kiitos vastanneille ja lohduttaneille...en ole ainoa vaikka joskus tuntuu siltä...nyt alkoi loma. Kaksi viikkoa olemme yhtä aikaa "lomalla", vaikka minulle se on helvettiä,sillä me tehdään sellaisia asioita kun hän haluaa. Jos minä sanon mielipiteeni,siin siitähän se riemu repeää.Hän keksii ainakin muutaman seikan miksi se on maailman paskamaisin juttu tehdä vaikka hän itse olisi ehdottanut asiaa. Eli minun syykseni menee asia jos se "epäonnistuu"
Eilen kävimme soutelemassa...toisten mielestä se voi olla ihanaa,mutta minulle se on piinaa, sillä en osaa tehdä MITÄÄN oikein veneessä vaikka vaan istuisin paikoillani... Jo veneeseen meno aiheuttaa puolisossani sellaiset aggressiot,etten toista tiedä...(eli siis nousen veneeseen "väärin", jolloin hän katsoo oikeudekseen haukkua minua seuraavan puoli tuntia joka ikisestä asiasta mitä teen), sama asia koskee veneestä pois nousua,eli senkin voi tehdä väärin...samoin veneen ohjausta, siellä istumista, "tekemistä" (soutuveneessähän ei ole siis mitään tekemistä). Samoin ruokaa en osaa tehdä "oikein", en osaa syödä "oikein"...yms...Eli on paljon asioita mitä voi tehdä väärin.
Ja tosiaan lisänimitys: Pakastekampela...muita en jaksa muistella, sellaista tekstiä tuli ettei perässä pysy...(painoon liittyviä useimmat...vaikka en tosiaan ole lihava,mutta ylipainoa pikkuisen...)
Meille loma on ja aina yksi katastrofi. Mies ei halua tehdä mitään mitä minä haluaisin, vaikka olen yrittänyt ehdottaa kompromisseja, mutta minun ehdotuksissa ei kuulemma ole mitään järkeä. Ennemmin hän on kavereiden kanssa veneilemässä, uistelemassa, mökkeilemässä jne, vaikka onhan se minunkin lomani. Mutta eihän sillä ole mitään merkitystä mitä minä haluaisin. Kuitenkin jos lähtisin omien kavereiden kanssa johonkin, niin olisin hänen mielestään vähintään vieraissa, eli hän on kuitenkin vielä mustasukkainenkin. Eli minun tehtäväni on pitää huolta koko huushollista, sillä aikaa kun mies humputtelee ties missä. Puhua olen yrittänyt hyvällä ja pahalla, mutta eipä niistä apua ole ollut. Välillä ei todellakaan tiedä mitä tehdä ja itsetuntokin alkaa olla jo aika alhaalla. En kuitenkaan ymmärrä itseäni miksi roikkua tälläisessä suhteessa, mistä et saa itsellesi kun jatkuvasti haukkuja joka asiasta. Eihän se eroaminenkaan niin helppoa ole. Helppoa toisen on sanoa toiselle, että miksi et eroa jos on niin vaikeaa? mutta aina sitä vain ajattelee, että jos tämä joskus muuttuisi, vaikka taitaa olla toiveajattelua. Meille on ja ihan turha ajatella mihinkään parisuhdeterapeutille lähteä, ukkohan tyrmäisi sen heti. Eihän meidän asiat kuulu ulkopuolisille. Pahalta tuntuu myös se kun hän haukkuu minua ihan vapaasti kuinka tyhmä olen muiden ihmisten kuullen. Kuinkahan kauan tätä jaksaa kestää...
mun jokaikinen lomamatka ulkomaille tän yhden kanssa on ollut yhtä helvettiä. Jos olen halunnut rannalle, on se ollut huono, sillä hän olisi halunnut johkin muualle ja eikö juuri sinä päivänä tuule niin pirusti,että se on mun syy...ja jos on auto vuokrattu, niin minä luen karttaa ihan päin vittua...(kun hän itse ei ole kertonut minne päin sitä vitun saarta lähdetään...)
Ja rannalla kun haluan aurinkovarjon suojaamaan palamiselta,niin hän suuttuu siitäkin...kävelen väärin ja vääristä paikoista...puhun väärin (liian kovaa tai liian hiljaa). Hän suuttuu jo siitä jos meinaan mennä hakemaan matkalaukkuja hihnalta (minä hermostutan hänet)...niin paljon asioita,joita tavallinen ihminen ei voi ymmärtää...itse ajattelin alkuun että MITÄ minämuka teen väärin sillä tämähän on igan normaalia toimintaa, MUTTA ei kuulemma olekaan vaan minut on kasvatettu väärin!!! Hän hermoilee, suuttuu ihan pienimmästäkin asiasta mikä menee muuten kuin hän on sen ajatellut...(menen vaikka vessaan ensimmäisenä tmv....)
Eroaminen ei tosiaankaan ole helppoa,sillä tuo toinen on koukuttanut sinut jollakin kummallisella tavalla. Yritin kerran päästä hänestä. Hommasin oman asunnon,muutin. Mutta hän luikerteli tiensä siihen asuntoon ja vielä tämä jatkuu...
Terapia...leikkasin kerran lehdestä psykologin yhteystiedot ja laitoin jääkaapin oveen. Hän kysyi muutaman päivän päästä mikä tuo on...Sanoin, jos tarvitsee joskus ulkopuolisen apua asioissa. Hän repi sen ilmoituksen ja sanoi, että hänhän on tässä,mitään ulkopuolista ei tarvita...
Joskus mietin että missä se kipupiste menee...onneksi läheiseni tietävät missä mennään eli en ole salannut näitä asioita vanhemmiltani tai parhaimmilta ystäviltäni. Kyllä sesitten kuuluu kun sen pisteen löytää...
Jätä se ukkos. Toi sun elämä kuulostaa tosi helvetiltä. Naispuolisissakin löytyy juuri tuollaisia ja sen takia pakkasin rojuni ja lähdin. Takasin en mene vaikka on exä yrittänyt soittaa ja viestitellä enkä vastaa.. pohja se on minunkin säkissä.Kyllä niitä miehiä löytyy jotka arvostaa naista eikä todellakaan puhu tuollain rakkaalleen.
että miehen vihalla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Hän "vain" on sellainen sille, jolle uskaltaa. Psyykkisiä ongelmia varmasti, sen luonteisia että vaikuttavat turhan paljon ihmissuhteisiin. Tältä pohjalta arvelisin, ettei hänen itsekuvansa ole kummoinen ja että hän on epävarma kelpaavuudestaan sinulle ja muutenkin. Siksi hän toivoo, että hänen läheisensäkin kokevat epävarmuutta, jotta häntä ei hylättäisi eikä halveksittaisi. Eipä sinulla todella tunnu riittävän aikaakaan siihen, kun huomio pyritään koko ajan kiinnittämään "virheiden" tekemiseen. Voih, otan osaa. Toivottavasti hän suostuu edes uhkavaatimuksesta terapiaan. Tätini esitti sellaisen, ja siitä oli hyötyä.
on, ettekö halua panna miestä selkä seinää vasten oikeuksianne puolustaessanne, koska silloin rakkaus ja mahdollinen romantiikka lentäisivät ikkunasta ulos? Vai uskotteko todella näihin miesten haukkuihin? Vai onko niin, ettei jatkuvassa ihmissuhteessa jaksa sellaista, että pitäisi koko ajan pitää "kovan akan" roolia. En minäkään välittäisi sellaisista ihmissuhteista, joissa pärjäisi vain käyttäytymällä huonosti. Ensin täytyy kuitenkin olla itse aivan varma rajoista, jotta manipulointi ei tehoa.
tässä superylireagoi? :O
ei kuitenkaan ole kyse uskottomuudesta. Vaikuttaa pikemmin siltä, että mies roikkuu koko ajan vaimon helmoissa kiukuttelemassa kuin äidille.
tossa pakastekalkkunan kohalla, mut mut , eiks rakkaalla lapsella oo monta nimee ;)
muahan sit rakastetaan oikein helvetin paljon...
on sitten se ongelma, kaikki kun sitä rakkautta ei saa.
Oireet ainakin sopisivat. Näyttää siltä, että hänellä on hermot tosi huonossa kunnossa, mahdollisesti pysyvästi. Kiroileeko hän myös muita autoilijoita ja rähjää urheilua katsoessaan ihan tosissaan? Onko hän hyvä työssään vai onko työpaikalla ongelmia, joita sitten "hoidetaan" näin kotona? Miten hän puhuu muista ihmisistä ja naispuolisista sukulaisistaan? Onko tuppisuu tai jännittääkö muuten seurassa? Mites itsehillintä silloin sitten onnistuu? Mieli varmaan ainakin tekisi haukkua muitakin samalla tavalla, jos uskaltaisi. Onko teillä lapsia ja käyttäytyykö hän heitä kohtaan samoin? Vai haukkuuko "vain" sinua heille? Olet jo kerran muuttanut pois, joten tiedät pystyväsi siihen toistekin. Itse tietysti päätät, en ole tässä avioeroa tyrkyttämässä. Jos hän olisi käyttäytynyt näin seurusteluaikana, olisitko ihastunut?
muut autoilijat pitäisi ampua pistoolilla,kun eivät osaa ajaa vaan ajavat kuin pullopersesiat. Töissä hän on ylivertaisesti paras tekemään hommia (omien sanojensa mukaan) kukaan muu ei osaa ajatellakaan asioita. Muista ihmisistä hän puhuu alentuvasti, minun sukulaiseni ovat alinta pohjassakkaa. Hän on kova neuvomaan muita miten asioita tehdään (jos joku tekee asian päinvastoin miten hän sen olisi tehnyt, vaahtoaa hän kotona asiasta "miljoona" vuotta). Hän ei todellakaan ole tuppisuu, vaan "supliikkimies" eli juttelee kenen kanssa vaan sivistyneesti...ja selän takana haukkuu juttukumppaninsa. Toisinaan ärsytettynä hän haukkuu ihmisen suoraan ties millä nimityksillä tai yrittää peitota sen "piilovittuiluna". Lapsia meillä ei onneksi ole,mutta uskoisin heidän aiheuttavan tälle yhdelle yhtä paljon hermoilua kuin minäkin...Seurusteluaikana hän osasi hyvin kätkeä ajatuksensa ja minulla oli niin vaaleanpunaiset lasit päässä,etten olisi edes sellaista käytöstä huomannut...kunnes oli liian myöhäistä...
tärkeitä ainoastaan miehesi tarpeet? Sinä saat vain elää toivossa, että jotenkin kelpaisit. Mitä hyvää sinä tästä saat? Toivomuksesihan käynevät hänen itsetunnolleen niin pahasti, että ne pitää heti lytätä. Seurasi tuntuu toisaalta usein häiritsevän. Jos vain kävisit siivoamassa ja laittamassa miehellesi ruokaa ja hän saisi poiketa sängyssäsi silloin kun hänelle sopii, varmaan hän suostuisi siihen, että asuisitte eri osoitteissa...
siis minähän "en osaa tehdä ruokaa",vaan teen senkin aina väärin...Hän on maailman paras ruuanlaittaja...
nimillä suuttuessaan..etten ees muista niitä kaikkia.
Oikeesti,olin henkisesti koko kevään aivan maassa...syynä perhe-elämä,ja se että koska itse olin aivan loppu..en enää jaksanut lapsianikaan puolustaa mieheni rumilta nimityksiltä,(mieheni ei siis ole lasteni isä).
Minä olen siis paska siinäkin kun en muka omille lapssilleni tarpeeksi asioista sano..enkä omia lapsiani hakkaa.Miehen mielestä kun niille pitäis kunnolla antaa turpaan(lapset ovat 8-17 vuotiaita).Ja etenkin nuorimmaiseni(joka muutenkin levoton,ja tarvitsee paljon aikuisen apua)..saa kuulla haukkumista miehen taholta.Lapseni on usein itkenyt sydäntäsärkevästi..ja itse koen voimattomuutta..kun en enää osaa puolia pitää.
No,jaksan nykyisin lähes suuttumatta kestää mieheni nimittelyt(syynä saamani masennuslääke),en enää isommin niihin reagoi..lääke ehken tekee jotenkin flegmaattiseksi?
Mutta tänään mieheni suuttui oikein isosti..potki minua,ja heitti rasvapurkinkin hajalle seinään..ja nyt oon sitten käsivarret mustelmilla.
Ois kait satuttanut enemmänkin,mutta pelkäsi kun minulle tulee niin herkästi mustelmia.
En enää jaksa tällaista..lapsetkaan ei halua asua enää kotona..oon vaan niin lamaantunut kaikkeen.
Ei tuollainen ole elämisen arvoista elämää. Jätä se ukko ja ala elää omaa elämää. Maailmassa on ihaniakin miehiä. Miksi olla tuollaisen tollon kanssa? Minäkin pilasin omaa elämää monta vuotta sellaisen tollon kanssa, kunnes uskoin, että ihania miehiä on. Jätin exäni ja olin sinkkuna jonkin aikaa, kunnes koitti se päivä, että se ihana prinssi tuli vastaan. Minulla on nykyään ihana ja rakastava mies, joka ei tekisi pahaa kenellekään eikä ole näiden vuosien aikana haukkunut minua kertaakaan. Hänellä on hyvät käytöstavat ja hän on sivistynyt eikä nimittele ketään muitakaan vaan hän puhuu asiat asioina ja on lempeä ihmisiä (ja eläimiä) kohtaan. Hän ei halua satuttaa ketään, mutta on silti miehinen mies, joka puolustaa aina heikompiaan. Etsi sinäkin itsellesi sellainen mies ja ala elää onnellista elämää.