Minulla on lähes samanlainen tilanne kuin tuolla "21-vuotias ja poika" -ketjun aloittajalla.
Olen 20-vuotias ylioppilas. Lähden armeijaan ja kun pääsen pois, olen jo 21-vuotias. Samalla tavalla hommasin itselleni opiskelupaikan heti lukion päättövuonna ja asun myös omillani.
Tässä vasta jokin aika sitten hätkähdin tilannettani. En ole koskaan seurustellut saatikka sängyssä ollut. Tunnen itseni niin surkeaksi, ettei tosikaan. Monella kaverilla on menossa ties kuinka monennet tyttöystävät, itse en edes keksi, missä tapaisin tyttöjä. Kaveripiiriini ei kuulu yhtään naista, ellei kavereiden tyttöystäviä lasketa mukaan. Baareissa tuntuu olevan niin pinnallista porukkaa, etten usko sieltä fiksua ja "kunnollista" naista löytäväni. Nettiä olen kokeillut, mielestäni fiksun ja kattavan profiilin olen tehnytkin, mutta vain kerran on joku kiinnostunut (ja hänkin oli 16-vuotias). Olen lähettänyt naisille itsekin viestejä, mutta kukaan ei vastaa. Ja jos vastaa niin viesti on aina jotenkin tyly eikä vastaaja missään nimessä millään tavalla kiinnostunut...
Olen saanut naisilta usein positiivista palautetta, heidän mielestä olen kiltti, herttainen, mukava, fiksu... Ja ilmeisesti tylsäkin, kun ei ole onnea naisasioissa ollut. Olen myös kohtalaisen liikunnallinenkin, ja menestynyt opiskeluissani. Toki olen vaaleahiuksinen (virhe), minulla on tylsät vihreät silmät (virhe) enkä ole mitenkään harteikas (virhe). Peruslyhytkin, pikkusen vajaa 180cm (virhe).
Mikäli naisten näihin "Ihannemies" -juttuihin on uskominen niin nuo luonteenpiirteeni olisivat juuri niitä mitä monet naiset etsivät. En tiedä onko vika sitten ulkonäössä vai siinä, että olen liian kiltti vai missä... En ole tietääkseni mitenkään ruma.
Kerran juttelin erään nuoren naisen kanssa netissä ja hän kertoi, että miehessä pitää olla särmää, "pahikset kiehtovat". Hänen mukaansa miehen pitää tehdä jotain kiellettyä kuten kaahailla tai maalailla graffitteja tai vastaavaa. Pahoipitelysyytteetkään eivät haittaisi kuulemma. En sitten tiedä, pitäisikö minun ruveta pahikseksi, jotta saisin edes kerran tyttöystävän.
Mitä minä sitten "vaadin" naiselta? En juurikaan mitään. Sanotaanko, että ainoa ulkonäkökriteerini on hoikkuus, haluaisin naisen olen normaalipainoinen tai hoikka/laiha. Ei pieni pyöreyskään välttämättä haittaa. Ja jos pääkopassa liikkuu vähän edes jotain muutakin kuin silmät niin hyvältä näyttää. Eli tällaisia naisia on Suomessa varmaan miljoona.
Lisäksi olen tehnyt vertailua kavereitteni kanssa. He sanovat rumaksi naista, jonka minä, ihan oikeasti, "luokittelisin" nätiksi. Minulla onkin erilainen, tai oikeastaan paljon laajempi, naismaku kuin kavereillani.
Ehkä sitten uudessa opiskelupaikassani tapaan tytön, jota ei haittaa kokemattomuuteni. Monesti vain kuulee kauhutarinoita, miten tapailu loppuu siihen kun mies paljastuukin kokemattomaksi. Pitääkö minun valehdella, että olen kokenut, jotta saisin sen ensimmäisen kokemuksen/suhteen, jottei minun tarvitsisi sitten myöhemmin enää valehdella?? Ei ole mitään järkeä..
Armeija vie minulta ison palan hyödyllistä aikaa, sinä aikana voisin ehkä löytää vielä tyttöystävän ennenkuin tilanne menee aivan onnettomaksi. Kun ikää alkaa olemaan yli 20 niin ei naisille kokemattomuus kaikesta päätellen ainakaan plussa ole.
Poikuus on tallella, mutta se ei harmita läheskään niin paljon kuin se, ettei minulla ole koskaan ollut tyttöystävää. Minäkin haluisin joskus kokea vastakaikua tunteilleni. Monesti naiset sanovat haluavansa kokea kelpaavansa jollekin, samalla tavalla voivat miehetkin tuntea... Näin hienoina ja lämpininä kesäpäivinä olisi älyttömän kivaa käydä syömässä jollain terassilla naisen kanssa tai sitten käydä naisen kanssa vaikka uimassa. Naisen, jota voisi kutsua tyttöystäväksi.
En ole mitenkään katkera. Mutta mikään ei tunnu yhtä pahalta kuin käydä vaikka kaupassa ja nähdä siellä onnellisia pareja ostamassa herkkuja elokuvailtaa varten... Minä katson elokuvani aina yksin, ehkä joskus jonkun kaverini kanssa.
Olen 20-vuotias ylioppilas. Lähden armeijaan ja kun pääsen pois, olen jo 21-vuotias. Samalla tavalla hommasin itselleni opiskelupaikan heti lukion päättövuonna ja asun myös omillani.
Tässä vasta jokin aika sitten hätkähdin tilannettani. En ole koskaan seurustellut saatikka sängyssä ollut. Tunnen itseni niin surkeaksi, ettei tosikaan. Monella kaverilla on menossa ties kuinka monennet tyttöystävät, itse en edes keksi, missä tapaisin tyttöjä. Kaveripiiriini ei kuulu yhtään naista, ellei kavereiden tyttöystäviä lasketa mukaan. Baareissa tuntuu olevan niin pinnallista porukkaa, etten usko sieltä fiksua ja "kunnollista" naista löytäväni. Nettiä olen kokeillut, mielestäni fiksun ja kattavan profiilin olen tehnytkin, mutta vain kerran on joku kiinnostunut (ja hänkin oli 16-vuotias). Olen lähettänyt naisille itsekin viestejä, mutta kukaan ei vastaa. Ja jos vastaa niin viesti on aina jotenkin tyly eikä vastaaja missään nimessä millään tavalla kiinnostunut...
Olen saanut naisilta usein positiivista palautetta, heidän mielestä olen kiltti, herttainen, mukava, fiksu... Ja ilmeisesti tylsäkin, kun ei ole onnea naisasioissa ollut. Olen myös kohtalaisen liikunnallinenkin, ja menestynyt opiskeluissani. Toki olen vaaleahiuksinen (virhe), minulla on tylsät vihreät silmät (virhe) enkä ole mitenkään harteikas (virhe). Peruslyhytkin, pikkusen vajaa 180cm (virhe).
Mikäli naisten näihin "Ihannemies" -juttuihin on uskominen niin nuo luonteenpiirteeni olisivat juuri niitä mitä monet naiset etsivät. En tiedä onko vika sitten ulkonäössä vai siinä, että olen liian kiltti vai missä... En ole tietääkseni mitenkään ruma.
Kerran juttelin erään nuoren naisen kanssa netissä ja hän kertoi, että miehessä pitää olla särmää, "pahikset kiehtovat". Hänen mukaansa miehen pitää tehdä jotain kiellettyä kuten kaahailla tai maalailla graffitteja tai vastaavaa. Pahoipitelysyytteetkään eivät haittaisi kuulemma. En sitten tiedä, pitäisikö minun ruveta pahikseksi, jotta saisin edes kerran tyttöystävän.
Mitä minä sitten "vaadin" naiselta? En juurikaan mitään. Sanotaanko, että ainoa ulkonäkökriteerini on hoikkuus, haluaisin naisen olen normaalipainoinen tai hoikka/laiha. Ei pieni pyöreyskään välttämättä haittaa. Ja jos pääkopassa liikkuu vähän edes jotain muutakin kuin silmät niin hyvältä näyttää. Eli tällaisia naisia on Suomessa varmaan miljoona.
Lisäksi olen tehnyt vertailua kavereitteni kanssa. He sanovat rumaksi naista, jonka minä, ihan oikeasti, "luokittelisin" nätiksi. Minulla onkin erilainen, tai oikeastaan paljon laajempi, naismaku kuin kavereillani.
Ehkä sitten uudessa opiskelupaikassani tapaan tytön, jota ei haittaa kokemattomuuteni. Monesti vain kuulee kauhutarinoita, miten tapailu loppuu siihen kun mies paljastuukin kokemattomaksi. Pitääkö minun valehdella, että olen kokenut, jotta saisin sen ensimmäisen kokemuksen/suhteen, jottei minun tarvitsisi sitten myöhemmin enää valehdella?? Ei ole mitään järkeä..
Armeija vie minulta ison palan hyödyllistä aikaa, sinä aikana voisin ehkä löytää vielä tyttöystävän ennenkuin tilanne menee aivan onnettomaksi. Kun ikää alkaa olemaan yli 20 niin ei naisille kokemattomuus kaikesta päätellen ainakaan plussa ole.
Poikuus on tallella, mutta se ei harmita läheskään niin paljon kuin se, ettei minulla ole koskaan ollut tyttöystävää. Minäkin haluisin joskus kokea vastakaikua tunteilleni. Monesti naiset sanovat haluavansa kokea kelpaavansa jollekin, samalla tavalla voivat miehetkin tuntea... Näin hienoina ja lämpininä kesäpäivinä olisi älyttömän kivaa käydä syömässä jollain terassilla naisen kanssa tai sitten käydä naisen kanssa vaikka uimassa. Naisen, jota voisi kutsua tyttöystäväksi.
En ole mitenkään katkera. Mutta mikään ei tunnu yhtä pahalta kuin käydä vaikka kaupassa ja nähdä siellä onnellisia pareja ostamassa herkkuja elokuvailtaa varten... Minä katson elokuvani aina yksin, ehkä joskus jonkun kaverini kanssa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kolmen miehen kanssa ja harrastanut seksiä kuuden kanssa. Siis jos olisit naispuolinen versio itsestäsi, eli ihan tavallinen nainen, et kaunis etkä ruma. Naisilla on niin paljon helpompaa, ei tarvitse olla kaunis saadakseen miehiltä huomiota ja seksiä. Toisin on jos olet tavis mies, sinun täytyy vetää "miehekkään" miehen roolia.
N36 neitsyt
Olet neitsyt vain siksi, koska sinulle kelpaa vain omaa tasoasi selvästi parempi mies. Keskity oman tasoisiin miehiin. Ongelma ratkaistu. :)
Ensinnäkään et ole mitenkään erilainen. Monia miehiä ja naisia on neitsyinä tuossa iässä. Itse menetin neitsyyteni 19-vuotiaana, seurustelin ekan kerran 22-vuotiaana. Ystäväni (naisia kaikki) menettivät neisyytensä 23 ja 24-vuotiaina. Yksi on vieläkin neitsyt (ikää 27).
Miksi pitää vertailla itseään muihin. Oma aika tulee, kun se tulee. Ei kannata otaa tyttöystäväksi ketä tahansa, vaan se joka oikeasti sykähdyttää ja sopii luonteeseesi, elämän arvoihisi ja tulevaisuuden suunnitelmiisi. Parisuhde on tiimipeliä, jossa pitää olla yhteinen suunta ja tahto ja rakkaus. Ketä tahansa ei kannata kelpuuttaa.
Missä naisia tapaa? Harrastuksissa, opiskelupaikalla, opiskelijabileissä, järjestötoiminnassa, netissä, baareissa ja missä tahansa.
Ensin pitää löytää oman elämän kiintopisteet ja sitten etsiä sitä toista, jolla pisteet on suurinpiirtein samoilla kohdilla.
Pyydä jotakin mukavaa tyttöä syömään terassille ja voit kokea ihmeen.
Jeps. Itse harrastin seksiä ensimmäistä kertaa 21-vuotiaana, eikä nainen edes kommentoinut mitään kokemattomuudestani, jos sitä edes huomasi. Olipa halukas uusintaankin monta kertaa jälkeenpäin. Sen jälkeen minulla on tainnut olla ihan keskiverto seksielämä. Muutamia seurustelusuhteita ja pari kännistä yhden illan juttua (olisi voinut jättää väliinkin). En ole koskaan edes tuntenut tarvetta yrittää joka baarireissulla sänkyyn jonkin kanssa.
Ymmärrän kyllä että tuossa iässä se seurustelemattomuus voi saada tuntemaan itsensä "luuseriksi" jos lähes kaikki muut ovat jo seurustelleet, mutta ei peli tosiaan vielä ole menetetty. Moni muu on ihan samassa tilanteessa, vaikka keskimäärin ihmiset alkavatkin seurustelu- ja seksielämänsä nuorempana.
Yksi ongelma on minusta se, että ollaan liikkeellä "kaikki (hoikat) kelpaa" -asenteella. Että ollaan enemmänkin ihastuneita siihen ideaan että voisi sanoa jotain tyttöystäväkseen ja käydä leffassa yms. sen sijaan että oltaisiin oikeasti kiinnostuneita jostain ihmisestä itsestään.
"Hänen mukaansa miehen pitää tehdä jotain kiellettyä kuten kaahailla tai maalailla graffitteja tai vastaavaa..."
Kuulostaa joltain yksinkertaisesta teinipissikseltä. Sellaisenko sinä naiseksesi haluat? Älä nyt niin tyhmä ole, että alkaisit feikkaamaan jotain ihan muuta kuin olet vain saadaksesi jonkun teinipellen kiinnostumaan. Hänkin sopisi varmaan paremmin yhteen jonkun uhoavan tyhjäpääamiksen kanssa.
"Toki olen vaaleahiuksinen (virhe), minulla on tylsät vihreät silmät (virhe) enkä ole mitenkään harteikas (virhe). Peruslyhytkin, pikkusen vajaa 180cm (virhe)."
Näinhän se on. Jos sun elämä olis pokeria niin olisit saanu korteiks pata 2 ja ruutu 8 (seiskan olisit saanu jos olisit 170cm tai alle). Voit hyvällä tuurilla pärjätä, mutta todennäköisesti foldaat heti alkuun kun huomaat kuinka paskat kortit oot elämääs saanu verrattuina muihin. Welcome to the club.
"Mikäli naisten näihin "Ihannemies" -juttuihin on uskominen niin nuo luonteenpiirteeni olisivat juuri niitä mitä monet naiset etsivät."
Ei kannata uskoa, varmasti pelkällä kokemuksella huomaat kuinka vituillaan noi toiveet ja realiteetit on toisistaan?
"vai siinä, että olen liian kiltti"
Tässä juuri. Menee hetki kunnes tajuat ton, koska luonnollisesti sitä luulisi, että kiltti ja ystävällinen on paras, mutta ei se sitä oikeasti ole.
"Minulla onkin erilainen"
Omat kaverini myös naureskelevat välillä, tai oikeastaan ihmettelevät omaa naismakuani.
"Monesti vain kuulee kauhutarinoita, miten tapailu loppuu siihen kun mies paljastuukin kokemattomaksi."
Valehtelu on avain onneen ja vaikka se kuulostaa väärältä niin valkoiset valheet on pakollisia jos haluat pärjätä naisten kanssa. Naisilla katos kun on sellainen kumma käsitys, että suosittu ja paljon pannut=parempi kuin muut. Samalla he eivät tajua sitä, että se mies jolla on ollut 20 suhdetta 25v ikään mennessä, on myös eronnut 20 kertaa. He näkevät vain 20 onnistumista eivätkä niitä 20:tä epäonnistumista. Tätä kutsutaan termillä, "naisten logiikka".
"Armeija vie minulta ison palan hyödyllistä aikaa"
Ei välttämättä. Nyt tulee se kohta sun elämästä kun se turni kortti tulee pöytään, eli neljäs kortti (floppi eli 3 ekaa korttia oli sun kouluvaihe=tärkein vaihe). Hyvällä taktikoinnilla sun kannattaa etsiä sieltä armeijasta ne kovimmat panomiehet ja äijät ja yrittää ystävystyä näiden kanssa ja päästä heidän mukanaan tutustumaan naisiin. Tietenkin sun on pakko valehdella sun naistaustas ja yrittää vain esittää kovaa kundia, vaikeaa, mutta pakollista.
Viimeinen vaihe, eli river (5. kortti) on sitten työelämä ja joskus se viimeinen kortti pelastaa, mutta aika vähissä on ne kerrat.
Onnea ja optimismia tarviit.
Älä kuuntele näitä luusereita, jotka on kehitelleet omia teorioitaan, miksei nappaa.
Kannattaa kuunnelle niitä miehiä joilla on nainen, heiltä tulee oikea kokemuksen kautta saatu tieto.
Täällä on paljon näitä katkeroituneita kundeja, jotka ei oman luonteenlaatunsa takia voi edes saada naista.
Joko sitä voi ottaa oppia toisten virheiden kautta ja pyrkiä muuttamaan itseään, tai hakata uudelleen ja uudelleen ja uudelleen päätänsä siihen oveen tajuamatta miksi vittu se ovi ei aukee.
Täysin oma valinta, itse olen vähän muuttanut tapojani (esim. lisännyt alkoholin käyttöä) ja en voi väittää etteikö homma olisi parantunut tässä. :)
"Täällä on paljon näitä katkeroituneita kundeja, jotka ei oman luonteenlaatunsa takia voi edes saada naista."
Olet oikeassa, luonteenlaadultaan kiltti mies ei kelpaa naisille paitsi niille, jotka joutuvat tyytymään sellaiseen. Naisten ensisijainen toive ei todellakaan ole kiltti mies.
Oon ite sen "21-vuotias ja poika" -ketjun aloittaja ja satuin lukemaan tän kirjotuksen ja huomasin paljon yhtymäkohtia täs kirjotukses omani kans.
Itelläkin on tullut sähellettyä netissä noiden naisten kans ja tulokset on yhtä hohdokkaita kun sulla...
Mielenkiintosinta on tää et ne mun kaverit keillä on nainen,ni on kyllä sellasia veteliä paskoja ja sellaisia "anteeks,et oon olemassa"-tyylisiä ettei oo tosikaan,suurin osakin on armeijan käyny mut parin kohdal se ei oo muuttanu mitään näis kavereis verrattuna siihen kun ne sinne meni....samanlaisia hissukoita ne on edelleen sieltä tullessaan,en tajua miten niillä voi onnistua vaikkei mitään tosi "yritystä" oo ollu missään vaiheessa????
siis mitä helvettiä?
Ei sulla ole tän tyyppisiä kavereita?
Mun seurustelevat kaverit on niitä, jotka yläasteella ryyppäs, poltti tupakkaa ja soitti bändissä. Amiksen kävivät kaikki ja tupakka, viina ja naiset ovat edelleen heille jokapäiväistä...
Lukiosta taas, seurustelevat ovat joko jääkiekkoilijoita tai muita sm-tason urheilijoita. Toki löytyy pari sellaista ilkeää ja pellemäistä tyyppiä, jotka myöskin seurustelevat.
En tajua, missä minulla on mennyt vikaan. On minulla myös kavereita, jotka eivät seurustele. Yhden perässä juoksee aina välillä joku tyttö, mutta hän ei ole kiinnostunut. Toinen taas erosi entisestään ja viettää nyt "vapaata" suhdejutuissa.
Kokeilin mäkin sillon yläasteella ryyppäämistä ja vietin pari viikonloppua näiden rokkareiden kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut, kokematon ja typerä kun olin nuorena.
herttainen, kiltti = eivät positiivisia määreitä, tarkoittavat että ällötät naista
mukava, fiksu= heikosti positiivisia määreitä, eivät vaikuta naisten parinvalinnassa
Toivottavasti et suutu inhorealismistani. Itse olen oppinut nämä asiat kantapään kautta, sinulla on kuitenkin vielä aikaa kun olet noin nuori, sinun ei ole pakko mennä kiertotietä.
sinällään on ihan yhdentekevää, mutta jos mies ei ole ollut naisen kanssa, hän mitä todennäköisemmin on katkeroitunut kusipää, joita täälläkin näkee pilvin pimein ihmettelemässä miksi eivät kelpaa ja siksi en olisi kiinnostunut kokemattomasta miehestä. Mutta odota pari vuotta, katkeroidu oikein kunnolla, niin sitten voit täällä sinkut palstalla keskustella muiden luuserien kanssa siitä, miten kamalia naiset onkaan.
tutustut mieheen, joka on todella ihana ja mukava, mutta osottautuu kokemattomaksi niin jätäthän homman siihen?
riski siitä, että hän on yksi näistä palstakusipäistä vain esittämässä mukavaa on liian suuri. Jättäisin kyllä.
kanssa nussimista. Siitä se lähtee ja itsetunto nousee, kohta saat pillua muualtakin kuin maksullisesta.
Jos olet luonnostasi herrasmies, niin vedä herrasmiesmäisyytesi tappiin saakka. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Jos olet ujo mutta tykkäät kuitenkin höpöttää naisten kansa, höpötä.
Tehoaa varmasti.
Pahista ei pesän takia kannata ruveta leikkimään. Pahikseksi ajaudutaan.
Minut on kasvatettu tällaiseksi, isossa perheessä kasvoin ja toiset piti aina ottaa huomioon. Pidän aina kaupassa ovea auki, jos joku on vähänkään lähellä jne.
Ei minulla ole vaikea hyväksyä itseäni, olen vain äärettömän surullinen sen takia, ettei tämä minä riitä. Enkä mä seksin takia pahikseksi rupeais, parisuhteen takia kyllä. Turhauttavaa kun ei parisuhdeasiat ole edennyt koko elämäni aikana mihinkään, haluaisin perheenkin suhteellisen nuorella iällä, jotta jaksaisin leikkiä lasteni kanssa yms. Lisäksi omat vanhempani saivat lapset nuorena, saman mallin olen todennut toimivaksi. :) En haluaisi olla esim. viisikymppisenä 7-vuotiaan lapsen isä.
Tänäänkin kävin kaupassa ja voi niitä nuoria pareja, onnellisina tekivät ostoksia, joillain pieniä lapsiakin. Ja minä hölmö kun antaisin kaikkeni, että saisin kokea saman myös....mutta ei taida aina mennä nallekarkit tasan.
Olen onneksi löytäny musiikista vähän edes lohtua. Itse asiassa minulla on tässä viime päivinä toiveet noussu melko korkealle tuon uuden opiskelupaikan suhteen, vaikka onkin miesvoittoinen paikka. Ehkä siellä joku opiskelijatyttö kiinnostuu.