Kiireisesti herra Ratikka lyllersi kohti raitiovaunupysäkkiä. Hänen päässään jyskytti eilisiltana hankittu krapula. Herra Ratikka oli tunnettu täsmällisyydestään työpaikallaan ja monet tarkastivat kellonsa herra Ratikan aamuisesta ilmaantumisesta työpaikalleen juuri oikealla kellonlyömällä.
Tänä aamuna kaikki oli kuitenkin toisin.
Herra Ratikka kurtisti kulmiaan astuessaan raitiovaunuun. Paikat olivat hyvin täynnä eikä herra Ratikalle näyttänyt löytyvän istumasijaa. Yhtäkkiä herra Ratikka tunsi nykäisyn hihassaan. Tutun näköinen nainen kiskaisi hänet melkein syliinsä. Nainenhan on Johanna Tukiainen, koko kansan tuntema julkkis! Herra Ratikan karhumainen olemus näytti viehättävän neiti Tukiaista ja niinpä herra Ratikan ei auttanut muu kuin istua naisen viereen.
Herra Ratikka tunsi sieraimissaan outoa hajua ja käännähti katsomaan toista vierustoveriaan. Kassialma hymyili herra Ratikalle rikkinäisillä, mustuneilla hampaillaan. Herra Ratikka istui tiukasti kahden naisen välissä vailla toivoakaan poispääsystä. Jos hän poistuisi raitiovaunusta kesken matkan, hän myöhästyisi työpaikaltaan ja sitä herra Ratikka ei voinut sulattaa itseltään.
Herra Ratikka tunnusteli takataskussaan olevaa lompakkoa; vieläkö se olisi paikoillaan. Samassa hänen kätensä hipaisi penkkiä. Penkki tuntui märältä. Ei voi olla totta! Herra Ratikan housut olivat vaarassa kastua. Haju oli kuvottava ja herra Ratikkaa rupesi oksettamaan. Herra Ratikan silmissä sumeni hetkeksi. Mitä pahaa hän on tehnyt joutuakseen tähän kafkamaiseen tilanteeseen. Herra Ratikka teki päätöksensä: - En juo enää koskaan!
Tänä aamuna kaikki oli kuitenkin toisin.
Herra Ratikka kurtisti kulmiaan astuessaan raitiovaunuun. Paikat olivat hyvin täynnä eikä herra Ratikalle näyttänyt löytyvän istumasijaa. Yhtäkkiä herra Ratikka tunsi nykäisyn hihassaan. Tutun näköinen nainen kiskaisi hänet melkein syliinsä. Nainenhan on Johanna Tukiainen, koko kansan tuntema julkkis! Herra Ratikan karhumainen olemus näytti viehättävän neiti Tukiaista ja niinpä herra Ratikan ei auttanut muu kuin istua naisen viereen.
Herra Ratikka tunsi sieraimissaan outoa hajua ja käännähti katsomaan toista vierustoveriaan. Kassialma hymyili herra Ratikalle rikkinäisillä, mustuneilla hampaillaan. Herra Ratikka istui tiukasti kahden naisen välissä vailla toivoakaan poispääsystä. Jos hän poistuisi raitiovaunusta kesken matkan, hän myöhästyisi työpaikaltaan ja sitä herra Ratikka ei voinut sulattaa itseltään.
Herra Ratikka tunnusteli takataskussaan olevaa lompakkoa; vieläkö se olisi paikoillaan. Samassa hänen kätensä hipaisi penkkiä. Penkki tuntui märältä. Ei voi olla totta! Herra Ratikan housut olivat vaarassa kastua. Haju oli kuvottava ja herra Ratikkaa rupesi oksettamaan. Herra Ratikan silmissä sumeni hetkeksi. Mitä pahaa hän on tehnyt joutuakseen tähän kafkamaiseen tilanteeseen. Herra Ratikka teki päätöksensä: - En juo enää koskaan!
Vastaukset 1
Vanhimmat
kirjoittelee. Lisää odotetaan. kaikista vakkareista, kitoos.