Naisitko rahaa?

Oletteko keskustelleet siitä, että eläisitte vain omien varojenne mukaan, ettekä luottaisi perheesi tukeen?

Olette kuitenkin aikuisia, eikä vanhemmilla ole mitään velvollisuutta elättää aikuisia lapsiaan, saati sitten heidän puolisoitaan. En nyt ole poistamassa vanhempien rahallista tukea lapsilleen, minusta se on vaan luonnollista, mutta kummeksun kyllä sitä, että lapsen puoliso saattaa pitää sitä itsestäänselvänä.

Mikäli olette puhuneet asiasta, mikä hänen näkemyksensä oli? Mikäli ette vielä ole, ota puheeksi. Saattaahan kuitenkin olla, että hän viihtyy kanssasi siksi, että olet toimeentulollisesti järkevä vaihtoehto ja saat hänet tuntemaan itsensä kihoksi.

Rakkaus on ihanin asia maailmassa, mutta ei kannata vähätellä rahankaan arvoa, mikäli toisen käyttäytyminen siihen suuntaan antaa osviittaa..

toppuuttele nyt kaikessa rauhassa. Kun mies sinua sitten kosii niin vastaa kyllä jos häntä rakastat ja sano samaan hengenvetoon että pitää ottaa yhteyttä asianajajaan että tekee avioehtopaperit valmiiksi allekirjoitettavaksi. Jää varattomaksi ja omilleen. Sulhanen joko peruu häät tai sitten suostuu elämään omillaan.

mikäs siinä nyt mättii vaurastuminehan on sallittua,mitäs pahaa siinä on että olet hyvästä ja rikkaasta perheestä, ja poikakaverisi arvostaa perhettäsi sehän on hyvä asia, jos olisitte molemmat köyhiä niin kuiteskin rikkaiksi haluaisitte tulla, että kyllä poika kaverisi sinua rakastaa koska on juuri sinut valinnut ja sinä hänet.elä nyt hyvä tyttö moisella asialla vaivaa päätäs jos siinä emmit niin poika kaverisi lähtee nykimään mitäs sitten sanot

Mikä tulee sinun mukanasi.

Jos tuollaisen miehen kanssa naimisiin menet, niin tee avioehto, jos ostat joskus jotain omaa.
Hän vie tuhkatkin pesästä, jos saa tilaisuuden.

Kysy....jos minulla ei olisi rikkaita vanhempia, niin olisitko siinä? Palauta mies maan pinnalle. Taitaa olla aivan sekaisin.

Olin samanlaisessa suhteessa. Hän oli kateellinen sukulaisilleni, koska oli eronnut naisesta, jolla oli hyvä työ, omaisuutta, kaunis, lapsikin ja hän itse mokasi pettämällä. Tuokin nainen olisi antanut miehelle elämänsä, rakasti renttua.

Hän pyysi pokkana vanhemmiltani rahaa opiskeluun.
Oli jo 35v. Emme ole enää yhdessä.

..Minulla oli tilanne, jossa mies oli todella varakas.. Olisi ostanut minulle, mitä ikinä haluan, vienyt minne haluan, tarjonnut baarissa/ravintolassa mitä ikinä haluan..

Seikka onkin se, että minä en pysty rakastumaan pelkkään rahaan, vaan ihmisessäkin pitäisi olla "sitä jotakin"...

Tälle pelille pistin stopin, mies ei vaan tajunnut sitä.
Ilmaisin asian niin selvästi, kuin ikinä pystyin..

..Loppujen lopuksi tajusi viestin ja jätti minut rauhaan.

Nykyisin elelen miehen kanssa, jolla ei ole niin paljon rahaa, mutta rakkautta senkin edestä.

Mies on joskus sanonut, suhteen alussa, ettei pelkkään rahaan perustuvasta suhteesta tulisi mitään. En usko, että saisin rehellistä vastausta, jos kysyisin, naisiko hän minut rahasta.

Olen yrittänyt pitää mahdollisimman matalaa profiilia. Tällä hetkellä esim. asumme vuokra-asunnossa, ja mielestäni jos jotain tarvitsemme, meillä kyllä on varaa hankkia se itse. Mutta mies haikailee huippukalliiden stereoiden, yms. perään ja kyselee minulta, enkö voisi pyytää sellaisia vanhemmiltani esim. joululahjaksi, mihin en suostu.

Monet kodin tavarat, huonekalut, yms., olen hankkinut itse. Näillä tavaroilla mies usein leveilee sukulaisilleen siihen malliin, kuin hän olisi ne ostanut. Silloin yritän aina muuttaa puheenaihetta.

Avioehdon mies on itse ottanut puheeksi joskus ja sanonut, että avioehdon haluaminen olisi sama asia kuin se, että kaavailisi jo naimisiin mennessä eroa. En ole kommentoinut asiaa, mutta niin typerä en ole, että suostuisin naimisiin ilman avioehtoa. Jos se liitto sitten on ehdosta kiinni, se osoittaa, että mies olikin vaan rahan perään.

Epäilyksiäni miehen todellisia tunteita kohtaan ovat heränneet, koska hän ei enää osoita rakkauttaan kuten ennen. Rakastelu on minimissä, hän ei anna hyväillä itseään eikä hyväile, ei halua kävellä käsi kädessä, jne...

Voi sinua rikasta tyttöraukkaa, sääliksi käy. Lahjoita omaisuutesi köyhille niin sinulla ei enää ole tätä hirvittävää ongelmaa.

Minulla oli vastaava tilanne 20 vuotta sitten. Teimme avioehtosopimuksen vaimoni ehdotuksesta, koska hän halusi turvata perintönsä säilymisen itsellään.

Elämäämme ko. perintö ei ole vaikuttanut. Vaimoni isä elää edelleen. Siispä perintöä ei ole tullut jakoon silloin kun sillä olisi hänelle ollut jotain merkitystä.

Toisaalta olemme molemmat kohtuullisen hyvätuloisia ja itse olen esiintynyt päivälehdissä kaupunkimme suurimmista tuloista syytettynä. Niinpä vaimoni ei hyödykään avioehdosta niinkuin kenties kuvitteli nuorena vaan pikemminkin päinvastoin.

Toimit aivan oikein pyrkiessäsi elämään ilman vanhempiesi taloudellista tukea. Avioehto on nykypäivänä vakiokäytäntö kuvaamassasi tilanteessa. Nämä asiat on syytä tehdä selväksi ennen avioitumista.

Puoliso on ennenkaikkea elämänkumppani. Yhteiset arvot ja tausta ovat siinä kumppanuudessa eduksi.
Peritty raha tai lottovoitot eivät ole niin tärkeitä.

Onpa tuota tullut moneenkin itseäni rikkaampaan törmättyä, välillä on tullut myös kadehtittua uutta autoa tai hienoja stereoita kun itse olen hyvinkin köyhästä perheestä (vanhemmilla ei tosiaankaan ollut varaa kustantaa sitä ajokorttia...), mutta enpä rahan takia kenenkään kanssa ole suhteeseen alkanut vaikka ilmeisesti mahdollisuuksia olisi ollut. Loppujen lopuksi tilanne on kääntynyt vähän päälaelleen, koulutuksen ja työpaikan saannin jälkeen minulla olisi - kohtuullisissa määrin - varaa leveillä. Jos siis haluaisin. Ei edelleenkään ne suurensuuret tulot, vaan ne kohtuullisina pysyvät menot...

Aika onnenonkijalta tuo tyyppi kuulostaa, on tainnut euronkuvat vallata sydämenkuvat silmissä. Eiköhän se ole aika sanoa suoraan tyypille että jatkossa vanhemmiltasi ei pyydetä enää mitään vaan aikuiset ihmiset tulevat omillaan toimeen, ostavat itse omat asuntonsa, autonsa ja stereonsa. Ja luonnollisesti avioehto kehiin jos päätät vastata kyllä kosintaan, jos hän todella haluaa olla kanssasi, ei sillä paperinpalalla pitäisi olla edes väliä.

Ehkä teidän kannattaisi ensin pistää se parisuhde kuntoon ennen alttarille astelemista, papin aamen ei muuta arkea mitenkään. Jos te riitelette nyt, tulette tekemään sitä avioituneinakin. Itse asiassa minun veikkaukseni on että jos nyt kävelette alttarille ilman avioehtoa, tyyppi alkaa sen jälkeen kohtelemaan sinua kuin ilmaa kun sai naitua sitä rahaa. Tai no, eikös sen avioliiton pidä kestää vähintään vuoden ennen kuin omaisuus menee erossa 50 - 50, että ihan pikaliittoa siitä ei voi edes tulla.

Teillä taitaa olla vakavan keskustelun paikka.

Miehille kelpaa helppo raha ihan yhtä hyvin kun naisillekin. Kertomuksesi perusteella miehesi on kyllä aika paljon rahoihisi ihastunut kun kerran tuolla tavalla käyttäytyy.
Minusta olisi kiusallista jos saisin appivanhemmiltani asunnon ja auton. Ihan kun en itse pystyisi niitä ostamaan. Ja vaikken pystyisikään, niin mielummin kärsisin kun siipeilisin muilla.
"Tavallinen" TV ja "normaalihintaiset" vaatteet on vähän häilyvä juttu. Minun käyttätavarat ostan sillä ajatuksella, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa, ja sen kyllä huomaa pidemmän päälle. Ennenkaikkea vaadin että ostamani laitteet ja tekniikka toimii, ja se onkin pääsyy miksen vielä omista digi-TV:tä enkä-boksia.
Muttamutta. Ikävä kyllä näyttää siltä että olet löytänyt vallan keskivertoukon. Tosiaan, se tuntuu odottavan että sun perhe kantaa tarjottimella kaiken sen eteen. Sinuna ottaisin aikalisän ja olisin varovaisempi tulevaisuudessa. Tavallaan tunnen myötätuntoa sinua kohtaan: aika monen miehen itsetunto ei kestä sitä jos morsian on varakkaammasta perheestä, eikö vain? Vaihtoehdot sulla on keskittyä varakkaisiin miehiin, tai sitten törmätä juuri tuontyylisiin tyyppeihin ennenkun löydät kunnollisen normaalituloisen itsellesi. Niitäkin löytyy.