Tarvitsen kipeästi apuanne tilanteeseeni. Haluaisin kuulla ulkopuolisen mielipiteen, koska olen itse jo aivan sekaisin. Olisin hurjan kiitollinen jos joku vastaa!
Seurustelin poikaystäväni kanssa vuodesta 2002. Olemme toistemme ensimmäiset kumppanit. Aloimme seurustelemaan 17-vuotiaana. Nyt olemme 24-vuotiaita. Erosimme 2007 hänen mustasukkaisuutensa ja omistushalunsa aiheuttamien ongelmien seurauksena. Olen luoteeltani valitettavasti sellainen, että mitä kovempaa minut yrittää sitoa itselleen, sitä enemmän pyristelen pakoon. En ole ylpeä tästä luonteenpiirteestä ja tiedän sen aiheuttavan suurimman osan meidän ongelmistamme. Seurauksena tilanteesta oli ensin jatkuvat riidat, luottamuspula ja lopulta ero.
Nyt meillä on kaksi vuotta kuitenkin ollut ns. on-off suhde. Yhteenpalaamista on yritetty monet kerrat, tähän asti aina huonolla menestyksellä. Ongelmia on lopulta aina tullut samojen juttujen takia kuin varsinaisen seurustelun aikana.
Mutta emme kertakaikkiaan vaan pääse toisistamme eroon. Meillä on todella hauskaa yhdessä ja rakastamme toisiamme sellaisina kuin olemme. Vaikka joskus se onkin todella hankalaa. Hän tietää kaikki huonot puoleni ja minä hänen. Silti siedämme toisiamme :D Minulla on todella huono itsetunto ja niin surkealta kuin se kuulostaakin, epäilen ettei kukaan koskaan enää tule rakastamaan minua niin puhtaasti kuin hän.
Hän haluaisi nyt palata yhteen kanssani. Olemme puhuneet ongelmistamme ja hänen mieletään hänen ei tarvitse antaa minulle enempää tilaa, vaan minun olisi opittava hyväksymään asemani hänen naisenaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että en saisi tavata osaa ystävistäni enää ollenkaan, koska hän ei pidä heistä ja he ovat hänen mielestään "pettureita" ja "vievät mut pahoille teille". :D Mähän olen siis aivoton kana joka ei osaa itse päättää mitään, vaan jos ystävät ovat poikaystäviään kohtaan petollisia, niin minäkin olen tietenkin.
Kysyisinkin siis, että miltä tämä tilanne kuulostaa ulkopuolisen korvaan? Onko vika minussa? Pitäisikö minun muuttua ja alistua hänen tahtoonsa, eli pysyä hänen kanssaan kotona. Luonteeltani olen aika ulospäinsuuntautunut ja se tulee kyllä olemaan minulle vaikeaa. Vai pitäisikö minun antaa olla ja siirtyä uusiin haasteisiin elämässä. Ajatuskin siitä kyllä pelottaa. Irti päästäminen on niin hankalaa, kun toisessa kaikki muu on täydellistä paitsi tuo omistushalu..
Kiitos avustanne :)
Seurustelin poikaystäväni kanssa vuodesta 2002. Olemme toistemme ensimmäiset kumppanit. Aloimme seurustelemaan 17-vuotiaana. Nyt olemme 24-vuotiaita. Erosimme 2007 hänen mustasukkaisuutensa ja omistushalunsa aiheuttamien ongelmien seurauksena. Olen luoteeltani valitettavasti sellainen, että mitä kovempaa minut yrittää sitoa itselleen, sitä enemmän pyristelen pakoon. En ole ylpeä tästä luonteenpiirteestä ja tiedän sen aiheuttavan suurimman osan meidän ongelmistamme. Seurauksena tilanteesta oli ensin jatkuvat riidat, luottamuspula ja lopulta ero.
Nyt meillä on kaksi vuotta kuitenkin ollut ns. on-off suhde. Yhteenpalaamista on yritetty monet kerrat, tähän asti aina huonolla menestyksellä. Ongelmia on lopulta aina tullut samojen juttujen takia kuin varsinaisen seurustelun aikana.
Mutta emme kertakaikkiaan vaan pääse toisistamme eroon. Meillä on todella hauskaa yhdessä ja rakastamme toisiamme sellaisina kuin olemme. Vaikka joskus se onkin todella hankalaa. Hän tietää kaikki huonot puoleni ja minä hänen. Silti siedämme toisiamme :D Minulla on todella huono itsetunto ja niin surkealta kuin se kuulostaakin, epäilen ettei kukaan koskaan enää tule rakastamaan minua niin puhtaasti kuin hän.
Hän haluaisi nyt palata yhteen kanssani. Olemme puhuneet ongelmistamme ja hänen mieletään hänen ei tarvitse antaa minulle enempää tilaa, vaan minun olisi opittava hyväksymään asemani hänen naisenaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että en saisi tavata osaa ystävistäni enää ollenkaan, koska hän ei pidä heistä ja he ovat hänen mielestään "pettureita" ja "vievät mut pahoille teille". :D Mähän olen siis aivoton kana joka ei osaa itse päättää mitään, vaan jos ystävät ovat poikaystäviään kohtaan petollisia, niin minäkin olen tietenkin.
Kysyisinkin siis, että miltä tämä tilanne kuulostaa ulkopuolisen korvaan? Onko vika minussa? Pitäisikö minun muuttua ja alistua hänen tahtoonsa, eli pysyä hänen kanssaan kotona. Luonteeltani olen aika ulospäinsuuntautunut ja se tulee kyllä olemaan minulle vaikeaa. Vai pitäisikö minun antaa olla ja siirtyä uusiin haasteisiin elämässä. Ajatuskin siitä kyllä pelottaa. Irti päästäminen on niin hankalaa, kun toisessa kaikki muu on täydellistä paitsi tuo omistushalu..
Kiitos avustanne :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen mies.
Ei sellaista olekaan, kuin toisen omistaminen. Olla jonkun nainen tai mies. Ei toista voi omistaa. Toinen joko on omasta halustaan kanssa tai sitten ei ole. Liiallinen omistushalu ainsaitsee etäisyyttä.
Kysymys on hänen ongelmastaan: Miksi hän ei kykene luottamaan sinuun vaan hänen on varmisteltava ja kontrolloitava. Sille ei meinaan tule loppua. Ja aina jos ongelmia tulee vuosien aikana, etenkin jos sattuu hankaluuksia, se kontrollointi vain siitä pahenee. Tarve tuohon tulee miehen epävarmuudesta jossain tunne-elämän syheröissä. Ette kenties ole kuitenkaan vielä jutelleet kaikesta keskenänne mukaanlukien joka ikinen yksityiskohta, mikä herättää epäluottamusta ja mustasukkaisuutta toisessa.
Jos ette käy läpi noita asioita ja alistut toisen kontrolloitavaksi ja 'omistettavaksi', voi käydä esim. niin, että mies seikkailee jossain vaiheessa jossain ja onnistuneesti rakentaa sinun syyllistämisen kautta itselleen puolustusta teoilleen.
Jos annat väärässä periksi niin huomaat kyllä kuinka vuodet alkavat kuluttamaan sinua oikein toden teolla. Oikea hellyys ei tuollaista tuskaa toisen harteille laita.
Sanoit että "voi käydä esim. niin, että mies seikkailee jossain vaiheessa jossain ja onnistuneesti rakentaa sinun syyllistämisen kautta itselleen puolustusta teoilleen."
Näin on jo muutaman kerran käynytkin ja olen sen kyllä tiedostanut. Nämä tilanteet ovat tosin olleet tämän meidän on-off-vaiheen aikana. Lisäksi olen itse tainnut hakea puolustusta omalle "menovaiheelleni" hänen mustasukkaisuudestaan.
Epäluottamusta aiheuttaa muut miehet. HÄn ei luota muihin ihmisiin (ei naisiin eikä miehiin) ja ajattelee, että olen liian "heikko" luonne, että voisin jättää muiden miesten ihailun omaan arvoonsa. Hän ajattelee, että jos juttelen baarissa miehen kanssa, kun olemme tyttöjen kanssa viettämässä iltaa, että se johtaa automaattisesti johonkin muuhun. Hänen mielestään, muiden ihmisten kanssa ei tarvitse jutella. Heistä pitää pysytellä erossa, jottei pettamiseen johtavia kiusauksia syntyisi. Tavallaan kyllä ymmärrän hänen mielipiteensä. Jos suhteessa on kaikki hyvin, niin ei tule tarvetta katsella ympärilleen.
Nyt vaan mietin, että onko meillä mitään mahdollisuutta enää jatkaa yhdessä ja saada suhdettamme toimimaan. Häntä uskollisempaa ja luotettavampaa kumppania saan luultavasti kyllä etsiä koko ikäni.
Niitä tunteita on käytävä läpi todella tarkkaan, jos aikoo pärjätä sen toisen kanssa. Heti jos tulee jotain jutellessa, mitä yritetään sivuuttaa pikaisesti jollain leimasimena toimivalla toteamuksella tai karkaamalla paikalta ollaan lähestymässä jotain tärkeää.
Luottamus toiseen ja toisen kykyyn pitää muiden mahdollisetkin lähentely-yritykset pelkkinä yrityksiä syntyy, kun käytte läpi niitä teidän keskinäisiä suhteita ja rakastelemiseen liittyviä tunteita. Sitten rinnastat nuo johonkin pikaiseen yritelmään, mitä jonkun voisi kuvitella tekevän ja kuvailet kuinka siitä puuttuu kaikki ne tunteet, mitä teillä on. Vastaavanlaisen tunteiden työstämisen kautta voitte syventää keskinäisiä tunteita ja korostaa eroa yhteydessä muihin ihmisiin.
Luottamus on ymmärrystä toisen sisäisestä tunne-elämästä, ei vain ajatuksista.
Jos tuohon luottamukseen ei päästä niin ihmisellä on edelleen jäljellä paljon työtä itsensä kanssa. Sitä ennen suhteesta voi aina tulla jonkin asteinen helvetti. Jos sinne aikoo sukeltaa niin parempi varmistaa sitten kerralla, että menee oikein. Tai muuten kävelee pois.
Ulkopuolinen ja vastaavan tilanteen kokenut näkee hyvin selvästi mistä on kyse. Älä alistu. Vika ei ole sinussa (eikä se irti pyristeleminen kiinni pidettäessä ole sinun luonteenpiirteesi, vaan ihmisen ominaisuus, normaalia ja yleistä. Se ei ole jotain mistä pitää päästä eroon... vaan se mies on.)
Älä palaa suhteeseen. Sinulla, kuten kaikilla muillakin, on oikeus suhteessa olla rakastettu sellaisena kuin on, kohtuuden rajoissa. Kumppanin asia ei ole määrätä ystäviäsi tai tekemisiäsi, sinä olet vastuussa itsestäsi. Mies (tai nainen) joka pyrkii kontrolloimaan kumppaniaan noin, ei tarvitse suhdetta vaan psyykkistä apua. Hänellä ei ole kaikki hyvin ja suostumalla uhriksi ruokit taipumusta ja pahimmassa tapauksessa löydät itsesi henkisesti kahlittuna kotiin, itsetunto sirpaleina, roikkumassa miehessä joka hallitsee jokaista ajatustasi. Haluatko pelätä koko elämäsi? Minä luulene ttä et.
Mies ei todennäköisesti huomaa mitä tekee, ja hänen on syytä huomata se. Mutta sinun ei pidä uhrata omaa elämääsi hänen parantamisekseen -hän on vastuussa itsestään. Ja sinä itsestäsi. ÄLÄ suostu kiinteään suhteeseen enää. Voithan viettää aikaa hänen kanssaan niin kauan kuin tuntuu hyvältä, mutta pidä mielessä vanhan ja vähän kokeneemman neuvo; älä anna hänen kahlita sinua. Siitä irti pääseminen tuele olemaan helvettiä.
Et ole ainut joka miettii samaa. Sinulla on kohtalotovereita enemmän kuin luuletkaan, ja vastaavasta selvinneitä myös. Tiedän että irti päsätäminen tuntuu mahdottomalta, ja uuden rakkauden löytäminen ajatuksenakin vielä mahdottomammalta, mutta kysy uudestaan vuoden päästä. Voin luvata että kellossa on aivan eri ääni jos nyt vapautat itsesi elämään omaa elämääsi siten kun SINÄ haluat sen elää. Siihen sinulla on oikeus, ja minusta velvollisuuskin.
***
maailman ihanimmasta miehestä, joka oli ensimmäinen poikaystäväni. erosimme kevättalvella ja minä olin suhteessa se osapuoli, joka ei ollut onnellinen. hän ei koskaan tuonut tunteitaan täysin voimin esiin, eikä eronkaan hetkellä pistänyt lainkaan kampoihin. pyysi kuitenkin noin kuukauden jälkeen takaisin, epäröin, mutta otin hänen viereeni yöksi. siitä ja osittain siitä, että näin hänen baarissa hänen ensimmäisen tyttöystävän kanssa, lähti pieni "salasuhde", näimme lähes joka päivä, myöhemmin tuli suukkoja vaihdettua ja muutama yö NUKUTTUA yhdessä. hän oli ja on täydellinen mies, mutta ei minulle - ainakaan vielä. olen liian villi ja himoitsen muitakin miehiä. hän kysyi noin 2 viikkoa sitten, että takasin yhteen vai ei, että hän ei voi jatkaa enää näin. kerroin, etten tiedä, voidaanko olla näin. hän sitten suostui hiukan aikaa vielä jatkamaan katselemistani. nyt kuitenkin kaikki on ohi. kannattaa päästää kunnolla irti. sitä kaipaa toista yksinäisinä hetkinä, mutta aina, kun seurana on joku muu, vanha mies unohtuu. älä alistu, vaan lähde kohti uusia kuvioita ja haasteita.
mutta toki, jos tosiaan kaikki tuntuu nyt onnelliselta, jatka suhdetta. it's up to u.
Monesti siinä valitettavasti vaan käy niin, että teinirakkaudet jossain vaiheessa jäävät taakse, vaikka se niin pahalta kuulostaakin. Mutta, toisaalta..oletteko aivan rakastuneita vieläkin ja kaikki muu on hyvin, vain tuo omistushalu? ja hänkö haluaisi todella olla sinun kanssasi? mielestäni teidän kannattaa kuitenkin siinä tapauksessa vielä pohtia ja sano hänelle mitkä asiat eivät käy päinsä ja anna hänen punnita itsekseen voiko hän koittaa parantaa tapojaan..tajuaako hän itse kuinka tekee?ja että tuo kavereiden jättäminen on vain epäluottamuslause sinua kohtaan, varsinkin jos et anna pienintäkään aihetta siihen. Jos taas joku asia tai teko on horjuttanut hänen luottamustaan, on se normaali reaktio.
Sitten hassu kysymys..onko tämä poikaystäväsi jotenkin uskovainen? moni seikka tuossa tekstissäsi viittaa sellaiseen..kuulostaa etäisesti tutulta siis..Kaikki nuo tilanteisiin ajautumiset, kavereiden jättämiset, uskollisempi kuin kukaan jne..
Ole sinä vain oma itsesi, hänen täytyisi muuttua käytökseltään. Välttämättähän ette ole toisillenne ne oikeat, mutta kuitenkin ensimmäiset ja kaikilla suhteilla on meihin kasvattava vaikutus. Hän tuntuu riippuvaiselta, sinä taas itsenäiseltä ja itsenäinen pitää ihmisen ollakin. Älä lankea läheisriippuvuusansaan, vaan pidä oma pääsi. Poikaystävän on pakko "kasvaa" omaksi itsekseen ja hänen kehitystään vain jarruttaisi, jos antaisit hänen sanella tekemisesi ja olemisesi.
Ihmistä voi rakastaa siitä huolimatta , että pitää puolensa. Ole tarkkana ettet saa palloa jalkaan. Tee selväksi lempeästi, mutta päättäväisesti, millaista käytöstä et suvaitse. Hänen on joko sopeuduttava siihen tai etsittävä joku toinen manipuloinnin kohde. Kasvaminen on juuri sitä, että näemme tekojemme ja käyttäytymismalliemme syyt ja seuraukset sekä otamme niistä vastuun nimenomaan itsellemme, emmekä syytä toisia elämämme pilaamisesta.
Läheisriippuvuudesta löytyy tietoa netistä, samoin parisuhteen kehitysvaiheista esim. Väestöliiton sivuilta
Poikaystävä yrittää kontrolloida menohalujasi, johon varmasti jokin järkeenkäypä selitys. Mitä ihmettä seurusteleva tyyppi tekee baarissa etsimässä miesseuraa? Jos suhde on kunnossa niin ei siihen tarvita kolmansia osapuolia. Mulle riittää kerta tai kaksi baarissa käymistä vuodessa ja silloinkin totean aina "ei mitään uutta auringon alla" Johtunee varmaan siitä, että sinkku aikoina tuli niissä pyörittyä toistakymmentävuotta.
Miehesi tulisi voittaa luottamuksesi, mutta ei siihen pysty tapahtuneiden johdosta. Luottamus tulee ansaita. Se lähtee 100%:sta ja kehittyy tapahtuneiden asioiden suhteessa sitten alaspäin tai pysyy samana. On tuhoon tuomittu aloittaa suhde, jossa luottamus lähtee nollasta.
Vaikutat tyypiltä joka tulee ennemmin tai myöhemmin pettämään puolisoaan heikon itsetunnon takia jota pönkität hakemalla baareissa toisten huomionosoituksia. Ikäsi vielä korostaa asiaa. Kun ei ole nuorana sinkkuna saanut toilailtua niin jossakin vaiheessa se tulee jokatapauksessa eteen. Mies ystäväsi ei selvästikkään ole mitään menohaluja.
Summasummarum mieti haluatko oikeesti vielä mennä ja kokea kaikkea mahdollista. Jos haluat älä palaa.
Jos olet menosi mennyt niin ainoa keino suhteessa selvitä on voittaa poikaystävän luottamus -> vähennät menojasi ja poikaystävä löysää liekaasi.
Mitä ihmettä seurusteleva tyyppi tekee baarissa etsimässä miesseuraa?