Olen kohta 26-vuotias mies enkä ole koskaan seurustellut. Poikuuskin on vielä tallella. Voi olla, mikäli oikein muistan, että en ole koskaan edes suudellut. Toistaiseksi tämä asia ei ole minua mietityttänyt, sillä viihdyn hyvin itsekseni ja minulla on ollut paljon tekemistä. Muun muassa opiskelu kiinnosti -- satuin löytämään "oman" alani -- ja vedin sen loppuun oikein huolella. Mietin tosin vielä jatko-opintojenkin aloittamista. Lisäksi minulla on mielenkiintoinen vapaa-ajan "puuhastelu", jonka parissa kuluttaisin aikaa mieluummin enemmän kuin olen viime aikoina pystynyt (silloin alettaisiin liikkua jo hyvän maun rajoilla). Jokatapauksessa yritän sanoa, että olen oikein tyytyväinen tähän astiseen elämääni.
Mutta sitten on tämä kolikon kääntöpuoli. Olen nyt vuoden päivät ollut vakituisesti töissä. Rahaa tulee riittävästi ja työ on välillä ihan mielenkiintoistakin. Jostain kumman syystä päivät alkavat kuitenkin toistaa toisiaan. Voisin sanoa että vasta nyt, melkein 26-vuotiaani, minulla on ensimmäisen kerran tullut sellainen tunne, että haluaisin seurustella naisen kanssa. Suoraan sanottuna olen tähän asti ajatellut naisia lähinnä seksiobjekteina ja ainoa seurusteluun päin vetävä voima on ollut halu riisua nainen. Nyt myös ympäristö on painostava, kun "kaikki muut" seurustelee tai jopa pyöräyttelee lapsia ja minä olen edelleenkin yksin.
Naisen löytäminen tuntuu kuitenkin aika vaikealta, vaikka niitä periaatteessa vilisee joka puolella. Kouluaikoina ei tätä ongelmaa ollut, ja silloin tuli muutama oikein lupaava molemmin puolinen ihastuminen jätettyä viemättä pidemmälle. Sanomattakin on tosin selvää että en ole itse Adonis, joten mistään naismagneetista ei minun kohdallani voida puhua. Mahdollisuuksiani pienentää se, että en viihdy yöelämässä ja esim. humalahakuinen juominen on mielestäni täysin yliarvostettua. En varmaankaan haluaisi myöskään naista, joka haluaa notkua yökerhoissa ja baareissa. Toisaalta tavallisesta katukuvasta on vaikea löytää otollisia kohteita. Suurena pelkona on mahdolliset ahdistelusyytteet, jos valitsen kohteen väärin. Olen myös katsellut netin seuranhakujuttuja. Onko niistä mihinkään? Aika toivottomalta näyttää, kun seuraa etsivien miesten ja naisten suhde on varmaan 10:1. Miten kannattaa toimia, jos nyt oletetaan että jaksan laittaa muutaman tikun ristiin naisen löytämiseksi?
Mutta sitten on tämä kolikon kääntöpuoli. Olen nyt vuoden päivät ollut vakituisesti töissä. Rahaa tulee riittävästi ja työ on välillä ihan mielenkiintoistakin. Jostain kumman syystä päivät alkavat kuitenkin toistaa toisiaan. Voisin sanoa että vasta nyt, melkein 26-vuotiaani, minulla on ensimmäisen kerran tullut sellainen tunne, että haluaisin seurustella naisen kanssa. Suoraan sanottuna olen tähän asti ajatellut naisia lähinnä seksiobjekteina ja ainoa seurusteluun päin vetävä voima on ollut halu riisua nainen. Nyt myös ympäristö on painostava, kun "kaikki muut" seurustelee tai jopa pyöräyttelee lapsia ja minä olen edelleenkin yksin.
Naisen löytäminen tuntuu kuitenkin aika vaikealta, vaikka niitä periaatteessa vilisee joka puolella. Kouluaikoina ei tätä ongelmaa ollut, ja silloin tuli muutama oikein lupaava molemmin puolinen ihastuminen jätettyä viemättä pidemmälle. Sanomattakin on tosin selvää että en ole itse Adonis, joten mistään naismagneetista ei minun kohdallani voida puhua. Mahdollisuuksiani pienentää se, että en viihdy yöelämässä ja esim. humalahakuinen juominen on mielestäni täysin yliarvostettua. En varmaankaan haluaisi myöskään naista, joka haluaa notkua yökerhoissa ja baareissa. Toisaalta tavallisesta katukuvasta on vaikea löytää otollisia kohteita. Suurena pelkona on mahdolliset ahdistelusyytteet, jos valitsen kohteen väärin. Olen myös katsellut netin seuranhakujuttuja. Onko niistä mihinkään? Aika toivottomalta näyttää, kun seuraa etsivien miesten ja naisten suhde on varmaan 10:1. Miten kannattaa toimia, jos nyt oletetaan että jaksan laittaa muutaman tikun ristiin naisen löytämiseksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
et urvella kännissä, saat unohtaa pillut yms jutut. Eli ei kun kunnon kännäystä, tai sitten ostat jonkun huoran aina silloin tällöin.