Muutaman epäonnistuneen parisuhderäpellyksen jälkeen asetin myös vaatimuksen akalle: Käy työssä, brtkkpalkka 2500-3000, asuu omistuasunnossa, hyvännäköinen, miellyttävä, tasapainoinen, tasainen, hyvä ruuanlaittaja, viisas ja itsetietoinen. En tuota alempitasoisia edes pannut silloin vajaa kaks vuotta takaperin poikamiehenä ollessani. Ja mä sain mitä halusin, nyt mul on sellanen nainen...vaikka kieltämättä aluksi ajattelin, että satuolento taitaa olla. Ja niin, harvassapa vapaat tuollaiset on, että siinä mielessä mul kävi säkä.
Ei muuta kuin, että pitäkää jätkät vaatimuksistanne kiinni, ja ennenkaikkee, älkää ikinä ottako persaukista akkaa. Tuosta viimeisestä seuraa satavarmasti harmia tulevaisuudessa.
Ei muuta kuin, että pitäkää jätkät vaatimuksistanne kiinni, ja ennenkaikkee, älkää ikinä ottako persaukista akkaa. Tuosta viimeisestä seuraa satavarmasti harmia tulevaisuudessa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
jos sä oletkn sille naiselle vaan yksi niistä "parisuhderäpellyksistä" ja silläkin on omat tavoitteensa, joita sä et täytä? Oisko se susta oikeudenmukaista jättää toinen sen takia, et toinen ei täytä jotain tiettyjä rajoja, jotka toinen on mielessään asettanut?
Ei kuulosta musta ainakaan normaalilta ajattelutavalta. Ainahan sanotaan, et rakkaus kumoaa kaiken. Vaikka sulla ois mitä kriteerejä tulevalle kumppanilles, niin kun oikeesti rakastut johonkin, niin se voi olla ihan täysin sun unelmesi puolison vastakohta - etä silti haluisi luopua siitä mistään hinnasta.
unohdin sanoa, että kaupanpäälliseksi olen saanut kokea Rakkauden. Se ei silloin aikanaan ollut ensisijainen tavoite, mutta niin siinä nyt pääsi käymään. Onneksi. :)
se on ainoa, joka merkitsee. Ei mikään muu. :) Sitä vaan yritin sanoa, että ihanyhtä hyvin naisesi tilalla olisi voinut olla joku muu, mutta olikin nyt vain hän.
tuohon. Kyllä siitä riitoja tulee ennen pitkää, ja pahoja jos maailmankatsomus, tausta, yhteiskuntaluokka, sivistystaso jne. ovat täysin eri suuntaisia. Rakkaus ei aina riitä, on lapsellista kuvitella että niin olisi. Sen sijaan tahdoinvoima, arvostus ja sitoutuminen kantavat silloinkin, kun rakkaus rakoilee.
tahdonvoima, arvostus ja sitoutumisenhalu, ne ne kantavat voimat ovatkin. Ne ovat sitä rakkautta. Silloin ei kyllä haittaa mitkään ulkoiset tekijät tai erilaiset maailmat.
Jos taas rakkautta ei ole niin silloin voi suurinpiirtein väärä silmienvärikin vaikka olla syynä siihen ettei suhde ala/jatku.
uskoa mihin haluaa, mutta jos vaivaudut tutkiskelemaan johtavien parisuhdeterapeuttien ohjeita, niin tiedät mistä puhun. Rakkaus on ihana, mutta ah niin naivi käsite.
Rakastumisen tunne ja itse rakkaus, niillä on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa.
Tutkimusten mukaan periaatteessa kuka tahansa toisille ventovieras pari, joilla on samanlainen kasvatustausta, kulttuuritausta, arvot ja ihanteet voivat elää onnellisen avioliiton ja "rakastaa" toisiaan tuntematta koskaan rakastumisen tunnetta.
Kun taas taustaltaan täysin erilaiset henkilöt harvoin solmivat pysyviä parisuhteita siitäkään huolimatta, vaikka kokevat n. vuoden-kaksi kestävän "rakastumisen tunteen"
Näin se asia vaan on, anteeksi jos pudotan sinut pilvilinnoitasi.
Alkuperäinen kirjoittaja toki kärjistää asioita, mutta ilmeisesti puhuu samasta asiasta kuin minäkin.
minun asiaoistani etkä minusta mitään tiedä. Olen itsekin ollut suhteessa, jossa olen puolisoani rakastanut, mutten ole ollut rakastunut häneen. Rakastumista ei tarvita siihen, että voi rakastaaa toista. enkä ole tuollaista väittänytkään. Itse vedit sen mukaan mitenkään aiheeseen kuulumattomana.
Kun sä kiinnyt toiseen ihmiseen sä pystyt rakastamaan sitä vaikka teillä ois miten erilaiset taustat tahansa. Niin se vain on.
" Tutkimusten mukaan periaatteessa kuka tahansa toisille ventovieras pari, joilla on samanlainen kasvatustausta, kulttuuritausta, arvot ja ihanteet voivat elää onnellisen avioliiton ja "rakastaa" toisiaan tuntematta koskaan rakastumisen tunnetta."
Periaatteessa mikä tahansa pari voi elää onnellisen avioliiton ja "rakastaa" toisiaan tuntematta koskaan rakastumisen tunnetta, jos vain kiintyvät toiseen ja oppivat olemaan toistensa kanssa.
"Olen itsekin ollut suhteessa, jossa olen puolisoani rakastanut, mutten ole ollut rakastunut häneen. Rakastumista ei tarvita siihen, että voi rakastaaa toista."
Miten ihmeessä voi rakastaa olematta rakastunut? Tämä on varmaan joutavanpäiväistä saivartelua, mutta valaise toki hölmöä miestä.
herkkään kohtaan, koska en puhunut sinusta yhtään mitään. Tutkimukset on löydettävissä suomenkielisinä Tampereen yliopiston arkistosta sekä Kuopion yliopiston arkistosta. Lisäksi saatavilla on runsaasti kansainvälistä materiaalia. Ihan neutraalia faktaa, pitkäaikaisia tutkimuksia, nimiä enkä tekijöitä valitettavasti muista. Löysin tutkimukset tehdessäni väitöskirjaani perheen muuttuvasta muodosta.
Tuo väitteesi erilaisista taustoista taitaa perustua vain mutuun? Päättelin sen henkilökohtaisesta suhtautumisestasi aiheeseen. Hienoa jos sinun kohdallasi tuo edellä mainittu pätee, enimmistön kesken se todellakaan ei päde.
oikeassa. Vetäydyn takavasemmalle.
sinua syyteltiin? Opettele lukemaan.
Vastasin erehdyksissä väärään kohtaan.
mitäs tämä sitten on ?
Näin se asia vaan on, anteeksi jos pudotan sinut pilvilinnoitasi.
Rakastan mä lapsiani, äitiäni, ystäviänikin, enkä ole keneenkään heistä ollut rakastunut.
Rakkaus on kiintymistä toisen, toisen knnioittamista jne..
rakastuminen on ensisijaisesti intohimoa...
Noin mä sen näen ja koen.
meni väärin. Vastasin Vänksylle.
olit kuitenkin väärässä ;)
voi olla.
taustoihin ei perustu mutuun, vaan lähi- ja sukulaispiirini kokemuksiin. Esim. "vanhempani". Ei heilläkään ole mitään yhteistä, ei edes lasta ole yhdistämässä ja silti vaan ovat yli 20v. olleet naimisissa. Ei mitään järjellistä syytä siihen, joka yhdistäisi heitä. Ei muuta kuin rakkaus. Ihan eri taustat ja kaikki.
Käytä näppylänaama mielikuvitustasi nimimerkkivalinnassasi, vaikkei meitä toisiimme kuitenkaan sotkettaisi. Kiitos!
Ps. Äitisi rakastaa sinua, vaikkei kukaan muu niin tekisikään... (Toivottavasti)
itse. Lue rivien välitkin.
sulle kehuisi että isäs rakastaa sua ?
valkoisella ei näy. Ei pysty.
Et vaan usko rakkauteen. Mä uskon, vaikken juuri paljon mihinkään muuhun enää uskokaan.
Make my day! ;-)
Keskustelin tänään tästä samasta asiasta jo Papu.Parrow:n kanssa. Ihminen voi olla "paperilla täydellinen", muttei siltikään nappaa tippaakaan. Ja toisaalta olla paperilla mahdoton ja silti viedä sydämen mennessän. Niinkuin Rouva Ratikka on tehnyt jo kohta vuosikymmenen.
Eikä sillä, etteikö kannattaisi odottaa ihmistä, joka oikeasti vastaa toiveita eikä vaan ole potentiaalinen koulutusprojekti tai "toiseksi" paras.
Jos ei heti nappaa, niin pannaan nappaamaan. Eihän se ole kuin kärsivällisyydestä kiinni.
Ennemmin sitä nyt panee paperilla sopivan kanssa nappaamaan, kuin paperilla sopimattoman kanssa nappaamaan. Eikö ookki aika yksinkertaista matematiikkaa?
totakin yksinkertaisempaa: 1 1 = 2. Sillä ei ole merkitystä mitä lajia ne ykköset ovat, kunhan vain ovat. Sama lopputulos.