Miksi sivaria syrjitään työhönotossa? Läheiseni on insinööri, rehellinen, ahkera ja raitis, mutta silti ei saa koulutustaan vastaavaa työtä. Hän on tehnyt jo vuosia osa-aikaista työtä siivoojana, elää kituuttanut tosi pienellä palkalla ja sovitellulla työttömyyspäivärahalla sekä hakenut useaan työpaikkaan. Yhtä hyvillä papereilla valmistuneista aina armeijan käynyt kaveri otetaan. Työvoimatoimistossa läheiselläni on jatkuva työnhaku käynnissä, koska haluaisi jo vihdoin päästä parempaan työhön.
Sivarin syrjintää työhönotossa
Sivarin läheinen
211348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Se että läheisesi ei ole päässyt töihin, ei välttämättä johdu siitä, että hän on sivari. Hänen suurin ongelmansa on se sama kuin monella muullakin, kun ei ole koulutusta vastaavaa kokemusta, on jatkossa(kin) vaikea saada töitä, joissa edellytetään ko. kokemusta. Voin vannoa, että tässä suhteessa sivariläheisesi ei todellakaan ole yksin, vaan hänelle on tuhansia ellei peräti kymmeniä tuhansia kohtalotovereita.
Jos sivarilla ja armeijan käyneellä on samanlainen työkokemus (esim. ei mitään alan kokemusta), valituksi saattaa tulla armeijan käynyt ja erityisesti jos ko. henkilö on vaikkapa aliupseeri. Silloin työnantaja saattaa katsoa, että aliupseerikoulutus on antanut hakijalle sellaisia valmiuksia, joita avoinna olevassa tehtävässä tarjotaan. Moni nainenkin saattaa jäädä kakkoseksi juuri tästä syystä.
Itse tunnen yhden sivarin ja hän on ihan koulutustaan vastaavassa työssä. Hän meni töihin samaan firmaan, jossa opiskeluaikana harjoitteli.
Miettikää läheisenne kanssa, mitä erityisosaamista hänellä on ja miettikää, miten sen voisi selkeästi tuoda hakemuksessa esille. Kannattaa myös kysellä sivarikavereilta, missä he ja heidän kaverinsa ovat töissä. Silloin saatte tietää, mitkä firmat ovat todistetusti palkanneet sivareita.
Kun melkein jokaista paikkaa hakee (useampi) sata ihmistä, niin siinä jää rannalle niin sivareita, armeijan käyneitä kuin monia muitakin.
Kyse on siitä mitä rekrytoija ja mahdollinen tuleva työnantajayritys arvostaa. Jos he arvostavat asepalvelusta, voi olla siviilipalvelus miinus läheisellesi. Jos taas rekrytoijalla/tulevalla esimiehellä on päinvastainen kanta asiaan, voi se olla sivarin käyneen etu ja armeijan käyneen miinus. Turhaa sinä tätä asiaa insinöörisi puolesta pähkäilet. Se on ollut hänen oma valintansa ja elämässä joutuu "maksamaan" valinnoistaan.
Tällä hetkellä talouden tilanne on valitettavasti se, että hakijoita on moninkertainen määrä avoimiin paikkoihin nähden, joten ulkopuolisen on turha lähteä spekuloimaan, miksi joku ei ole päässyt hakemiinsa paikkoihin. Asepalveluksella/siviilipalveluksella ei välttämättä ole yhtään mitään tekemistä valinnan kanssa, vaan jos hakijoita on ollut esim. 200 ja 1 valitaan, niin siinä jää "rannalle" 199 niin armeijan kuin siviilipalveluksenkin (tai ei kummankaan) suorittanutta. Tällaiset jossittelut ovat ajanhukkaa, joihin käytetyn ajan ja tarmon voi käyttää vaikkapa työnhakuun, tai aivan toisen henkilön kuin itsensä ollessa kyseessä jättää toisten asiat kokonaan rauhaan.
Se jos on hinuri, sivari , narkkari tai kommari, ei tee kenestäkään kelvotonta työntekijää. Mutta ei nuo myöskään automaattisesti takaa kelvollisuutta .
Läheiseni ei ole hinuri, narkkari tai kommari, vaan ainoastaan sivari. Hän oli kahtena kesänä kesätöissä yhdessä rakennusfirmassa, mutta sen firman pomo maksoi vain osan palkasta verokirjalla ja osan pimeänä, joten läheiseni ei halunnut jatkaa siellä. Vaikka ko. firmaan häntä on pyydettykin, hän ei halua epärehellisen työnantajan hommiin.
Oliko tässä nyt jotain ihmeellistä. Oikee kundi käy intin.
Olen kuullut useasti, että esimiestehtävissä sotilasarvo on yksi meriitti ja sitä on käytetty naisia vastaan virkakisassa tai yksityisellä sektorilla miesten eduksi, eli on valittu mies sillä perusteella, että hän on osoittanut esimiestaitoja pärjäämällä armeijassa.
Asenteet istuvat sitkeästi. Armeijan käyneet valtaa pitävät miehet arvostavat itsensä kaltaisia intissä pärjääviä miehiä.
Kyllä armeija kannattaa käydä jos aikoo töissä pärjätä, näin se vaan on.
Voihan se olla totta, että syrjintää esiintyy, eihän suomalainen yritys mielellään palkkaa muista EU-maista tulleita maahanmuuttajiakaan, jos ei ole suomen kansalaisuutta, että siinä se idioottimaisuus ja metsäläisyys nähdään.
Mitään erilaisuutta ei näemmä suvaita ja kaikki inhimillinen on työnhaussa miinusta. Pitää osoittaa, että on kova tuloksen tekijä jne. Tähän voi kyllä sanoa, että Suomi on paska maa. Ulkomailla ei se intin suorittaminen juuri mitään erityistä plussaa tuo. Katsovat vaan kieroon, että "jahas, olet lammas".
Samanlaista suvaitsemattomuutta esiintyy kaikessa muussakin, koska valtaa pitävä konservatiivinen enemmistö määrää säännöt.
Sivari, etniseen vähemmistöön kuuluva, sinkku (ikä yli 30 v) ovat kaikki poikkeavia eivätkä edusta valtaa pitävien arvomaailmaa. Jopa kirkkoon kuulumattomuus voi olla negatiivinen ominaisuus jonkun mielestä.
Ehkä tämä vielä joskus tästä muuksi muuttuu.
Kuten moni aiemmin kirjoitti, että hakijoita on todennäköisesti ollut satoja samaan paikkaan ja 200:sta tietysti jää se 199 ilman. Koulutus on kokenut inflaation, koska ihmisiä koulutetaan nykyisin ihan liikaa ja korkeastikoulutettujen työttömyys on ainoastaan kohonnut koko 2000-luvun ajan.
Jokin aika sitten oli tilastoa, että kortistossa on pelkästään paaaljon yli 4000 insinööriä. Siinä on sitten kova kilpailu, että saako oman alan töitä milloinkaan. Nimittäin se ensimmäinen työpaikka on tutkimusten mukaan merkittävä tulevan uran kannalta.
Ikävää mutta totta, kaikki eivät voi menestyä ja mitähän se menestys oikeasti olisikaan? Nykyisin insinööreilläkin on silpputöitä, eikä työsuhteet ole kauhean pitkiä.
Uskoisin, ettei se armeijankäyminen ole se merkittävin tekijä vaan se, että yksinkertaisesti hakijoita on ollut todella paljon. Suhteet merkitsevät paljon työnsaannin kannalta. Jos tunnet pomon tai jonkun joka firmassa työskentelee, niin sekin on iso plussa.
Toisaalta työnantaja vaatii jotain osaamista taustalle, että voi palkata. Pitää olla työnäytteitä eli jotain konkreettista joka osoittaa osaamisen tason. Siis insinööri tutkinnolla ei juuri tee hevonhäntiä, jos ei pysty osoittamaan sitä todellista osaamista tai tunne niitä oikeita ihmisiä alalta. Työelämä on siinämielessä muuttunut, että jotkut menestyvät todella hyvin ja toiset eivät sitten tahdo ollenkaan päästä leivänsyrjään kiinni.
Eli tuskin kaverisi on ainoa, joka asian kanssa painiskelee. Nuoria ja nuoria aikuisia on työttömänä jo nyt ainoastaan 40%! Ei pidä odottaa työelämältä liikoja, niin ei tule pettymään. Tietty hyvä tähdätä korkeammalle, mutta nykyään se ei välttämättä onnistu vieraantöissä.
Hakijoita on niin paljon että vaikea tässä yksittäistapauksessa sanoa miksi ei tullut valituksi, mutta kirjoitin tuossa ylempänä noista sitkeästi istuvista asenteista. Itse tiedän naisena, että minun tulee olla kaikin tavoin "täydellinen" jotta kelpaan minnekään.
En usko että sivari oli tuossa esimerkkitapauksessa ratkaiseva kriteeri, mutta yleisesti ottaen uskon asialla olevan merkitystä valitsijoille. Ihmiset arvostavat itsensä kaltaisia ihmisiä, ja esimiestehtävissä on armeijan käyneitä miehiä.
Eipä tule mieleen ketään johtavassa asemassa olevaa miestä, joka olisi sivari.
Varmasti heitäkin on, mutta vähemmistö.
Luulisi, että syrjintä toimii molempiin suuntiin. Miehiä saatetaan syrjiä ns. naisvaltaisilla aloilla jne. Kaikki on niin kovin suhteellista ja kun on ihmisistä kyse, niin ei se mene niiden lainpykälien mukaan.
Naisia taas saatetaan katsoa kieroon, jos hakevat autonasentajaksi vaikka olisi koulutuskin tai voihan se olla plussaa, että erottuu ainoana naisena miesten joukossa. Eli taas, kovin suhteellista.
Rekrytoinnissa ei saa nykyisin armeijankäymistä kysyäkään laillisesti, mutta taas, sehän ei ketään estä, oikeassa elämässä hommat vaan toimii eritavalla. Laki on laki, mutta mitä esim. asiasta valittaminen tilannetta yhtään korjaisi? Ei sitten mitenkään!
En sitten tiedä miten kannattavaa on kansantaloudellisesti syrjäyttää suuri joukko miehiä pelkän armeijan takia, mutta eivätpä he tietenkään sitä siltä kannalta ajattele. Sanoisinko, ettei naisilla ole samanlaista kiviriippaa kannettavana kuin miehillä on asevelvollisuus. Jos ei ole armeijaa käynyt, niin on monen mielestä joko laiska tai sairas. Naisia nyt ei mikään instituutio määrittele epäkelvoiksi. Tällaista tasa-arvoa nykypäivän Suomessa. :-)
Tietty voi muuttaa Suomesta pois. Insinöörin tutkintoa arvostetaan ulkomailla, mutta nyt tämä taantuma nyt tekee sen, ettei työpaikkoa yksinkertaisesti ole.
käy ilmi ansioluettelosta. Mutta, on myös sitkeitä naisvastaisia asenteita. Sukupuolinen suuntautuneisuus, vapaehtoinen lapsettomuus, onnellinen sinkkuus/onnellinen eronnut nainen...ei noitakaan hyvällä katsota, mutta on toki totta, että ne eivät pistä silmään samalla tavalla kuin tuo sivari/intti-juttu.
Periaatteessa kaikkea sellaista toimintaa, joka eroaa valtaa pitävän enemmistön mielipiteistä, katsotaan kieroon. Siitä riippumatta onko aktori mies vaiko nainen, poikkeamia ei sallita.
Asenteet istuvat sitkeässä. Naisena on pakko todeta tuohon ulkomaille muuttoon se, että pohjoismaiden ulkopuolella sovinismi on arkipäivää.
No kun kysymys on ilmeisimmin miehestä, niin heitin tuon ulkomaille muuton. Kyllä vain, nousukauden aikaan Irlannissa oli kuulemani mukaan ihan oikea työvoimapula, kun osaavaa työvoimaa ei löytynyt. Sama se on sinne jälleen tulossa uudestaan, kun eurooppalaiset yritykset palkkaavat mieluummin sinne ja kiertävät Suomen kaukaa.
Irlantilaiset eivät ole niin säntillisiä kuin suomalaiset, myöhästelevät töistä jatkuvasti, asiat eivät ehkä hoidu niin nopeasti kuin täällä on tapana. Siellä ei väestö yksinkertaisesti hyvinä aikoina riitä ja työntekijöitä tulee työnperässä paljon. Tilanne on siellä nyt kuitenki kääntynyt. Olen sieltä ihan piruuttani hakenut yhtä duunia ja melkein pääsin. Eikä intistä kyllä kyselty sitten yhtään mitään, eikä mitään muutakaan henkilökohtaista... kaikki rajoittui työn suorittamiseen liittyvään.
Ei intti taustaa tai sivaria tarvitse edes cv:en laittaa, voi tietty mainita että on "suoritettu".
Aika monella on harhaluuloja siitä, miten mahtavaa on syntyä Suomeen. Ei tämä niin Muumilaakso ole kuin annetaan ymmärtää. Jos ei duunia ole, niin voi vähän laajentaa työssahaku aluetta...
Intissä hyvin pärjänneet miehet kirjoittavat ansioluetteloonsa kissankokoisilla kirjaimilla sotilasarvonsa, eli jos sanoo "suoritettu" niin se kertoo kaiken. Sivari tai sitten -mikä se lyhyt versio sitten on-
Olen ollut mukana rekryhommissa joten tiedän tuosta jotain.
Varmasti ulkomaille töihin meneminen on hyvä idea, jos perhesuhteet sallivat. Minä taas ajattelin että ap olisi sen inssin tyttöystävä, joten muutto koskisi sitten perhettä.
Uskon että toimialakohtaisia eroja on paljon. IT-alalla varmasti on erilaista, itse ainakin muistan kohdanneenni aika paljon sivareita nimenomaan atk-hommissa, siis nörttihommissa.
Julkisella sektorilla on oikeutettu saamaan tietoonsa jos ei ole tullut valituksi.
Nimenomaan julkisella sektorilla olen kuullut että sotilasarvo on ollut osoitus esimieheksi soveltumisesta kun on verrattu nais- ja mieshakijoita.
Naisten intti ja sen hyödyllisyys työnhaussa onkin jo sitten toinen keskustelunaihe.
Todellakin kyseinen kaveri on kihloissa mukavan tytön kanssa eikä haluaisi olla hetkeäkään erossa rakkaasta morsiamestaan, joten ulkomaille kaveri ei ole lähdössä, vaikka sieltä töitä löytyisikin. Morsian haluaa työskennellä vain Suomessa.
Firma, jossa kaveri teki lopputyön ja johon hänelle oli luvattu työpaikka, on vaikeuksissa ja joutunee konkurssiin.
Varmaan hänen kannattaa kysellä suoraan firmoista atk-hommia, joista hän pitääkin, vaikka valmistuikin toiselta alalta inssiksi. Työvoimatoimiston kautta ei tunnu löytyvän muuta kuin noita osa-aikaisia hanttihommia, joita hän nykyisin tekeekin. Niissä saa palkkaa suunnilleen saman verran kuin peruspäivärahalla.
Luin eräästä uutisesta, että briteissä otetaan sen verran tosissaan yhdenvertaisuuslaki, että siellä työnantajat ihan pelkäävät, että jos muuten pätevä työnhakija kantelee saamastaan kohtelusta, niin siitä rapsahtaa kivat sakot. Joku nainen olikin sitten ratsastanut tällä ja kerännyt mukavan potin, mutta olihan se joutunut siitä sitten vastuuseen.
Jos olisin rekrytoija, minä ainakin heittäisin nuo inttivaatimukset romukoppaan ja katsoisin ihmisen persoonaa kokonaisuutena. Armeijan johtajakoulutus on vitsi jo sinällään, eikä sitä pitäisi pitää juuri minään muuna kuin työkokemuksena. Olisi aika hyvä ilmapiiri töissä, jos joku ottaisi vessakäynneistä sekuntikellolla aikaa ja huutaisi aikaa. :-D Mitä sosiaalisuuden oppimiseen menee, niin tuskin siihen armeijaa tarvitaan. Miten tyhmänä pitää työnhakijaa pitää... huh hah hei.
Miesten tasa-arvosta pitäisi kyllä keskustella ihan vakavasti siinä missä naistenkin. Nyt tasa-arvo keskustelussa on ainoastaan kyse naisista ja heidän kohtaamistaan ongelmista.
Ehei se ulkomaantyökokemus pahasta ole koskaan... Pitää vaan uskaltaa, jos haluaa saada alalta töitä.
Olen reservin vänrikki...ja nainen. Varsinkin naisilla ja keski-iän loppupuolella olevilla miehillä tuntuu olevan tätä kohtaan outoja ennakkoluuloja, ja olenkin välillä miettinyt, että pitäisikö koko intin käyminen poistaa cv:stä.
Oma mielipiteeni on se, että armeijan käyneet miehet pitävät omaa elämäntapansa ainoana oikeana. Voihan se jopa olla niin, että sivareita kahdehditaan sen vuoksi, että se osoittaa rohkeutta itsenäiseen ajatteluun mikä tietysti lauman mukana armeijaan meneviltä miehiltä puuttuu. Vai onko se sitten vain vastenmielisyyttä, en tiedä asiasta. Kovasti sivareita haukutaan, sen olen huomannut. Minulta on kysytty usein mielipidettä asiasta ja minun tietysti naisena oletetaan vastaavan armeijamyönteisesti. Siis kaipaavatko ne intin käyneet miehet sitten kuitenkin naisten ihailua kun moista kysyvät.
Mielestäni minulla ei ole oikeutta sanoa inttiasioista mitään koska en sinne itse joutuisi.
Osaan muuten itsekin ampua.
Vähän sama asia kuin jos nainen sanoo ettei halua perhettä (lapsia). Se herättää valtaväestössä yleensä inhoa, raivoa pelkoa.
Eivät naiset ole keskenään tasa-arvoisia.
Uskon, että työelämässä oikeudenmukaisuus voi parantua lainsäädännön avulla, mutta ihmisten asenteet "poikkeavia" kohtaan istuvat niin sitkeässä etten tiedä mikä niihin auttaisi.
Kertomasi asia pitää paikkansa. Naisten armeijan käymiseen ei suhtauduta kaikilta osin positiivisesti, ennakkoluuloja on paljon.
Itse ihailen omaehtoiseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä. Mielestäni intti sopii naisille ihan yhtä hyvin kuin miehillkein. Osaan itsekin ampua, sekin ihmetyttää joitakin.
En tiedä minkä alan ihminen olet, mutta olisiko sinulle mahdollista päästä viranomaispuolelle töihin (Puolustusvoimat, Tulli, Poliisi, Rajavartiolaitos).
Tää on kans kyllä aihe joka on nakertanut mua jo reilu kaks vuotta. Itse kans oon sivarin käynyt, silloisen tyttöystävän painostuksella, tosin omakin vakaamus on sama. Mutta olin suunnitellut silti intin käyväni ja lukiossa ennen seurustelun alkamista olin vielä vahvasti sitä mieltä että inttiin menen. Muija kuitenkin sai helposti puhuttua ylitse koska kukaan ei ollut silloin kertomassa valinnan merkityksestä tulevaisuuden uraani.
Nykyään opiskelen kolmatta vuotta insinööriksi. Harva se päivä ottaa kupoliin ku tuli kuunneltua yhtä itsekeskeistä muijaa. Olen ollut sitä mieltä että inttiin menisin vaikka sivarin jälkeenkin eli koska vain, jos mahdollisuus siihen vielä olisi, mutta Suomen "hieno" laki kieltää sen. Sivari on sivari vaikka voissa paistettais.
Harjoittelupaikkaa ja kesätöitä omalta alalta on ollut tuskallista saada ja ne harvat on käytännössä suhteilla ansaittu. Kaverin kautta eka harjoittelupaikka. Omasta koulusta toinen harjoittelu ja sitä kautta opiskelun ohella osa-aikanen työ. Kesät olen viettänyt vartiointifirmassa piiriä ajaen kiitettävillä arvioinneilla. Turhan mustan leiman tuntuu sivarit varsinkin teollisuuden alalla saavan. Ajankohtainen uutinenkin kertoo karua totuutta.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Totaalikieltäytyjä ei kelpaa kaikille työnantajille/1135260653172
Jos ei valmistumisen jälkeen lipeä omalta alalta työpaikkaa muualta kuin mahdollisesti koululta niin selvää on että joko alan vaihto on edessä, vaikka sinne vartijan hommiin takaisin tai korkeampaa/mielekkäämpää koulutusta alle tai ulkomaille lähtö (esim Saksassa osataan varmasti arvostaa sivareitakin) pois tästä paskaloukusta.
Oma poika ei edes päässyt armeijaan, ei kieltäytynyt eikä ole pullamössöä, itse asiansa sairauteensa nähden erittäin hyväkuntoinen. Tämä, että on vapautettu kokonaan, tuntuu olevan jo arkipuheissa iso miinus. VApautetun ei siis tarvitse suorittaa edes siviilipalvelusta, toisin kuin jotkut luulevat. Mutta hänellä on lättäjalat ja toinen jalka aika pahassa virheasennossa - syntyessä ongelmia. Lättäjalat on usein syy intistä hylkäämiseen - on surullista, että lättäjalkojen vuoksi ei voi saada ohjelmointityötä, jossa hän muuten on hyvä.