Sanoin miehelle (joka on naimisissa) kaksi viikkoa sitten, että suhde on loppu... miehen purkauksen jälkeen, lievensin tuomiota määrittelemättömäksi tauoksi. Olen tuntenut ensimmäistä kertaa pariin vuoteen itseni vapaaksi ja keskittynyt oleelliseen, eli itseeni ja omaan elämääni. Olen ollut mieheen yhteydessä lähes päivittäin ja mielestäni kaikki on ollut hienosti.
Tänään miehellä paloi lopullisesti pinna ja kuuntelin neljä tuntia sitä jankutusta kuinka loukkaan miestä ja kuinka hän tuntee itsensä likaiseksi ja syrjäänheitetyksi leluksi. Kuulema hän ymmärtää motiivini, tarpeeni, mutta tapa jolla pyrin siihen (eli irti miehestä ja omaan elämään) ei kuulema ole oikea. En tiedä mikä itseeni iski kun lupasin, että tauko on ohitse jos se miehen mielenrauhaa helpottaa... ja miehen elämä kirkastui hetkessä. Itselläni pelkkä ahdistus vain kasvaa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon... ei kai se sääli voi olla peruste "salasuhteen" jatkumiselle? :)
Kuinka tästä miehestä pääsee eroon kauniisti? Totesin, että kaikki miehen ratkaisut satuttavat minua ja kaikki omani häntä... miehen mielestä se kaikki on sen arvoista. Helppohan se miehen on puhua...
En oikeasti halua satuttaa ketään, miestä vähiten... mutta yritä tässä nyt esittää enää innostunutta, kun yritän keskimällä keksiä menoja seuraviille parille kuukaudelle. Ja jos tämä tapa ei ole "oikea" suhteen katkaisemiselle, mikä se oikea on?
Tänään miehellä paloi lopullisesti pinna ja kuuntelin neljä tuntia sitä jankutusta kuinka loukkaan miestä ja kuinka hän tuntee itsensä likaiseksi ja syrjäänheitetyksi leluksi. Kuulema hän ymmärtää motiivini, tarpeeni, mutta tapa jolla pyrin siihen (eli irti miehestä ja omaan elämään) ei kuulema ole oikea. En tiedä mikä itseeni iski kun lupasin, että tauko on ohitse jos se miehen mielenrauhaa helpottaa... ja miehen elämä kirkastui hetkessä. Itselläni pelkkä ahdistus vain kasvaa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon... ei kai se sääli voi olla peruste "salasuhteen" jatkumiselle? :)
Kuinka tästä miehestä pääsee eroon kauniisti? Totesin, että kaikki miehen ratkaisut satuttavat minua ja kaikki omani häntä... miehen mielestä se kaikki on sen arvoista. Helppohan se miehen on puhua...
En oikeasti halua satuttaa ketään, miestä vähiten... mutta yritä tässä nyt esittää enää innostunutta, kun yritän keskimällä keksiä menoja seuraviille parille kuukaudelle. Ja jos tämä tapa ei ole "oikea" suhteen katkaisemiselle, mikä se oikea on?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä ihmettä sinä jonkun varatun kanssa vehtaat? Käske ukko pihalle äläkä anna armoa.
Se on hyvä ratkaisu ongelmaan. Eli sä vähennät vain seksin ja hellyyden tarjoamisen kys. miehelle minimiin ja sä alat tarjoamaan hänelle vain tavisseuraa.
Seksin ja hellyyden saamisen puutteen takia sitä useimmin lähdetaan etsimään itselleen toista partneria, joten eiköhän sama lääke toimi sinunkin miesystävälle. Kun hän huomaa, ettei enää saa sinulta seksiä ja hellyyttä, niin hän lähtee etsimään sitä muualta ja jättää sinut rauhaan.
Sitäpaitsi, mies ei tykkää siitä, että hänet jätetään. Juuri siksi hän alkoi siitä sulle saarnaamaan, että se ei ole oikea tapa eroon.
Itseasiassa, käyttämäsi tapa on oikea, mutta sun pitää olla siinä kova ja olla suostumatta myönnytyksiin. Muuten sä annat vain viestiä sille miehelle, että kun hän tarpeeksi puhuu ja vänkää sulle niin sä pyörrät päätöksesi. Kerro mielummin, että homma on ohi ja pyydä häntä poistumaan.
samantapainen tilanne. Entinen kumppani, joka on jo löytänyt jo uudenkin, ei vaan suostu jättään rauhaan.. Noooh, myönnetään, että harhauduin muutaman kerran sen jälkeenkin hänen kanssaa sänkyyn. Mutta nyt kun hän haluaisi jatkaa suhdetta salassa ja minä en, hän ei suostu uskomaan ettei kiinnosta. Viestiä tulee päivittäin.. Kun en vastaa, hän laittaa viestin, että mitä on tapahtunut kun en vastaa, ja on muka huolissaan. Silloin harhaudun vastaamaan. Olen koittanut laittaa, että jättäisi mut rauhaan, haluan jatkaa elämää, mutta ei auta. Se pahenee vaan.. Hän on kuulemma minua varten..
halua luopua saavutetusta edusta eli tarjoamastasi ilmaisesta irtopillusta. Ei myöskään vakipillusta kotona. Mies on yksinkertainen: "kerran antaa, aina antaa" eikä voi ymmärtää muuta.
kun luin tän, mutta sitten jäin miettimään asiaa ja oikeastaan allekirjoitan tuon kans omien kokemusteni valossa. Säälipillua on tullut joskus annettua just tän miesten ominaisuuden vuoksi, tajusin sen kuin luin tuon. Vaikka tää on ihan idiootti palsta niin joskus sitä herää ajattelemaan asioita toisin ja hyvä niin. Kiitos.
tasan ei käy onnenlahjat.. Itse yritin kauniisti päästä eroon exästä. Hän vinkui ja vonkui ettei haluta erota - tai meni sitten ihan hiljaiseksi. Kohtasin toisen miehen ja rinnakkaissuhteemme jatkui. Mietin motiivejani jatkaa exliittoa - ja kas - ainoa motiivini oli sääli ja se, etten vain raaskinut lyödä hanskoja tiskiin ja laittaa eropapereita vireille. Kaksi vuotta kitkuttelin ja puhuin erosta exälle. Lisäsin alkuksi myös menojani roimasti. Sillä ei ollut vaikutusta. Ex ei valittanut. Kun tapasin toisen, lopetin seksin - se oli myös helpotus. Ex ei virkannut siihenkään mitään. Ei vaan halunnut erota. Sitten eräänä päivänä tein sen mistä olinkin exälle puhunut jo monenmoista kertaa: vein erohakemuksen käräjäoikeuteen. Kas ihmettä - ero hoitui ihan siististi ja kauniisti.
Joten suosittelen sinullekin: Anna miehen ruikuttaa aikansa - ja sitten sanot kuten itse asian näet - kauniisti. Että oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta nyt vain et tunne saavasi suhteeltanne mitään.
Kerro miehelle että ilmoitat vaimolle todisteiden kanssa suhteestanne jos ei yhteydenpito lopu. Kuulemma yleensä tehoaa. Toinen vaihtoehto tietenkin että alat yhtäkkiä hinkua hänen kanssaan laillisesti naimisiin ja annat muutaman kuukauden aikaa laittaa avioeron vireille. Tälläkin konstilla häipyvät aika pian maisemista ja vielä pelon kusi sukassa.
päästä miehestä eroon. Uhkasin miestä käräyttämisellä, sen jälkeen hänestä ei koskaan enää kuulunut. Tai jos nainen kertoo rakastuneensa mieheen, mies pelästyy tätä rakkauden taakkaa ja alkaa pelätä,e ttä naine vaatii eroa, miehestä ei takuulla tämänkään jälkeen kuulu. Eihän näillä miehillä ole aikomustakaan tunnetasolla naiseen kiinnittyä, eivätkä he ole uutta kumppania etsimässä.
tuo sinun viestisi. Et halua satuttaa miestä! Millä mies perustelee, että jatkaa avioliittoa ja pitää myös sinut.
Pidä huoli itsestäsi, äläkä mieti kauniisti eroon pääsystä. Mitä pelättävää sinulla on. Jos olet kyllästynyt puolinaiseen elämään salailuineen, miksi jatkat? Ja miksi sääliä miestä, joka haluaa pitää vaimonsa ja käyttää sinua ns "jatkeena". Monta kertaa miehet puhuvat potaskaa, että eivät voi esim. tuottaa vaimolle järkytystä. Juuri vaimo voi olla se, joka tuntee kaikkein suurinta helpotusta salasuhteen paljastuttua ja loppujen lopuksi järjestää eron ja katsoo jo hetken päästä tulevaan avoimin mielin.
Monta kertaa olen sen nähnyt, että ensi shokin jälkeen, vaomo on vahvoilla ja porskuttaa hyvin eteenpäin, putoaa kuin kissa jaloilleen.
kun suhteemme oli päättynyt. En kuitenkaan tohtinut tehdä sitä, ajattelin,e ttä viestintuoja kumminkin ammutaan, ja saisin syyn niskoilleni ja ties mitä huorittelua. En olisi jaksanut sellaista. Toisaalta jäi kismittämään, että mies pääsi kuin koira veräjästä ja minun sydämeni murtui. Sitten ajattelin,että minä olenkin se onnekas, kun minun selkäni takana ei ole puuhattu salaa, minä tiesin koko ajan, mistä on kyse - aina sanotaan, että kakkonen kärsii eniten. Eihän se niin ole. Kakkonen pääsee petollisesta miehestä eroon ja häntä kenties voi odottaa jotain parempaa. Mutta vaimo elää edelleen tietämättömänä valheellisen miehen kanssa. Miehen,joka hetken kuluttua on jo uudessa salasuhteessa, jatkaa niin ehkä läpi avioliiton. Eikö vaimolla olisi oikeus tietää, ja sen jälkeen päättää mitä haluaa. Jatkaako miehen kanssa vai halutako eroon pettävästä puolisosta.