Mua kiinostais semmonen asia, että kuin moni mies oikeasti kosii/haluaisi kosia naista vapaasti ja puhtaasti omasta vapaasta tahdostaan? Siis ilman, että siihen olisi liittynyt naisen puolelta
a.vihjailua
b.uhkailua
vai onko nykyään mielestäsi avioliitto aikansa elänyt instituutio vaiko oletko kenties niitä miehiä, jotka haluavat solmia avioliiton?
Jos haluat solmia avioliiton niin missä vaiheessa suhdetta kosisit?
Onko kosiminen vanhanaikaista mielestäsi? Onko järkevämpää tehdä yhteinen sopimus avioliitosta ja mennä kihloihin yhteisestä sopimuksesta?
Jos kosisit/olet kosinut niin miten sen tekisit/teit?
a.vihjailua
b.uhkailua
vai onko nykyään mielestäsi avioliitto aikansa elänyt instituutio vaiko oletko kenties niitä miehiä, jotka haluavat solmia avioliiton?
Jos haluat solmia avioliiton niin missä vaiheessa suhdetta kosisit?
Onko kosiminen vanhanaikaista mielestäsi? Onko järkevämpää tehdä yhteinen sopimus avioliitosta ja mennä kihloihin yhteisestä sopimuksesta?
Jos kosisit/olet kosinut niin miten sen tekisit/teit?
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Onko järkevämpää tehdä yhteinen sopimus avioliitosta ja mennä kihloihin yhteisestä sopimuksesta?" Kuinka muuten se tehdään kuin yhteisestä sopimuksesta? Haaveiletko jostain neidonryöstöstä? Vie sie mie vikisen?
ollut tarkoitus keskustella minun persoonastani eikä minun henkilökohtaisesta elämäntilanteestani vaan ihan haluan miesten ajatuksia tietää tuosta kosimis-aiheesta. Ilmaisinko minä kenties itseäni tuossa jotenkin epäselvästi...? No siin oli ehkä hieman sarkasmiakin mukana....:D......
Tarkoitin tuolla nimenomaisella lauseella sitä, että jätetään se perinteinen kosimis-tilanne kokonaan pois ja vain päätetään että nyt ollaan kihloissa.
vastaus: ei kukaan. Avioliittoon mennään naisen tahdosta, ei kukaan mies menisi naimisiin, ellei olisi puoliksi pakko.
päivä päivältä hahmottumaan paremmin se perimmäinen tarkotus miksi Monte mut tälle palstalle raahasi.
Ensinnäkin: mä olen tuntenut lyhyen ikäni aikana ainoastaan miehiä joilla on kiire päästä sitoo mut johonkin "kihloihin" tai "avoliittoon" tms. Itse en ole kertaakaan ehdottanut mitään sitoutumista, enkä myöskään antanut millään lailla ymmärtää että haluisin sellasta.
Lisäksi täällä miehet valittaa ihan ihmeellisistä asioista joista mä olen ihan kuutamolla.
Mulla onkin kysymys teille miehet: miksi te ryhdytte vakavaan suhteeseen sellasen "nalkuttavan, mustasukkasen pirttihirmun" kanssa kun saatavilla on myös naisia jotka ei ole sellasia?
En tarkota itseäni kummassakaan esimerkissä (tai no kai mä se nalkuttava kusipää olisin loppujenlopuksi jos JOUTUISIN asuu miehen kanssa)....... ja nyt mä en enää muista kuinka mun piti päättää tää mun juttu mutta joku viisas asia tähänkin liittyi. Varmaan juuri siitä syystä se katos mun päästä yhtä nopeasti kun se tulikin. Palaan asiaan kun muistan.
tää ei liity mitenkään tohon mun alotukseen :)
"Mulla onkin kysymys teille miehet: miksi te ryhdytte vakavaan suhteeseen sellasen "nalkuttavan, mustasukkasen pirttihirmun" kanssa kun saatavilla on myös naisia jotka ei ole sellasia?"
Öö..eihän meidän naisten kannata alkaa olemaan susia toisillemme....ja sitäpaitsi, ei ne miehet ole tienneet että ovat naineet nalkuttavan pirttihirmun koska piirre on tullut esiin vasta kun on ollut myöhäistä.
Annetaan tän nyt olla ja keskitytään tohon kosimisiaheeseen jooko jooko jooko!
Mä en ole koskaan kosinut ketään, joten mä en kosisi, enkä menisi naimisiin kenenkään kanssa.
Joo ja mähän olen naimisissa, koska naiseni hoiti ton kosimispuolen mun puolesta. Ekalla kerralla mä löin koko asian leikiksi ja se jäi siihen. C tosin kuittaili mulle asiasta, aina kun joku siltä kysyi, että miksi me emme ole naimisissa.
Toisella kerralla se olikin ovelampi ja kysyi sitä hyvien kyytien jälkeen ja jos totta puhutaan, niin ajattelin, että jos kerran mulle asia on täysin yhdentekevä ja toinen sitä hinkuaa, niin mennään sitten naimisiin.
Nyt ei pidä ymmärtää väärin, kyllä mä naisestani tykkään (rakastaa on sellainen sana, että se ei istu mun sanavarastoon), mutta avioliitto on mulle yhdentekevä asia. Se ei mua sido mitenkään naiseeni, tai perheeseeni. Se sitoutuminen tulee jostakin ihan muusta syystä, kuin jonkun joutavan vihkikaavan vuoksi. Juridisesti avioliitto varmasti selkiyttää asioita, jos vaikka mulle sattuisi jotakin.
Jeps...elikkäs käytännön syyt painaa enempi kuin ne satuhäät :).
Käytännön syyt ja se, että se asia oli tärkeä ihmiselle joka on mulle tärkeä, eikä mulla itse ollut asian suhteen intohimoja suuntaan, eikä toiseen.
Mitään satuhäitä ei sentään tarvinnut "lusia", vaan pidettiin ohan omanlaiset.
pelkän tykkäämisen takia menisi naimisiin... Aika suuri uhraus sellaiselle, josta vain tykkää.
olisit korvia myöden rakastunut siihen ihmiseen? Tykätä on vaan sana, jota mä käytän kuvaamaan sitä, mitä muut nimittää rakkaudeksi. Ei pidä tarttua pelkkiin sanoihin.
Toinen seikka on, että mä en henkilökohtaisesti pidä naimisiinmenoa edes suurena asiana. Päin vastoin mähän kerroin, että mulle se juttu on ihan yhdentekevä rituaali. Se ei sido mua mihinkään, eikä mitenkään.
"Mua kiinostais semmonen asia, että kuin moni mies oikeasti kosii/haluaisi kosia naista vapaasti ja puhtaasti omasta vapaasta tahdostaan? Siis ilman, että siihen olisi liittynyt naisen puolelta
a.vihjailua
b.uhkailua"
Kuinka moni? Kuka sen täällä vois tietää. Asiaa tuskin on tutkittu.
"vai onko nykyään mielestäsi avioliitto aikansa elänyt instituutio vaiko oletko kenties niitä miehiä, jotka haluavat solmia avioliiton?"
Onko tuo joko tai? Jossain mielessä se on menettänyt arvonsa, koska siihen on menty ja siitä erottu liian äkkiä ja löysin perustein toista kunnolla tuntematta. Avioliitosta on helppo erota, eikä se tee mistään suhteesta yhtään kestävämpää tai parempaa.
Avioliitto on minulle taloudellinen sopimus, johon en ole suunnitellut ryhtyväni. En siis ole suunnitellut, mutta mistä sitä koskaan tietää.
"Jos haluat solmia avioliiton niin missä vaiheessa suhdetta kosisit?"
Silloin jos siltä tuntuu ja miellyttääkseni toista.
"Onko kosiminen vanhanaikaista mielestäsi? Onko järkevämpää tehdä yhteinen sopimus avioliitosta ja mennä kihloihin yhteisestä sopimuksesta?"
Yhteisiä sopimuksia ne ovat aina joka tapauksessa. Ja aina jompi kumpi siihen tekee jonkinlaisen aloitteen ensiksi. Jos nainen painostaa ja mies kosii, miehen puolelta kosinta on lähinnä naisen iloksi esitettyä teatteria (todellinen kosijahan on tällöin ollut nainen).
Miksi minä en saa kysyä täällä miesten mielipiteitä kosinnasta? Minä arvostan myös miesten mielipiteitä asioista, siksi täällä kyselen.
Näitä haettiin:
"Avioliitto on minulle taloudellinen sopimus, johon en ole suunnitellut ryhtyväni. En siis ole suunnitellut, mutta mistä sitä koskaan tietää.
Silloin jos siltä tuntuu ja miellyttääkseni toista.
Yhteisiä sopimuksia ne ovat aina joka tapauksessa. Ja aina jompi kumpi siihen tekee jonkinlaisen aloitteen ensiksi. Jos nainen painostaa ja mies kosii, miehen puolelta kosinta on lähinnä naisen iloksi esitettyä teatteria (todellinen kosijahan on tällöin ollut nainen"
Eli päättelin tuosta, että sinäkin tekisit sen joko käytännön syistä tai vain miellyttääksesi naistasi, et romanttisista syistä tai siksi että haluat sinetöidä yhteenkuuluvuutenne virallisesti loppuelämäksenne vst.?
Ja sanoinkin sen monesti ääneen. Ja eräänä aamuna silloin vuosia sitten, mies polvistui keittiön lattialle ja kosi.. Silloin ensi reaktio oli, että aloin nauramaan.. kunnes sitten tajusin, että toinenhan oli ihan tosissaan..
Eipä sillä sen isompaa merkitystä ollut..
Eipä ole kyllä mullakaan niitä ruususen kuvia enää siitä avioliittoon astumisesta tai kosinnasta. Nuorempana kyllä oli ja toivoi että joku mies kosis romanttisesti kynttiläillan valossa ja haluais jakaa mun kans loppuelämäni ja viettää isot satuhäät. Pitkälle tuhkimo-satukirjojen ja saippuaoopperien ansiosta. Onneksi äitini sitten kertoi että kyllä se nainenki voi kosia, sillä hänkin oli itse kosinut isää :D. Isä ei tykkää pitää sormusta mutta äiti kyllä pitää...hieno kompromissi..:D..?
Minä olen varmaan tässä asiassa perinteinen ihminen, koska olen sydämessäni aina tiennyt meneväni naimisiin, kunhan vaimoksi kelpaava nainen löytyy. Ja kun se löytyi, niin minähän sitten kosin ja sain myöntävän vastauksen.
Sitten mentiin sormusostoksille ja sovittiin hääpäivä. Tosin asiasta oli puhuttu periaatteen tasolla jo aiemmin, joten olin oikeastaan varma, että saan myöntävän vastauksen. Ja nyt minusta on mukavaa ajatella, että naiseni on vaimoni ja rouvani.
Eikä sillä, että siitä mikään olisi muuttunut. Selkeyttipähän lakiteknisiä kuvioita ja sitä paitsi häät ja häämatka olivat ikimuistoiset, joita voi sitten vanhana ukkona muistella rouvan kanssa kiikustuolissa. Yhteiset, miellyttävät elämänkokemukset kun kantavat niiden vähemmän mukavienkin aikojen yli.