Onko kellään kokemusta siitä, miten paljon 12v.täyttäneen lapsen kuulemisella on painoarvoa huoltajuutta määrättäessä.
Meillä tilanne se, että erotessamme, lapsi halusi jäädä isän kanssa asumaan, mutta nyt tilanne on se, että mielestäni tämä järjestely täytyisi ehdottomasti saada toisin päin, lapsen hyvinvointia ajatellen.
Meitä sekä lasta on kuultu kys. asian johdosta lastens.virastossa ja tuntuu lapsen mielipide olevan se kaikkein tärkein (haluaa edelleen asua kuin tähänkin asti). On kuulema turhaa hakea käräjäoikeuden päätöstä, koska lapsi haluaa itse näin.
Eikö minun kertomillani ja tapahtuneilla asioilla, jotka ovat varmasti olleet vahingollisia lapselle, mm. minun syyllistäminen ja arvostelu lapsen kuullen lukuisia kertoja, ei huolehdi kunnolla lapsen fyysisistä tarpeista, lähtee joka vko muualle juomaan,(jolloin lapsi on tietenkin minulla )ym.ym. ole mitään merkitystä??? Kannattaako viedä asia käräjäoikeuteen?
Meillä tilanne se, että erotessamme, lapsi halusi jäädä isän kanssa asumaan, mutta nyt tilanne on se, että mielestäni tämä järjestely täytyisi ehdottomasti saada toisin päin, lapsen hyvinvointia ajatellen.
Meitä sekä lasta on kuultu kys. asian johdosta lastens.virastossa ja tuntuu lapsen mielipide olevan se kaikkein tärkein (haluaa edelleen asua kuin tähänkin asti). On kuulema turhaa hakea käräjäoikeuden päätöstä, koska lapsi haluaa itse näin.
Eikö minun kertomillani ja tapahtuneilla asioilla, jotka ovat varmasti olleet vahingollisia lapselle, mm. minun syyllistäminen ja arvostelu lapsen kuullen lukuisia kertoja, ei huolehdi kunnolla lapsen fyysisistä tarpeista, lähtee joka vko muualle juomaan,(jolloin lapsi on tietenkin minulla )ym.ym. ole mitään merkitystä??? Kannattaako viedä asia käräjäoikeuteen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lapsi päättää. Olemassa oleva sopimus. Vahingollisuus ei sinun arvioitavissa, vaan lastenvalvojan.
Tulet häviämään käräjillä. Tärkein eli lapsi on asiasta eri mieltä kuin sinä. Muutkin asiat ovat vastaan.
Lapsi ei päätä. Vanhemmat, lastenvalvoja ja lopulta oikeus päättävät.
Itseasiassa juuri 12v ja siitä ylöspäin lapsen sana painaa todella paljon. Olosuhteiden täytyy olla todella pers*estä, jotta oikeus tekee vastoin tuonikäisen lapsen tahtoa.
Ensinnäkin sinun syyllistäminen ja arvostelu ei ole välttämättä lapselle vahingollista. Ok, sinusta se tuntuu siltä, on varmasti ikävä juttu, mutta luonnollisesti näkemyksesi on hyvin subjektiivinen varsinkin tässä asiassa.
Toisekseen hänen omat reissunsa eivät ole lapselle vahingollisia, koska lapsi on tällöin asiallisesti toisen vanhemman luona.
Mutta miten exäsi sitten jättää huolehtimatta lapsen fyysisistä tarpeista? Eikö ruokaa ole tarjolla, joutuuko kulkemaan risoissa ja liian pienissä vaatteissa? Tämä on ainoa pointti, sikälimikäli laiminlyönti on törkeää, minkä perusteella oikeus voi kävellä lapsen tahdon yli.
itseeni. Miehelläsi ja sulla on omat ongelmat, mutta älä nyt itsekkäästi ala sotkemaan lapsesi elämää kun on tahtonsa ilmaissut. Jos pakotat lapsen luoksesi, niin mitä luulet tapahtuvan? Se on kova pala kun lapsi näkeekin asiat toisin kuin sinä, mutta hänellä on syynsä siihen. Pidä mölyt mahassasi ja keskity siihen, että et hauku lapsellesi puolisoasi(ex) ja ettet painosta lasta. Muuten ajat hänet elämästäsi tosi näppärästi ihan huomaamattasi.
Aikuisen tehtävänä on tukea lasta, ei tuomita. Lapsesi voi vielä joku päivä haluta muuttaa sun hoiviin, mutta se riippuu pitkälle siitä, kuinka nyt toimit. Olet jo varmaan toiminut liitossa niin, että jos pystyt näkemään itsesi ulkopuolelta lapsen silmin, niin tiedät, miksi haluaa asua isänsä kanssa. Ja se ei ole varmaan sulle helppo asia kohdata. Älä tee lapsestasi kiistakapulaa, mä luulen nyt että olet lähinnä järkyttynyt siitä, että näin voi käydä sinulle. Noin on käynyt muillekin äideille, mm minun. Ja voin sanoa, että tiesin tasan tarkkaan, etten halunnut jäädä äidilleni äidin käytöksen vuoksi. Kuullostat juuri samanlaiselta kuin omani, eikä se ole hyvä asia. Mä ainakin valitsin sen, jonka koin läheisemmäksi, avoimeksi ja vähemmän tuomitsevaksi ja sellaiseksi, jolta sain tuen ja lämmintä rakkautta.
En tiedä miksi sait minusta väärän käsityksen, olen juuri se vanhempi, joka tukee ja antaa lämpöä ja rakkautta lasta kohtaan, ei isä toimi niin. Siksi ihmettelenkin kovasti, mikä on lapseni muuttanut, olen aina hänestä huolta kantanut ja koettanut olla sellainen äiti, joka ymmärtää lasta ja on empaattinen. Olen puolustanut isänsäkin käytöstä tarvittaessa, vaikka itse olen exäni puolelta joutunut kuulemaan tosi pahaa kohtelua.
Olen vain huolissani, minkälainen aikuinen hänestä kasvaa, jos joutuu enimmän ajan kasvamaan katkerassa ja negatiivisessa ilmapiirissä.
Kuule, ei sekään paina jos äiti mustamaalaa lapsen isää ja isän uutta vaimoa. Äiti on parempi koska lapsi on 9 vuotias, vaikka haluaisi asua isän luona. Ehkä 12-vuotiaana tilanne muuttuu. Tosin lapsi on jo kahdesti karannut isänsä luo, mutta tästäkin on vain syyllistetty isää.
Kyse on pikkuveljestäni. Isämme ei ole koskaan ainakaan minun kuulteni puhunut äidistä pahaa vaikka äiti on järjestänyt ties mitä kohtauksia. Äiti on hieman tasapainoton, mutta en tiedä miten tuon asian voisi lastenvalvojalle välittää. Itse enä käy äidin luona kuin veljeni takia. Isän luona aina kun ehdin koulun, kavereiden ja työn jälkeen. Asun yhdessä kaverini kanssa enkä ole "huollon" alainen, eikä lastenvalvoja ole halunnut kuulla minun mielipiteitäni.