Väinö Linnan kuvaus kesän 1944 viivytys- ja perääntymistaisteluista on täysin epärealistinen ja epähistoriallinen. Linna kuvaa perääntymisen puolustustaisteluksi, jossa venäläinen "jyrää" jokaisen aseman ja panee suomalaisten linjat romahtamaan kerta kerran perään. Näin saattoi "Kannaksen halkijuoksun" kohdalla ollakin; se ei ollut suunnitelmallista perääntymistä, kuten Itä-Karjalan jättäminen. Eihän niitä korpiteiden viivytysasemia ollut tarkoitus puolustaa katkeraan loppuun saakka. Puolustus oli määrä keskittää vanhalle rajalle, U-linjalle, missä se sitten kestikin.
Linnan kuvaus "ei niille voi mitään" -tunnelmasta sopii korkeintaan Kannakselle ja sielläkin lähinnä venäläisten suurhyökkäyksen ensi viikkoihin. Itä-Karjalaan sovitettuna se on aivan epähistoriallinen. Tietysti Linna tahtoi ympätä romaaniinsa jotain "viimeisen kesän" murskaavasta venäläisylivoimasta ja suurhyökkäyksen mahdista. "Kaikki on lopussa", "ne jyrää meitin" jne. Linna myöskin liioittelee perääntymisvaiheen tappioita. Siihen liittyviä taisteluja kuvataan "pataljoonan historian verisimmäksi". Oikeasti Itä-Karjalan joukot menettivät ylivoimaisesti eniten miehiä kesällä ja syksyllä 1941. Linnan kuvaama yksikköhän olisi tosimaailmassa voinut pitää itseään onnekkaana, kun sitä ei lähetetty Kannakselle suurhyökkäystä torjumaan. Linnan kirjan loppuosaa tulee pitää puhtaana fiktiona.
Lisättäköön että eversti Karjulan kaltainen hahmo on täysi karikatyyri - ei tuollainen ihmishirviö olisi ollut mahdollinen Suomen puolustusvoimissa kesällä 1944. Ehkä Saksan tai Neuvostoliiton armeijassa, mutta ei Suomen.
Linnan kuvaus "ei niille voi mitään" -tunnelmasta sopii korkeintaan Kannakselle ja sielläkin lähinnä venäläisten suurhyökkäyksen ensi viikkoihin. Itä-Karjalaan sovitettuna se on aivan epähistoriallinen. Tietysti Linna tahtoi ympätä romaaniinsa jotain "viimeisen kesän" murskaavasta venäläisylivoimasta ja suurhyökkäyksen mahdista. "Kaikki on lopussa", "ne jyrää meitin" jne. Linna myöskin liioittelee perääntymisvaiheen tappioita. Siihen liittyviä taisteluja kuvataan "pataljoonan historian verisimmäksi". Oikeasti Itä-Karjalan joukot menettivät ylivoimaisesti eniten miehiä kesällä ja syksyllä 1941. Linnan kuvaama yksikköhän olisi tosimaailmassa voinut pitää itseään onnekkaana, kun sitä ei lähetetty Kannakselle suurhyökkäystä torjumaan. Linnan kirjan loppuosaa tulee pitää puhtaana fiktiona.
Lisättäköön että eversti Karjulan kaltainen hahmo on täysi karikatyyri - ei tuollainen ihmishirviö olisi ollut mahdollinen Suomen puolustusvoimissa kesällä 1944. Ehkä Saksan tai Neuvostoliiton armeijassa, mutta ei Suomen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lue tuosta kirjasta se luku jossa JR 8:n vaiheita ja Linnan Tuntematonta verrataan keskenään. Erittäin mielenkiintoinen luku kirjan loppuosassa. Kirja on rykmenttihistoriikki ja se kertoo todelliset vaiheet sodan loppupuoleltakin. Silloinhan Linna oli ollut kouluttajana jo kotvan aikaa ja satuili romaaninsa lopun omastä päästään ja veteraanien kertomusten perusteella.
Tuntemattoman sotilaan rykmentti - JR 8
Toim. Mauno Jokipii, Wsoy 1991
Käsikirjoittajat - Sorko, Syrjö, Alanen, Ahto, Lilja ja Vainikka
Kyllähän siellä ajoittain tultiin lujaakin, mutta joukot taistelivat koko ajan. Tavoitteena oli saada ne tasitelukykyisinä VKT-asemaan, mikä onnistuikin. Pelkurit juoksivat, miehet taistelivat.
Täsmälleen näin on asia. Linna oli poissa rintamalta jo vuodesta 1943 lähtien. Mutta muistutan, että "Tuntematon sotilas" on romaani, ja romaani on aina, historiasta lainatessaankin, fiktiota eikä liene hedelmällistä antaa sen vaikuttaa historiakuvaan.
Linna halusi riisua sodalta runebergilaisen säihkeen, jota sota ei ansaitse. Hän teki näitä valintoja.
Valehteli hän muutenkin. Hän teki Koskelan joukkueen miehistä aivan liian värikkäitä ja erinomaisia tyyppejä. Totuus Suomen armeijassa oli ja on paljon harmaampi.
Linna itse sanoi, että satatuhatta kaatunutta puolen miljoonan miehen armeijasta oikeuttaa tällaiseen valehteluun.
Tere taas Bybi :-)
Katoppas tuolta:
http://www.hs.fi/juttusarja/tuntemattomat
Tämä on nykyinen suosikkini:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8249791
Joku muukin on huomannut tämän henkilön kiinnostavuuden:
http://www.jrkakkonen.net/KurtB.htm
Harmi vaan kun tuolla on monia virheitä.
Joko olet omasi lukenut? Löytyy hyvin divareista...
Jurama Veikko: Hannuksela vastaan Laurila - eräiden 19. Divisioonan komentajien henkilösuhteista v.1941 sekä näiden suhteiden taustaa ja seurauksia
Marktar Oy, 2002, 141 s.
http://www.antikka.net/
Todellakin olis hyvä muistaa et se Tuntematon on siis romaani, ei fakta teos. Käsittääkseni kirjailija yritti kuvata juuri näiden "tuntemattomien sotilaitten" kokemuksena, jotenkin yleispätevästi, eikä suinkaan yrittänyt kertoa absoluuttista faktaa.
Loppupuolen hulinoissa pyrkimyksenä on yhdistää koko sodan loppukahinat, Kannaksen läpijuoksun paniikkitunnelmat ja väliin epätoivoisetkin tilanteet, mutta myös U-linjan taistelut jossa vihollinen pysäytettiin.
Toki voi kritiikkiä antaa, mutta ei sitä nyt kannata sellaisenaan verrata todellisuuteen.
Ei kai kukaan mene niistä leffoistakaan sanomaan, että ei muuten ollu ton näkönen mies oikeesti?
En ole lukenut kuin Turjan kirjan Hannuksela-aiheesta. Turja yritti Kekkosta saada puuttumaan asiaan jollakin tavoin, mutta Kekkonen sanoi: "Pistä sinä asiat kuntoon." Kekkonen ei myöskään ylentänyt Laurilaa kenraaliksi, mutta Koivisto teki sen heti. Se oli eteläpohjalaiselle herkkätuntoiselle väestölle hyvä juttu.
Bäckmanilla ja Liliuksella on ollut taustansa. Joskus olen miettinyt, kun talvisodan Taipaleessa vaikutti hermostunut majuri, josta on kuvaus ainakin Jukka L. Mäkelän Taipaleenjoki-kirjassa. Vieraan yksikön majuri osoitteli pistoolilla keskisuomalaisten rykmentin vänrikki Pohjolaa, jolloin eräs sotamies laittoi konepistoolin ampumavalmiiksi ja sanoi: "Älä sinä saatananperkele osoittele meidän vänrikkiä, onko selvä?" Selväksi tuli...
Niin, olen miettinyt, olisiko tuokin ollut näitä "Laurilan vastuksia"..? Mutta onhan näitä tarinoita silloin, kun on noin iso kenttäarmeija.
Talvisodassa Taipaleesta (kuten monista muistakin paikoista) lähetettiin muutamia soveltumattomia upseereita taakse, pois rintamalta. Mutta hehän saivat vakanssinsa takaisin 1940, mikäli heillä oli virka. Niinpä osa oli mukana taas 1941.
Minun puolestani K.B saa maata rauhassa. Onhan näitä aiheita.
Mistä lie tuokin keksitty. Olen lukenut Turjan kirjat. Kyllähän Kumurin tapahtumat on kuvattu varmaan suunnilleen oikein, tosin toista puolta kuulematta. Muuten kirjat ovat enemmän juorutasoa ja täynnä virheitä.
Esimerkkiski väitetään, ettei Suomella ollut mitään sotilastiedustelua ennen jatkosotaa ja ettei kukaan upseeri osannut ranskaa. Kuitenkin meillä oli nippu Ranskassa opiskelleita upseereita Heinrichsia ja Airoa myöten. Sotilastiedustelu perustettiin jo Oskar Enckellin aikana 20-luvulla ja radiotiedustelu käynnistettiin luutnantti Reino Hallamaan johdolla jo 1927.
Näillä palstoilla jauhetaan kaikenlaista hölynpölyä, mikä tyydyttää tiettyjen ihmisten tirkistelytarvetta. Bäckmanin kohtalon loputon jauhaminen on siitä hyvä esimerkki. Hänen osuutensa Viipurin menetyksessä on täysin merkityksetön.
En tiedä, mistä olen päähäni pannut perusteettoman tiedon Laurilasta. Taisi olla toiveajattelua. Ainakin Koivisto kutsui hänet linnaan isenäisyyspäivänä.
Tämä kirja on asiallisesti kirjoitettu ja kaikkia mahdollisia lähteitä hyödyntäen. Mielenkiintoisin anti on upseeriarvostelut! Uskomatonta touhua.
Jurama sanoo esipuheessaan ettei syttynyt yhtä palavan kiihkeästi aiheelle kuin Turja, mutta hehkui kuitenkin...
Jurama Veikko: Hannuksela vastaan Laurila - eräiden 19. Divisioonan komentajien henkilösuhteista v.1941 sekä näiden suhteiden taustaa ja seurauksia
Marktar Oy, 2002, 141 s.
Linnan kuvaaman Jalkaväkirykmentin JR 8:n tappiot kesällä 1944 olivat Rukajärven kahta divisionaanan rykmenttiä ja Kannaksella Taipaleessa käytännössä asemasodassa ollutta 19.Prikaatin neljää pataljoonaa lukuunottamatta KAIKKEIN PIENIMMÄT.
Tässä vertailu ajalta 01.06-14.9.1944: Taisteluissa sotatoimien vuoksi menehtyneet
JR 8 (Linnan rykmentti): 189
JR 9: 218 (lähinnä JR 8:a taistellut rykmentti)
U-linjalla taistelleet:
15.Pr: 418
JR 2: 423
JR 44: 391
JR 4: 224
JR 45: 236
Ilomantsissa ja Maaselällä:
JR 33: 262
JR 56: 216
21.Pr: 403
Kannaksella taistelleita:
JR 7 (Ehrnrootin rykmentti) : 820
JR 49: (Äyräpään toinen rykmentti): 739
JR 1: (Valkeasaareessa) : 476
JR 12: (Ihantala) 238
JR 33: (Ihantala) 261
Koko Linnan antama kuva JR 8:n viimeisen kesän taisteluista ja niiden ankaruudesta eivät perustu toisiasioihin. Rykmentin tappiot olivat puolta pienemmät kuin kesällä 1941.
Miksiköhän kovinkaan moni ei ole ottanut tätä asiaa aiemmin esille?
että kyseessä on romaani, ei tutkimus?
Linna simputti tuolloin alokkaita koulutuskeskuksessa.