En tiedä kuuluuko tämä viesti tänne, mutta en löytänyt muutakaan paikkaa, joten kirjoitan sen tänne :)
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilu 2 vuotta ja meillä menee todella hyvin.
Silloin olimme ollut yhdessä ehkä 1kk niin poikaystäväni vei minut vanhenpiensa luokse kylään. (vanhemmat asuvat noin 15 kilometrin päässä meistä)
Tapaaminen meni hyvin, vaikka poikaystäväni vanhemmat eivät minulle paljon puhuneetkaan.
Miehelläni on 2 pikkuveljeä ja yksi isosisko. Tulen ihan hyvin toimeen toisen pikkuveljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa, mutta toinen veli ja sen tyttöystävä.. aargh, en voi sietää hänen tyttöystävää. Siskon kanssa tulen toimeen sen verran kuin on tarvis...
Ennen tulin niiden kaikkien kanssa todella hyvin toimeen, mutta viime kesän riidan jälkeen en enää..
Kaikki lähti siitä liikkeelle, että mieheni sisko kysyi että haluttaisko jonkun sen kaverin 4kissanpentua emo meille hoitoon heinäkuun ajaksi, luvattiin ottaa kun molemmilla oli sillon lomaa eikä oltu tehty mitään suunnitelmia.
Tää sisko lupasi tuoda kissat meille, mutta laittokin minun mielestäni todella tylyn viestin tähän tyyliin "tulkaa hakee kissat tänää, en halua niitä täällä pitää kauaa".
No lainattiin mieheni isän autoa, kun ei ole omaa ja mentiin hakee kissat.
No kissojen kanssa meni hyvin ja meille luvattiin "palkaksi", että saamme pitää yhden pennun ja se sopi meille hyvin, koska molemmat tykkäämme kissoista.
No sitten yks viikonloppu mieheni sai mieleensä, että jos mentäis yhdeksi päiväksi yyteriin, että kyllä kissat sen yhden päivän pärjää keskenään, kunhan emolla riittää ruokaa, koska emo vielä imetti pentuja. No mentiin yyteriin ja siellä oli mieheni veli tyttöystävänsä kanssa (siis sen tyttöystävän jonka kanssa en tule enää toimeen) Tyttö alkoi moittimaan meitä, että kun jätettiin kissat muutamaksi tunniksi yksin, vaikka ne ihan hyvin pärjäs sen muutaman tunnin. Alkoi haukkumaan meitä lapsellisiksi ja ettei meille voisi antaa mitään eläimiä enää hoitoon saatika mitään lapsia, no tästä syttyi mun ja sen akan välille sanasota. Mulla on ollut paljon lemmikkejä ja tiedä, että kissanpennut pärjää yksinään emonsa kanssa muutaman tunnin.
No sitten olikin jo heinäkuun viimeinen viikonloppu, oli sunnuntai ja laitoin mieheni siskolle viestiä, että koska tulee hakemaan kissat, kun maanataina pitää mennä taas töihin ja miehelläni olisi töissä 4 viikon päivystys putkeen joten työpäivä pitenisi melkeen joka päivä sinne 6-8 asti. Niin tää sisko vastasi mulle, että kissat ovat elokuun puoleen väliin asti meillä, vaikka oltiin sovittu, että olisi vaan heinäkuun. Laitoin hänelle viestin, että sovittiin vaan heinäkuusta. Hän vastasi siihen, että ei meille voi mitään kissaa antaa jos kerta ei voida pitää niitä elokuun puoleen väliin asti. Sitten mieheni laittoi hänelle viestiä ja sanoi että tulis hakee ne kissat takaisin. Tää sisko vastasi sille, että "saatko elämästäs irti mitään sen naisen (minun) kanssa, että tiedätkö mitä hän on naisiaan?Kaikki ovat sanoneet, että miksi olet hänen kanssa yhdessä" En ymmärrä. olen mielestäni antanut kaikille hyvän ensivaikutelman, ollut ystävällinen, ymmärtäväinen ja ennen kaikkea oma itseni.
No mieheni sitten vei kissat siskolleen ja sisko oli kuulemma pitänyt "puhuttelun" miehelleni, että mikä hänelle on parhaaksi jne.
No ei siinä vielä kaikki, tää veli jonka tyttöystävää inhoan nykyään oli mennyt sanomaan mieheni vanhemmille, etten muka voi saada lapsia. En ole hänelle koskaan sanonut moista, koska se ei edes pidä paikkaansa.
Nykyään tulen ihan ok toimeen mieheni sukulaisten kanssa, en tykkää kauheasti siellä käydä, saatika heidän kanssa olla. Tämä asia painaa mua, sillä tiedän, että he eivät musta tykkää, mutta mitään syytä en ole siihen saanut, että miksi. Voiko tästä asiata puhua, vaikka on kulunut jo vuosi? Onko liian myöhäistä.. Haluaisin vain puhdistaa ilmaa ja tulla toimeen mieheni vanhempien kanssa. Mutta niiden kanssa puhuminen on jotenkin niin väkinäistä, saa oikeen keksimällä keksiä puheen aiheita.. :(
Kauhea romaani tuli, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea, eikä tarvitse mua alkaa syyttää mistään :) Ihan asiallisia vastauksia haen! Kiitos ja aurinkoista kesää kaikille! :)
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilu 2 vuotta ja meillä menee todella hyvin.
Silloin olimme ollut yhdessä ehkä 1kk niin poikaystäväni vei minut vanhenpiensa luokse kylään. (vanhemmat asuvat noin 15 kilometrin päässä meistä)
Tapaaminen meni hyvin, vaikka poikaystäväni vanhemmat eivät minulle paljon puhuneetkaan.
Miehelläni on 2 pikkuveljeä ja yksi isosisko. Tulen ihan hyvin toimeen toisen pikkuveljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa, mutta toinen veli ja sen tyttöystävä.. aargh, en voi sietää hänen tyttöystävää. Siskon kanssa tulen toimeen sen verran kuin on tarvis...
Ennen tulin niiden kaikkien kanssa todella hyvin toimeen, mutta viime kesän riidan jälkeen en enää..
Kaikki lähti siitä liikkeelle, että mieheni sisko kysyi että haluttaisko jonkun sen kaverin 4kissanpentua emo meille hoitoon heinäkuun ajaksi, luvattiin ottaa kun molemmilla oli sillon lomaa eikä oltu tehty mitään suunnitelmia.
Tää sisko lupasi tuoda kissat meille, mutta laittokin minun mielestäni todella tylyn viestin tähän tyyliin "tulkaa hakee kissat tänää, en halua niitä täällä pitää kauaa".
No lainattiin mieheni isän autoa, kun ei ole omaa ja mentiin hakee kissat.
No kissojen kanssa meni hyvin ja meille luvattiin "palkaksi", että saamme pitää yhden pennun ja se sopi meille hyvin, koska molemmat tykkäämme kissoista.
No sitten yks viikonloppu mieheni sai mieleensä, että jos mentäis yhdeksi päiväksi yyteriin, että kyllä kissat sen yhden päivän pärjää keskenään, kunhan emolla riittää ruokaa, koska emo vielä imetti pentuja. No mentiin yyteriin ja siellä oli mieheni veli tyttöystävänsä kanssa (siis sen tyttöystävän jonka kanssa en tule enää toimeen) Tyttö alkoi moittimaan meitä, että kun jätettiin kissat muutamaksi tunniksi yksin, vaikka ne ihan hyvin pärjäs sen muutaman tunnin. Alkoi haukkumaan meitä lapsellisiksi ja ettei meille voisi antaa mitään eläimiä enää hoitoon saatika mitään lapsia, no tästä syttyi mun ja sen akan välille sanasota. Mulla on ollut paljon lemmikkejä ja tiedä, että kissanpennut pärjää yksinään emonsa kanssa muutaman tunnin.
No sitten olikin jo heinäkuun viimeinen viikonloppu, oli sunnuntai ja laitoin mieheni siskolle viestiä, että koska tulee hakemaan kissat, kun maanataina pitää mennä taas töihin ja miehelläni olisi töissä 4 viikon päivystys putkeen joten työpäivä pitenisi melkeen joka päivä sinne 6-8 asti. Niin tää sisko vastasi mulle, että kissat ovat elokuun puoleen väliin asti meillä, vaikka oltiin sovittu, että olisi vaan heinäkuun. Laitoin hänelle viestin, että sovittiin vaan heinäkuusta. Hän vastasi siihen, että ei meille voi mitään kissaa antaa jos kerta ei voida pitää niitä elokuun puoleen väliin asti. Sitten mieheni laittoi hänelle viestiä ja sanoi että tulis hakee ne kissat takaisin. Tää sisko vastasi sille, että "saatko elämästäs irti mitään sen naisen (minun) kanssa, että tiedätkö mitä hän on naisiaan?Kaikki ovat sanoneet, että miksi olet hänen kanssa yhdessä" En ymmärrä. olen mielestäni antanut kaikille hyvän ensivaikutelman, ollut ystävällinen, ymmärtäväinen ja ennen kaikkea oma itseni.
No mieheni sitten vei kissat siskolleen ja sisko oli kuulemma pitänyt "puhuttelun" miehelleni, että mikä hänelle on parhaaksi jne.
No ei siinä vielä kaikki, tää veli jonka tyttöystävää inhoan nykyään oli mennyt sanomaan mieheni vanhemmille, etten muka voi saada lapsia. En ole hänelle koskaan sanonut moista, koska se ei edes pidä paikkaansa.
Nykyään tulen ihan ok toimeen mieheni sukulaisten kanssa, en tykkää kauheasti siellä käydä, saatika heidän kanssa olla. Tämä asia painaa mua, sillä tiedän, että he eivät musta tykkää, mutta mitään syytä en ole siihen saanut, että miksi. Voiko tästä asiata puhua, vaikka on kulunut jo vuosi? Onko liian myöhäistä.. Haluaisin vain puhdistaa ilmaa ja tulla toimeen mieheni vanhempien kanssa. Mutta niiden kanssa puhuminen on jotenkin niin väkinäistä, saa oikeen keksimällä keksiä puheen aiheita.. :(
Kauhea romaani tuli, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea, eikä tarvitse mua alkaa syyttää mistään :) Ihan asiallisia vastauksia haen! Kiitos ja aurinkoista kesää kaikille! :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se piti tuohon äskeiseen vielä lisätä, että miehelläni on ollut jo raha ongelmia ennen minua ja joutunut maksamaan ulosotto velkojaan. myös vanhempani ovat auttaneet poikaystävääni maksamaan niitä, ihan vaan sen takia, että mun vanhemmat haluaa vaan meidän parasta. mieheni vanhemamt luulee, että mieheni raha ongelmat johtuvat musta.
tulet huomaamaan että tuollaisia ja vielä pahemiakin ihmisiä on paljon ja valitettavasti myös sukulaisissa, joiden kanssa on vain pakko tulla tavalla tai toisella toimeen.
Kuvailemasi ihmiset vaikuttavat sekä lapsellisilta että häikäilemättömiltä, ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi olemalla piittaamatta sopimuksista, uhkailemalla ja valehtelemalla. Mihinkään lähempiin kanssakäymisiin tai palveluksiin puolin tai toisin tällaisten ihmisten kanssa ei kannata alkaa, olet jo saanut näytteen siitä, miten siinä käy.
Onko tuollainen menettelytapa muutenkin yleistä poikaystäväsi perheessä? Voihan olla, että poikaystäviesi vanhemmilla ei ole mitään sinua vastaan vaan näillä kesenkasvuisilla kakaroilla on vain jokin typerä valtapeli menossa keskenään.
On hirveästi perheitä, joissa jotain/joitan suvun jäseniä syrjitään, sorsitaan tai koitetaan käyttää hyväksi joka käänteessä. Olennaista on, kuinka poikaystäväsi suhtautuu asiaan, pitääkö hän sinun puoltasi, oikaiseeko oma-aloitteisesti väärinkäsityksiä ja valheita mitä sinusta on kerrottu, onko sinun puolelllasi näissä tilanteissa. Jos miehesi jättää sinut yksin puolustautumaan ja on itse puolueeton ja mielistelee sukulaisiaan, suhdetta kannattaa miettiä kaksi kertaa. Sellaisella suhteella ei yleensä ole tulevaisuutta.
Jos perheessä on paljon ongelmia ja kaikenlaista kahnausta alkaa olla jo tässä vaiheessa paljon, tilanteen voi ennustaa menevän huonompaan suuntaan. Lapsellisten, itsekeskeisten ja häikäilemättömien ihmisten kanssa ei voi kuvitella "puhuvansa asioita selväksi." Jos olet itse kiltti, huomaavainen ja herkkätunteinen ihminen, varo tällaisia ihmisiä. Tulet väsymään heidän kanssaan nopeasti. Jos tällainen asia vaivaa sinua vielä vuoden jälkeen, ennustan, että helppoa ei tule olemaan jatkossa.
En haluaisi olla pahanilmanlintu, mutta kokemusta on sen verran että siksi näin sanon.
paljon helpompaa on tappaa anoppi kuin tulla sen kanssa toimeen
Älä sentään ammu sitä. Pidä vaan välimatkaa ja pyydä miestäsi puhumaan puolestasi sukulaisilleen. Luulen että tässä on juuri sama valtataistelu käynnissä kuin meillä aikanaan. Älä välitä siitä vaan elä omaa elämääsi ja nauti elämästä rakastettusi kanssa. Kyllä se suku väsyy kun huomaa ettet ole moksiskaan heidän paskapuheistaan. Voimia sinulle!
millanen tilanne teillä sitten oli ja miten siitä selvisitte? :)
täällä ilkeistä ja ikävistä ihmisistä. Välimatkakaan ei auta(helpottaa)jos joutuu olemaan tekemisissä sillä sukulaisten kanssa yleensä joutuu olemaan tekemisissä jossain vaiheessa ja mitä lähempi sukulainen,sitä enempi. Aina on olemassa jonkinlainen 'yhdysside', jonka olemassaolo rasittaa. Ja jos se oma puoliso ei pysty olemaan puolellasi,ei suhde kyllä onnistu ollenkaan. Kaksi on aina vahvempi kuin yksi.
Meillä mieheni sisaret eivät hyväksyneet minua sukuunsa ja heidän äitinsä meni siihen samaan soppaan mukaan. Ilmoitin mieheni kautta heille, etten ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Onneksi mieheni oli minun puolellani ja ymmärsi tilanteeni. Vuosi siinä meni ja kun huomasivat että poikansakin vierailut vähenivät, niin jopa alkoi minunkin seurani kelvata. Emme ole sydänystäviä, mutta kuitenkin puheväleissä. Tosin vieläkin olen mieluummin menemättä hänen sukulaisiinsa, jos vain voin jollain tekosyyllä jäädä pois. Parempi laiha sopu kuin lihava riita. Toivottavasti saatte asianne edes hiukan paremmalle tolalle. Kyllä se niin on että suku on pahin. Ehkä tässä on jonkinlaista mustasukkaisuutta veljestä.
Ja mitä miehesi teki tässä kissajupakassa? Antoi sinun hoitaa kaikki vai?
Miksi ihmiset ei opi että ongelmat selvitetääN NIIN ETTÄ ANOPPI JA SE OMA POIKA tai SISKO JA SEN VELI!!!!!
Sun on aivan turha selvitellä välejä kun se kuuluu sun miehellesi. Missä hän on?