Tutustun koulussa/töissä mieheen, jonka kanssa alamme pian vaihtaa pitkiä katseita. Mies vaikuttaa ujolta, tuntuu menevän hämilleen seurassani, keskustelumme on kömpelöä. Annan katseillani ymmärtää että olen kiinnostunut, mutta odottelen miehen aloitetta. Katselu jatkuu, mutta se ei johda mihinkään muuhun.
Kerran tein tällaisessa tilanteessa aloitteen ja kutsuin miehen treffeille. Mies suostui, kävimme kahvilla ja juttelimme, mies kiitti treffeistä ja poistui. Pitkät katseet jatkuivat taas koulussa. Jossain vaiheessa sitten kuulin, että hänellä on uusi tyttöystävä.
Miksi miesten pitää tätä tehdä, miksi pitää antaa ymmärtää, jos ei ymmärrä antaa? Miksi sitä tuijottelua ei voi reilusti lopettaa? Miksi mies on hämillään ja ujo seurassani, jos ei ole ihastunut?
Olen melko tavallinen, pyöreä, sievähkö nainen, en mikään superkaunotar, joten tuskin voin ajatella että miehet “pelkäisivät” minua. Saan kuitenkin miesten huomiota kadulla ja humalaiset juntit tulevat iskemään. Kun haluaisin tutustua johonkin älykkääseen ja herkkään mieheen, se ei onnistu vaan aina käy näin kuin edellä kuvasin. Ymmärrän, etten välttämättä ole ollut tapaamieni miesten mielestä tarpeeksi kiinnostava persoona, mutta masentaa kun en osaa ottaa asioita kevyesti, vaan alan aina luulla liikoja. Ei kaikkia munia samaan koriin, se pitäisi muistaa.
Vai minussako vika kuitenkin on? Ihastun herkältä vaikuttaviin miehiin, koska olen itsekin samanlainen, en avoimeen ja sosiaaliseen, vaikka sellainen haluaisikin minut.
Kerran tein tällaisessa tilanteessa aloitteen ja kutsuin miehen treffeille. Mies suostui, kävimme kahvilla ja juttelimme, mies kiitti treffeistä ja poistui. Pitkät katseet jatkuivat taas koulussa. Jossain vaiheessa sitten kuulin, että hänellä on uusi tyttöystävä.
Miksi miesten pitää tätä tehdä, miksi pitää antaa ymmärtää, jos ei ymmärrä antaa? Miksi sitä tuijottelua ei voi reilusti lopettaa? Miksi mies on hämillään ja ujo seurassani, jos ei ole ihastunut?
Olen melko tavallinen, pyöreä, sievähkö nainen, en mikään superkaunotar, joten tuskin voin ajatella että miehet “pelkäisivät” minua. Saan kuitenkin miesten huomiota kadulla ja humalaiset juntit tulevat iskemään. Kun haluaisin tutustua johonkin älykkääseen ja herkkään mieheen, se ei onnistu vaan aina käy näin kuin edellä kuvasin. Ymmärrän, etten välttämättä ole ollut tapaamieni miesten mielestä tarpeeksi kiinnostava persoona, mutta masentaa kun en osaa ottaa asioita kevyesti, vaan alan aina luulla liikoja. Ei kaikkia munia samaan koriin, se pitäisi muistaa.
Vai minussako vika kuitenkin on? Ihastun herkältä vaikuttaviin miehiin, koska olen itsekin samanlainen, en avoimeen ja sosiaaliseen, vaikka sellainen haluaisikin minut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jännittää niin juttu ei etene välttämättä kovin hyvin.
Monet ihmiset valitsevat matalan aidan, päätyvät yhteen jonkun kanssa sen perusteella että kaikki sujuu luontevasti,
eli ei ole jännitettä eikä ujoutta.
Eli ei ole mitään kipinää.
Eli suhde on parin vuoden päästä yhtä kuivaa ku mummoni tarjoamat pullat.
Ei tietenkään kannata tarrautua keneenkään vaan opetella vähän ajattelemaan myös irti tunteista, siinä sivussa, ja seuraamaan tilanteita.
Jos jutustelu tökkii esim. treffeillä niin niistä tulee nopeasti kovin pinnalliset. Sillon kannattaa rikkoa jäätä keskustelussa. Siirtyä huumoriin, syvällisiin asioihin tai henkilökohtasiin loukkauksiin.
Ihmiset usein pelkää omaa herkkyyttä,ujoutta ja nostavat muurit. Ja sitten taasen, kun ihminen aidosti hyväksyy oman ujouden ja omat heikkoudet, toteaa sen niinku alkoholisti;
hän lakkaa nopeasti olemasta ujo
ja joskus on nopeasti sen sijaan persoonaltaan jopa muita voimakkaampi.
Mutta se on toki haastavaa aina kun on ihastunut,
näyttää olevansa kiinnostunut, sanoa kohteliaisuuksia, kysellä paljon. Naisen täytyy tehdä yhtälailla keskustellessa, pienissä jutuissa aloitteita, vihjeitä ja näyttää olevansa myös kiinnostunut.
Kun ihmiset tutustuu niin pari ensimmäistä viikkoa, kuukausi on kaikkein tärkeimmät. sillon kannattaa tehdä aika paljon töitä, pitää itsensä pelissä.
Mitäs vielä... no tuosta älykäs, herkkä mies...
herkkä ja älykäs voi olla vaikka ei olisi ujo. Älykkyys ja itsevarmuus ei liity toisiinsa.
Ja taas toisaalta ujo voi olla tyhmäkin, ja jos saisi rohkeutta olisi täysi k*pää. Elämähän on tosi harmaata, ei mustaa eikä valkoista.
vituttaa ku naiset luo noit pitkii katseit koulus.
yks kerra rupes tunkee melkee sylii "haukottelemalla" ku vieres istu koulun penkil. sanaakaa ei sanonu hieman naurahti.
miksei sitä voi keksiä jotai veruketta juttelulle kyl sitä aina jostaki voi puhua jos esim vaik sama opiskeluala? tollane tuijottelu on vaan häiritsevää.
enkä kyllä muutenkaan alkaisi seurustelemaan kenenkään kanssa jonka kaa käyn samaa koulua.
Nii ja kysyt miks miehet kattelee? No jotkut naiset (suurin osa ainakin meidän koulus) on vaa nii kivan näkösii et vetävät automaattisesti katseen sillon tällön puoleensa vaikkei oliskaan kiinnostunut :)
"Pitkät katseet jatkuivat taas koulussa. Jossain vaiheessa sitten kuulin, että hänellä on uusi tyttöystävä.
Miksi miesten pitää tätä tehdä, miksi pitää antaa ymmärtää, jos ei ymmärrä antaa? Miksi sitä tuijottelua ei voi reilusti lopettaa?"
Tähän kun joku vastaisi niin se ihminen olisi oraakkeli, tietenkin siis vaihtaen mies sanan tilalle nainen ja tyttöystävä sanan tilalle poikaystävä.
"humalaiset juntit tulevat iskemään."
Humalaiset juntit iskevät kaikkia naisia joten älä pidä sitä minään mittarina sun haluttavuudelle.