Petin miestäni pari viikkoa sitten, tosin aivan harkitusti, eikä kaduta vieläkään. Meillä on äärimmäisen harvoin seksiä, ja silloinkin sekin vähä on laadutonta, minun tarpeeni ulkopuolelle jättävää jyystöä, ja yleensä silloinkin aloitteen olen minä tehnyt. Itsetuntoni on nollissa, vaikka minulla ei tosiaan ole ongelmia ulkoisten avujeni kanssa. Ne eivät vain kelpaa tuolle nykyiselle miehelle, joten muutamien itkujen ja uhkailujen jälkeen menin ja toteutin uhkaukseni. No en ole hänelle kertonut asiasta, josko koskaan kerronkaan. En ole varma, kannattaako suhdetta oikeastaan jatkaakaan enää, pitäisi vain tietää miten tästä helposti pääsisi irti.
onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta, ja onko tällainen asia kerrottava oka kerta? En kaipaa moraalisointeja, olen täysin rikkonut omia moraalejani tehtyäni näin.
onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta, ja onko tällainen asia kerrottava oka kerta? En kaipaa moraalisointeja, olen täysin rikkonut omia moraalejani tehtyäni näin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ehkäpä myös eroon suhteestasi...suosittelen, koska et selvästikään ole onnellinen. eikä nyt kovin reilulta tunnu miestäkään kohtaan. tai sitten jätät miehen kertomatta pettämisestä.
Hiukan samanlaiset kokemukset. En oikein itsekään enää tiedä miksi yleensä jatkan tätä suhdetta. Ehkä alunperin ihastuin tanssimiseen hänen kanssaan. Suhteen jatkuessa totesin hänellä olevan mittavan alkoholiongelman (parantumassa), useita kiinnijäämisiä "vieraissa" käynneistä, vaikka seksi ei tunnu miehelle enää maistuvan raitistumisesta huolimatta, yhdessä emme enää tanssi...jne. Kielteistä sanomista riittäisi tästä suhteesta enemmänkin, mutta on toki myönteisiäkin puolia.
Olen ajatellut hakea seksiä muualta, samoin kuin sinä, tosin sanomatta ääneen. Itse koen erotiikan ihanana, erittäin suurena elämänalueena. Minussa ei pitäisi ulkoisia vikoja olla, ellei oteta huomioon "kelkan jälkiä", mutta niiltä ei voi välttyä. (Eikös se niin ole, että jos aikoo elää kauan on pakko vanheta!) Millainen oli seksikokemuksesi ?
Itse olen tosin ajatellut, että on paljon tyydyttävämpää saada erotiikan areenalla harvemmin, mutta laatua. Uuden partnerin kanssa harvoin pystyy onnistumaan niin, että myös henkisesti tuntuu hyvältä. Kun ei tunne toista on todella vaikea tuottaa toisilleen niitä kaikkein upeimpia hetkiä.
kokemuksena syrjähypy oli mitä mainioin, ja silloin tosiaan tunsin olevani jälleen kokonainen. Kohdalle osui romanttinen, mukava, huumorintajuinen ja seksuaalinen mies, ja harrastimme seksiä tosiaan hänen takkahuoneessaan, ritisevän tulen edessä, en ole eläissäni yhtä romanttista hetkeä saanut, ja tuli heti tunne, että nykyinen partneri syö minussa jotakin. Muistan suhteemme alkuvaiheen, kun vaadin edes vähäistä romantiikkaa, ja seksiä, sitten jätin vaatimatta, riidat vähenivät kun *alistuin* tilanteeseen. en koe syrjähyppyäni syrjähypyksi, parisuhteen pitäisi tyydyttää molemmat osapuolet, mutta oma mies on kuuro parannusehdotuksille:hänen on hyvä näin, eikä minun osuuteni kiinnosta.
olen itsekin äärimmäisen eroottinen, mielestäni naisten seksuaalisuutta on liikaa aliarvioitu, kaikki tuntemani naisihmiset jotka ovat vähääkään minulle läheisiä, valittavat seksin puutteesta.
hyvin pienimuotoinen, hetkellinen katumus on käynyt mielessä, muttei mitään pysyvää eikä haittaavaa. itse mietin jopa kertovani, testatakseni tämän miehen pysyvyyttä muutenkin, kun ei sanat tunnu tehoavan, niin heräisikö teosta. jos todella rakastaa, myöntää oman kuurosokeutensa ja sitten joko antaa anteeksi ja unohtaa tai eroaa.
aion kertoa lähipäivinä, ja sitten saa nähdä, mitä tapahtuu.