Mies on jäänyt kiinni pettämisistä. Itse ei näitä myönnä vaikka tiedän sen varmuudella. Olen yrittänyt puhua, usein tulos on se että mies lähtee taas omille reissuille, myös muualle kuin toiseen sänkyyn. Sanoo olevansa nurkkaan ahdistettu. Nämä riidat johtuvat lähes aina viinasta, viime aikoina myös vieraasta naisesta.
Ero on ollut oikeasti kerran, viikkojen jälkeen mies tuli takaisin ja oli "oikeasti" valmis puhumaan, ei halunnut menettää... No joo: muutaman viikon olin oikeasti onnellinen, näin hyvin ei ole mennyt moneen moneen vuoteen. Sitten taas pää täyteen ja herätys toisen naisen luonta. Soitin naiselle ja sanoin, että saa pitää. Puhelusta en kuitenkaan saanut juuta enkä jaata, jäi "ihan sama" olo. Nainen oli kai valmis ottamaankin, ehkä... mies kuitenkin palasi. Sanoi olevansa ehdottoman varma, että haluaa pitää minut. Vain minut.
Paskaa on se, että aina vaan uskon. Vaikka asutaankin yhdessä, en ole miehestä millään lailla riippuvainen. Siksi kai mietinkin,josko mies olisi tosissaan. Minulla on aina paikka mihin mennä ja jos menen jää miehelle täysin tyhja koti.
Tällä hetkelläkin mies tissuttelee, luulen sen johtuvan pahasta olosta. En edes jaksa sanoa mitään, odotan kai (?) niin suurta vihaa että pystyn lähtemään. Mieltä kalvaa monta kysymystä, voinko vaatia niihin vastauksen vaikka kuinka ahdistaisin toisen nurkkaan. Jos ei puhu, kirjoitanko? Ymmärtääkö mies sitäkään? Tai onko siitä hyötyä?
Mielestäni syy moneen ongelmaan on viina, toisen mielestä se ei ole ongelma. No, se on niin miten sen ajattelee....
Tiedän, etten voi muuttaa toista. En haluisi silti heittää kaikkia näitä vuosia poiskaan.... Onko vielä kiviä joita kääntää?
Eli siis viina vieras nainen ja mieli-alalääkitys= ero oikeasti?
Ero on ollut oikeasti kerran, viikkojen jälkeen mies tuli takaisin ja oli "oikeasti" valmis puhumaan, ei halunnut menettää... No joo: muutaman viikon olin oikeasti onnellinen, näin hyvin ei ole mennyt moneen moneen vuoteen. Sitten taas pää täyteen ja herätys toisen naisen luonta. Soitin naiselle ja sanoin, että saa pitää. Puhelusta en kuitenkaan saanut juuta enkä jaata, jäi "ihan sama" olo. Nainen oli kai valmis ottamaankin, ehkä... mies kuitenkin palasi. Sanoi olevansa ehdottoman varma, että haluaa pitää minut. Vain minut.
Paskaa on se, että aina vaan uskon. Vaikka asutaankin yhdessä, en ole miehestä millään lailla riippuvainen. Siksi kai mietinkin,josko mies olisi tosissaan. Minulla on aina paikka mihin mennä ja jos menen jää miehelle täysin tyhja koti.
Tällä hetkelläkin mies tissuttelee, luulen sen johtuvan pahasta olosta. En edes jaksa sanoa mitään, odotan kai (?) niin suurta vihaa että pystyn lähtemään. Mieltä kalvaa monta kysymystä, voinko vaatia niihin vastauksen vaikka kuinka ahdistaisin toisen nurkkaan. Jos ei puhu, kirjoitanko? Ymmärtääkö mies sitäkään? Tai onko siitä hyötyä?
Mielestäni syy moneen ongelmaan on viina, toisen mielestä se ei ole ongelma. No, se on niin miten sen ajattelee....
Tiedän, etten voi muuttaa toista. En haluisi silti heittää kaikkia näitä vuosia poiskaan.... Onko vielä kiviä joita kääntää?
Eli siis viina vieras nainen ja mieli-alalääkitys= ero oikeasti?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tule tuosta muuksi muuttumaan. Menee vain huonompaan suuntaan. Pelasta edes itsesi.
Itse elin samanlaisen miehen kanssa reilun 10 vuotta. On lapsiakin. Ei muuttunut. Ei lopettanut, ei viinaa, ei vieraita naisia, ei valehtelemista, ei mitään. Ei se lopu. Usko. Jätä taaksesi moinen ihminen, ei se siitä miksikään muutu. Kuten edellinen sanoi: pelasta edes itsesi. Sinulle on oma onnesi varattuna tässä maailmassa, mutta tämä mies se ei ole. Lue kertaalleen oma tekstisi, ja kuvittele. että lukisit sen jonkun muun kirjoittamana..... ihan toivoton tapaus. Luovuta. Lopeta. Unohda. Ja ala elää ihmisarvoista elämää, me elämme täällä vain kerran, älä haaskaa sitä moiseen turhuuteen.