On se ihan oikeasti nyt perkele, miten joka työpaikasta tuntuu säännönmukaisesti löytyvän (vähintään) yksi n. kuusikymppinen mummo, jolle "nuori" (sanon suluissa, koska 40-v. ei omasta mielestäni ole enää nuori, mutta näihin mummoihin verrattuna kyllä), aktiivinen ja energinen nainen on niin kova uhka ja muistutus omasta menetetystä "nuoruudesta", että jatkuvasti pitää olla nälvimässä ja tölvimässä ja painottamassa mummon omaa säälittävää (mahdollisesti jopa vain muutaman vuoden) työkokemusta kyseisessä organisaatiossa.
Kohdattuani näitä samoja mummoja nyt ainakin kolmessa työpaikassa en enää yhtään ihmettele tai harmittele, että työnantajat haluavat pistää tätä ikäluokkaa pois. Näillä mummoilla menee oman kokemukseni mukaan enemmän työaikaa juoruiluun, muiden haukkumiseen, ilkeilyyn ja pätemiseen kuin työntekoon. Henkilökohtaisesti olen tosi ärtynyt ja tosi väsynyt. Pidän omat, henkilökohtaiset juhlat jokaiselle ilkeälle mummolle, jonka työelämässä kohtaan ja jonka tiedän "pian" (lähivuosina) siirtyvän pois työmarkkinoilta muiden kiusana olemasta ja ennen kaikkea muita kiusaamasta.
Kyllä, minustakin tulee joskus vanha, mutta toivon, ettei koskaan niin ilkeä ja pätemishaluinen kuin mitä nämä itse kohtaamani mummot ovat. Elämä on kovaa, vaihdevuodet varmasti rankat ja työelämän päättyminen orastavine eläkkeineen varmaankin pelottavaa, mutta mikään näistä ei oikeuta jäytämään muita ihmisiä työyhteisössä, vaan kaikilla pitäisi olla oikeus asialliseen kohteluun työpaikalla.
Ei, en "anna asian vain olla" ja ole välittämättä, koska aikuisena ihmisenä uskallan avata suuni ja ilmaista, kun mummotyökaverin käytös menee yli sopivan. Suosittelen lämpimästi samaa muillekin. Ikä ei oikeuta huonoon käytökseen ja näitä tapauksia valitettavasti tuntuu riittävän, joissa ikä ei ole tuonut oppia käytöksen kultaisesta kirjasta, joka käsitteenä luulisi olevan näille mummoille hyvinkin tuttu.
Kohdattuani näitä samoja mummoja nyt ainakin kolmessa työpaikassa en enää yhtään ihmettele tai harmittele, että työnantajat haluavat pistää tätä ikäluokkaa pois. Näillä mummoilla menee oman kokemukseni mukaan enemmän työaikaa juoruiluun, muiden haukkumiseen, ilkeilyyn ja pätemiseen kuin työntekoon. Henkilökohtaisesti olen tosi ärtynyt ja tosi väsynyt. Pidän omat, henkilökohtaiset juhlat jokaiselle ilkeälle mummolle, jonka työelämässä kohtaan ja jonka tiedän "pian" (lähivuosina) siirtyvän pois työmarkkinoilta muiden kiusana olemasta ja ennen kaikkea muita kiusaamasta.
Kyllä, minustakin tulee joskus vanha, mutta toivon, ettei koskaan niin ilkeä ja pätemishaluinen kuin mitä nämä itse kohtaamani mummot ovat. Elämä on kovaa, vaihdevuodet varmasti rankat ja työelämän päättyminen orastavine eläkkeineen varmaankin pelottavaa, mutta mikään näistä ei oikeuta jäytämään muita ihmisiä työyhteisössä, vaan kaikilla pitäisi olla oikeus asialliseen kohteluun työpaikalla.
Ei, en "anna asian vain olla" ja ole välittämättä, koska aikuisena ihmisenä uskallan avata suuni ja ilmaista, kun mummotyökaverin käytös menee yli sopivan. Suosittelen lämpimästi samaa muillekin. Ikä ei oikeuta huonoon käytökseen ja näitä tapauksia valitettavasti tuntuu riittävän, joissa ikä ei ole tuonut oppia käytöksen kultaisesta kirjasta, joka käsitteenä luulisi olevan näille mummoille hyvinkin tuttu.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen itse kokenut vanhempien naisten taholta nälvmistä, halveksuntaa, mustamaalaamista pitkin organisaatiota, häirintää, kateutta, pahansuopuutta, papereiden piilottelua tilanteessa jossa minun olisi pitänyt sijaistaa, työpaikkakiusaamista.
Olen heidän mielestään huonosti koulutettu, epäonnistunut opinnoissani kun en osaa mitään muuta kuin vähän englantia ja naputella tietokonetta, olen sihteeri-apulainen, joka auttaa arvon naisia heidän vaativassa työssään (tein samaa työtä kuin he). Olen laiha ja ruma. Kaikilla elämän osa-alueella olen epäonnistunut. Jatkuvaa lyttäämistä. Kostamista, esineiden paiskomista jos yritän millään tavalla pitää puoliani.
Kaiken ne aina kieltävät. Olen huumorintajuton, olen ymmärtänyt asiat väärin, olen itse sanonut etten osaa sitä tai tätä. Kouluttamattomat ihmiset ovat sitä mieltä, että akateemisen ihmisen pitää osata kaikki käytännön työt muuten on tyhmä. Kun he eivät ymmärrä koulutuksestani yhtään mitään kertovat pitkin käytäviä etten osaa mitään ja olen tyhmä. Ihmiset uskoivat ja minua pidettiin tyhmänä.
Esimiehelle valittavat työtaakasta, muiden laiskottelusta, tuovat itseään esiin joka tilanteessa. Huomiohakuisia.
Olin koeajalla eli en voinut sanoa mitään. Sen jälkeen yritin sanoa mutta se vaan yllytti entistä enemmän, koska ne nauttivat kun heidän ilkeilynsä vaikutti minuun.
Sain runsaasti tukea organisaatiossa, mutta silti irtisanouduin työpaikkakiusaamisen takia. En yksinkertaisesti jaksanut enää sitä nälvimistä.
Esimiehet oliva tyytyväisiä työhöni ja mitä paremmin työni hoidin sitä enemmän kiuasttiin. Se kateus minua kohtaan oli aivan käsittämätöntä.
Aiemmat kollegat olivat lähteneet pois työpaikkakiusaamisen takia. En ymmärrä miksi tuollainen käytös sallitaan vuodesta toiseen.
Luin kirjan: Susanna Lundell Kateus työyhteisössä.
Siinä oli paljon omaa tarinaani.
En tiedä mitä voisin tehdä jotta jatkossa välttyisin kateudelta, kiusaamiselta, nälvimiseltä.
Nuo olivat miestensä jättämiä naisia. Siitä se katkeruus johtui. Se toinen oli vihannut entistä miestään yli 20 vuotta, katkeroitunut ja aina naama väärällään joka asiasta. Eli kostivat oman yksityiselämänsä epäonnistumiset kiusaamalla muita työpaikalla.
Ne olivat onnellisia kun irtisanouduin. Olivat voittaneet ja minä hävisin.
Heissan vaan.
Olin muuten tasan 34 vuotta sitten kesätöissä, huom. ihan oikeassa kesäpaikassa 3 kuukautta.
Olin tavaratalo, naisten alusvaateosasto, eihän sellaisia enää ole.
Mutta noita hankalia vanhoja työntekijöitä vaan piisaa, niitä tulla tupsahtaa joka paikkaan.
Hän oli niin ilkeä että odotti tilaisuutta, eli asiakasta, jolloin sai munata ja nolata minut.
Hän joskus karjui minulle niin että se kuului alakertaan asti. Oli tämän kaupungin hienoin tavaralo. Kaksi kerrosta.
Sanoin vastaankin joskus, mutta sillä seurauksella että pääsin tavaratalojohtajan kanssa keskustelemaan MINUN omasta käytöksestäni.
Hän lienee jo toisessa ulottuvaisuudessa, mutta nyt itse olen 53 vee ja voin kyllä hyvällä omallatunnolla sanoa etten koskaan kiusaa nuorempaani, en vähättele, en nolaa.
Mielestäni nämä suuria ikäluokkia edustavat mummot ovat vieläpä päässeet työelämässä aika helpolla: 1990-luvun lamassa he olivat keski-ikäisiä ja ulos laitettiin meidät silloin nuoret tai silloin mummo-ikäiset, nyt taas suositellaan, ettei vanhoja työntekijöitä tässä taloustilanteessa sanottaisiin irti :) Ja toden totta: Sieltä ne pahimmat kiusaajat löytyvät - ainakin minun kohdalla! Sillä jaksoin niin pitkään, kun lohduttaiduin sillä päivällä, kun tietyt ihmiset jäisivät pois, mutta minut heitettiinkin ensin pihalle...
Me aikuiset naiset olemme mitä parhainta työvoimaa.
Ahkeria ja tunnollisia.
Aikuiset naiset ja vanhat naiset ovat kaksi eri asiaa.
Tämän kirjoittajan haistattelu paljasti, että hän ei ole mummo, sillä mummot eivät haistattele Suomi24-palstoilla.
Tietokoneosaaminen oli yksi syy siihen miksi minua kiusattiin töissä. Kiusaaja kysyi minulta aamusta iltaan tietokoneen käyttöön liittyviä asioita. Aina kun yritin olla vastaamatta, hän sai raivokohtauksen ja huusi ja nälvi minua kunnes vastasin. Eli hoidin hänen tietokonehommiaan.
Sitten hän kertoi pitkin käytäviä että olen hänen sihteerinsä kun naputtelen hänen käskystään tietokonetta.
Kysyin esimiehiltä velvollisuuttani auttaa kollegaa tietokoneen käytössä. Tottakai työkaveria pitää auttaa, mutta kuinka paljon on sitten toinen asia.
Palkkioksi auttamisesta sain kuulla olevani tyhmä, osaamaton, ruma, laiha, epäonnistunut elämässäni, en osaa mitään yms.
Kiusaaja ei suostunut menemään tietokonekursseille koska hän oli niin kiireinen ettei ehtinyt.
Kiusaaja häiritsi jatkuvasti työtäni kysymällä, tivaamalla ja vaatimalla tietokoneopastusta. Kiusaaja kutsui sitä sihteeriosaamikseksi.
työkaveria.
Tiesit tilanteen.
Mitä ongelmaa tuossa oli?
Oletko samanlainen kantelija kuin tuo HCD..?
Pitää jostakin alkaa työkaveria haukkua kiusaajaksi...
Autoin sitä ihmistä joka päivä tietokoneen kanssa. Oma työni kärsi koko ajan kun se kiusaajanainen huusi ja rähjäsi koko ajan kun oli tietokoneongelmia ja minun olisi pitänyt hänen mielestään auttaa siinä asiassa. Esimies sanoi ettei minun tehtävänä ole tehdä toisen ihmisen töitä, tietenkään. Auttaa pitää, mutta kohtuullisessa määrin.
Mitä enemmän autoin sitä enemmän se kiusaaja kurmotti minua. Haukkui pitkin käytäviä minua tyhmäksi, oli kateellinen, ilkeä ja pahansuopa. Ei kestänyt sitä ettei itse pärjännyt sen tietokoneen kanssa.
Se kiusaajanainen oli sitä mieltä, että tietokoneosaaminen on alempiarvoisten (minun, mikrotukihenkilöiden, sihteereiden yms. töitä) eikä hänen tarvitse sellaiseen alentua kun hän on niin paljon älykkäämpi kuin me muut.
Siis ihminen, joka ei osaa laskea toisen asteen yhtälöä on mielestään älykkäämpi kuin me muut.
Se kiusaaja paiskoi esineitä jos en välittömästi keskeyttänyt omaa työtäni ja vastannut hänen kysymyksiinsä.
Toinen asia oli se, että hänellä oli heikko englannin kielen taito. Sama juttu; kysyi joka asiaa ja rähjäsi jos en vastannut.
Sanoin näistä asioista esimiehelleni heti koejan jälkeen ja kiusaaja oli tietoinen siitä, että hän ei saa pomottaa minua (tai muita), mutta kun on luonteeltaan paha ja ilkeä niin ei kai sille mitään voi. Vanhoja työntekijöitä hyysätään ja hoivataan.
painostaa selvästi enemmän, ei saa päästää lakaisemaan asioita maton alle. Totta kai tällaiset symbioosissa elävät "pariskunnat" (toinen on ehkä laho puu ja toinen myrkkysieni sen kyljessä :)) jatkavat sillä linjalla, jonka ovat käytännössä havainneet toimivaksi. Helpolla pitää päästä, se on kaiken a ja o. Pakko se on ruveta painostamaan ylemmillä tahoilla ja toimenpiteillä.
Millaisistahan perheistä ja kyläyhteisöistä nämä tämäntyyppiset vanhemmat ihmiset mahtavatkaan olla peräisin? Varmaan tosi sairasmielisestä ja kyttäävästä. Varmaan vanhemmat on lyttäilleet niitä lapsiaan, jotka ei ole päteneet ihmisten silmissä.
Kuulemani mukaan (tunnen tosi mukaviakin mummoja) tyttöjä ei silloin joskus arvostettu, piti olla kiltti, hiljaa ja huomaamaton. Tyttöjän vahdittiin kovasti jottei olisi häpeäksi perheelleen. Yhteiskunta oli naisvastainen noin muutenkin.
Kyllä minä ymmärrän sen, että tuon ikäisiä huonosti koulutettuja naisia on kohdeltu huonosti töissä mutta kun se ei ole minun vikani.
Minä olen kaikille ystävällinen-asiallinen ja olen oikeasti saanut paljon kiitosta yhteistyökyvystäni, myös tuossa paikassa missä minua kiusattiin. Sen vuoksi en sitten halunnut lähteä tappelulinjalle jottei minusta tulisi samanlaista epäsuosittua riidanhaastajaa kuin siitä kiusaajastani.
Se nainen oli inhottava nimenomaan naisia kohtaan, eli se viittaisi kyllä kateuteen.
Sillä kiusaajanaisella oli ongelmia yksityiselämässä, asiat eivät sujuneet käsikirjoituksen mukaan, joten se varmasti osaltaan selittää tuota hänen käytöstään.
Niin. Ja se kiusaajanainen aina haukkui minua siitä kun teen niin paljon töitä. Olen kyllä ottanut opikseni ja huomioinut noita joitakin kateuden/vihan aiheuttajia eli yritän kyllä parantaa omaa käytöstäni siten etten vaikuttaisi työnarkomaanilta "älyköltä" mitä en todellakaan ole.
Se kiusaajanainen kärsi jostain sairauksien pelosta. Koko ajan oli jotain terveyshaittoja. (siis pikkuvikoja).
Erittäin huomiohakuinen persoona. Minä-minä-minä. Kaikki palaverit puhui aina itsestään.
oikeuta ilkeilyyn ja kiusantekoon myöskään 40-kymppisten taholta.
Pahimmat kiusaajat työpaikoilla ovat noin nelikymppiset ikäneidot.
jokainen ikäluokka näkee asiat omalla tavallaan. Minunkin parhaissa työkavereissa ikinä on monta n. 60-vuotiasta, mutta samasta ikäluokasta tosiaan tulee ne pahimmat kiusaajatkin. Omassa entisessä työpaikassani oli kyllä selvästi havaittavissa, että nuorempi ikäpolvi, jota itsekin edustin, yritti luoda parempaa ilmapiiriä ja yhteistyötä eri vuorojen ja henkilöiden välille, mutta vanhempi kaarti kyllä ruttasi kaikki yritykset.
Ja kyllä myönnän senkin, että minustakin tuli todella inhottava varsinkin tiettyjä henkilöitä kohtaan saatuani jatkuvasti pelkkää paskaa niskaani juuri näiltä 6-kymppisiltä kollegoiltani. Ensin haukuttiin ja sitten tultiin ongelmien ilmaantuessa lirkutellen pyytämään apua laitteiden kanssa. Varmaan kiitos kotikasvatukseni en koskaan kieltäytynyt auttamasta, vaikka monasti mieli teki juuri saamani kohtelun vuoksi. Tunsin itseni aika tyhmäksi.
ihmistyyppi tuntuu pitävän oikeutenaan maksattaa pienet ja suuret sapetuksensa muilla, jotta repivään tunne-elämään saisi edes hetken helpotusta. Sellaisten kanssa ei tietysti vapaaehtoisesti seurustele. Heidät pitäisi siirtää työskentelemään yksin vähän kauemmaksi muista. Edes sitä pitäisi työnantajalta vaatia. Jos pomo vetoaa todisteiden puutteeseen, niin voitaisiin pistää sellainen valtuutettu "työpaikkavakoilija" vaikka pariksi kuukaudeksi työpisteeseen uutena työntekijänä.
vakoilija pitäisi "istuttaa" joka työpaikalle jo yksistään pyttymäisiä esimiehiä kontrolloimaan.
Mä olen kaksikymppinen, alati positiivinen ja pirteä nainen, ystävällinen kaikille ja usein hyväntuulinen. Tämä on herättänyt närää eräässä viisikymppisessä naisessa, joka koettaa pomon sanojen mukaan olla aina ihailtu joka paikassa. Pomolle menin itku kurkussa puhumaan, kun tämä nainen oli minulle huutanut jostain ihan ihmeellisestä asiasta ja pomo sanoi, ettei minun kannata välittää. Tämä nainen on kuulemma vain kateellinen, koska olen valloittava persoona (pomoni mielipide). On hyvä tietää että en ole muita häirinnyt negatiivisella tavalla, mutta mikä ihmeen paskasäkki mä olen kenellekään? Mä hoidan omat hommani ja olen kaikille ystävällinen työkamu. Ei musta pitäisi olla kenellekään uhkaa eikä mun luonteen pitäisi keneltäkään olla pois. Ihmettelen vain :(
onko tässä nyt tehty kaikki, mitä laki edellyttää, kun kiusaamisesta (onko se siis ollut jatkuvaa?) on ilmoitettu hänelle. Hänenhän pitää huolehtia omalta osaltaan työrauhasta eikä vain todeta, että häiriötekijä on olemassa. Ei vaikuta siltä, että hän olisi tosissaan edes jutellut tämän naisen kanssa. Ehkä hän ei ole pomolle sitten huutanut, niin on helppoa kuittailla, ja näin pomo pyrkinee varmistamaan, ettei niin käykään. Who knows?
Olen itse myös nuori jonkin verran päälle 2-kymppinen jokin aika sitten valmistunut. Työssäni olen reipas, iloinen ja hyväntuulinen. Asiakkaiden palaute on työstäni ollut todella mahtavaa. Minullakin on työni isona epäkohtana eräs päälle viisikymppinen arvokas leidi kollegani, joka etsimällä etsii asioita, joissa olen epäonnistunut ja joissa pääsee itse pätemään ja "loistamaan" toisen epäonnistumisen kustannuksella. Työtoverini ovat myös pistäneet tämän merkille. Hän saa siitä jotain viboja, etten itse vielä taida kaikkia työn kiemuroita ja olenkin nöyränä ottanut myös tämän vanhemman kollegan rakentavia neuvoja vastaan. Niitä rakentavia tulee vain aina vaan harvemmin, kun taas töksäyttelyä ja vikojen etsimistä entistä enemmän ja alkaa jo olemaan lähes päivittäistä. Nyt on tilanne se, että olemme napit vastakkain tuon vanhemman kollegan kanssa todella pahasti. Olen nostanut kissan pöydälle, että jotain rajaa sillä nokkimisellakin, eivätkä nuoret ole mitään aivottomia idiootteja. Kateus ja pelko paikan menetyksestäkö sitten ajaa tommoseen käytökseen. Luulisi työkokemusvuosien jo kasvattavan jonkinmoista itsetuntoa ja itsevarmuutta. Se paistaa vaan niin läpi, ettei hänelläkään ole todellisuudessa itsevarmuudesta tietoakaan. Tilanne päällä siis, mutta en kadu asian nostamista esille sen sijaan, että olisin vain hiljaa ihmetellyt ja kihissyt itsekseni.
pitää päästä. Jospa vaikka esittäisit, että kiitollisena ja nöyränä otat opit vastaan - mahdoton tehtävä, tiedetään.
Joku kertoi että työpaikoilla on vanhoja, liki kuuskymppisiä, määräaikaisena ja työnantaja yrittää päästä eroon. Sama kokemus, että on liki kuuskymppisiä, mutta eroon ei yritetä päästä, ainakaan julkisella puolella, vaan nämä kuuskymppiset ovat niitä, joita vakinaistetaan. Vakinaistetaan jopa niin, että ensin höylätään nuorempia avoimen toimen hoitajia pellolle, virka/toimi muka lakkautetaan, hommat siirretään toisaalle, ihminen pellolle, sitten menee vajaa vuosi, ja otetaan se liki kuuskymppinen taloon, ja hups, vähän ajan päästä paikka menee vakinaiseksi!!!!! Näin. En tiedä mitä työnantaja voittaa, muuta kuin sen, että tuo liki kuuskymppinen ei kauan talossa ole vakinaisena.....
Kiusaamisesta: Joo, itse olen toistuvaistyöttömänä (joo, mun luonteessa on vikaa kai....) ollut useissa työpaikoissa, joskus myös muissa kuin oman alan paikoissa. Näistä muiden alojen paikoista tyyppiesimerkki: Otin siivoojan työtä vastaan, kokopäiväistä ja asiakasfirma oli suuri puhelinyhtiö, no, siellä alkoi heti tämän firman (ei siis siivojakollegan) työntekijän nokittelu, ylipainoinen rouva kulki jäljelle jääneiden pölyjen määrää tutkimassa sormillaan, valitti muille kuinka pölyiseksi paikat jäi, voi, voi, sitten vähän myöhemmin yksi puhelunvälittäjä rahapulassaan (niin kinusi työkavereiltaan rahaa, kun oli rahat loppu) ahdistelemaan minua ja nokittelemaan minulle päin, kun hänen mielestään vastasin jotenkin pahasti eli kerroin odottavani pariani, niin tämä idiootti ryntäsi esimiehensä luo ja järkkäsi mulle potkut! No, näin, valtaa pitää käyttää ja itseään sitä vitutti kun ei ollut rahaa ja kukaan ei lainannut ilmeisesti koska toistuvasti oli lainailemassa... Joo, luottotiedot pitää olla kunnossa kun asiakkaana on puhelinfirma - heheheeeeeeeee.
Oman alan työpaikoissa, no, kylläpä kyllä, siellä on niin kova kilpailu niistä määräaikaisuuksista, että kaikki konstit ovat sallittuja. Ei kuulemma ole ollut minun työntekemisessäni mitään vikaa, niin kuin ei muittenkaan, mutta se kisa, se kisa.... Naiset ovat piruja toisilleen! Täytyisi vain osata liittoutua jonkun kanssa, mieluiten pomonaisen kanssa.... Ja sekin auttaisi, jos esimies rakentavalla tavalla "kehuisi" ja neuvoisi olemaan välittämättä, antaisi jonkun selityksen - joo, kerran kun pojat kiusasi, niin esimies huomasi ja sanoi minulle syyn eli minä olin saanut lisää liksaa, vaan nämä eivät..... No, sepä rauhoitti hermoja paljon, oikeasti, antoi jonkin järjellisen syyn! Useimmiten esimies vain ei siihen kykene, järjellinen syy ei ole se esim. mitä yksi kertoi eräästä työntekijästä: "Joo, se sairastaa kaksisuuntaista mielialahäriötä." No joo, voihan olla että esimies tietää, mutta voi olla että ei tiedä ja satuilee, mutta ei ole oikein minusta että kertoo sitten niitä sairaustarinoita.... Mitähän satuilisi minusta tai kertoisi jos olisi jotain tiedettävää............
sille sanottiin joka ihmetteli sitä avoimen toimen juttua - no, sille vastattiin, että itse asiassa sinä et edes ole siinä toimessa vaan sinun toimesi on jossain muualla eli sinä istut jonkun muun pallilla etkä sillä avoimen toimen pallilla - joo, joo. Ja kuitenkin esim. palkkakuitissa luki: Avoimen toimen hoito.
Näin sitä selitellään. Ei kai kyseessä ollut laiton irtisanominen ja itse asiassa irtisanottu siis jo vakinaiseksi katsottava. Ja miten se nyt niin on mahdollista että otetaan uutta väkeä ja heti vakinaistetaan vaikka toisaalta säästetään ja lakkautetaan ja irtisanotaan ja kenelläkään ei taaskaan ollut työnteosta mitään valittamista - voi, voi. Kiemuraisia ja varsinaisia ketkuja!
Aloitin keskustelun "hullu esimies", joka löytyy tältä palstalta. En kirjoituksessa maininnut esimiehini sukupuolta tai ikää, mutta hän on juurikin 60-vuotias nainen. Itse taas olen parikymppinen. Viestistä voitte lukea hänen käytöksestään, en nyt jaksaisi uudestaan sitä tähän kerrata.
Kun valitin naisesta työnantajalleni, hän sanoi, että luultavasti esimieheni piikittelyn takana saattaa olla katkeruus ja kateus. Naisella oli kuulemma tapana raivostua, kun työnantajani puolusti minua hänen minua haukkuessaan. Työnantajani (mies) paljasti epäilevänsä, että nainen saattaa olla jollain tapaa ihastunut häneen ja kokee minut nättinä parikymppisenä valtavana uhkana. Lisäksi naisen oma elämä ei juurikaan ole sitä, mitä hän olisi halunnut, ja häntä saattaa ärsyttää, että minä olen vielä nuori ja minulla on kaikki mahdollisuudet avoinna.
Kun minä olen mummo, aion ainakin kohdella nuoria kuin kukkia kämmenellä! Nuoret tarvitsevat rohkaisua, eivät latistamista! Vaikka olisi kuinka katkera, ei se oikeuta muiden huonoon kohteluun. Olen tavannut työelämässä myös ihania mummoja, joilla ei selvästikään ole mitään ongelmia nuorten suhteen, vaan päinvastoin. Tämä hankala esimies on toinen tapaamani ilkeä mummo, joten en halua yleistää, että 60-vuotiaat naiset yleensäkin olisivat hankalia.