olen 24-vuotias nainen. olen seurustellut pari vuotta.asutaan yhdessä.
suhde on ollut ylä-ja alamäkeä . nyt mennään sellasta tasasta vauhtia.
pelkään kuitenkin kokoajan , et jotakin taphtuu ja kohta alkaa taas alamäki. elän koko ajan pelossa, auttakaa.mitä teen?
ja sitten toinen juttu.mulla ja miehelläni ei ole mitään yhteistä harrastusta. mieleen tulee vaan, et mikä meitä sit yhdistää?kokemuksia
ja sitten, olen muuttanut avomieheni paikkakunnalle.en ole saanut täältä kavereita enkä viihy täällä. avomieheni osti meille talonkin,mutta mä en ole 100%onnellinen. on hetkiä jolloin mä tunnen et tää paikka on koti,mut en tunne sitä kokonaisvaltaisesti. tyyliin on paikkoja,jotk atuntuu kodilta ja paikkoja,joista pitää, ehkä viihtyykin,mutta ne ei koskaan tunnu kodilta. noin mä ajattelen tästä paikasta.
haluaisin lähteä takas sinne mistä tulin,mutta en ilman avomiestäni. hän on ainut syy,miksi olen täällä,onko oikein?
lisäksi olen jäänyt kiinni pettämisestä ja avomieheni tutkii kaikki kirjeeni, puheluni ja kaiken. tuntuu kuin eläisin vankilassa.ja mitä enemmän hän minua tutkii,sitä vähemmän minä halauan kertoa hänelle asioitani. auttakaa!!!
suhde on ollut ylä-ja alamäkeä . nyt mennään sellasta tasasta vauhtia.
pelkään kuitenkin kokoajan , et jotakin taphtuu ja kohta alkaa taas alamäki. elän koko ajan pelossa, auttakaa.mitä teen?
ja sitten toinen juttu.mulla ja miehelläni ei ole mitään yhteistä harrastusta. mieleen tulee vaan, et mikä meitä sit yhdistää?kokemuksia
ja sitten, olen muuttanut avomieheni paikkakunnalle.en ole saanut täältä kavereita enkä viihy täällä. avomieheni osti meille talonkin,mutta mä en ole 100%onnellinen. on hetkiä jolloin mä tunnen et tää paikka on koti,mut en tunne sitä kokonaisvaltaisesti. tyyliin on paikkoja,jotk atuntuu kodilta ja paikkoja,joista pitää, ehkä viihtyykin,mutta ne ei koskaan tunnu kodilta. noin mä ajattelen tästä paikasta.
haluaisin lähteä takas sinne mistä tulin,mutta en ilman avomiestäni. hän on ainut syy,miksi olen täällä,onko oikein?
lisäksi olen jäänyt kiinni pettämisestä ja avomieheni tutkii kaikki kirjeeni, puheluni ja kaiken. tuntuu kuin eläisin vankilassa.ja mitä enemmän hän minua tutkii,sitä vähemmän minä halauan kertoa hänelle asioitani. auttakaa!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo tilanne on hankala. Etkö saisi mieheltäsi autoa ja rahaa, jotta voisit käydä kotikonnuilla tapaamassa tuttuja? Kun käyt siellä, niin ehkä sun tulee ikävä "miehesi taloon". Käyt vähän mietiskelemässä.
Jos miehesi ei päästä sinua, niin vankilassa olet niin kauan kuin avaat itse ovet. Luottamusta on vaikea saada takaisin. Miksiköhän petit? Et kai sitten rakasta, koska teit niin..? Jotkut miehet alistavat naisia, vaikka olisivat olleet kiltisti koko ajan. Toista ei voi omistaa, rakastaa kyllä.
Tee talosta koti. Pientä tavaraa sinne ja tänne. Kukkia pihalle. Kynttilöitä iltasella ja pese ikkunat. Kiillota kaikki mikä kiiltää ja nauti olostasi. Kuuntele musiikkia..lueskele. Voithan kutsua kylään tuttuja kotikonnuilta. Mies voi sit vahtia sua. :) Jos ne ei tuu sun luo, kun sinä olet käynyt ensin, niin tuttu tilanne on mullekin. Monet ovat laiskoja käymään kylässä. Asun nyt kotikonnuilla keskustassa eikä ne käy kylässä vieläkään. Ei voi mitään.
Niin, että suosittelisin sitä sinulle ! KIITOS.
Niin, että suosittelisin sitä sinulle ! Pisteet ja pilkut yms on ihan munillaan... Voisiko olla apua jos kouluttautuisit hieman, ei pahalla... KIITOS.
Okei, okei, olihan tuo teksti vastoin kielioppisääntöjä.
Silti sä voisit mennä nussimaan pilkkua tuonne Yhteiskunta / Kielet & käännökset -keskusteluun.