Olen käynyt erään vauvan haudalla, jonka isäkin on kuollut, enkä ole varma elääkö äiti.Haudasta ei kukaan pidä huolta, ei seurakuntakaan mutta se saa selvästi olla rauhassa.Jos hän olisi elänyt enemmän kuin yhden päivän tuntisimme toisemme, olemme sukua.
Miksi unessani uppoan polviani myöten hänen hautaansa, vajoan sinne, haudan ympäristö on unessa kuin hävityksen jäljiltä, näen pienet luut haudan sisässä ja lopulta peittelen hänet ja haudan paksulla lumipeitteellä, joka on kuin peitto.
Minua kyllä tosi elämässä karmaisi kaivaa hautaa vähän käsin, kun istutin sinne kukansiemeniä, eikä välineitä sattunut olemaan.
Asun kaukana ja tunnen syyllisyyttä etten hoida hautaa sen enempää, käyn ehkä kerran kaksi vuodessa.
En halua nähdä sitä unta enää, pahinta on kun itse vajoan hautaan suoraan sen päältä.
Miksi unessani uppoan polviani myöten hänen hautaansa, vajoan sinne, haudan ympäristö on unessa kuin hävityksen jäljiltä, näen pienet luut haudan sisässä ja lopulta peittelen hänet ja haudan paksulla lumipeitteellä, joka on kuin peitto.
Minua kyllä tosi elämässä karmaisi kaivaa hautaa vähän käsin, kun istutin sinne kukansiemeniä, eikä välineitä sattunut olemaan.
Asun kaukana ja tunnen syyllisyyttä etten hoida hautaa sen enempää, käyn ehkä kerran kaksi vuodessa.
En halua nähdä sitä unta enää, pahinta on kun itse vajoan hautaan suoraan sen päältä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei Vaivaavat
Oletan, että unet ovat alitajunnan tuotetta tai tulevat jostakin meille tuntemattomasta. Unet kuitenkin tulevat ja menevät. Joskus muistan ne ja joskus tiedän vain niitä nähneeni sen kummemmin muistamatta.
Muistan kun aikoja sitten näin unta missä soitin trumpettia. Enkä mitenkään huonosti vaan upeasti. Uni toistui monet kerrat vaikken koskaan ollut edes pitänyt ko. soitinta käsissäni saatikka sitten soittanut sillä. Koska aikaan saamani musiikki unissa oli niin kaunista päätin hankkia ko. soittimen. Monen mutkan kautta sitten sainkin sellaisen ja kun sen huulilleni nostin sain siintä monet äänet lähtemään mitä jotkut eivät edes osaa tehdä. Tosin musiikki ei ollut enää kaunista ja siinä oli selvä ero unen ja valveellaolon välillä. En sitten enää nähnyt unia jatkossa hja soitin on kaapissa odottamassa musiikilliten taitojeni heräämistä. Elikkä toimin jollakin tapaa uneni perusteella. Hassua mutta totta.
Siten meidän hautuusmaalla on ns. pienetytön hauta joka on syntynyt ja kuollut 28.5.1958. Minä olen syntynyt 28.5. 1961. Haudalla ei ollut minkäänlaista kiveä. Pieni kumpu vain. Minulla ei aiemmin ollut ko. hautausmaalla ketään sukulaisia ja kun kävimme entisen vaimoni sukulaisten haudalla laitoin samalla aina jonkun pienenorvokin sinne kasvamaan tai talviaikaan kynttilän. Hän oli se minun läheiseni siellä silloin. täysin tuntematon pieni-tyttö. Nyt lähellä tuota pienen-tytön hautaa sijaitsee äitini ja vuosi sitten edesmenneen rakkaan poikani hauta.
Silloin aiemmin kuljeskelin metsässä löysin sielä suurehkon litteän ja kuperan pitkulaisen kiven. Näin heti, että siinä olisi hyvä hautakivi pienelle tytölle. Otin yhteyttä tytön sukulaisiin ja seurakuntaan saaden luvan rakentaa kivi haudalle. Valoin kiven betonianturaan, maalasin sen reunat valoisella ja kirjoitin kiveen Pieni-tyttö sukunimi ja syntymä- ja kuolinaika. Tiedän, että nyt tytöllä ei ole enää sukulaisia jotka kävisivät haudalla. Hoitelen sitä hautaa samalla kun käyn läheisteni haudalla.
En tiedä onko tästä mitään apua uniisi. Nämä vain tulivat minun mieleeni. Älä tunne syyllisyyttä haudallakäyntien vuoksi. Minäkin käyn haudalla ihan silloin kun siltä tuntuu ja jätän käymättä samoin kun siltä tuntuu. Sitäkin useammin muistan heitä rukouksissani. Pyydän Luojaani pitämään hyvää huolta pojastani. Tulee mieleen sekin, että rukousten- esirukousten merkitys voi olla suurempaa kuin osaan ajatella ja minähän saan ajatella mitä hyvänsä.
Valvo päivät ja nuku yöt turvallisella mielellä. Tuskin tässä taustalla on mitään pahaa mitä pitäisi pelätä tai väistellä. Tee niin kuin hyvälle tuntuu mutta älä veivaa syyllisyyttä ja velvollisuutta sillä se on sitä huonoa mistä ihmisen pitää koettaa aina pysyä loitolla.
Kerro jos asiassa tapahtuu jotain jatkossa.
Aurinkoista ja lämmintä kesää
t. Turvamies
Kiitos vastauksestasi!
On tapahtunut seuraava, erittäin omituinen asia...minulle tuli yhtäkkiä tarve lähteä autolla, en tiennyt minne mutta tiesin suunnan kaiken aikaa ja päädyin hautausmaalle, jossa en ole ikinä käynyt.Hautausmaan portilla tiesin täsmälleen minne minun piti mennä ja uskalsin nostaa katseeni vasta haudalla, johon tunne minut johti.Haudassa luki tämän vauvan isän nimi.Haudalla seistessäni sain ihan selvästi tiedon, että hän haluaa kiittää minua.Lisäksi hän pyysi, että toisin sieltä toiselta hautausmaalta (vauvansa) pienen määrän multaa hänen omalle haudalleen.Mitään ei näkynyt eikä kuulunut koko aikana ja olen siis ilmeisesti tullut hulluksi.
Hei
Hulluutta on niin monelaista ja joillakin sitä on ennemmän ja joillakin vähemmän. Minusta ei ole yhtään erikoista, että toimit ajatustesi mukaan sillä maailamssa tapahtuu paljon ihmeellisempiäkin asioita viisauden ja tieteen nimissä. Minäkin hankin trumpetin ihan vain unieni takia mutta tiedä vielä, että josko sitä joskus vielä tarvitsisin. Ostetaanhan sitä muutakin niin paljon turhaa mitä ei tarvita. Pidän tapaustasi erityisenä tapahtumana ja elele sen suhteen normaalisti. On asioita mihin aina ei löydy suoraa vastausta, eikä se välttämättä ole hulluutta (mielisairautta). Joskus vastaukset tulevat myöhemmin ja kaikki kirkastuu aikanaan. Kerro jos asia etenee ja näetkö vielä unia.
t. Turvamies
En tiedä onko näin mutta olen itse palannut kuoleman rajan tuolta puolen takaisin aikanaan sairaalassa.Siis en tiedä seuraavaa: jäikö minulle jokin yhteys siellä olleisiin edesmenneisiin, sillä he ottavat yhteyttä minuun.En koskaan näe enkä kuule mitään, enkä voi valita kuka tulee vaan vain aistin sen kuka milloinkin tuli ja mitä asiaa on.
Joko minulla on sinne jokin kanava auki tai sitten aivoni sekosivat jotenkin (vaikka minua täysin normaalina pidetäänkin).
Koskaan kukaan ei viivy pitkään ja joka vierailu ikäänkuin vie elämää minusta ja olen ihan poikki sen jälkeen.Pitkään pelkäsin tätä ilmiötä mutta nyt kysyn aina ensimmäiseksi, että "Jeesuksen Kristuksen nimeen kuka olet?" Ajattelen, että se pelottaa pois ne demonit, jotka naamioituvat edesmenneiksi, en ole niille muutakaan nimeä keksinyt.Ne lähtevätkin mutta sitten on ihan oikeita edesmenneitä, jotka jäävät.
Ei tätä voi missään kertoa.
Kun kävin taivaassa päädyin suoraan Jumalan syliin ja näin kaikki siellä olevat.Kaikki tahdonvoimani laitoin vastustamaan sitä ääretöntä onnen tunnetta ja pyysin päästä vielä takaisin ja niin minut lähetettiin tänne takaisin.Jumala näytti kaiken mitä ihmistä varten ja minuakin oli valmistanut ja oli pahoillaan, että en jäänyt sinne mutta ymmärsi syyni miksi halusin takaisin...aiemmin olin lapseton ja rukoilin tuntikausia ja päiväkausia lasta ja vihdoin uneeni tuli kaksi enkeliä, joista toinen sanoi: "Se sinulle armosta annetaan". Ja minulla oli vastasyntynyt.Siksi pääsin takaisin.Siitä asti edesmenneet ovat ottaneet minuun yhteyttä.Kysymys onkin nyt, että onko se tosiaan todellista, koska minulle se on.
Osaatko selittää tätä???
Hei
En todellakaan osaa selittää kertomaasi mutta en pidä sitä mitenkään mahdottoma tai poissuljettuna. Uskon, että moni pystyy tämänkin kiistämään ja laittamaan vaikka sen "hulluuden" nimiin. Itse olen ihminen mikä uskoo tosiasioihin mutta uskon myös, että on olemassa asioita mihin ei löydy tietoa ja silti ne on totta.
Ei voi mitenkään poisulkea, että joku on kokenut, aistinut, tuntenut tai vaikkapa nähnyt jotain. Monia asioita voidaan vääristellä tai puhua vaikkapa ihan puppua mutta minä en ainakaan voi alkaa kumoamaan toisten kokemuksia. On tietenkin eriasia mitä uskon ja mitä en.
Minusta kertomasi kokemus on ihan mielenkiintoinen ja uskon sen sinulle tapahtuneen. Enkeleidenkin olemassa olosta kiistellään mutta nekin on niitä uskon asioita. On varmaan tärkeää tiedostaa, että mihin uskoo. Olen joskus sanonutkin, että en ole koskaan käynyt Australissa toteamassa sen olemassa oloa mutta uskon sellaisen valtion olevan olemassa. Sama pätee enkeleihinkin yksinkertaisuudessaan.
Kun mietin omakohtaisesti jotain mikä on jäänyt askarruttamaan elämässäni ja en ole siihen vastausta tai loogista selitystä saanut, olen jättänyt asian sikseen uskoen, että kaikki kirkastuu aikanaan. Siis vastaus ei tule nyt mutta ehkäpä joskus tiedän siitä enemmän. Monet asiat ovat todellakin armosta kiinni! Armoa tarvitaan lähes jokapaikassa. Suuri armottomuus vaivaakin monia ihan itseään kohtaan.
Kerro lisää jos jotain tapahtuu. Asiasi on mielenkiintoinen.