Miten USKOON tullaan/ollaan???

oikeasti!

Tapahtuuko se kerta pläjäyksellä vai onko se hidas prosessi?
Voiko siihen itse vaikuttaa esim. päättämällä:"nyt minä alan uskovaiseksi."
Miten käy kun etsikko-aika menee ohi,onko sen jälkeen mitään tehtävissä vai kaikki mahdollisuudet menetetty?
Mistä tietää olevansa uskossa? Jos on epävarma olo ettei tiedä onko vai ei! Tai ei tule mitään erikoista "tuntemusta/oloa"!

Mistä kaikesta joutuu luopumaan? Huvitukset,paheet,ajatukset(vääränlaiset jotka putkahtaa mieleen) eikö ne ole kiellettyjen listalla? On vaikea olla tekemättä syntiä kun ei ole paljon niitä sallittuja juttuja!

Haluaisin OIKEASTI tietää! Kertokaa omakohtaisia kokemuksia,miten se on tapahtunut teidän kohdalla ja minkälaista on elää uskovaisena!

151

1447

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • En musisoi, vaan kerron.

      Eipä Luojan, taivaallisen Isän tottelemiseen tarvita kuin oma päätös. Niin helppoa on siis tulla uskoon, alat tottelemaan ja toteuttamaan Hänen tahtoaan, siinä se on.
      Jos tarvitset siihen henkisiä voimia ja viisautta lisää, niin toimi siten kuten Kristus opettaa Matteuksen kirjan luvussa kuusi, uudentestamentin puolella!

      • oliko liian hapanta siivua?


    • _Mervi_

      Usko kasvaa niin kuin siemen itää ja kasvi kasvaa.

      Niin Jeesus opetti, ja sama on oma kokemukseni.

      Jeesus vertasi uskoa kasviin, joka on alussa vain mitättömän kokoinen siemen.

      Se siemen, josta kasvi alkaa itämään, on Jumalan Sana.

      Mark. 4:30-32 "Vielä Jeesus sanoi: "Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? Millä vertauksella kuvaisimme sitä? Se on kuin sinapinsiemen. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman (kylvö-)siemenistä, mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa."

      Jotkut uskovat ovat "suureksi puuksi kasvaneita" - niitä, jotka jo voivat antaa turvapaikan muillekin. Toiset ovat uskossaan nuoria vesoja, toisten sydämessä siemen on juuri lähtenyt itämään. Kun sirkkalehdet tunkee päänsä mullan yläpuolelle, tuntuu että mikä tahansa tuuli voi heilutella niitä, tai veden puute nitistää nopeasti. Joka tapauksessa - kasvi se on pienikin kasvi. Samaa laatua, vaikka eri näköinen. Hyvän Taivaallisen Puutarhurimme huolenpidossa kasvua kuitenkin tapahtuu vähitellen.

      Usko ei ole jokin valmis "eloton" paketti, kuin kivi, joka tippuu päähän ja muuttaa ihmisen toiseksi mikä hän on ollut. Usko ei ole alusta asti samanvahvuinen. Ei ole niin, että sitten kun tulee uskoon, sen jälkeen on alusta saakka täysin varma kaikesta eikä epäile. Alussa meno on hyvinkin horjuvaa. Usko on jotain elävää, kasvavaa, jota täytyy hoitaa ja ruokkia, jotta se pysyisi hengissä ja kasvaisi. Lupaus on, että meillä on "taivaallinen puutarhuri", joka meidän uskoamme kasvattaa. Hän lupaa: "Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä." (Luuk. 13:8)

      Myös Jeesuksen kertoma kylväjävertaus kertoo hirmu syvällisesti uskosta:

      "Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahduttivat ne. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon." (Matt.13:3-9)

      Mitä tämä sitten selkokielellä tarkoittaa, Jeesus selitti näin:

      "Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää." (Matt 13:18-23)

      Monet uskovat kertovat tulleensa uskoon vähitellen, huomaamattaan, kun on tavalla tai toisella kulkenut Jumalan Sanan kuulossa. Mutta eivät voi sanoa mitään tunne-elämystä tai hetkeä milloin jotakin erityistä olisi tapahtunut. Sen vain joskus sitten toteavat, että "Tänä päivänä minä turvaan Jeesukseen. Hän on sovittanut minunkin syntini." On toki niitäkin, jotka kämähtävät uskoon hetkessä, mutta siitä ei saa tehdä kaavaa. Niissä tapauksissa ihminen on usein ollut todella kaukana Jumalasta, ja Taivaallisen Isän on täytynyt tarttua vahvasti niskasta kiinni, jotta ihminen kääntyy. Kun siihen astinen maailmakuva kääntyy toisinpäin, niiden ihmisten kokemukset ja tunteet ovat usein vahvoja. He ehkä eniten ovatkin äänessä kertoen ihmeellisistä kokemuksistaan.

      Mutta Jumala kyllä näkee missä kukin on menossa. Hän kutsuu meitä pelastukseen eri aikoina. Hän toimii kunkin ihmisen persoonan mukaan, sillä Hän kunnioittaa meidän erilaisuuttamme ja on hienotunteinen ja lempeä. Hänhän loi meidät erilaisiksi - siksi persoonalliset ihmiset eivät sovi muotteihin. Meidän Jumalamme on elävä ja me olemme eläviä - siksi vuorovaikutus ei ole automaattista, vaan syvästi persoonallista ja henkilökohtaista.

      Silloin kun luet tai kuuntelet Jumalan Sanaa ja käyt ehtoollispöydässä, sen kautta Jumala muokkaa maata sydämesi pellossa. Kasvi alkaa kasvaa. Tärkeintä on pysyä Jumalan hyvässä hoidossa, eli todella kuunnella mitä Hän tahtoo sanoa Raamatussa. Hän on kyllin voimakas saattamaan meissä loppuun asti sen hyvän työn minkä on alkanut.

    • tavallaan

      >> Voiko siihen itse vaikuttaa esim. päättämällä:"nyt minä alan uskovaiseksi."

      Toki voi päättää niin, ja se on hyvä päätös. Mutta silloin kun sisimmästäsi putkahtaa halu tehdä tuollainen päätös, olet tavallaan jo myöhässä :D

      Tarkoitan sitä, että Raamatun mukaan ihmisen sydämestä ei löydy sellaista halua tulla Jumalan omaksi. Silloin kun sellaista toivetta esiintyy, se on Jumalan työtä sydämessäsi. Silloin voit laittaa jo kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja kiittää armollista Jumalaa, joka on rientänyt etsimään sinua ennen kuin itse tajusitkaan tehdä mitään.

      >> Miten käy kun etsikko-aika menee ohi,onko sen jälkeen mitään
      >> tehtävissä vai kaikki mahdollisuudet menetetty?

      Raamatussa tunnutaan suosittelevan vastaamaan Jumalalle "Kyllä" silloin kun Hän kutsuu. "Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on." "Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne..." Siksi en suosittele kulkemaan hyvän Vapahtajasi ohitse. Hänen armokutsultaan ei kannata sulkea korvia ja sydäntä. Sitä, montako kertaa Jumala pääsee puhuttelemaan meitä oikein kunnolla - sitä on vaikea sanoa. Kukaan ei tiedä päiviensä määrää, eikä sen suhteen ole luvattu mitään.

      Sinulle, joka etsit: http://www.sley.fi/eo/tampere/?p=tietoisku&a=3

    • _Mervi_

      Mä olen ollut yli 20 vuotta uskossa, enkä mä ole kokenut, että Jumala olis jäänyt mulle jotain velkaa tai vienyt multa jotain pois. Hän on antanut enemmän hyvää kuin oon uskaltanut pyytää. Oli etukäteen vaikee ees kuvitella olevan sellaista rauhaa, merkityksen, tarkoituksen tuntua tai hyvää oloa, mitä Jeesuksen kanssa eläen saa. Näin siitäkin huolimatta, että uskovat kokee tällä samat vastoinkäymiset, sairaudet, ahdistukset yms, kuin muutkin, ja itseki oon osani niistä saanut. Mutta on eri asia kohdata niitä asioita syvä rauha sydämessä, ja tietäen, että Taivas on vielä edessäpäin. Niin...pois en vaihtais, sitä vaan halusin sanoa.

      Kun usko syntyy sisimpään Jumalan Sanan kuulemisen kautta, silloin Jeesus muuttaa sydämeesi asumaan. Hän alkaa vähitellen vaikuttamaan siihen, mitä ajattelet, miltä mikäkin tuntuu ja mitä arvostat. Se, mikä joskus tuntui melko kivalta synniltä, alkaa menettää kiinnostavuutensa, ja jokin muu asia alkaa vetää puoleensa. Jeesus puhuu sinulle hiljaa Jumalan Sanan kautta erilaisista asioista. Hän taivuttelee lupumaan synneistä, nuhtelee niistä lempeästi, niin kuin tekee se, joka rakastaa. Hän lohduttaa aina sillä, että Hän on kantanut kaikki syntimme ristille, ihan kaikki. Kun saat siitä lohdutusta, Hän sitten hiljaa kysyy voisitko auttaa tuota tai tuota ihmistä. Mutta Hän ei pyydä sinua tekemään mitään yli voimiesi, vaan aina vain sen voiman mukaan, jonka saat Jumalalta.

      Niin, miten sen sanoisin... Omasta kokemuksestani voin sanoa, että Jumala on ollut turvallinen, luotettava - sellainen, joka rakastaa oikeasti. Jeesus antoi kaikkensa minunkin vuokseni, ja pitää edelleen huolta. Hän, joka otti vapaaehtoisesti harteilleen kaikki syntimme ja kärsi niiden rangaistuksen ristillä, on Hyvä matkakumppani elämässä.

      Joo. Plussalle menee ja rutkasti.

    • vastaukseksi.

      "" Eipä Luojan, taivaallisen Isän tottelemiseen tarvita kuin oma päätös. Niin helppoa on siis tulla uskoon, alat tottelemaan ja toteuttamaan Hänen tahtoaan, siinä se on.
      Jos tarvitset siihen henkisiä voimia ja viisautta lisää, niin toimi siten kuten Kristus opettaa Matteuksen kirjan luvussa kuusi, uudentestamentin puolella! ""

    • ohi vai alkamassa

      Kaikki ne asiat, joita ihminen yleensä nauttii aidosti, täysin ja ehjin sydämin ovat kyllä yleensä myös Raamatun Sanan mukaisia. Ystävyys, huumori, liikunta, musiikki, kauneus, auttaminen, luonto, rakastuminen ja avioliitto, tunteet, perhe, lepääminen, yhteys toisten kanssa... "On vaikea olla tekemättä syntiä kun ei ole paljon niitä sallittuja juttuja!" on vähän niin kuin ekat ihmiset sanois Jumalalle, että eihän täällä juuri muita puita olekaan kuin se yksi kielletty.

      Mutta mites se kuuluisa kirjailija C.S.Lewis kirjoittikaan...synti on Jumalan lahja, jonka Sielunvihollinen on vääristänyt ja tehnyt alkuperäisen lahjan irvikuvaksi.

      Se taisi olla C.S. Lewisin kirjassa "Paholaisen kirjeopisto". Se on fiktiivinen hauska tarina, jossa "isompi-piru" neuvoo "pikku-pirua" miten se saisi uuden uskovan kiilattua pois uskosta: "isompi-piru" opettaa "pikku-pirua" näin: "Älä koskaan unohda, että kun joudumme kohtaamaan nautinnon sen terveessä, normaalissa ja tyydyttävässä muodossa, toimimme oikeastaan Vihollisen (=Jumalan) omalla maaperällä. Hän on luonut ilot ja nautinnot, emmekä me koko ponnistelullamme vielä koskaan ole kyenneet saamaan aikaan yhtäkään. Voimme ainoastaan tehdä sen, että kehotamme ihmisiä käyttämään Vihollisen (=Jumalan) luomia nautintoja sellaisina aikoina, sellaisissa muodoissa tai mitoissa, jotka Hän on kieltänyt. Niimpä aina koetamme hivuttaa nautinnon sen luonnollisesta tilasta siihen,
      joka on vähemmän hauska. Yhä kasvava himo yhä pienenevään nautintoon, siinä meidän tunnuslauseemme." ;)

      • hyviä

        Ja sallittuja asioita löysit,arvostan niitä itse myös! Puu-vertaus mainio!
        Mutta ne mieleen hiipivät ajatukset: viha,katkeruus,anteeksi antamisen vaikeus ja miksei joskus se kateuskin kun toisilla on asiat paremmin kuin itsellä niin ja tietysti itsesääli,masennus.Siinäpä muutama synti joka estää olemasta uskovainen!


      • _Mervi_
        hyviä kirjoitti:

        Ja sallittuja asioita löysit,arvostan niitä itse myös! Puu-vertaus mainio!
        Mutta ne mieleen hiipivät ajatukset: viha,katkeruus,anteeksi antamisen vaikeus ja miksei joskus se kateuskin kun toisilla on asiat paremmin kuin itsellä niin ja tietysti itsesääli,masennus.Siinäpä muutama synti joka estää olemasta uskovainen!

        >> Mutta ne mieleen hiipivät ajatukset: viha,katkeruus,
        >> anteeksi antamisen vaikeus ja miksei joskus se kateuskin
        >> kun toisilla on asiat paremmin kuin itsellä niin ja tietysti
        >> itsesääli,masennus.

        Niin, kaikki nuo mielen hiipparit on mullekin tuttuja. Varsinkin nyt kun sairastan jalkojani...kun näen jonkun tervejalkaisen kasvoilleni pyrkii hiipimään vihreä väri. Kateus, itsesääli, masennus, katkeruus ja viha ovat niitä asoita, joita vastaan joudun nyt taistelemaan tosissani. Valitettavasti niitä taisteluja häviänkin ja lankean.

        >>...synti joka estää olemasta uskovainen!

        Mutta onko niin, että synti estää olemasta uskovainen?

        Raamatun mukaan jokaisen ihmisen sydän on sellainen, että sieltä pulppuaa niitä asioita, joita luettelit, ja paljon muutakin samaa laatua. Jumala sanoo Raamatussa, että yhtä mahdotonta kuin on ihonvärinsä muuttaminen, yhtä mahdotonta meidän on alkaa tehdä, puhua ja ajatella hyvää. (Jer 13:23) - "niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!" toteaa Herra. Meistä ei tule syntisiä sen vuoksi, että teemme syntiä. Vaan me teemme syntiä siksi, että olemme syntisiä. Me olemme kiinni synnissä niin kuin täit tervassa. Siitä on täysin mahdoton räpiköidä irti.

        - Jos jokaisen sydän on sellainen, kuinka kukaan voi olla uskovainen? Kuinka kukaan voi pelastua?

        Vastaus olisi "ei mitenkään", ellei Jumala olisi avannut toista tietä pelastukseen ja Taivaan Kotiin. Mutta Hänpä teki niin. Se uusi pelastuksen tie on Jumalan Poika, Jeesus Kristus ja se, mitä Hän teki ristillä. Jumala teki uuden liiton itsensä ja ihmisten välille. Sen sisältö on: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16).

        Jumalan Poika, joka itse on täysin synnitön, syntyi tänne maailmaan veljeksemme. Hän otti koko maailman synnin taakan ja syyllisyyden omille harteilleen. Nekin yksittäiset asiat, joita luettelit, ja koko meidän sydämemme syntiturmeluksen. Jeesus tuli Jumalan tuomitsemaksi meidän synneistämme. Hän otti niistä vastaan Jumalan täyden rangaistuksen kärsiessään ja kuollessaan ristin puulla. Meille ei jäänyt siitä rangaistuksesta mitään jäljelle. Jumala on luvannut, että se, joka kuulee tästä Jeesuksen teosta, ja turvautuu siihen uskossa, saa syntinsä anteeksi, ja on vapaana Jumalan lapsena matkalla Taivaan Kotiin. Jeesus käski julistaa tämän ilosanoman syntien anteeksiantamuksesta ristintyönsä vuoksi, kaikille ihmisille: Ja lupaus on, että "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva." (Mark.16:16)

        Tästä pelastuksesta kertovia Raamatun kohtia: "Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." "Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä, ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. (Room.3:22-24) "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto." (Ef. 1:7) "Pyydämme Kristuksen puolesta: Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme vanhurskauden (=Taivaskelpoisuuden)." (2.Kor.5:20-21)

        Oman syntisyyden tajuaminen ajaa ihmisen huutamaan avuksensa Jumalan Poikaa, Jeesusta. Ja juuri siinä avuksi huutamisessa näkyy se pelastava usko, mistä Raamattu puhuu. "Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." (Apt.2:21)

        Mutta jos ei tajua eikä halua tunnustaa omaa syntisyyttään, se kadottaa, sillä silloin ihmisellä ei ole mitään tarvetta turvautua Jeesukseen. Kun tajuaa olevansa mahdoton ja ihan eksyksissä, silloin Jeesus saa tehdä sen työn, minkä hän tahtoo tehdä jokaiselle ihmiselle. Hän sanoi: "Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika (=Jeesus) on tullut etsimään ja pelastamaan." (Luuk. 19:10)

        Jumala tarjoaa sinulle lahjaa - armoa, syntien anteeksiantamusta, Taivasta. Se on alusta loppuun lahja, jossa ei ole hitustakaan omaa ansiotasi. Uskova ei ole sen kummempi kuin armahdettu syntinen. Syntien anteeksiantamus kattaa koko elämäsi: menneen, nykyisen ja tulevan. Pelastut nyt ja kerran viimeisellä hengenvedollakisin yksin ja ainoastaan sen vuoksi, että Jeesus on ottanut syntisi rangaistuksen omakseen. Jos sellainen lahja kelpaa, ota vastaan ja kiitä!


      • tekstiä
        _Mervi_ kirjoitti:

        >> Mutta ne mieleen hiipivät ajatukset: viha,katkeruus,
        >> anteeksi antamisen vaikeus ja miksei joskus se kateuskin
        >> kun toisilla on asiat paremmin kuin itsellä niin ja tietysti
        >> itsesääli,masennus.

        Niin, kaikki nuo mielen hiipparit on mullekin tuttuja. Varsinkin nyt kun sairastan jalkojani...kun näen jonkun tervejalkaisen kasvoilleni pyrkii hiipimään vihreä väri. Kateus, itsesääli, masennus, katkeruus ja viha ovat niitä asoita, joita vastaan joudun nyt taistelemaan tosissani. Valitettavasti niitä taisteluja häviänkin ja lankean.

        >>...synti joka estää olemasta uskovainen!

        Mutta onko niin, että synti estää olemasta uskovainen?

        Raamatun mukaan jokaisen ihmisen sydän on sellainen, että sieltä pulppuaa niitä asioita, joita luettelit, ja paljon muutakin samaa laatua. Jumala sanoo Raamatussa, että yhtä mahdotonta kuin on ihonvärinsä muuttaminen, yhtä mahdotonta meidän on alkaa tehdä, puhua ja ajatella hyvää. (Jer 13:23) - "niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!" toteaa Herra. Meistä ei tule syntisiä sen vuoksi, että teemme syntiä. Vaan me teemme syntiä siksi, että olemme syntisiä. Me olemme kiinni synnissä niin kuin täit tervassa. Siitä on täysin mahdoton räpiköidä irti.

        - Jos jokaisen sydän on sellainen, kuinka kukaan voi olla uskovainen? Kuinka kukaan voi pelastua?

        Vastaus olisi "ei mitenkään", ellei Jumala olisi avannut toista tietä pelastukseen ja Taivaan Kotiin. Mutta Hänpä teki niin. Se uusi pelastuksen tie on Jumalan Poika, Jeesus Kristus ja se, mitä Hän teki ristillä. Jumala teki uuden liiton itsensä ja ihmisten välille. Sen sisältö on: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16).

        Jumalan Poika, joka itse on täysin synnitön, syntyi tänne maailmaan veljeksemme. Hän otti koko maailman synnin taakan ja syyllisyyden omille harteilleen. Nekin yksittäiset asiat, joita luettelit, ja koko meidän sydämemme syntiturmeluksen. Jeesus tuli Jumalan tuomitsemaksi meidän synneistämme. Hän otti niistä vastaan Jumalan täyden rangaistuksen kärsiessään ja kuollessaan ristin puulla. Meille ei jäänyt siitä rangaistuksesta mitään jäljelle. Jumala on luvannut, että se, joka kuulee tästä Jeesuksen teosta, ja turvautuu siihen uskossa, saa syntinsä anteeksi, ja on vapaana Jumalan lapsena matkalla Taivaan Kotiin. Jeesus käski julistaa tämän ilosanoman syntien anteeksiantamuksesta ristintyönsä vuoksi, kaikille ihmisille: Ja lupaus on, että "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva." (Mark.16:16)

        Tästä pelastuksesta kertovia Raamatun kohtia: "Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." "Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä, ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. (Room.3:22-24) "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto." (Ef. 1:7) "Pyydämme Kristuksen puolesta: Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme vanhurskauden (=Taivaskelpoisuuden)." (2.Kor.5:20-21)

        Oman syntisyyden tajuaminen ajaa ihmisen huutamaan avuksensa Jumalan Poikaa, Jeesusta. Ja juuri siinä avuksi huutamisessa näkyy se pelastava usko, mistä Raamattu puhuu. "Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." (Apt.2:21)

        Mutta jos ei tajua eikä halua tunnustaa omaa syntisyyttään, se kadottaa, sillä silloin ihmisellä ei ole mitään tarvetta turvautua Jeesukseen. Kun tajuaa olevansa mahdoton ja ihan eksyksissä, silloin Jeesus saa tehdä sen työn, minkä hän tahtoo tehdä jokaiselle ihmiselle. Hän sanoi: "Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika (=Jeesus) on tullut etsimään ja pelastamaan." (Luuk. 19:10)

        Jumala tarjoaa sinulle lahjaa - armoa, syntien anteeksiantamusta, Taivasta. Se on alusta loppuun lahja, jossa ei ole hitustakaan omaa ansiotasi. Uskova ei ole sen kummempi kuin armahdettu syntinen. Syntien anteeksiantamus kattaa koko elämäsi: menneen, nykyisen ja tulevan. Pelastut nyt ja kerran viimeisellä hengenvedollakisin yksin ja ainoastaan sen vuoksi, että Jeesus on ottanut syntisi rangaistuksen omakseen. Jos sellainen lahja kelpaa, ota vastaan ja kiitä!

        Sinulla on varmaan huumori tallessa eikä "vakavanaamaista" uskoa!

        Olen ajatellut että uskovaiset ovat "vapaita" mainituista tunteista eikä heille tulisi mieleen vastaavia tuntoja!
        Kuvitellaan että joka päivä "sortuu" johonkin syntiin,ajatuksin tai teoin, niin eikö silloin olisi aika luovuttaa? Eihän koko ajan voi hokea että "anteeksi,anteeksi taas"!

        Mielen hallinta on vaikeaa jos vielä on mielikuvitusta liikaa!


      • _Mervi_
        tekstiä kirjoitti:

        Sinulla on varmaan huumori tallessa eikä "vakavanaamaista" uskoa!

        Olen ajatellut että uskovaiset ovat "vapaita" mainituista tunteista eikä heille tulisi mieleen vastaavia tuntoja!
        Kuvitellaan että joka päivä "sortuu" johonkin syntiin,ajatuksin tai teoin, niin eikö silloin olisi aika luovuttaa? Eihän koko ajan voi hokea että "anteeksi,anteeksi taas"!

        Mielen hallinta on vaikeaa jos vielä on mielikuvitusta liikaa!

        >> Kuvitellaan että joka päivä "sortuu" johonkin syntiin,ajatuksin tai
        >> teoin, niin eikö silloin olisi aika luovuttaa?

        Ajattelen niin, että kyllä, silloin on aika luovuttaa. Nimittäin siitä ajatuksesta, että kelpaisi Jumalalle sen perusteella miten hyvin on päässyt synnistä eroon. Silloin on pakko vaihtaa uskon kohdetta. Pelastuksen perustaksi täytyy vaihtaa oman itsen tilalle Jeesus ja hänen ristintyönsä.

        "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus." (1.Kor.1:13)

        Sitten kun Jeesus ja hänen ristintyönsä on asettunut pettämättömäksi perustaksi Jumala-suhteelle, sydämessä alkaa itää uutta elämää. Se on uskonelämä, jonka Jumala kasvattaa ihmisen sydämeen. Siinä on ihmeellinen voima, joka alkaa vaikuttaa yhtä sun toista hyvää. Siitäkään ei voi oikein ottaa itselleen ansiota, koska se on Jumalan tekoa. "...sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." (Fil.2:13)

        Mutta tämän elämän aikana se hyvä kasvu jää aina keskeneräiseksi! Sillä meissä elää viimeiseen hengenvetoon saakka myös se "vanha itsekäs luontomme", josta pääsemme eroon vasta Taivaan Kodissa. Jumala ei pelasta meitä tekemällä meistä synnittömiä tämän elämän aikana - edes yhdeksi päiväksi. Hän pelastamaa meidät antamalla meille Jeesuksen kautta sellaisen armon, joka riittää.

        >> Eihän koko ajan voi hokea että "anteeksi,anteeksi taas"!

        Jeesuksen meille hankkima armo on voimassa koko ajan, ikuisesti: "Sillä hän (=Jeesus) on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." (Hepr.10:14) Saat ajatella olevasi Jumalan edessä pysyvästi täydellinen, sillä Jeesuksen vuoksi Jumala on julistanut sinut pysyvästi puhtaaksi. Kun uskot Jeesukseen, Jumala katsoo Jeesuksen puhtaaseen elämään, ei sinun omaan elämääsi.

        Hyvä se on pyytää anteeksi Jumalalta aina kun tajuaa, että taas tuli mokattua - niin kuin pyydämme anteeksi ja pahoittelemme silloinkin, kun olemme loukanneet meille rakasta ihmistä. Semmoistahan se perhe-elämäkin on - usein olisi hyvä olla anteeksipyytelemässä. Mutta esim. kun olemme jonkun lapsia, rikkomukset ei muuta sitä lapsen asemaa mihinkään - vaikkakin kyllä hankaloittavat ja tuottavat pahaa mieltä muutoin. Rakasta ihmistäkään ei halua loukata, ja uskovalla on läheinen suhde Jumalaan.

        Anteeksipyytelyt sinänsä ei meitä pelasta - ei ihminen osaa edes katua niin vilpittömästi, että sillä pystyisi mitään ansaitsemaan. Mutta Jeesuksen ristintyön vuoksi uskomme siihen, että meillä on anteeksianto voimassa, ja siiihen luottaen saamme tulla niin usein kuin haluamme luottavaisin mielin Jumalan eteen rukouksessa, ja tunnustaa sen, mikä mieltä painaa. Se, että saa tunnustaa syntinsä, ja tietää, että synnit on sovitettu, on silloin hyvä hetki, ja tuntuu lahjalta.

        >> Olen ajatellut että uskovaiset ovat "vapaita" mainituista tunteista...

        No, otetaan vaikka Paavali - uskovainen mies, Herran palvelija. Hän tilittää omista tunnoistaan ja elämästään kristittynä näin: "En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan"..."sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen"..."haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" - ja sitten hän vastaa omaan kysymykseensä: "Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia."

        Paavali kuvaa siinä kahta "voimaa" joka taistelee uskovan, eli armahdetun syntisen sisimmässä. Jeesus kyllä pelastaa, Kiitos Jumalalle, meidät tästä "kuoleman ruumiista" kerran Taivaaseen. Mutta tämän elämän ajan uskovan sisimmässä asustaa toisaalta se uusi uskon elämä, jonka Jumala on synnyttänyt, ja joka kulkee Jumalan Hengen ohjauksessa ja joka saa voimansa yksin Jumalasta. Se taistelee meidän omaa, moraalisesti turmeltunutta, itsekästä puoltamme vastaan. Kun paljon viipyy Jumalan Sanan puhuteltavana ja käy ehtoollisella, sitä kautta Pyhä Henki vahvistaa uskoa meissä.

        Se on semmoista arkielämän kilvoittelua. Mutta pelastus Taivaan Kotiin - se on aina yksin armosta, uskon kautta, Jeesuksen Kristuksen tähden.

        Jumala sanoi Paavalille: "Minun armoni riittää sinulle, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". (2.Kor.12:9)


    • ...

      Harvoin hyvinvoiva ja hyvinmnevä ihminen hurahtaa uskoon.

      • jotkut kyllä mutta...

        No jaa, en mä ainakaan ollut missään kamalissa kriiseissä kun tuli uskoon. Tuli kanssa tässä mieleen mitä Joel Hallikainen kertoi uskoon tulostaan. Hän oli saavuttanut enemmän kuin oli unelmoinut musiikin saralla, hänellä oli perhe ja omakotitalo ja voi hyvin muutoinkin...Siinä tilanteessa Jumala alkoi puhutella. Samoin yksi tuttu sanoi, että hän koki saaneensa niin paljon hyvää, ja koki, että häntä oli johdatettu koko elämänsä jollain tavalla, ja hän halusi löytää sen, jota voi kiittää. Sitä kauttakin moni löytää Jumalan.

        Joel Hallikaisen musiikkivideo "Herra kädelläsi": http://kaikua.multiply.com/video/item/8/8


      • kauniista
        jotkut kyllä mutta... kirjoitti:

        No jaa, en mä ainakaan ollut missään kamalissa kriiseissä kun tuli uskoon. Tuli kanssa tässä mieleen mitä Joel Hallikainen kertoi uskoon tulostaan. Hän oli saavuttanut enemmän kuin oli unelmoinut musiikin saralla, hänellä oli perhe ja omakotitalo ja voi hyvin muutoinkin...Siinä tilanteessa Jumala alkoi puhutella. Samoin yksi tuttu sanoi, että hän koki saaneensa niin paljon hyvää, ja koki, että häntä oli johdatettu koko elämänsä jollain tavalla, ja hän halusi löytää sen, jota voi kiittää. Sitä kauttakin moni löytää Jumalan.

        Joel Hallikaisen musiikkivideo "Herra kädelläsi": http://kaikua.multiply.com/video/item/8/8

        Laulusta! En voisi elää ilman musiikkia ja tämä laulu on erityisen koskettava,varsinkin se viimeinen säkeistö!
        Minä luulen myös ettei sitä tarvitse ihan pohja-mudassa ryömiä ennen kuin alkaa kiinnostamaan nämä hengelliset asiat.
        En kehu että olisin rikas tai edes hyvätuloinen mutta en kuitenkaan aivan "pohjalla".Sieltä onkin jo vaikea ylös omin voimin nousta...eikä monelta onnistu.Tarkoitan lähinnä narkomaaneja ym. joista joku mainitsi.

        Musiikista ei siis tarvitse luopua!


      • Hallikaisen
        jotkut kyllä mutta... kirjoitti:

        No jaa, en mä ainakaan ollut missään kamalissa kriiseissä kun tuli uskoon. Tuli kanssa tässä mieleen mitä Joel Hallikainen kertoi uskoon tulostaan. Hän oli saavuttanut enemmän kuin oli unelmoinut musiikin saralla, hänellä oli perhe ja omakotitalo ja voi hyvin muutoinkin...Siinä tilanteessa Jumala alkoi puhutella. Samoin yksi tuttu sanoi, että hän koki saaneensa niin paljon hyvää, ja koki, että häntä oli johdatettu koko elämänsä jollain tavalla, ja hän halusi löytää sen, jota voi kiittää. Sitä kauttakin moni löytää Jumalan.

        Joel Hallikaisen musiikkivideo "Herra kädelläsi": http://kaikua.multiply.com/video/item/8/8

        Laulut on kauniita! Myös ne "ei hengelliset"! Niissäkin on näkyvissä tunteet,elämänkaari esim."Polvihousupoika" ja muutenki hyvät sanat ja sävelet!


    • "Tapahtuuko se kerta pläjäyksellä vai onko se hidas prosessi?"

      Jokaisella erilainen. Toisilla vähittäinen, toisilla kertapläjäys.

      "Voiko siihen itse vaikuttaa"

      Voi. Kysymys on siitä, mitä haluat vastata tähän Jeesuksen esittämään kutsuun:
      "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt 11:28

      Nyt olet etsikkoajassa, koska kyselet tätä. Voit siis ottaa nyt vastaan uskon Jeesukseen, jos tahdot.

      Jokainen , joka kuulee Jeesuksen kutsun ja tulee hänen luokseen, voi tietää olevansa uskossa esim. tästä:

      "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." Joh 6:37

      Usko on luottamista Jumalan lupauksiin. Hän on luotettava. Kaikki hänen lupauksensa on tarkoitettu kaikkien niiden uskossa omistettaviksi, jotka tulevat Jeesuksen luo.
      Tunteet eivät ole uskon mittari, mutta uskoon tulemiseen liittyy usein rauhan ja vapauden tunteita.

      Vaikka uskoon tuleminen ei kumoakaan kymmentä käskyä, uskova ei ole minkään lain orja. Kun ihminen tulee uskoon, Jumala antaa Pyhän Hengen ihmisen sisimpään. Vanhassa Testamentissa sanotaan, että Jumala kirjoittaa lain heidän sydämiinsä. Tämä tarkoittaa, että jokainen, joka rakastaa Jeesusta ei tahallaan enää tee mitään, mikä pahoittaisi Herran mielen. Se ei tarkoita, että ihminen voisi hallita kaikki ajatuksensa ja tunteensa. Se tarkoittaa, että hän voi aina etsiä Jumala avukseen, kun huomaa, etteivät omat kyvyt riitäkään siihen hyvään elämään, jota haluaisi elää.

      Omassa elämässäni uskon löytyminen oli pitkä prosessi ja uskoontulon jälkeenkin elämässäni on ollut hyvin monenlaisia vaiheita. Vasta vähitellen olen alkanut ymmärtää miten yksinkertaista ja kaunista on elää koko ajan Jumalan lähellä. Jeesus on portti, Hän on tie, Hän on neuvonantaja, Hän on meidän syntiemme sovitus, Hän on vapahtaja, Hän on kaikki mitä tarvitsemme. Täydellisen luotettavan ystävän kanssa eläminen on jotain, joka jokaisen on itse koettava.

    • (Trubaduuri)

      Uskossa pysytään tottelemalla Luojaa, taivaallista Isää. Helppoa. Muttei näille jotka eivät uskosta tiedä sitä tarpeellista ja kaikkein oleellisinta. Kristus opettaa. Jokainen joka kääntyy Isän puoleen, on tervetullut olemaan ja elämään kuten ihmisen kuuluu.
      Isä meidän rukous vie jokaisen halukkaan suoraan totuuden lähteelle, Luojamme, Isän pariin ja hellään huomaan sekä ohjastukseen. Ihmisiä siihen "väliin" ei tarvita.

      • Raamattu on romaani

        Uskoon tullaan kun on käynyt pohjalla. Narkkarit ja alkoholistit eivät näe enää mitään hyvää elämässään, joten he "kokevat" uskoon tulemisen - Mikä siis käytännössä tarkoittaa että nämä havahtuvat ja alkavat uskomaan ja palvomaan mielikuvitusystävää, joka välittää ja rakastaa. Näemme samaa myös monesti lapsilla: Kun vanhemmat eivät välitä, alkaa lapsi kuvittelemaan mielikuvitusystävän, "Henrin", joka leikkii lapsen kanssa ja välittää hänestä.

        Se, täytyy sinun kokea jotta voisit uskoon tulla.


      • Minä (Trubaduuri)
        Raamattu on romaani kirjoitti:

        Uskoon tullaan kun on käynyt pohjalla. Narkkarit ja alkoholistit eivät näe enää mitään hyvää elämässään, joten he "kokevat" uskoon tulemisen - Mikä siis käytännössä tarkoittaa että nämä havahtuvat ja alkavat uskomaan ja palvomaan mielikuvitusystävää, joka välittää ja rakastaa. Näemme samaa myös monesti lapsilla: Kun vanhemmat eivät välitä, alkaa lapsi kuvittelemaan mielikuvitusystävän, "Henrin", joka leikkii lapsen kanssa ja välittää hänestä.

        Se, täytyy sinun kokea jotta voisit uskoon tulla.

        En tunne yhtäkään narkkaria, holistia jotka olisivat tulleet uskoon. Mutta tiedän monia, jotka ovat alkaneet totella Luojaa, taivaallista Isää syystä tahi toisesta ja alkaneet myöskin toteuttamaan Hänen tahtoansa omassa elämässään. Usein he kyllä itse tietävät ja tuntevat itsensä, siis paremmin kuin sinä. Eivätkä palvo ketään!


      • lännenhunttari
        Minä (Trubaduuri) kirjoitti:

        En tunne yhtäkään narkkaria, holistia jotka olisivat tulleet uskoon. Mutta tiedän monia, jotka ovat alkaneet totella Luojaa, taivaallista Isää syystä tahi toisesta ja alkaneet myöskin toteuttamaan Hänen tahtoansa omassa elämässään. Usein he kyllä itse tietävät ja tuntevat itsensä, siis paremmin kuin sinä. Eivätkä palvo ketään!

        ///En tunne yhtäkään narkkaria, holistia jotka olisivat tulleet uskoon.//
        tutustuhan murhaajan kuritushuonevangin 'klinun' uskoontuloon, ja elamantyohon,jonka han teki venajan vankiloissa.on melko vakuuttavaa tekstia.
        han palvoi Jeesusta Vapahtajanaan


      • hyi inhottavaaa
        Raamattu on romaani kirjoitti:

        Uskoon tullaan kun on käynyt pohjalla. Narkkarit ja alkoholistit eivät näe enää mitään hyvää elämässään, joten he "kokevat" uskoon tulemisen - Mikä siis käytännössä tarkoittaa että nämä havahtuvat ja alkavat uskomaan ja palvomaan mielikuvitusystävää, joka välittää ja rakastaa. Näemme samaa myös monesti lapsilla: Kun vanhemmat eivät välitä, alkaa lapsi kuvittelemaan mielikuvitusystävän, "Henrin", joka leikkii lapsen kanssa ja välittää hänestä.

        Se, täytyy sinun kokea jotta voisit uskoon tulla.

        Et tajua yhtään mitää uskoon tulemisesta, miksi siis vastustat sitä? Itselläsi taitaa olla sellainen "Henri". Et ymmärrä että ihminen ei ole mikään Jumala.


      • lukenut
        lännenhunttari kirjoitti:

        ///En tunne yhtäkään narkkaria, holistia jotka olisivat tulleet uskoon.//
        tutustuhan murhaajan kuritushuonevangin 'klinun' uskoontuloon, ja elamantyohon,jonka han teki venajan vankiloissa.on melko vakuuttavaa tekstia.
        han palvoi Jeesusta Vapahtajanaan

        Kirjan joka kertoi muistaakseni Karista,onko sama henkilö? Paljon muitakin vastaavia kuten David Wilkersonia ja Juokse,poika juokse mutta niissä ne uskoon tulon kokemiset ovat erittäin voimakkaita kohtauksia!

        Onko se tavanomaista?


      • lännenhunttari
        lukenut kirjoitti:

        Kirjan joka kertoi muistaakseni Karista,onko sama henkilö? Paljon muitakin vastaavia kuten David Wilkersonia ja Juokse,poika juokse mutta niissä ne uskoon tulon kokemiset ovat erittäin voimakkaita kohtauksia!

        Onko se tavanomaista?

        Aikaisemmin Poutiainen toimi
        vanginvartijana, tutustuen mm.
        edesmenneeseen Reijo ”Klinu”
        Loikkaseen, jonka työ Venäjän
        vankiloissa herätti Poutiaisen kysymään,
        mitä voisi tehdä itärajan
        takana olevien köyhien ihmisten
        hyväksi?


      • Minä olen. (Trubaduuri)
        lännenhunttari kirjoitti:

        ///En tunne yhtäkään narkkaria, holistia jotka olisivat tulleet uskoon.//
        tutustuhan murhaajan kuritushuonevangin 'klinun' uskoontuloon, ja elamantyohon,jonka han teki venajan vankiloissa.on melko vakuuttavaa tekstia.
        han palvoi Jeesusta Vapahtajanaan

        En tutustu enkä aijo tutustua. Murhaajat ovat murhaajia, eivätkä tule perimään iankaikkista elämää! Mutta se, jotta joku yrittää hyvittää pahat tekonsa tehden hyviä tekoja, on kyllä hyvä asia ja mainitsemisen arvoista. Käsikassaroita ja työntekijöitä Luoja osaa kyllä itselleen tehdä vaikka maan matosista, ja nekin on jo luonnostaan tuomittu kuolemaan. Eivätkä siitä kapinoi, vaan hyväksyvät osansa!


      • jos,
        Minä olen. (Trubaduuri) kirjoitti:

        En tutustu enkä aijo tutustua. Murhaajat ovat murhaajia, eivätkä tule perimään iankaikkista elämää! Mutta se, jotta joku yrittää hyvittää pahat tekonsa tehden hyviä tekoja, on kyllä hyvä asia ja mainitsemisen arvoista. Käsikassaroita ja työntekijöitä Luoja osaa kyllä itselleen tehdä vaikka maan matosista, ja nekin on jo luonnostaan tuomittu kuolemaan. Eivätkä siitä kapinoi, vaan hyväksyvät osansa!

        Se murhaaja katuu aidosti tekoaan. Eikö hänellä ole mitään mahdollisuutta päästä Taivaaseen kuoleman jälkeen?
        Käsitykseni mukaan kaikki pahat teot ovat syntiä!
        Entäs ne seitsemän kuoleman-syntiä?


      • Dingalin dong
        jos, kirjoitti:

        Se murhaaja katuu aidosti tekoaan. Eikö hänellä ole mitään mahdollisuutta päästä Taivaaseen kuoleman jälkeen?
        Käsitykseni mukaan kaikki pahat teot ovat syntiä!
        Entäs ne seitsemän kuoleman-syntiä?

        Ihmisen kuuluukin katua pahoja tekojaan oikopäätä, niin pieniä kuin suuriakin.
        Eikä taivaaseen, siis taivasten Valtakuntaan hallinnnoimaan ei ole enää kellään mahdollisuutta! Siellä on kaikki paikat täytetty. Tuon kertoo ilmestyskirjan tekstit.
        Mutta, iankaikkinen elämä paratiisissa on kyllä mahdollista Raamatussa olevien tekstien mukaan. Kaikki synti ja pahat teot ovat periaatteessa kuolemaksi, eikä niitä tarvitse niinkään erotella, vaan vältellä yleensäkin kaikkea pahantekemistä.
        Kristus nosti Älä tapa käskyn ensimmäiseksi esimerkeissään. Sen pitäisi kyllä puhutella jokaista omalla tavallaan syvällisesti.


      • tiennyt
        Dingalin dong kirjoitti:

        Ihmisen kuuluukin katua pahoja tekojaan oikopäätä, niin pieniä kuin suuriakin.
        Eikä taivaaseen, siis taivasten Valtakuntaan hallinnnoimaan ei ole enää kellään mahdollisuutta! Siellä on kaikki paikat täytetty. Tuon kertoo ilmestyskirjan tekstit.
        Mutta, iankaikkinen elämä paratiisissa on kyllä mahdollista Raamatussa olevien tekstien mukaan. Kaikki synti ja pahat teot ovat periaatteessa kuolemaksi, eikä niitä tarvitse niinkään erotella, vaan vältellä yleensäkin kaikkea pahantekemistä.
        Kristus nosti Älä tapa käskyn ensimmäiseksi esimerkeissään. Sen pitäisi kyllä puhutella jokaista omalla tavallaan syvällisesti.

        Että Taivaaseen ei enää mahdu! Miten ne paikat on voitu jo "varata"?


      • _Mervi_
        tiennyt kirjoitti:

        Että Taivaaseen ei enää mahdu! Miten ne paikat on voitu jo "varata"?

        Tuota...kannattaa ottaan huomioon, että täällä kysymyksiin vastailevat muidenkin uskontojen edustajat kuin vain kristityt. Esim. ateistit, mormoonit, Jehovan todistajat, muslimit, New Age-tyylisiin uususkontoihin uskovat, sekä lukuisa joukko omia, osittain Raamattuun perustuvia omia uskomusjärjestelmiä kehittäneet ihmiset. Nimimerkki "Dingalin dong" on ehkä Jehovan todistaja, sillä heillä on sellainen uskomus, että Taivaaseen pääsee vain pieni osa ihmisistä ja suurempi osa jää maanpäälle paratiisiin. Tämä perustuu omaperäiseen tulkintaan eräästä ilmestyskirjan kohdasta.


      • pitää
        _Mervi_ kirjoitti:

        Tuota...kannattaa ottaan huomioon, että täällä kysymyksiin vastailevat muidenkin uskontojen edustajat kuin vain kristityt. Esim. ateistit, mormoonit, Jehovan todistajat, muslimit, New Age-tyylisiin uususkontoihin uskovat, sekä lukuisa joukko omia, osittain Raamattuun perustuvia omia uskomusjärjestelmiä kehittäneet ihmiset. Nimimerkki "Dingalin dong" on ehkä Jehovan todistaja, sillä heillä on sellainen uskomus, että Taivaaseen pääsee vain pieni osa ihmisistä ja suurempi osa jää maanpäälle paratiisiin. Tämä perustuu omaperäiseen tulkintaan eräästä ilmestyskirjan kohdasta.

        Olla niin erilaisia tulkintoja samasta asiasta? Siinä menee pää ihan sekasi kun yrittää erotella oikeaa ja väärää tietoa toisistaan!
        Muistaakseni Jeesus sanoi jotenkin näin:" Menen valmistamaan teille paikkaa Isäni kodissa ja siellä on tilaa teille kaikille."
        Voihan Raamattua tietenkin tulkita itselleen "sopivaksi" kuka hyvänsä tai jättää huomioimatta jotain oleellista! Onhan se vertauskuvia täynnä!


      • Dingalin dong Trubaduuri
        _Mervi_ kirjoitti:

        Tuota...kannattaa ottaan huomioon, että täällä kysymyksiin vastailevat muidenkin uskontojen edustajat kuin vain kristityt. Esim. ateistit, mormoonit, Jehovan todistajat, muslimit, New Age-tyylisiin uususkontoihin uskovat, sekä lukuisa joukko omia, osittain Raamattuun perustuvia omia uskomusjärjestelmiä kehittäneet ihmiset. Nimimerkki "Dingalin dong" on ehkä Jehovan todistaja, sillä heillä on sellainen uskomus, että Taivaaseen pääsee vain pieni osa ihmisistä ja suurempi osa jää maanpäälle paratiisiin. Tämä perustuu omaperäiseen tulkintaan eräästä ilmestyskirjan kohdasta.

        enkä ole jehovan todistaja! Ja kerron sen ihmisille jota Raamatussa ko asiasta mainitaan. Uskon Kristuksen sanomisiin ja hyväksyn hänen antamat opetukset
        sellaisenaan ja ennen kaikkea tottelen oikeasti Luojaa, taivaallista Isää kaikessa. Olen Hänelle alamainen. Siksi te muut ehkäpä halvennattekin valheillanne minua!


      • Dingeli dong
        tiennyt kirjoitti:

        Että Taivaaseen ei enää mahdu! Miten ne paikat on voitu jo "varata"?

        Eipä se ole este olla kunnon ihminen täällä maan päällä, vaikkei taivaaseen pääsisikään hallinnoimaan ihmiskuntaa, ja vasta lopulta, siis aikojen lopussa päätyisi paratiisiin muiden kunnnon ihmisten kanssa elämään ikuista elämää. Vai koetko sen ongelmaksi jos et pääse "kunkuksi". Minä en ainakaan näe siinä ongelmia.


      • _Mervi_
        Dingalin dong Trubaduuri kirjoitti:

        enkä ole jehovan todistaja! Ja kerron sen ihmisille jota Raamatussa ko asiasta mainitaan. Uskon Kristuksen sanomisiin ja hyväksyn hänen antamat opetukset
        sellaisenaan ja ennen kaikkea tottelen oikeasti Luojaa, taivaallista Isää kaikessa. Olen Hänelle alamainen. Siksi te muut ehkäpä halvennattekin valheillanne minua!

        Anteeksi, Dingalin dong, että erehdyin luulemaan sinua jt:ksi. Olitkin Trubaduuri.


      • Dingeli dong
        _Mervi_ kirjoitti:

        Anteeksi, Dingalin dong, että erehdyin luulemaan sinua jt:ksi. Olitkin Trubaduuri.

        Ja kaikista valtapyrkimyksistä kannattaa luopua hyvissä ajoin. En kirjoita enää pelkästään trubaduurina, vaikka annankin välillä nuottien hyppiä omia hyppyjään.
        Anteeksi me kaikki saamme, vaikkemme kelvollisia olisikaan istumaan Luojamme lähellä hallinnoimassa kaikkeutta.


      • menee
        Dingeli dong kirjoitti:

        Eipä se ole este olla kunnon ihminen täällä maan päällä, vaikkei taivaaseen pääsisikään hallinnoimaan ihmiskuntaa, ja vasta lopulta, siis aikojen lopussa päätyisi paratiisiin muiden kunnnon ihmisten kanssa elämään ikuista elämää. Vai koetko sen ongelmaksi jos et pääse "kunkuksi". Minä en ainakaan näe siinä ongelmia.

        Monimutkaiseksi! Minkä ihmeen takia ihmiset ripoteltaisiin eri paikkoihin? Toiset pääsisivät Taivaaseen ja muiden pitäisi jäädä vielä odottelemaan vuoroaan tänne maanpäälle vai unohtuisiko joku matkasta tyystin,eikä löytyisikään "sijoituspaikkaa"!
        Eihän niistä KUNKKUJA tule jotka taivaaseen menevät,onhan siellä jo itse Jumala!

        Et sinä ole trubaduuri!


      • käsky
        Dingalin dong kirjoitti:

        Ihmisen kuuluukin katua pahoja tekojaan oikopäätä, niin pieniä kuin suuriakin.
        Eikä taivaaseen, siis taivasten Valtakuntaan hallinnnoimaan ei ole enää kellään mahdollisuutta! Siellä on kaikki paikat täytetty. Tuon kertoo ilmestyskirjan tekstit.
        Mutta, iankaikkinen elämä paratiisissa on kyllä mahdollista Raamatussa olevien tekstien mukaan. Kaikki synti ja pahat teot ovat periaatteessa kuolemaksi, eikä niitä tarvitse niinkään erotella, vaan vältellä yleensäkin kaikkea pahantekemistä.
        Kristus nosti Älä tapa käskyn ensimmäiseksi esimerkeissään. Sen pitäisi kyllä puhutella jokaista omalla tavallaan syvällisesti.

        Vaikka ei ketään tappaisi oikeasti mutta jos ajattelisi esim. "haluaisin kuristaa sen", onko se silloin yhtä suuri synti kuin itse teko?
        Jos joku aiheuttaa toisen kuoleman tahattomasti tai esim. humalassa,vastaako ne teot samaa kuin tarkoituksella ja suunnitelmallisesti tehtynä?


      • Delidili duu duu
        käsky kirjoitti:

        Vaikka ei ketään tappaisi oikeasti mutta jos ajattelisi esim. "haluaisin kuristaa sen", onko se silloin yhtä suuri synti kuin itse teko?
        Jos joku aiheuttaa toisen kuoleman tahattomasti tai esim. humalassa,vastaako ne teot samaa kuin tarkoituksella ja suunnitelmallisesti tehtynä?

        Joku tuomari voisi olla montaakin mieltä tuosta. Kristus aikoinaan vertasi sitä itse tekoon, tosin vahvasti samalla ironisoiden ja retorisoiden. Saadakseen kaiken asiaa koskevan sanottavansa paremmin perille. Jokainen paha ajatus on kyllä syntiä, synnit voi kuitenkin saada anteeksi, sitä mukaa, jotta kuinka vakavia ne ovat ja johonka ne johtavat ja jolla on viimekädessä valta niitä antaa anteeksi. Teko kuitenkin on konkkretiaa jolla on reaalisia vaikutuksia jo sillä hetkellä kuin se tapahtuu, ja tottakait se on huomattavasti vakavanpaa kuin ajatella jotakin tekevänsä.

        Tuo esimerkin mukainen on ns tahaton teko ja sinällänsä kuolemantuottamus. Ja se on erehtyväiselle ihmiselle mahdollista. Vastaavuutta ei voi löytää. Harkittu teko on sitten kokonaan toinen juttu.


      • Dirlan darlan
        menee kirjoitti:

        Monimutkaiseksi! Minkä ihmeen takia ihmiset ripoteltaisiin eri paikkoihin? Toiset pääsisivät Taivaaseen ja muiden pitäisi jäädä vielä odottelemaan vuoroaan tänne maanpäälle vai unohtuisiko joku matkasta tyystin,eikä löytyisikään "sijoituspaikkaa"!
        Eihän niistä KUNKKUJA tule jotka taivaaseen menevät,onhan siellä jo itse Jumala!

        Et sinä ole trubaduuri!

        Mihin eri paikkoihin? Kysehän on käsitteistä ja vertauksista. Raamattu on täynnä käsitteellisiä ja vertauskuvallisia paikkoja ja tiloja. Esim. tuonela, kuolema, tulinen järvi, pimeyden laakso, kuolleitten laakso, ilmestysvuori, pelastuksen kallio, ikuinen kaikkeus, ikuiset taivaat, itku tammi, parannuksen lähde.

        Taivasten Valtakunta ei näy ihmissilmälle, vaikka sen olemuskin on selittetty.
        Sinitaivas sen sijaan näkyy. Ja suunnilleen kaikki suomessa tietävät jota se tarkoittaa, vaikkei sekään konkkreettisesti ole sininen taivas, vaan kaasuseos
        joka värjäytyy kaikkeuden erilaisten uv-, ynnä muiden säteiden vaikutuksesta ihmissilmälle näkyväksi!

        Kaksitoista Apostolia siis Runtinasta, eli kuningasta, ovat jo taivassa! Eikä heitä Raamatun tekstien mukaan enää lisää sinne oteta. Mutta moni yrittää väkisin sinne näiden kuninkaiden paikalle. Samoin siellä on kaksikymmentäneljä vanhinta.
        Ja heidänkin paikalle on menijöitä vielä täällä maan päällä.


        Kyllä minä olen trubaduuri nimimerkkiä käyttänyt. En sitä kuitenkaan enää tee.


      • vaan
        Dingalin dong kirjoitti:

        Ihmisen kuuluukin katua pahoja tekojaan oikopäätä, niin pieniä kuin suuriakin.
        Eikä taivaaseen, siis taivasten Valtakuntaan hallinnnoimaan ei ole enää kellään mahdollisuutta! Siellä on kaikki paikat täytetty. Tuon kertoo ilmestyskirjan tekstit.
        Mutta, iankaikkinen elämä paratiisissa on kyllä mahdollista Raamatussa olevien tekstien mukaan. Kaikki synti ja pahat teot ovat periaatteessa kuolemaksi, eikä niitä tarvitse niinkään erotella, vaan vältellä yleensäkin kaikkea pahantekemistä.
        Kristus nosti Älä tapa käskyn ensimmäiseksi esimerkeissään. Sen pitäisi kyllä puhutella jokaista omalla tavallaan syvällisesti.

        siellä on tilaa kaikille,jotka pelastuksen
        vastaanottavat!
        Murhasta parannuksen tehnyt ja uskoon
        aidosti tullut,eli uudestisyntynyt,on saanut
        syntinsä anteeksi ja on taivaskelpoinen
        siinä,kuin kukatahansa.
        Hänhän on tehnyt syntinsä silloin,kun
        oli vielä ymmärtämättömyyden tilassa
        eikä hänellä ollut uskoa Jeesukseen-
        on aivan eri asia,jos joku,joka on tullut
        armon tuntemaan omallakohdallaan ja
        sitten menee ja tekee jotakin tietoisesti
        tietäen tekevänsä syntiä ja välittämättä
        mutta loppujenlopuksi me emme ketään
        voi tuomita-Jumala näkee sydämeen ja
        tuntee jokaisen.Tuomio on Hänen.


      • tilaa.
        vaan kirjoitti:

        siellä on tilaa kaikille,jotka pelastuksen
        vastaanottavat!
        Murhasta parannuksen tehnyt ja uskoon
        aidosti tullut,eli uudestisyntynyt,on saanut
        syntinsä anteeksi ja on taivaskelpoinen
        siinä,kuin kukatahansa.
        Hänhän on tehnyt syntinsä silloin,kun
        oli vielä ymmärtämättömyyden tilassa
        eikä hänellä ollut uskoa Jeesukseen-
        on aivan eri asia,jos joku,joka on tullut
        armon tuntemaan omallakohdallaan ja
        sitten menee ja tekee jotakin tietoisesti
        tietäen tekevänsä syntiä ja välittämättä
        mutta loppujenlopuksi me emme ketään
        voi tuomita-Jumala näkee sydämeen ja
        tuntee jokaisen.Tuomio on Hänen.

        riittää,kaikille paikka on ,Jumalan kämmenellä...ei kukaan ole onneton!

        Ajatuksin tai teoin,molemmat tasavertaisia,pitäisi olla mutta jos aidosti katuu saa anteeksi! Ajatuksista vain ei joudu vastuuseen maanpäällisessä oikeudessa.

        Menikö oikein?


    • mie muuten vain kävin

      Tapauskovainen on ihminen, jolla ei ole välttämättä uskoa, mutta hän käy kirkossa. Minä olen itse saanut uskon lahjaksi Jumalalta, ja ensin minä huomasin että uskon, myös että rukoukset jotaka rukoilen Jeesuksen nimessä todellakin menevät perille! Menin sitten eräänä päivänä kirkkoon, sinne uskovaisten joukkoon, koska halusin rukoilla Jeesukselle sieltä heidän joukostaan, että olisi enemmän rukoilijoita kuin minä yksin. En siis mennyt sinne ihmisten takia, vaikka kirkkokahvit maistuivatkin, ja pulla oli hyvää. Menin sinne koska en halunnut rukoilla yksin kotona. Kirkossa on selkeät laulut joita voi laulaa mukana, muttei ole pakko. Olen ollut nyt jo yli kaksitoista vuotta uskossa, ja voin sanoa tuosta synnittömyydestä, että ei onnistu kuin joskus vanhana elää hyvää uskovaista elämää. Me teemme mokia ja syntejä ja virheitä, mutta koska saa mokailla ja tulla taas takaisin, ja saa anteeksi kun katuu, voi uskonelämää kuitenkin elää, vaikka elääkin tässä syntisessä maailmassa. Jeesus ei hylkää mokien ja virheiden takia, vaan on valmis ja kärsivällinen yhä uudestaan ja uudestaan antamaan anteeksi. Hän itse eli esimerkillisen elämän meidän edestämme, ja on hyvä suuntaviitta uskoon tulevalle, miten sitä elämää on hyvä lähteä opettelemaan. Kun ihminen tulee uskoon, hän ottaa silloin ensiaskeleita, niinkuin pieni vauva, ja aloittaa opettelun sitten siitä...!
      Milloinkahan minulla oli etsikkoaika, vai olikohan niitä muutamia? Mutta ainakin aikuisikäisenä minulle riitti kapakat ja muu sellainen, ja tunsin että uskonasiat kiinnostivat, ja aloin lukemaan Raamattua vaikken siitä yksikseni paljoa syvällisiä ymmärtänytkään...!
      Tänäkin päivänä löydän uutta Raamatusta, eikö kuulostakkin ihmeelliseltä? Aivan uusia asioita vaikka olen ollut jo näin monta vuotta uskovaisena. Ja papit kertovat saarnoissaan uusia, mielenkiintoisia asioita joista voin oppia tänäänkin.
      Jumala ei ole ihminen, vaan Hän on henki, eikä ihmisen aivoitukset ole Hänen aivoituksiaan. Jeesus otti ristillä olevan ryövärin mukaansa pelastukseen, siitä hänen viereiseltä ristiltänsä. Samoin vankiloidenkin vankeja tulee uskoon, ja saa syntinsä anteeksi, kun Jumala on päättänyt tehdä niin. Hän katsoo sydämmeen, ihminen näkee ulkokuoren.
      Ukovaisena eläminen on elämistä tässä hetkessä, koettelemuksia tulee ja on tullut. mutta olen niistä selvinnyt, ja olen tässä tänäänkin.
      Se on uskomista siihen mitä ei näe, ja minulla on ollut suojelusta ja varjelusta, ja olen saanut henkilökohtaisia todisteita Jeesuksesta, ja siitä että olen oikealla tiellä. Maailma ei enää samalla tavalla vedä puoleensa kuin ennen uskoon tuloani, vaikka kyllä niitä mokia on sattunut minunkin kohdalleni, lankeamuksia ja muuta, jotka on pitänyt pyytää anteeksi ja nousta taas uudestaan ylös ja jatkaa uskon tiellä eteenpäin. Omana esimerkkinäni pidän vanhususkovaisia, koska he ovat jo nähneet niin paljon asioita uskonelämässänsä, ja Jeesusta.
      Nuorille uskovaisille on monessa seurakunnassa omia tilaisuuksia, joihin he toivovat nuoria lisää mukaan, ja muille...!
      Sekin kertoo rakkaudesta, että saa anteeksi kun on sattunut typeryyksiä ja mokia, että Jeesus on pitkämielinen. Hän itse sanoi: Onko olemassa suurempaa rakkautta kuin että antaa oman henkensä ystäviensä edestä?

      • vanhuus

        Ole ratkaisu synnittömään elämään! Tarkoitan jos ajatuskyky on tallella niin kyllä kai hekin hairahtuvat välillä ja pahastikin.Pieni sylivauva ei voi tehdä syntiä mutta hänellekin on tuupattu se perisynti "lahjaksi"!


    • muutamat asiat auttavat:
      - ÄO alle sata
      - alttius päihderiippuvuuksille
      - heikko koulutustaso
      - asuinympäristö keskellä lahkojessejä
      - ydintiedon karkeat virheet (kyky pitää mielikuvituskavereitavielä aikuisenakin)
      - alemmuudentunne

      • tuosta kaikesta

        etkö huomaa
        vaikka toi ÄO osi onki vaa kyllä puolet sadasta!
        kaikki muu näyttää täsmäävän.


    • *Daniel*

      Usko on aina Jumalan antama lahja. Jeesus itse sanoo että ei kukaan voi tulla Isän Jumalan luo ellei Isä Jumala itse häntä vedä. Niimpä ihminen voi tulla kerrralla uskoon tai sitten kasvaa pikku hiljaa uskontielle. Elävä usko on sitten eri asia kuin muotokristillisyys. Kun ihminen tulee uskoon hän tulee tietoiseksi syntisyydestään ja siitä että on tuomittu itsessään kadotukseen syntiensä tähden. Tässä kohden Jeesus tulee väliin ja jos ihminen tahtoo hän voi tunnustaa syntisyytensä Jeesukselle ja pyytää hänen verensä pesua ja puhdistusta. Usko on tie ja Jeesus on avain. Sitten kun ihminen tulee elävään uskoon Jeesukseen Kristukseen niin Jumala alkaa kasvattaa tuota ihmistä Jeesuksen kuvan kaltaisuuteen Pyhän Sanansa Raamatun, seurakunnan ja tosiuskovien yhteyden ja ystävien kautta. Uskon tie ei aina ole helppo ja ihminen joutuu tekemään valinnan synnin tekemisen ja Jeesuksen välillä. Hän joutuu valitsemaan joko kuolla synnille ja kilvotella tai antaa saatanan viedä elämäänsä synnin menossa. Jeesus sanoo evankeliumissaan että tie on kaita Jumalan luo ja uskova joutuu harjoittamaan itsekieltäytymistä synnistä jotta olisi Jumalan otollinen. Jotta ihminen on Jumalalle otollinen hänen täytyy täyttää nämä 3 asiaa: 1) Syntien katumus, tunnustus ja Jeesuksen veren puhdistuksen pyytäminen 2) Parannus syntielämästä ja pyrkimys oikeamieliseen elämään, pyrkimys on Jumalan silmissä arvokas, aina tulee nuosta ja pyrkiä olematta tekemään syntiä elämässään ( Paavali kirjoittaa Raamatussa: Pyrkikää pyhitykseen sillä ilman sitä ei kukaan ole Herraa näkevä ! ) 3 ) Anteeksiantaminen kaikille jotka ovat sinua kohtaan rikkoneet, arver voivat jäädä mutta anteeksi voi antaa ja on annettava jos mielii saada Jeesukselta anteeksiannon omille synneilleen. Ihminen joka uskoon Jeesuksen ja Jumalan olemassaoloon on uskossa. Uskon määrä voi vaihdella henkilökohtaisesti mutta uskon kohde ei.

      Siunausta ja voimia päivääsi
      *Daniel*
      Eräs kaidan tien kulkija Jeesuksessa Kristuksessa

      • helppoa

        Antaa joitakin niin pahoja vääryyksiä että joutuu elämään ja muistamaan ne aina joka ikinen päivä. Ensin oli viha ja katkeruus sitten yritys unohtaa mutta ei onnistu!


      • _Mervi_
        helppoa kirjoitti:

        Antaa joitakin niin pahoja vääryyksiä että joutuu elämään ja muistamaan ne aina joka ikinen päivä. Ensin oli viha ja katkeruus sitten yritys unohtaa mutta ei onnistu!

        Niin se on. Anteeksi antaminen on ihmiselle hirmuisen vaikeaa. Mahtaakohan se kuulua ihmisen langenneen luonnon repertuaariin ollenkaan? - niin automaattinen se kosto- ja viha-reaktio on.

        Jumala on toisenlainen. - Miettikää! Jeesus sanoo sillä hetkellä kun joku takoo naulaa käsiin ja jalkoihin: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät!" Joku on tappamassa ja kiduttamassa, niin toinen on pyytämässä kiduttajilleen samalla hetkellä armahdusta?! *Respect*

        Kun on kyse tosi isojen asioiden anteeksiantamisesta, mun kokemuksen mukaan siinä ei auta kuin kerta toisensa jälkeen tulla rukouksessa Jumalan luo, ja sanoa jotakin tämän suuntaista: "Rakas Taivaan Isä, tässä olen tällaisena kuin olen. Herra, sinä olet heittänyt minun syntini merten syvyyksiin. Jumalani, sinä näet, miten vaikeaa minun on päästää irti vihasta minulle tehdyistä vääryyksistä ja pahasta. Armahda minua! Tahdon antaa anteeksi kaikille, mutta auta rakas Taivaan Isä minua siinä, sillä en pysty siihen muutoin. Anna sinä minulle anteeksiantamuksen mieli ja voima, ja auta pääsemään irti vihasta ja katkeruudesta." - Ja vähitellen Jumala sitten hoitaa haavojasi, ja antaa rakkautta niin paljon, että joko pitkän ajan myötä (tai joskus yhtäkkiä - näitäkin kuulee) huomaat antaneesi anteeksi. Se on Jumalan työ sinussa.

        Toki asioista jäävät jäljet ja muistot, eikä muistista voi "leikata" muistoja pois, eikä tapahtumien unohtamista tarvitakaan. Mutta Jumala auttaa, kantaa, hoitaa omanaan niin, että se tulee tärkeämmäksi, ja tyydyttää sen, mikä on vajaata ja mennyt rikki.

        Muuta voiman lähdettä anteeksiantamiseen ei löydy kuin se, että palaa yhä uudelleen sen ihmeen äärelle, että itse on saanut Jumalalta valtavat määrät syntejä anteeksi.

        Anteeksi antamiselle ei ole esteenä se, että pelkää, että pahantekijät pääsevät kuin koira veräjästä. Jumala tulee kyllä eräänä päivänä tuomitsemaan jokaisen ihmisen, ja silloin oikeudenmukaisuus tapahtuu tässä maailmassa. "Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". (Room. 12:19)


      • Ajattelija..
        _Mervi_ kirjoitti:

        Niin se on. Anteeksi antaminen on ihmiselle hirmuisen vaikeaa. Mahtaakohan se kuulua ihmisen langenneen luonnon repertuaariin ollenkaan? - niin automaattinen se kosto- ja viha-reaktio on.

        Jumala on toisenlainen. - Miettikää! Jeesus sanoo sillä hetkellä kun joku takoo naulaa käsiin ja jalkoihin: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät!" Joku on tappamassa ja kiduttamassa, niin toinen on pyytämässä kiduttajilleen samalla hetkellä armahdusta?! *Respect*

        Kun on kyse tosi isojen asioiden anteeksiantamisesta, mun kokemuksen mukaan siinä ei auta kuin kerta toisensa jälkeen tulla rukouksessa Jumalan luo, ja sanoa jotakin tämän suuntaista: "Rakas Taivaan Isä, tässä olen tällaisena kuin olen. Herra, sinä olet heittänyt minun syntini merten syvyyksiin. Jumalani, sinä näet, miten vaikeaa minun on päästää irti vihasta minulle tehdyistä vääryyksistä ja pahasta. Armahda minua! Tahdon antaa anteeksi kaikille, mutta auta rakas Taivaan Isä minua siinä, sillä en pysty siihen muutoin. Anna sinä minulle anteeksiantamuksen mieli ja voima, ja auta pääsemään irti vihasta ja katkeruudesta." - Ja vähitellen Jumala sitten hoitaa haavojasi, ja antaa rakkautta niin paljon, että joko pitkän ajan myötä (tai joskus yhtäkkiä - näitäkin kuulee) huomaat antaneesi anteeksi. Se on Jumalan työ sinussa.

        Toki asioista jäävät jäljet ja muistot, eikä muistista voi "leikata" muistoja pois, eikä tapahtumien unohtamista tarvitakaan. Mutta Jumala auttaa, kantaa, hoitaa omanaan niin, että se tulee tärkeämmäksi, ja tyydyttää sen, mikä on vajaata ja mennyt rikki.

        Muuta voiman lähdettä anteeksiantamiseen ei löydy kuin se, että palaa yhä uudelleen sen ihmeen äärelle, että itse on saanut Jumalalta valtavat määrät syntejä anteeksi.

        Anteeksi antamiselle ei ole esteenä se, että pelkää, että pahantekijät pääsevät kuin koira veräjästä. Jumala tulee kyllä eräänä päivänä tuomitsemaan jokaisen ihmisen, ja silloin oikeudenmukaisuus tapahtuu tässä maailmassa. "Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". (Room. 12:19)

        Olen miettinyt, miten Jeesus voi istua Jumalan oikealla puolella, jos Jumala on:

        -Ajaton
        -Paikaton
        -Muodoton
        -Painoton
        -Pituudeton

        Taivas on myöskin samanlainen, näin todetaan uskonnonkirjassa. Taivas ei ole paikka vaan se on olematon, paikaton sekä ajaton, kuin Jumala itse. Tulin hyvin surulliseksi kun luulin että kuollessani pääsen ihanaan paikkaan, jossa kaikki rakkaani ovat. Nyt sainkin tietää että tuota paikkaa ei olekaan, van tilalla on vain ääretön tila täynnä sieluja ja henkiä. Ja Isä onkin vain jokin persoonallinen voima joka on kaikkialla ympärillämme


      • _Mervi_
        Ajattelija.. kirjoitti:

        Olen miettinyt, miten Jeesus voi istua Jumalan oikealla puolella, jos Jumala on:

        -Ajaton
        -Paikaton
        -Muodoton
        -Painoton
        -Pituudeton

        Taivas on myöskin samanlainen, näin todetaan uskonnonkirjassa. Taivas ei ole paikka vaan se on olematon, paikaton sekä ajaton, kuin Jumala itse. Tulin hyvin surulliseksi kun luulin että kuollessani pääsen ihanaan paikkaan, jossa kaikki rakkaani ovat. Nyt sainkin tietää että tuota paikkaa ei olekaan, van tilalla on vain ääretön tila täynnä sieluja ja henkiä. Ja Isä onkin vain jokin persoonallinen voima joka on kaikkialla ympärillämme

        Hmm...ehkä se uskonnonkirja yritti haukata hiukan liian isosta palasta? Apostoli Johannekselle näytettiin ilmestyksessä näkyjä Taivaasta. Muutenkin kun lukee Raamatun kuvausta Taivaasta, en saa sitä kyllä ihan istumaan tuohon paikaton-muodoton-painoton-henkien-leijumis-juttuun...

        Raamattu kertoo Taivaasta mm. näin:

        "Minä näin uuden taivaan ja uuden maan.
        Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet,
        eikä merta ollut enää. Näin kuinka pyhä kaupunki, Jerusalem,
        laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian,
        joka on kaunistettu sulhasta varten.
        Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen,
        joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä!
        Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa.
        Jumala itse on heidän luonaan,
        ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.
        Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta eikä vaivaa,
        sillä kaikki entinen on kadonnut.
        Valtaistuimella oleva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken."
        Ilm. 21:1-5

        "...Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä
        ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin,
        ja hän, joka istuu valtaistuimella,
        on levittänyt telttansa heidän ylleen.
        Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
        enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle.
        Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
        kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille,
        ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet."
        Ilm.7:14-17

        "Mikään ei ole enää kirouksen kahleissa.
        Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin,
        ja kaikki palvelevat Jumalaa.
        He saavat nähdä hänen kasvonsa,
        ja heidän otsassaan on hänen nimensä.
        Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa,
        sillä Herra Jumala on heidän valonsa."
        Ilm. 22:3-5

        "...eikä yksikään kaupungin asukas sano:"Minä olen sairas."
        Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi."
        Jes. 33:24

        "Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän
        maallinen majamme hajotetaankin maahan,
        meillä on asumus Jumalalta,
        iankaikkinen maja taivaissa,
        joka ei ole käsin tehty."
        2.Kor.5:2

        "Mutta Jumalan omat loistavat silloin
        Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko."
        Matt 13:43

        "Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana.
        Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa."
        1. Kor. 15:43

        Jumala on Henki - se on totta. Mutta sitä, mitä se "käytännössä" tarkoittaa, ei tiedä vielä kukaan meistä. Mutta Jeesuksella oli ylösnousemuksensa jälkeen ruumis - esim. Tuomas saattoi koskettaa Jeesuksen haavoja, kun ei muuten uskonut, että Jeesus oli noussut kuolleista. Jeesus myös söi ja joi opetuslasten kanssa ylösnousemuksen jälkeen.

        Näistä ei vielä oikein tiedä...ans kattoo.

        "Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." (1.Kor.13:12)


      • Ajattelija.. kirjoitti:

        Olen miettinyt, miten Jeesus voi istua Jumalan oikealla puolella, jos Jumala on:

        -Ajaton
        -Paikaton
        -Muodoton
        -Painoton
        -Pituudeton

        Taivas on myöskin samanlainen, näin todetaan uskonnonkirjassa. Taivas ei ole paikka vaan se on olematon, paikaton sekä ajaton, kuin Jumala itse. Tulin hyvin surulliseksi kun luulin että kuollessani pääsen ihanaan paikkaan, jossa kaikki rakkaani ovat. Nyt sainkin tietää että tuota paikkaa ei olekaan, van tilalla on vain ääretön tila täynnä sieluja ja henkiä. Ja Isä onkin vain jokin persoonallinen voima joka on kaikkialla ympärillämme

        Uskonnonkirjasi kirjoittajan tiedot ovat virheellisiä. Jos tutkit asiaa Jumalan ilmoituksesta eli Raamatusta, päädyt erilaiseen käsitykseen. Jumala on luvannut mm antaa Jeesukseen uskovalle ihmiselle uuden, taivaallisen ruumiin ja luoda kokonaan uuden maan.

        Vaikka Jumala on näkymätön ja ikuinen, hän on päättänyt tulla keskuuteemme ihmisen, Jeesuksen Kristuksen muodossa.


    • _Mervi_

      Kantsii kuunnella Radio Deitä tänään ja huomenna, sieltä tulee hyvää ohjelmaa ja puheita nyt, kun lähetyksiä Evankeliumijuhlilta ja Radiolähetystyön kesäpäiviltä: http://www.radiodei.fi/

    • Sama evankeliumi

      http://scriptures.lds.org/fi
      http://www.mormon.org/welcome/0,6929,403-19,00.html

      Ensin tulee olla tilaisuus kuulla oikeaa Jumalan sanaa, jonka tuntee todeksi. Silloin voi tapahtua kuten ensimmäisenä helluntaina:
      Ap.t 2
      37 Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" [Hepr. 4:12]
      38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ]

      • voi,

        Rukoilla Isää,Poikaa vai Pyhää Henkeä? Ovatko he yksi ja sama vai erilliset persoonat?


      • sama ,
        voi, kirjoitti:

        Rukoilla Isää,Poikaa vai Pyhää Henkeä? Ovatko he yksi ja sama vai erilliset persoonat?

        ja eri persoona...revi tuosta nim. tyhjentävä vastaus


      • Sama evankeliumi
        voi, kirjoitti:

        Rukoilla Isää,Poikaa vai Pyhää Henkeä? Ovatko he yksi ja sama vai erilliset persoonat?

        "Isä meidän, joka olet taivaassa..." Meidän tulee rukoilla taivaallista Isäämme Kristuksen nimessä ja totuuden (eli Pyhässä) Hengessä.


      • Sama evankeliumi
        sama , kirjoitti:

        ja eri persoona...revi tuosta nim. tyhjentävä vastaus

        Kolme ei voi olla yksi yksi muutoin kuin yksimielisyydeltään. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat paitsi eri persoonia myös eri olentoja. Näin on selkeää ymmärtää Raamatun perusteella:
        Joh. 10:30
        Minä ja Isä olemme yhtä."
        Joh. 17:11
        "Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. [Joh. 10:30]
        Joh. 17:21
        Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. [Ef. 4:3-6]
        Joh. 17:22
        "Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
        Joh. 17:23
        Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.


    • uskosta

      Tässä eilen Evankeliumijuhlilla pidetty puhe, jossa on vastauksia useisiin kirjottamiisi kysymyksiin:

      Miten usko syntyy? Raamatun kohdassa, joka myös luettiin tässä messussa, sanottiin: ”Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleet rikkomustenne ja syntienne tähden.” Paavali kirjoitti näin niille, jotka uskoivat Jeesukseen. Siis silloin kun he eivät vielä uskoneet, he olivat kuin kuolleita. Kuolleen pystyy herättämään eloon vain Jumala. Niin myös hengellisesti kuolleen – sen ihmisen jossa uskoa Jeesukseen ei ole. Usko Jeesukseen syntyy niin, että Jumala antaa uskon.

      Pelastus on Jumalan teko. Hän teki, mitä vaaditaan, jotta pelastumme. Hän lähetti Poikansa tänne. Hänessä Jumala itse kuoli puolestamme ja sovitti syntimme. Usko, jolla omistamme pelastuksen, joka tuo meille sen, mitä Jumala teki puolestamme – sekin on Jumalan teko. Usko Jeesukseen on paljon enemmän kuin maailmankatsomus tai aate, johon ihminen päättyy tai jonka käsityksiin toiset ihmiset saavat toisen. Usko Jeesuksen on suuren Jumalan, taivaan ja maan Herran teko.

      Ajattele itsesi hyiseen mereen, joka raivoaa ympärilläsi. Laiva on uponnut ja kylmä alkaa kangistaa sinua. Sinun pitäisi jaksaa uida lähimmälle rannalle, jonne on matkaa kymmeniä kilometrejä. Tai ainakin lähimmälle pelastuslautalle, jota myrsky kuljettaa yhä kauemmaksi sinusta. Miten sinua pelottaa, miten epävarmaa tai miten mahdotonta pelastumisesi on. Sitten sinuun tarttuu joku lujalla otteella. Luoksesi laskeutuu pelastaja, hän ottaa sinusta pitävän otteen ja nostaa sinut turvaan. Enää pelastumisesi ei ole sinun varassasi. Sinä pelastut ja saatat tunteakin, että on turvallista olla – olet toisen vahvoissa käsissä.

      Tätä merkitsee se, että pelastus on Jumalan teko. Ja että usko, jolla omistamme pelastuksen, sekin on Jumalan teko. Pelastumisemme ei ole ollenkaan meidän varassamme. Se on Jumalan varassa. Miten hienoa, että on näin. Miten epävarmaa pelastumisemme olisi, jos se olisi edes jossain määrin meidän varassamme. Tai se ei olisi epävarmaa, se olisi varmaa, ettemme pelastuisi. Erityisesti sinulle, joka olet ahdistunut ja mietit, pelastutko, jaksatko uskoa tämän elämän loppuun asti, saan sanoa: Pelastumisesi on Jumalan varassa. Usko sinussa on Jumalan teko. Jumalan teko kestää. Olet lujassa Jumalan otteessa ja pelastut.

      Toivomme, että tapahtuisi monille, mitä tapahtui Matteukselle. Se rakas ihminen lähtisi seuraamaan Jeesusta. Tai se tapahtuisi itselleni. Mutta usko ei ole meidän hallussamme. Emme voi antaa sitä toiselle tai ottaa itseemme. Se on Jumalan teko. Emmekö siis voi tehdä mitään, jotta uskoa syntyy? Miten Jumala synnyttää uskon? Hän tekee sen sanallaan ja sakramenteillaan. Sillä että luetaan Raamattua, julistetaan ja opetetaan sitä, kastetaan ja vietetään ehtoollista. Jumala synnyttää uskoa varsinkin sillä, että julistetaan yksinkertaista evankeliumia Jeesuksesta.

      Näin valtavaa Jumalan sana ja sakramentit ovat: Jumala tulee niissä lähelle meitä, koskettaa meitä, puhuttelee, antaa uskoa. Jeesus tulee meidän luoksemme ja me saamme olla hänen seurassaan siellä, missä ovat Jumalan sana ja sakramentit. - Niin, emmekö voi tehdä mitään? Voimme: tuoda itsemme itse sinne, missä julistetaan Jumalan sanaa. Jumalan sanassa on hän, joka voi tehdä sen, mihin me emme pysty.

      Ehkä useimmiten usko Jeesukseen syntyy vähitellen. Tarvitaan usein Jumalan sanan lähellä olemista. Tarvitaan monta kertaa sanan kylvämistä. Tarvitaan aikaa, . Ja se voi olla tuskallista meille kärsimättömille ihmisille.

      Olen puhunut uskosta, jonka Jumala synnyttää. Mistä tiedät, onko sinulla tämä usko? Ajatteletko: Olen syntinen ihminen, olen rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, siksi olen ansainnut kadotuksen. Mutta Jumala Pojassaan sovitti syntini. Siksi olen saanut syntini anteeksi ja pääsen taivaaseen. Jos ajattelet näin, et ole itse tullut näihin ajatuksiin. Jumala on synnyttänyt sinussa uskon – sen uskon jolla omistat pelastuksen. Ole usein siellä, missä ovat Jumalan sana ja sakramentit, että tämä usko säilyy sinussa.

      Jumalan Poika sovitti synnit. Siksi saa anteeksi ja pääsee taivaaseen. Se on se evankeliumi, jolla Jumala synnyttää uskoa. Kuuntele sitä usein, ja juuri sinä, joka toivot saavasi selvyyden uskonasioihin.

      • paljon,

        Asioita joita mietin! Muistan kun n.10v olin hukkua mereen ja vajosin aina uudelleen veden alle,näin sen vihertävän värin ja eliöt ja ajattelin nyt minä kuolen eikä äiti tiedä mutta sitten saman ikäinen kaverini kun pulpahin pintaan sai kädestäni kiinni ja sai minut kiskottua vedestä pois! Se oli outoa koska silloin en pelännyt kuolemaa vaan ajattelin tämmöistäkö se on,enkä jaksanut taistella vastaan. Mutta "vesikauhu" siitä jäi! Mummuni oli erittäin uskovainen ja tiesin synnit,helvetin ja taivaan! Kaikki melkein oli syntiä esim.musiikki,television katsominen,tansseissa käynti,meikkaaminen,juominen,tupakointi jne. Pidettiin meillä seurojakin,ne oli jotenkin ahdistavia! Se oli ennenvanhaan!
        Uskon kyllä Jeesukseen ja Jumalaan vaikka välillä on tuntunut ettei Jumala oikeasti vois sallia niin paljon pahaa tapahtuvaksi. "Maallinen" elämä vie mennessään eikä ole muka ollut aikaa ajatella uskon asioita! Vaikea niitä yksin on itselleen selvittää mutta jatkan eteenpäin ja yritän "valaistua"!
        Kiitos kirjoituksestasi!

        Jos tulee jotakin mieleen niin mielelläni luen kaiken!


      • Sama evankeliumi

        Usko on evankeliumin ensimmäinen periaate. Sitä tulee seurata parannus ja kasteen liitto syntien anteeksi saamiseksi, kuten Ap.t. 2 luvussa sanotaan:

        37 Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" [Hepr. 4:12]
        38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ]

        Seuraava ajatukset uskosta olen koonnut vanhin Kevin W. Pearsonin puheesta MAP-kirkon 179. yleiskonferenssin lauantain iltapäiväkokouksesta 4.4.2009. Puheessa on kohtia, jotka selvensivät ainakin minulle joitakin tärkeitä seikkoja uskon luonteesta, sen saamisesta ja kasvamisesta:

        Usko on toiminnan ja voiman periaate. Se vaatii tekemään eikä vain uskomaan eli pitämään jotain totena. Usko on hengellinen lahja Jumalalta. Se saadaan Pyhän Hengen välityksellä. Se edellyttää oikeaa ymmärrystä ja tietoa Jeesuksesta Kristuksesta, Hänen jumalallisista ominaisuuksistaan ja täydellisestä luonteestaan, Hänen opetuksistaan, sovituksestaan, ylösnousemuksesta ja pappeuden voimastaan. Kuuliaisuus näille periaatteille saa aikaan täydellisen luottamuksen Hänen.

        "Usko syntyy niiden todistusten kuulemisesta, joilla on uskoa" (Bible Dictionry, 'Fait, s. 669)
        Room. 10
        14 Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? [Ap. t. 8:31]
        15 Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" [Jes. 52:7; Nah. 2:1]
        16 Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" [Jes. 53:1; Joh. 12:38]
        17 Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

        "Usko on Jumalan lahja, joka suodaan palkinnoksi henkilökohtaisesta vanhurskaudesta." (Bruce McConkie) Sitä annetaan, kun on kuuliainen Jumalan laeille. Jos haluamme enemmän uskoa, meidän on oltava kuuliaisempia.

        Halu on uskon hiukkanen, joka kehittyy meissä, kun saamme kokea jumalallista totuutta.

        Usko ja pelko eivät voi vallita samanaikaisesti. Yksinkertainen totuus on, että meidän kaikkien tulee jatkuvasti vahvistaa uskoa ja voittaa tuhoisan epäuskon lähteitä. Kyettävissä oleva nettouskomme on se, mitä jää käyttöömme, kun vähennämme siitä epäuskomme.

        Uskon kuusi tuhoavaa vaikutusta ovat: epäilys, lannistuminen, hämmennys, uutteruuden puute, tottelemattomuus ja epäusko. Ne kaikki heikentävät uskoamme ja tuhoavat sen. Voimme päättää karttaa niitä ja voittaa ne.

        "Jos teillä on usko minuun, teillä on voima tehdä kaikki, minkä minä näen hyväksi." (Moroni 7:33)


      • mormooni
        Sama evankeliumi kirjoitti:

        Usko on evankeliumin ensimmäinen periaate. Sitä tulee seurata parannus ja kasteen liitto syntien anteeksi saamiseksi, kuten Ap.t. 2 luvussa sanotaan:

        37 Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" [Hepr. 4:12]
        38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ]

        Seuraava ajatukset uskosta olen koonnut vanhin Kevin W. Pearsonin puheesta MAP-kirkon 179. yleiskonferenssin lauantain iltapäiväkokouksesta 4.4.2009. Puheessa on kohtia, jotka selvensivät ainakin minulle joitakin tärkeitä seikkoja uskon luonteesta, sen saamisesta ja kasvamisesta:

        Usko on toiminnan ja voiman periaate. Se vaatii tekemään eikä vain uskomaan eli pitämään jotain totena. Usko on hengellinen lahja Jumalalta. Se saadaan Pyhän Hengen välityksellä. Se edellyttää oikeaa ymmärrystä ja tietoa Jeesuksesta Kristuksesta, Hänen jumalallisista ominaisuuksistaan ja täydellisestä luonteestaan, Hänen opetuksistaan, sovituksestaan, ylösnousemuksesta ja pappeuden voimastaan. Kuuliaisuus näille periaatteille saa aikaan täydellisen luottamuksen Hänen.

        "Usko syntyy niiden todistusten kuulemisesta, joilla on uskoa" (Bible Dictionry, 'Fait, s. 669)
        Room. 10
        14 Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? [Ap. t. 8:31]
        15 Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" [Jes. 52:7; Nah. 2:1]
        16 Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" [Jes. 53:1; Joh. 12:38]
        17 Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

        "Usko on Jumalan lahja, joka suodaan palkinnoksi henkilökohtaisesta vanhurskaudesta." (Bruce McConkie) Sitä annetaan, kun on kuuliainen Jumalan laeille. Jos haluamme enemmän uskoa, meidän on oltava kuuliaisempia.

        Halu on uskon hiukkanen, joka kehittyy meissä, kun saamme kokea jumalallista totuutta.

        Usko ja pelko eivät voi vallita samanaikaisesti. Yksinkertainen totuus on, että meidän kaikkien tulee jatkuvasti vahvistaa uskoa ja voittaa tuhoisan epäuskon lähteitä. Kyettävissä oleva nettouskomme on se, mitä jää käyttöömme, kun vähennämme siitä epäuskomme.

        Uskon kuusi tuhoavaa vaikutusta ovat: epäilys, lannistuminen, hämmennys, uutteruuden puute, tottelemattomuus ja epäusko. Ne kaikki heikentävät uskoamme ja tuhoavat sen. Voimme päättää karttaa niitä ja voittaa ne.

        "Jos teillä on usko minuun, teillä on voima tehdä kaikki, minkä minä näen hyväksi." (Moroni 7:33)

        ei usko kolmiyhteiseen Jumalaan,...kuinka sitten ollaan ns.samassa veneessä?

        tehän huopaatte ja Kristityt soutaa eri suuntaan?????


      • Sama evankeliumi
        mormooni kirjoitti:

        ei usko kolmiyhteiseen Jumalaan,...kuinka sitten ollaan ns.samassa veneessä?

        tehän huopaatte ja Kristityt soutaa eri suuntaan?????

        Raamatullinen se oppi ei ole. Se on toisenlaista ihmisten keksimää evankeliumia. Ihmiset ovat niin tervejärkisiä, että he ajattelevat aivan oikein jumaluudesta eli toisin kuin heidän kirkkonsa opettaa. Tämän olen todennut monessa yhteydessä. Rehellinen ihminen ei voi sanoa uskovansa oikeasti kolminaisuusoppiin saati ymmärtävänsä sitä. Ne, jotka sanovat uskovansa kolminaisuusoppiin, vetäytyvät sen taakse, että Jumalaa ei voi käsittää järjellisesti. Se on kyllä totta, mutta selkeä näkemys siitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat paitsi eri persoonia myös eri olentoja, on raamatullinen oppi.


      • voisitko sitten
        Sama evankeliumi kirjoitti:

        Raamatullinen se oppi ei ole. Se on toisenlaista ihmisten keksimää evankeliumia. Ihmiset ovat niin tervejärkisiä, että he ajattelevat aivan oikein jumaluudesta eli toisin kuin heidän kirkkonsa opettaa. Tämän olen todennut monessa yhteydessä. Rehellinen ihminen ei voi sanoa uskovansa oikeasti kolminaisuusoppiin saati ymmärtävänsä sitä. Ne, jotka sanovat uskovansa kolminaisuusoppiin, vetäytyvät sen taakse, että Jumalaa ei voi käsittää järjellisesti. Se on kyllä totta, mutta selkeä näkemys siitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat paitsi eri persoonia myös eri olentoja, on raamatullinen oppi.

        vaihtaa tuon nimmarisi,,, ei nimittäin täsmää


      • Sama evankeliumi
        voisitko sitten kirjoitti:

        vaihtaa tuon nimmarisi,,, ei nimittäin täsmää

        Kerron aivan samasta evankeliumista, joka on Raamatussa, mutta sitä ei voi sanoa niistä, jotka luulevat kolminaisuusopin olevan raamatullinen. Tästä ollaan varsin yksimielisiä teologien parissa.

        Kolminaisuusopin korjaaminen voisi teol. professori Heikki Räisäsen mielestä luoda keskustelupohjan muslimien ja kristittyjen vuorovaikutukselle. Hän on kirjoittanut: "Nykyinen raamattututkimus on hyvin selvillä siitä, ettei UT:ssä ole paljonkaan kiinnekohtia myöhäisemmälle kolminaisuusopille. Jo tämä lähtökohta saattaisi tarjota lähtökohdan uudentyyppiselle dialogille kristinuskon ja islamin välille." Edelleen: "Luukkaan kristologialle on tunnusomaista, että Jeesus on selvästi alistetussa asemassa Jumalaan nähden. Jeesus on Jumalan palvelija ja valittu. Jeesuksen 'voimalliset teot' teki Jumala hänen kauttaan. Jeesus, jonka 'Jumala oli Pyhällä Hengellä ja voimalla voidellut', 'vaelsi ympäri ja teki hyvää ---- sillä Jumala oli hänen kanssansa (Ap.t. 10:38). Nämä lausunnot eivät ole kaukana Muhammedin toteamuksesta, että Jeesus teki tunnuntekonsa 'Jumalan sallimuksesta'." (Heikki Räisänen, 1986, "Raamattunäkemystä etsimässä, s. 71-72)


      • _Mervi_
        paljon, kirjoitti:

        Asioita joita mietin! Muistan kun n.10v olin hukkua mereen ja vajosin aina uudelleen veden alle,näin sen vihertävän värin ja eliöt ja ajattelin nyt minä kuolen eikä äiti tiedä mutta sitten saman ikäinen kaverini kun pulpahin pintaan sai kädestäni kiinni ja sai minut kiskottua vedestä pois! Se oli outoa koska silloin en pelännyt kuolemaa vaan ajattelin tämmöistäkö se on,enkä jaksanut taistella vastaan. Mutta "vesikauhu" siitä jäi! Mummuni oli erittäin uskovainen ja tiesin synnit,helvetin ja taivaan! Kaikki melkein oli syntiä esim.musiikki,television katsominen,tansseissa käynti,meikkaaminen,juominen,tupakointi jne. Pidettiin meillä seurojakin,ne oli jotenkin ahdistavia! Se oli ennenvanhaan!
        Uskon kyllä Jeesukseen ja Jumalaan vaikka välillä on tuntunut ettei Jumala oikeasti vois sallia niin paljon pahaa tapahtuvaksi. "Maallinen" elämä vie mennessään eikä ole muka ollut aikaa ajatella uskon asioita! Vaikea niitä yksin on itselleen selvittää mutta jatkan eteenpäin ja yritän "valaistua"!
        Kiitos kirjoituksestasi!

        Jos tulee jotakin mieleen niin mielelläni luen kaiken!

        Hmm...tuo toi muiston mieleen. Minäkin olin hukkua - järveen tosin - kun olin ala-asteikäinen. Kaveri huomasi ja sai vedettyä ylös. Minäkään en jotenkin ehtinyt pelästyä kuin vasta jälkeen päin. "Vesikauhua" ei kuitenkaan jäänyt. Mullakin on muistikuva, että vajoamishetkellä kaikki oli ikään kuin "unen kaltaista", ja ajatus oli vain "tämmöistä se sitten on..." Se oli kristitty tyttö - se kaverini, joka veti ylös.

        >>...seurojakin,ne oli jotenkin ahdistavia!

        Minullakin on nuoruudesta kokemusta "vaativasta", oman ansaitsemisen kautta pelastukseen pyrkivästä uskosta. Mutta se ei tullut niinkään ympäristön taholta, sillä olen tavallisesta "riviluterilaisesta" kodista. Itsekseni vaan kun luin lasten Raamattua ja tavallista Raamattua, multa jäi ymmärtämättä Jeesuksen ristinkuoleman merkitys, ja siksi Jumalan lain noudattamisen vaatimus jäin kaiken perustaksi. Siksi totesin, muutaman vuoden ponnisteltuani, että minusta ei ole uskojaksi: en ole tarpeeksi vilpitön ja puhdasmielinen, tulee helposti tehtyä ja sanottua pahasti...ja itse asiassa vähän väliä unohdin koko Jumalan pitkiksi ajoiksi.

        Ja ketä sitäpaitsi huvittaa lukea usein sellaista kirjaa, jossa näkee olevan sellaisia käskyjä ja kieltoja, joita ei pysty toteuttamaan? - Muistan, että laitoin sitten Raamatun hyllyyn, ja "luovutin" - ei musta ole siihen, mistä tuossa kirjassa puhutaan, joten antaa olla. Luulin, että usko on jotakin hengellistä suorittamista, omaa tekemistä ja pyrkimistä, oman itsen puhtaaksi yrittämistä, ja sitä kautta Jumalan suosion saamista. Eihän sellaisella uskolla ollut "elinmahdollisuuksia". Mutta kuitenkin, siitä lähtien monta vuotta alitajuisesti oli aina se tunne, että jotain sellaista on kesken ja selvittämättä, mikä olis välttämätöntä selvittää.

        Rippileirillä sitten, kun kuulin selkeästi selitettävän Jumalan Sanaa, ymmärsin, että minulla oli perusasiat olleet ihan sekaisin. Usko ei ole vaatimus vaan suuri lahja Jumalalta. Hän synnyttää uskon, pitää sen yllä Sanansa kuulemisen kautta, ja hoitaa omanaan koko tämän elämän läpi. Minä en voi puhdistaa itseäni millään, mutta Jumala julistaa minut syntisen puhtaaksi Jeesuksen ristintyön tähden. Olen koko ajan itsessäni se "varsin vajaa pyhyydeltäni" mitä olen, mutta Jeesus on antanut oman tahrattoman puhtautensa minulle, eikä ota sitä pois. Minä olen hengellisten kykyjen suhteen samalla tasolla kuin puupölkky, mutta minulla on ihmeellinen Jumala, joka pystyy herättämään uuden elämän minussa. Olin lievästi sanottuna iloinen kun Jumala avasi silmäni tälle uskon lahja-luonteelle. Kaikkeen - varsinkin pelastuksen ja uskonelämään liittyvään - pätee niin täysin se retorinen kysymys: "Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi?" (1.Kor.4:7)

        Pyysin Jumalaa pitämään minusta kiinni, kun tajusin, että minusta ei ole Jumalasta kiinni pitäjäksi. Ja Hän on pitänyt!! Nyt Hän on yli kaksikymmentä vuotta nostanut, kantanut, ollut uskollinen, kärsivällinen ja kestänyt kaiken, ja tiedän, että Hän ei jätä minua. Senkin tiedän, että jos Hän päästäisi otteensa minusta, vajoaisin välittömästi pohjalle. Mutta Hän ei armossaan, rakkaudessaan ja lupaustensa vuoksi tee sitä.

        Raamatusta tulikin rakas kirja. Se kertoo siitä, mitä Rakas Jumala haluaa antaa minulle, ja siitä, mitä Hän haluaa minun tietävän.


      • _Mervi_
        paljon, kirjoitti:

        Asioita joita mietin! Muistan kun n.10v olin hukkua mereen ja vajosin aina uudelleen veden alle,näin sen vihertävän värin ja eliöt ja ajattelin nyt minä kuolen eikä äiti tiedä mutta sitten saman ikäinen kaverini kun pulpahin pintaan sai kädestäni kiinni ja sai minut kiskottua vedestä pois! Se oli outoa koska silloin en pelännyt kuolemaa vaan ajattelin tämmöistäkö se on,enkä jaksanut taistella vastaan. Mutta "vesikauhu" siitä jäi! Mummuni oli erittäin uskovainen ja tiesin synnit,helvetin ja taivaan! Kaikki melkein oli syntiä esim.musiikki,television katsominen,tansseissa käynti,meikkaaminen,juominen,tupakointi jne. Pidettiin meillä seurojakin,ne oli jotenkin ahdistavia! Se oli ennenvanhaan!
        Uskon kyllä Jeesukseen ja Jumalaan vaikka välillä on tuntunut ettei Jumala oikeasti vois sallia niin paljon pahaa tapahtuvaksi. "Maallinen" elämä vie mennessään eikä ole muka ollut aikaa ajatella uskon asioita! Vaikea niitä yksin on itselleen selvittää mutta jatkan eteenpäin ja yritän "valaistua"!
        Kiitos kirjoituksestasi!

        Jos tulee jotakin mieleen niin mielelläni luen kaiken!

        >> "Maallinen" elämä vie mennessään...

        Niinpä. Koko maailman melu pyrkii peittämään alleen Jeesuksen, Hyvän Paimenen kutsu-huhuilun ja ohjaavan äänen. Mutta kun itse Jumala kutsuu, se on kaikkein tärkeintä. "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia". Tarttee vähä "priorisoira" ja järjestellä ;)

        Itteeni puhuttelee joka kerta kun luen Jeesuksen kylväjä-vertauksen ohdake-osion: "Osa siemenistä putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen"..."Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää satoa." - Voin vaan rukoilla Jumalaa, että elämän huolet, rikkaudet ja "hekumat" ei sais tukahduttaa uskonelämää omassa sydämessä. Vaan että kun on huolia ja sairauksia, tai läheisten huolia ja sairauksia, puhuu niistä suoraan Jumalalle ja pyytää apua. Kun on luvattu, että niin saa tehdä, ja aina olo jotenkin helpottuu, kun on rukoillut. "Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme." (Ps.62:9) Silloin huolestuttavat asiat lähentää Jumalaan eikä loitonna.

        Herramme on kyllä sellainen Puutarhuri, että Hän itse raivaa "rikkaruohoja" sisimpämme mullista silloin kun kuunnellaan tai luetaan Sanoja Hänen sydämeltänsä, Raamatusta. Hän on ainut, joka pystyy ja haluaa raivata "ohdakkeiset peltomme" ja tekemään siitä hyvän pellon. Rikkaruohojen nyppiminen on muuten (oman puutarhan hoidon kokemuksella) puuhaa, joka vaatii valtaisaa, ehkä suorastaan jumalallista kärsivällisyyttä :) Muutaman päivän välein saa olla aina uudestaan nyppimässä. Myös fyysistä kestävyytä ja voimia se vaatii ja siitä puutarhasta välittämistä. Jumala hoitaa meitä niin kuin rakasta puutarhaa.

        >> Vaikea niitä yksin on itselleen selvittää...

        Jep. Hyvän Puutarhurin hoidettavaksi pääsee esim. menemällä sinne, missä tietää, että on uskovien yhteyttä ja jossa kuulee Jumalan Sanaa ja hengellistä musiikkia. Voi myös lukea tai kuunnella Raamatusta edes jotakin suht säännöllisesti, niin Jumala pääsee vahvistamaan uskoa. Jumalan Sanojen kuunteleminen on Hänen valitsemansa vuorovaikutuskanava ja uskon lähde, joita kuunnellessa asiat alkavat selvitä. Usein hengellisten laulujen sanojen kautta koen syvää Jumalan puhuttelua, mutta puheissa myös. Tykkään kanssa semmoisesta raamattupiiri-tyylistä, jossa parin ystävän kesken luetaan Raamattua ja jutellaan siitä.

        Lapsi tarvitsee kodin, ja Jumalan lapsi tarvitsee hengellisen kodin :) jossa usko saa ruokaa.


      • paljon!
        _Mervi_ kirjoitti:

        Hmm...tuo toi muiston mieleen. Minäkin olin hukkua - järveen tosin - kun olin ala-asteikäinen. Kaveri huomasi ja sai vedettyä ylös. Minäkään en jotenkin ehtinyt pelästyä kuin vasta jälkeen päin. "Vesikauhua" ei kuitenkaan jäänyt. Mullakin on muistikuva, että vajoamishetkellä kaikki oli ikään kuin "unen kaltaista", ja ajatus oli vain "tämmöistä se sitten on..." Se oli kristitty tyttö - se kaverini, joka veti ylös.

        >>...seurojakin,ne oli jotenkin ahdistavia!

        Minullakin on nuoruudesta kokemusta "vaativasta", oman ansaitsemisen kautta pelastukseen pyrkivästä uskosta. Mutta se ei tullut niinkään ympäristön taholta, sillä olen tavallisesta "riviluterilaisesta" kodista. Itsekseni vaan kun luin lasten Raamattua ja tavallista Raamattua, multa jäi ymmärtämättä Jeesuksen ristinkuoleman merkitys, ja siksi Jumalan lain noudattamisen vaatimus jäin kaiken perustaksi. Siksi totesin, muutaman vuoden ponnisteltuani, että minusta ei ole uskojaksi: en ole tarpeeksi vilpitön ja puhdasmielinen, tulee helposti tehtyä ja sanottua pahasti...ja itse asiassa vähän väliä unohdin koko Jumalan pitkiksi ajoiksi.

        Ja ketä sitäpaitsi huvittaa lukea usein sellaista kirjaa, jossa näkee olevan sellaisia käskyjä ja kieltoja, joita ei pysty toteuttamaan? - Muistan, että laitoin sitten Raamatun hyllyyn, ja "luovutin" - ei musta ole siihen, mistä tuossa kirjassa puhutaan, joten antaa olla. Luulin, että usko on jotakin hengellistä suorittamista, omaa tekemistä ja pyrkimistä, oman itsen puhtaaksi yrittämistä, ja sitä kautta Jumalan suosion saamista. Eihän sellaisella uskolla ollut "elinmahdollisuuksia". Mutta kuitenkin, siitä lähtien monta vuotta alitajuisesti oli aina se tunne, että jotain sellaista on kesken ja selvittämättä, mikä olis välttämätöntä selvittää.

        Rippileirillä sitten, kun kuulin selkeästi selitettävän Jumalan Sanaa, ymmärsin, että minulla oli perusasiat olleet ihan sekaisin. Usko ei ole vaatimus vaan suuri lahja Jumalalta. Hän synnyttää uskon, pitää sen yllä Sanansa kuulemisen kautta, ja hoitaa omanaan koko tämän elämän läpi. Minä en voi puhdistaa itseäni millään, mutta Jumala julistaa minut syntisen puhtaaksi Jeesuksen ristintyön tähden. Olen koko ajan itsessäni se "varsin vajaa pyhyydeltäni" mitä olen, mutta Jeesus on antanut oman tahrattoman puhtautensa minulle, eikä ota sitä pois. Minä olen hengellisten kykyjen suhteen samalla tasolla kuin puupölkky, mutta minulla on ihmeellinen Jumala, joka pystyy herättämään uuden elämän minussa. Olin lievästi sanottuna iloinen kun Jumala avasi silmäni tälle uskon lahja-luonteelle. Kaikkeen - varsinkin pelastuksen ja uskonelämään liittyvään - pätee niin täysin se retorinen kysymys: "Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi?" (1.Kor.4:7)

        Pyysin Jumalaa pitämään minusta kiinni, kun tajusin, että minusta ei ole Jumalasta kiinni pitäjäksi. Ja Hän on pitänyt!! Nyt Hän on yli kaksikymmentä vuotta nostanut, kantanut, ollut uskollinen, kärsivällinen ja kestänyt kaiken, ja tiedän, että Hän ei jätä minua. Senkin tiedän, että jos Hän päästäisi otteensa minusta, vajoaisin välittömästi pohjalle. Mutta Hän ei armossaan, rakkaudessaan ja lupaustensa vuoksi tee sitä.

        Raamatusta tulikin rakas kirja. Se kertoo siitä, mitä Rakas Jumala haluaa antaa minulle, ja siitä, mitä Hän haluaa minun tietävän.

        Samanlaisia kokemuksia kuin minulla! Raamatussa on niitä vaatimuksia ja vertauskuvia liikaa,minä varmaan tarttisin "selkokielisen" Raamatun!
        Kerran olin uskonnollisessa tapahtumassa -96 vuonna! Siellä oli eräs hyvä ihminen joka huomasi minun pahan oloni ja nykäisi minua hihasta ja keskustelin hänen kanssaan,hän antoi minulle synninpäästön! Mutta se ei taida olla enää voimassa? Kuinka usein se pitäisi saada? Myöhemmin ilmeni että hän olikin eräs tunnettu puhuja mutta silloin en tiennyt. Soitinkin aina hänelle kun olin vaikeuksissa ja sain viisaita neuvoja ei ollut semmosta asiaa johon hänellä ei olisi ollut vastausta antaa mutta yhteyden pito on jäänyt kun hän muutti kauas!
        Olen ajatellut että oikeat uskovaiset tuntevat olonsa täydelliseksi ja hyväksi. Minulta se puuttuu,tuntuu ettei minusta ole mihinkään...


      • olla niin
        _Mervi_ kirjoitti:

        >> "Maallinen" elämä vie mennessään...

        Niinpä. Koko maailman melu pyrkii peittämään alleen Jeesuksen, Hyvän Paimenen kutsu-huhuilun ja ohjaavan äänen. Mutta kun itse Jumala kutsuu, se on kaikkein tärkeintä. "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia". Tarttee vähä "priorisoira" ja järjestellä ;)

        Itteeni puhuttelee joka kerta kun luen Jeesuksen kylväjä-vertauksen ohdake-osion: "Osa siemenistä putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen"..."Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää satoa." - Voin vaan rukoilla Jumalaa, että elämän huolet, rikkaudet ja "hekumat" ei sais tukahduttaa uskonelämää omassa sydämessä. Vaan että kun on huolia ja sairauksia, tai läheisten huolia ja sairauksia, puhuu niistä suoraan Jumalalle ja pyytää apua. Kun on luvattu, että niin saa tehdä, ja aina olo jotenkin helpottuu, kun on rukoillut. "Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme." (Ps.62:9) Silloin huolestuttavat asiat lähentää Jumalaan eikä loitonna.

        Herramme on kyllä sellainen Puutarhuri, että Hän itse raivaa "rikkaruohoja" sisimpämme mullista silloin kun kuunnellaan tai luetaan Sanoja Hänen sydämeltänsä, Raamatusta. Hän on ainut, joka pystyy ja haluaa raivata "ohdakkeiset peltomme" ja tekemään siitä hyvän pellon. Rikkaruohojen nyppiminen on muuten (oman puutarhan hoidon kokemuksella) puuhaa, joka vaatii valtaisaa, ehkä suorastaan jumalallista kärsivällisyyttä :) Muutaman päivän välein saa olla aina uudestaan nyppimässä. Myös fyysistä kestävyytä ja voimia se vaatii ja siitä puutarhasta välittämistä. Jumala hoitaa meitä niin kuin rakasta puutarhaa.

        >> Vaikea niitä yksin on itselleen selvittää...

        Jep. Hyvän Puutarhurin hoidettavaksi pääsee esim. menemällä sinne, missä tietää, että on uskovien yhteyttä ja jossa kuulee Jumalan Sanaa ja hengellistä musiikkia. Voi myös lukea tai kuunnella Raamatusta edes jotakin suht säännöllisesti, niin Jumala pääsee vahvistamaan uskoa. Jumalan Sanojen kuunteleminen on Hänen valitsemansa vuorovaikutuskanava ja uskon lähde, joita kuunnellessa asiat alkavat selvitä. Usein hengellisten laulujen sanojen kautta koen syvää Jumalan puhuttelua, mutta puheissa myös. Tykkään kanssa semmoisesta raamattupiiri-tyylistä, jossa parin ystävän kesken luetaan Raamattua ja jutellaan siitä.

        Lapsi tarvitsee kodin, ja Jumalan lapsi tarvitsee hengellisen kodin :) jossa usko saa ruokaa.

        Ettei minulle sovi kirkon penkissä istuminen? Siellä joutuu aina pomppimaan ylös ja alas eikä minulle ole selvinnyt missä kohti se pitäisi tehdä!

        Musiikista tykkään hirveästi niin kauniista virsistä kuin muustakin hengellisistä lauluista! Mutta onhan sekin jo hyvä alku...


      • lännenhunttari
        olla niin kirjoitti:

        Ettei minulle sovi kirkon penkissä istuminen? Siellä joutuu aina pomppimaan ylös ja alas eikä minulle ole selvinnyt missä kohti se pitäisi tehdä!

        Musiikista tykkään hirveästi niin kauniista virsistä kuin muustakin hengellisistä lauluista! Mutta onhan sekin jo hyvä alku...

        pomppiminen luonnistaa,kun pompit silloin kun muutkin--ei mene pieleen.
        ja pomppiminen on muutenkin terveellista,,liikunnan kannalta tietenkin


      • jota,
        lännenhunttari kirjoitti:

        pomppiminen luonnistaa,kun pompit silloin kun muutkin--ei mene pieleen.
        ja pomppiminen on muutenkin terveellista,,liikunnan kannalta tietenkin

        Olen käyttänytkin! Tarkkailen varsinkin suntiota mutta kyllä siinä meinaa kunto loppua kesken...
        Kirkossa on niin kaavamaista ja eihän siellä uskalla edes yskäistä kun on niin hiljaista! Olisi virkistävää jos se ei olisi niin vakava henkistä!


      • _Mervi_
        olla niin kirjoitti:

        Ettei minulle sovi kirkon penkissä istuminen? Siellä joutuu aina pomppimaan ylös ja alas eikä minulle ole selvinnyt missä kohti se pitäisi tehdä!

        Musiikista tykkään hirveästi niin kauniista virsistä kuin muustakin hengellisistä lauluista! Mutta onhan sekin jo hyvä alku...

        Onko sun paikkakunnalla jotain hengellistä kuoroa tai lauluporukkaa? Semmoisissa laulaminen on hieno elämys, varsinkin esiintymiset :)


      • vain,
        _Mervi_ kirjoitti:

        Onko sun paikkakunnalla jotain hengellistä kuoroa tai lauluporukkaa? Semmoisissa laulaminen on hieno elämys, varsinkin esiintymiset :)

        Minulta puuttuu laulu-ääni mutta kuuntelen sujuvasti ja nautin siitä muiden esittämänä!:)
        Minun "urani" kuorossa loppuisi lyhyeen!:(

        Esiinnytkö sinä jossakin lauluryhmässä?(ei tarvi kertoa nimeä)


      • _Mervi_
        vain, kirjoitti:

        Minulta puuttuu laulu-ääni mutta kuuntelen sujuvasti ja nautin siitä muiden esittämänä!:)
        Minun "urani" kuorossa loppuisi lyhyeen!:(

        Esiinnytkö sinä jossakin lauluryhmässä?(ei tarvi kertoa nimeä)

        Tällä hetkellä mä olen vaan musiikin kuuntelija - mutta sitä teenkin sitten sitäkin enemmän...usein kuulokkeet korvilla. Nyt ei oo oikein mahdollisuutta lauleskella muuta kuin virsiä sunnuntaisin. Mutta nuorempana tykkäsin laulaa semmoisissa satunnaisissa kuoroissa - ei mitään hienoa, mutta tykkäsin kyllä. Joskus sitten taas, kun sellainen tilaisuus tulee :)


      • halunnut
        _Mervi_ kirjoitti:

        Tällä hetkellä mä olen vaan musiikin kuuntelija - mutta sitä teenkin sitten sitäkin enemmän...usein kuulokkeet korvilla. Nyt ei oo oikein mahdollisuutta lauleskella muuta kuin virsiä sunnuntaisin. Mutta nuorempana tykkäsin laulaa semmoisissa satunnaisissa kuoroissa - ei mitään hienoa, mutta tykkäsin kyllä. Joskus sitten taas, kun sellainen tilaisuus tulee :)

        Osata laulaa ja soittaa mutta kun lahjat ja taito puuttuu! Ei lohduta sanonta että ääneellään se variskin laulaa...kukaan ei kestä kuunnella:(
        Sinulla on myös kirjoittamisen lahja,olen lukenut innolla kertomuksia joita olet viestittänyt! Oletko tottunut puhumaan tai todistamaan yleisölle?
        Hanna Ekolan konsertissa olen ollut paikalla. Matin ja Tepon CD Hengellisiä lauluja on hyvä josta tykkään ja virsikirjasta löytyy myös kauniita sekä koskettavia virsiä.
        Minulta taitaa kohta mennä ne "etsikkoajat" ohi kun lähestyn viittäkymppiä,aika menee äkkiä,eihän siitä kauan ollut kun olin nuori! Rupiaa kaikenlaista remppaa tulemaan ja olen aidosti kiinnostunut näistä uskon asioista!
        Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja oppimiskyky hidastuu...


      • _Mervi_
        halunnut kirjoitti:

        Osata laulaa ja soittaa mutta kun lahjat ja taito puuttuu! Ei lohduta sanonta että ääneellään se variskin laulaa...kukaan ei kestä kuunnella:(
        Sinulla on myös kirjoittamisen lahja,olen lukenut innolla kertomuksia joita olet viestittänyt! Oletko tottunut puhumaan tai todistamaan yleisölle?
        Hanna Ekolan konsertissa olen ollut paikalla. Matin ja Tepon CD Hengellisiä lauluja on hyvä josta tykkään ja virsikirjasta löytyy myös kauniita sekä koskettavia virsiä.
        Minulta taitaa kohta mennä ne "etsikkoajat" ohi kun lähestyn viittäkymppiä,aika menee äkkiä,eihän siitä kauan ollut kun olin nuori! Rupiaa kaikenlaista remppaa tulemaan ja olen aidosti kiinnostunut näistä uskon asioista!
        Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja oppimiskyky hidastuu...

        Mun mielestä se, että osaa nauttia musiikin kuuntelusta on myös lahjakkuuden laji - musiikin ymmärtämisen lahja. Yks mun tuttu sanoo, että hän ei oo koskaan tajunnut mitä kivaa musiikissa on, eikä ole koskaan jaksanut kuunnella sitä.

        >> Oletko tottunut puhumaan tai todistamaan yleisölle?

        Mä tykkään mieluummin vaan naputella tietokoneella uskon asioista, en ole kovin hyvä "esiintyjä". Harvakseltaan puhun yleisölle.

        >> Minulta taitaa kohta mennä ne "etsikkoajat" ohi kun lähestyn viittäkymppiä...

        Mutta eipä Herramme hylkää meitä vanhana ja remppaisenakaan. Jumala lupaa Raamatussa: "Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan." (Jes. 46:4) Vanhempanakin voi alkaa turvautua Jeesukseen ja pysyä hänen omanaan.

        "Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Jumala näkee sydämeen". Hän näkee sen aidon kiinnostuksen mikä sulla on. Ja itsehän Jumala on sen kiinnostuksen sinussa herättänytkin. Raamattu sanoo, jotta ihminen ei itse omasta aloitteestaan edes etsi sitä Jumalaa, joka on Jeesuksessa tullut auttamaan meitä. Se kiinnostus, minkä tunnet, on merkki siitä, että Jumala ei ole hylännyt sinua, vaan kutsuu ja haluaa omakseen.

        Onneksi tämä homma ei ole kiinni iästä eikä oppimiskyvystäkään. Pelastava usko on jotain hyvin yksinkertaista. "Joka avukseen huutaa Herran nimeä, pelastuu", sanoo Raamattu. Pelastava usko on siinä kun huutaa apua Jeesukselta. Voi sanoa Jeesukselle asiat suoraan - jotain tähän tyyliin: "Herra, minä en osaa, enkä ymmärrä. Olen heikko ihminen. Jos sinä, Jeesus, et auta minua, minä jään Taivaasta osattomaksi kun syntiäkin mulla on. Herra Jeesus, auta minua!! Älä jätä!! Haluan olla Jumalan oma! Pidä minusta kiinni!"

        Ja niin on, että Jeesus kuulee sellaisen rukouksen. Sillä Jeesus sanoi: "sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." Saat olla hänen omansa aina.


      • lännenhunttari
        jota, kirjoitti:

        Olen käyttänytkin! Tarkkailen varsinkin suntiota mutta kyllä siinä meinaa kunto loppua kesken...
        Kirkossa on niin kaavamaista ja eihän siellä uskalla edes yskäistä kun on niin hiljaista! Olisi virkistävää jos se ei olisi niin vakava henkistä!

        suntiota---ei tarkoitus ole kaikkien ryhtya kolehdinkantoon yhta-aikaa..


      • kanssas
        lännenhunttari kirjoitti:

        suntiota---ei tarkoitus ole kaikkien ryhtya kolehdinkantoon yhta-aikaa..

        Aamu alkoi sitten naurulla! No,en sentään ole kolehdin keruussa seurannut mukana... sujuisihan se nopeammin jos kaikki osallistuisivat keruuseen mutta kun ei olisi sitten niitä penkissä istujia joilta kerätä...:)


      • lännenhunttari
        kanssas kirjoitti:

        Aamu alkoi sitten naurulla! No,en sentään ole kolehdin keruussa seurannut mukana... sujuisihan se nopeammin jos kaikki osallistuisivat keruuseen mutta kun ei olisi sitten niitä penkissä istujia joilta kerätä...:)

        niin en malta olla kertomatta,etta itse ja perheeni vaihdoimme kirkkoa ..evl.sta reformoituun kirkkoon joku vuosi sitten,eika ole kaduttanut.
        srk. on elava uskovainen yhteiso-- n.150 perhetta.. reippaat rytmikkaat laulut, saarna,jossa ei nukuta. nautimme todella.
        tuossa esim. laulusta.. jonka aikana saa jos haluaa nostaa kasia tai taputtaa musiikin tahdissa ,siis kaikkien laulujen aikana ,jos haluaa...

        http://www.youtube.com/watch?v=HzNsEBPB-Z8

        on paljon reippaampiakin lauluja,kun tuo..blessing


      • herkkä!
        lännenhunttari kirjoitti:

        niin en malta olla kertomatta,etta itse ja perheeni vaihdoimme kirkkoa ..evl.sta reformoituun kirkkoon joku vuosi sitten,eika ole kaduttanut.
        srk. on elava uskovainen yhteiso-- n.150 perhetta.. reippaat rytmikkaat laulut, saarna,jossa ei nukuta. nautimme todella.
        tuossa esim. laulusta.. jonka aikana saa jos haluaa nostaa kasia tai taputtaa musiikin tahdissa ,siis kaikkien laulujen aikana ,jos haluaa...

        http://www.youtube.com/watch?v=HzNsEBPB-Z8

        on paljon reippaampiakin lauluja,kun tuo..blessing

        Laulu oli aivan ihanan kaunis! Mutta kuvat järkyttivät,niin julmaa...

        Minulle vastaava usko sopisi myös sillä rakastan musiikkia ja enkä pidä kaavoihin kangistumisesta!

        Mahtaako täällä Suomessa olla sellaista uskontoa?


      • lännenhunttari
        herkkä! kirjoitti:

        Laulu oli aivan ihanan kaunis! Mutta kuvat järkyttivät,niin julmaa...

        Minulle vastaava usko sopisi myös sillä rakastan musiikkia ja enkä pidä kaavoihin kangistumisesta!

        Mahtaako täällä Suomessa olla sellaista uskontoa?

        vaikka vapaakirkkoa,,eivat pakota mihinkaan...jos asut tampereella tai lahdessa tunnen pastoreita timo var.... oli taalla pappina voit sanoa terveisia.nanaimosta
        reformikirkkoa et taida suomesta loytaa.

        http://www.youtube.com/watch?v=6RGcb7alSk0&feature=related

        lisaa musaa.. meikalaisen makuun..tere


      • tykkää,
        _Mervi_ kirjoitti:

        Mun mielestä se, että osaa nauttia musiikin kuuntelusta on myös lahjakkuuden laji - musiikin ymmärtämisen lahja. Yks mun tuttu sanoo, että hän ei oo koskaan tajunnut mitä kivaa musiikissa on, eikä ole koskaan jaksanut kuunnella sitä.

        >> Oletko tottunut puhumaan tai todistamaan yleisölle?

        Mä tykkään mieluummin vaan naputella tietokoneella uskon asioista, en ole kovin hyvä "esiintyjä". Harvakseltaan puhun yleisölle.

        >> Minulta taitaa kohta mennä ne "etsikkoajat" ohi kun lähestyn viittäkymppiä...

        Mutta eipä Herramme hylkää meitä vanhana ja remppaisenakaan. Jumala lupaa Raamatussa: "Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan." (Jes. 46:4) Vanhempanakin voi alkaa turvautua Jeesukseen ja pysyä hänen omanaan.

        "Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Jumala näkee sydämeen". Hän näkee sen aidon kiinnostuksen mikä sulla on. Ja itsehän Jumala on sen kiinnostuksen sinussa herättänytkin. Raamattu sanoo, jotta ihminen ei itse omasta aloitteestaan edes etsi sitä Jumalaa, joka on Jeesuksessa tullut auttamaan meitä. Se kiinnostus, minkä tunnet, on merkki siitä, että Jumala ei ole hylännyt sinua, vaan kutsuu ja haluaa omakseen.

        Onneksi tämä homma ei ole kiinni iästä eikä oppimiskyvystäkään. Pelastava usko on jotain hyvin yksinkertaista. "Joka avukseen huutaa Herran nimeä, pelastuu", sanoo Raamattu. Pelastava usko on siinä kun huutaa apua Jeesukselta. Voi sanoa Jeesukselle asiat suoraan - jotain tähän tyyliin: "Herra, minä en osaa, enkä ymmärrä. Olen heikko ihminen. Jos sinä, Jeesus, et auta minua, minä jään Taivaasta osattomaksi kun syntiäkin mulla on. Herra Jeesus, auta minua!! Älä jätä!! Haluan olla Jumalan oma! Pidä minusta kiinni!"

        Ja niin on, että Jeesus kuulee sellaisen rukouksen. Sillä Jeesus sanoi: "sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." Saat olla hänen omansa aina.

        Musiikista ja sitä jotkut pitävät syntinä!
        Sinulla tuntuu olevan sana hallussa,osaat antaa vastauksen jokaiseen pähkäilyyni!

        Saanko kysyä? Kysyn kuitenkin minkä ikäinen suurinpiirtein olet? Vastauspakkoa ei ole!
        Sinulla on sitä elämän viisautta jota kaikille tule vaikka vanhenevatkin.
        Katsotaan miten minun käy!


      • _Mervi_
        tykkää, kirjoitti:

        Musiikista ja sitä jotkut pitävät syntinä!
        Sinulla tuntuu olevan sana hallussa,osaat antaa vastauksen jokaiseen pähkäilyyni!

        Saanko kysyä? Kysyn kuitenkin minkä ikäinen suurinpiirtein olet? Vastauspakkoa ei ole!
        Sinulla on sitä elämän viisautta jota kaikille tule vaikka vanhenevatkin.
        Katsotaan miten minun käy!

        >> Saanko kysyä?...

        Saapi sitä kysyä...neljääkymmentä kohti olen menossa hyvää vauhtia. Huomenna on synttärit :) mutta ei tule vielä pyöreitä vuosia täyteen...

        Niin, Raamatusta löytyy vastaukset moniin, moniin kysymyksiin. Jossain viestissä kysyit synninpäästöstä, jonka joskus sait, että onko se vielä voimassa... - Kyllä se on voimassa, sillä Jeesuksen ristintyön perusteella saat joka hetki uskoa, että syntisi ovat anteeksi annetut.

        Jeesuksen sinulle ansaitsema puhtaus on lahjoitettu "henkilökohtaiseksi omaisuudeksesi" itse asiassa jo silloin kun sinut on kastettu. Jumala lahjoitti siinä kaikki mitä Taivaaseen pääsemiseen tarvitset. Sen suuren lahjan voi joko "hylätä ja heittää pois" epäuskossa, tai "pitää omanaan ja käyttää" Jeesukseen uskoen.

        Kasteesi on sinulle selvä ja näkyvä merkki siitä, että juuri sinä olet Jumalan oma, ja syntisi on annettu anteeksi. Mutta Jumala tietää, että meidän on joskus kovin vaikea uskoa olevamme armahdettuja. Siksi Jumala on antanut muitakin "selviä henkilökohtaisia merkkejä" syntien anteeksiantamuksesta, ja kirjoituttanut Raamattuun niihin liittyvät lupaukset.

        Se on sitä samaa ristillä hankittua armoa, joka on kyllä voimassa Jumalan puolelta koko ajan. Mutta jotta meidän olisi helpompi uskoa se omalle kohdalle, niin uskon vahvistukseksi Jeesus asetti ripin eli henkilökohtaisen synninpäästön ja ehtoollisen.

        Synnin päästön sanoihin saa uskoa niin kuin ne tulisivat suoraan Jumalan suusta, koska Jeesus sanoi: "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (Joh. 20:23)

        Ja kun käy ehtoollisella, saa uskoa, että leivässä ja viinissä saa osallisuuden Jeesukseen ja samalla hänen hankkimaansa anteeksiantamukseen. (1. Kor. 10:16)

        Mutta samaa tavaraa se on, jonka hinta maksettiin ristillä. Voimassa niin kauan kuin eletään, ja vielä senkin jälkeen. Mutta jos on vaikea uskoa syntinsä anteeksi, saa käydä ehtoollisella niin usein kuin tarvitsee, tai käydä uudestaan kuulemassa ja uskomassa synninpäästön sanat.


      • sattui!
        _Mervi_ kirjoitti:

        >> Saanko kysyä?...

        Saapi sitä kysyä...neljääkymmentä kohti olen menossa hyvää vauhtia. Huomenna on synttärit :) mutta ei tule vielä pyöreitä vuosia täyteen...

        Niin, Raamatusta löytyy vastaukset moniin, moniin kysymyksiin. Jossain viestissä kysyit synninpäästöstä, jonka joskus sait, että onko se vielä voimassa... - Kyllä se on voimassa, sillä Jeesuksen ristintyön perusteella saat joka hetki uskoa, että syntisi ovat anteeksi annetut.

        Jeesuksen sinulle ansaitsema puhtaus on lahjoitettu "henkilökohtaiseksi omaisuudeksesi" itse asiassa jo silloin kun sinut on kastettu. Jumala lahjoitti siinä kaikki mitä Taivaaseen pääsemiseen tarvitset. Sen suuren lahjan voi joko "hylätä ja heittää pois" epäuskossa, tai "pitää omanaan ja käyttää" Jeesukseen uskoen.

        Kasteesi on sinulle selvä ja näkyvä merkki siitä, että juuri sinä olet Jumalan oma, ja syntisi on annettu anteeksi. Mutta Jumala tietää, että meidän on joskus kovin vaikea uskoa olevamme armahdettuja. Siksi Jumala on antanut muitakin "selviä henkilökohtaisia merkkejä" syntien anteeksiantamuksesta, ja kirjoituttanut Raamattuun niihin liittyvät lupaukset.

        Se on sitä samaa ristillä hankittua armoa, joka on kyllä voimassa Jumalan puolelta koko ajan. Mutta jotta meidän olisi helpompi uskoa se omalle kohdalle, niin uskon vahvistukseksi Jeesus asetti ripin eli henkilökohtaisen synninpäästön ja ehtoollisen.

        Synnin päästön sanoihin saa uskoa niin kuin ne tulisivat suoraan Jumalan suusta, koska Jeesus sanoi: "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (Joh. 20:23)

        Ja kun käy ehtoollisella, saa uskoa, että leivässä ja viinissä saa osallisuuden Jeesukseen ja samalla hänen hankkimaansa anteeksiantamukseen. (1. Kor. 10:16)

        Mutta samaa tavaraa se on, jonka hinta maksettiin ristillä. Voimassa niin kauan kuin eletään, ja vielä senkin jälkeen. Mutta jos on vaikea uskoa syntinsä anteeksi, saa käydä ehtoollisella niin usein kuin tarvitsee, tai käydä uudestaan kuulemassa ja uskomassa synninpäästön sanat.

        Sydämelliset Onnittelut Huomisen johdosta jo nyt!

        Tänään kävin myös synttäreillä,tyttäreni mies täytti vuosia 35v. Oli suolaista ja makeaa tarjolla mutta kun minun vatsa temppuilee niin menee herkut sivu suun!

        Siitä on synninpäästöstä on kyllä vierahtänyt aikaa ja ainahan sitä uutta kertyy tilalle tai sitten minulla on yli-aktiivinen omatunto koska tunnen syyllisyyttä sellaisestakin johon en itse ole ollut vaikuttamassa!
        Tavallaan aikoinaan oli se suvun "mustan lampaan " leima otsassa! Vähempikin mielikuvituksen määrä riittäisi,olen kuin ikuinen lapsi. Välillä ihmettelen miksi en osaa olla yhtä "vakava mielinen" kuin muut ikäiseni ja en tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona! Hälyyttävää...ajelehdin vain tilanteesta toiseen...


      • on!!
        lännenhunttari kirjoitti:

        vaikka vapaakirkkoa,,eivat pakota mihinkaan...jos asut tampereella tai lahdessa tunnen pastoreita timo var.... oli taalla pappina voit sanoa terveisia.nanaimosta
        reformikirkkoa et taida suomesta loytaa.

        http://www.youtube.com/watch?v=6RGcb7alSk0&feature=related

        lisaa musaa.. meikalaisen makuun..tere

        Hyvä musiikki maku! Minä tykkäsin myös,on aivan erillaisia lauluja mitä olen ennen kuullut! Ehkä Pekka Simojoelta löytyy saman tyylistä musisointia,olen pari kertaa ollut kuuntelemassa.
        Valitettavasti en asu sillä suunnalla niin jää terveiset viemättä:(


      • ole.
        sattui! kirjoitti:

        Sydämelliset Onnittelut Huomisen johdosta jo nyt!

        Tänään kävin myös synttäreillä,tyttäreni mies täytti vuosia 35v. Oli suolaista ja makeaa tarjolla mutta kun minun vatsa temppuilee niin menee herkut sivu suun!

        Siitä on synninpäästöstä on kyllä vierahtänyt aikaa ja ainahan sitä uutta kertyy tilalle tai sitten minulla on yli-aktiivinen omatunto koska tunnen syyllisyyttä sellaisestakin johon en itse ole ollut vaikuttamassa!
        Tavallaan aikoinaan oli se suvun "mustan lampaan " leima otsassa! Vähempikin mielikuvituksen määrä riittäisi,olen kuin ikuinen lapsi. Välillä ihmettelen miksi en osaa olla yhtä "vakava mielinen" kuin muut ikäiseni ja en tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona! Hälyyttävää...ajelehdin vain tilanteesta toiseen...

        Olemassa "vain" pieniä syntejä,kaikki synnit ovat yhtä "suuria"! Sain synninpäästön ja jatkan eteenpäin "rämpimistä"! Se on nyt ainakin ajantasalle hoidettu:)


    • Jeesuksen opetuslapsi

      Pelastus Jeesuksessa
      Kirjoittanut: Jeesuksen opetuslapsi / 17.4.09 / klo 22:18

      Pelastuksen edellytys:
      Jeesus sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki."

      Suun tunnustus:
      Jeesus sanoi: "Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa."

      Pyhän Hengen puhdistusteko ihmisessä:
      `Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti." Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.`

      Vesikaste ja Pyhän Hengen kaste:
      `He ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.`

      Pyhän Hengen pysyminen ihmisessä:
      `Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.`

    • suun tunnustuksella

      pelastutaan.
      Sinä tulet uskoon,kun sanot Jeesukselle:
      pelasta minut ja anna syntini anteeksi!

      Usko on Jumalan lahja-ota se vastaan.
      Jumala kuulee rukouksesi,olet sitten
      missätahansa!
      Älä odota tunnetta-
      Kaikille ei tule sellaisia tuntemuksia:
      usko ei perustu tunteisiin.

      • sen!!!

        Jotenkin tuntua että tietää olevansa uskossa! Olen kokeillut mutta kun en tunne mitään erikoista enkä suinkaan ole tunteeton kuin kivi!


      • tietää?
        sen!!! kirjoitti:

        Jotenkin tuntua että tietää olevansa uskossa! Olen kokeillut mutta kun en tunne mitään erikoista enkä suinkaan ole tunteeton kuin kivi!

        Olevansa USKOVAINEN ja PELASTUNUT jos se ei tunnu miltään?

        Ainakin monissa kirjoituksissa ihmiset ovat sen kokeneet hyvin voimaasti ja olleet HETI varmoja asiasta!

        Mista ns. oikea uskovainen tietää olevansa oikealla "kaidalla tiellä"? Onko se täynnä kieltäytymisiä ja tuskaa?


      • todistaa ja vakuuttaa
        sen!!! kirjoitti:

        Jotenkin tuntua että tietää olevansa uskossa! Olen kokeillut mutta kun en tunne mitään erikoista enkä suinkaan ole tunteeton kuin kivi!

        sydämessämme yhdessä meidän henkemme kanssa,että olemme
        Jumalan lapsia.


    • Itse "kypsyin" hitaasti uskoon. Minulla oli aika pitkä etsikkoaika, kyselin,tutkin,luin,kyseenalaistin ja mietin. Lopulta päädyin kristinuskoon ja uskovaiseksi.

      Toiset voi tulla ns.kerta pläjäyksellä uskoon,toisilla se vaatii pitkän kypsyttelyprosessin, kumpikaan ei ole toistaan huonompi.
      Ihmisellä voi olla elämän aikana ns. etsikkoaikoja, joiden aikan uskonasiat kiinnostaa ja Jumala kutsuu yhteyteensä.

      Itselläni on sellainen uskonvarmuus sisälläni,uskon, että se on Pyhän Hengen aikaansaannosta. Olen luonteeltani aika rauhallinen ja sellainen on uskonikin, en ole juurikaan kokenut mitään "erikoisia tuntemuksia/oloa. Joskus tunnen käsittämätöntä hyvää ja rauhaisaa oloa, uskon että se on Pyhän Hengen vaikutusta minussa.

      Tuon luopumisjutun olen paremminkin kokenut niin,että pääsee eroon sellaisista asioista jotka eivät ole ihmiselle hyväksi. Edelleen minulla on samat hyvät kiinnostuksen kohteet uskovaisena kuin ennen uskoa, kuten urheilu ja musa. Mutta viinasta ja tupakasta olen päässyt Jumalan avulla eroon,siitä olen todella kiitollinen Jumalalle.

      Itse en koe että elämässäni olisi vähämmän sallittuja juttuja uskossa ollessani. Ne mitkä ennen kiinnosti ovat menettäneet merkityksen ja tilalle on tullut uutta ja parempaa =) Usko on osa minua, en osaisi elää enää ilman uskoa, uskoni Jumalaan kantaa,antaa ja eheyttää. Voi sanua, että uskoni on kertakaikkisen hyvä juttu =)

      • Mirri98

        ominainen tarve vetää pää täyteen kamaa toteutui tässäkin. Huurut otetaan nykyisin väkivaltauskonnon mielikuvituskavereista.


      • Mirri98 kirjoitti:

        ominainen tarve vetää pää täyteen kamaa toteutui tässäkin. Huurut otetaan nykyisin väkivaltauskonnon mielikuvituskavereista.

        Pyhän Hengen "kama" ei satuta, se hoitaa,kantaa ja auttaa. Ja väärin olet ymmärtänyt kristinuskon sanoman jos pidät sitä väkivaltauskontona ja en ole näihi mielikuvituskavereihin tutustunu ei ole tarvetta.

        Mitäs Nassen päivää muuta kuuluu? :)


      • Mirri98
        juhani1965 kirjoitti:

        Pyhän Hengen "kama" ei satuta, se hoitaa,kantaa ja auttaa. Ja väärin olet ymmärtänyt kristinuskon sanoman jos pidät sitä väkivaltauskontona ja en ole näihi mielikuvituskavereihin tutustunu ei ole tarvetta.

        Mitäs Nassen päivää muuta kuuluu? :)

        se että normivajakki koittaa tehdä lisää uhreja.


      • katti!
        Mirri98 kirjoitti:

        se että normivajakki koittaa tehdä lisää uhreja.

        Jeesuskin muutti veden viiniksi! Oliko HÄN mielestäsi alkoholisti?


      • olevani,

        Oikealla tiellä! Minun harrastukset pysyy samana esim. kirjojen lukeminen,musiikin kuuntelu,Televisiota tulee katsottua jos on mielenkiintoista ohjelmaa (Salkkareihin olen jäänyt "koukkuun" en uusintoihin),pyöräily,luonnossa liikkuminen kuten marjastus ja kalastus! Tupakki on paheeni mutta en yritä päästä eroon,ainakaan näillä näkymin. Siinäpä niitä,ei kamalia!
        Synninpäästö on saatu ja on vielä voimassa,en ole kerennyt uutta syntiä tekemään!

        Katson miten tästä eteenpäin! Hyvä olisi olla niitä ohje-nuoria!


      • Miukamauku
        katti! kirjoitti:

        Jeesuskin muutti veden viiniksi! Oliko HÄN mielestäsi alkoholisti?

        ja Roope Ankka kylpee rahasäiliössä.


      • vaikeus?
        Miukamauku kirjoitti:

        ja Roope Ankka kylpee rahasäiliössä.

        Ei ihme jos olet vielä sarja-kuvien tasolla! Hanki itsellesi kuva Raamattu ja aloita siitä!


      • Miukumaukux
        vaikeus? kirjoitti:

        Ei ihme jos olet vielä sarja-kuvien tasolla! Hanki itsellesi kuva Raamattu ja aloita siitä!

        http://www.thebricktestament.com/

        Kannattaisi sinunkin lukea tuota muinaista mytologiaa


      • Mirri98 kirjoitti:

        se että normivajakki koittaa tehdä lisää uhreja.

        Kristinusko ja taikausko sulkevat toinen toisensa pois. Eli taikausko en harjoita, onneksi. Enkä ole tavannut uskovaista joka kokisi olevansa "uhri", päinvastoin, kokevat olevansa vapautuneita ja oikialla tiellä.


      • lentas

      • mamamam
        lentas kirjoitti:

        Sentäs! Eipä tasosi ole korkealla...

        "Sentäs! Eipä tasosi ole korkealla..."

        Ei ole. Se oli puhdasta Jumalan Sanaa!


      • LiisamarjaPilleroinen
        juhani1965 kirjoitti:

        Kristinusko ja taikausko sulkevat toinen toisensa pois. Eli taikausko en harjoita, onneksi. Enkä ole tavannut uskovaista joka kokisi olevansa "uhri", päinvastoin, kokevat olevansa vapautuneita ja oikialla tiellä.

        denaturoidulla alkoholilla ja alkoholilla on ero.

        Kristinuskolla ja taikauskolla ei ole mitään eroa.

        Häpeä nyt jo vajakki muinaista taikauskoasi, asja vaikka kameleita.


      • LiisamarjaPilleroinen kirjoitti:

        denaturoidulla alkoholilla ja alkoholilla on ero.

        Kristinuskolla ja taikauskolla ei ole mitään eroa.

        Häpeä nyt jo vajakki muinaista taikauskoasi, asja vaikka kameleita.

        "denaturoidulla alkoholilla ja alkoholilla on ero."

        Totta.


        "Kristinuskolla ja taikauskolla ei ole mitään eroa"

        Tiede ja kristinusko sanoo toisin, uskon tässä tapauksessa molempia :)


        "Häpeä nyt jo vajakki muinaista taikauskoasi, asja vaikka kameleita."

        Muinaisista taikauskoista en tiedä mitään,mitä lienevätkin.


      • olevani, kirjoitti:

        Oikealla tiellä! Minun harrastukset pysyy samana esim. kirjojen lukeminen,musiikin kuuntelu,Televisiota tulee katsottua jos on mielenkiintoista ohjelmaa (Salkkareihin olen jäänyt "koukkuun" en uusintoihin),pyöräily,luonnossa liikkuminen kuten marjastus ja kalastus! Tupakki on paheeni mutta en yritä päästä eroon,ainakaan näillä näkymin. Siinäpä niitä,ei kamalia!
        Synninpäästö on saatu ja on vielä voimassa,en ole kerennyt uutta syntiä tekemään!

        Katson miten tästä eteenpäin! Hyvä olisi olla niitä ohje-nuoria!

        Nonii, harrastuksesi kuulostavat oikeen hyviltä, jatka ihmeessä niitä. Hyviä uskon ohjenuoria ovat esim.Raamatun luku, hengellisten kirjojen luku, myös Raamatun selitysteokset ovat todella oivaa luettavaa, uskovaisten yhteys, rukoileminen, Kirkossa käynti, kristilliset chatit...voi itse valita itselle sopivat ohjenuorat. Siunausta ja Jumalan ohjausta sinulle :)


      • neuvoista!
        juhani1965 kirjoitti:

        Nonii, harrastuksesi kuulostavat oikeen hyviltä, jatka ihmeessä niitä. Hyviä uskon ohjenuoria ovat esim.Raamatun luku, hengellisten kirjojen luku, myös Raamatun selitysteokset ovat todella oivaa luettavaa, uskovaisten yhteys, rukoileminen, Kirkossa käynti, kristilliset chatit...voi itse valita itselle sopivat ohjenuorat. Siunausta ja Jumalan ohjausta sinulle :)

        Et tuominnut minun tupakointia! Hyvä niin.Chattailua en ole harrastanut enkä perehtynyt ollenkaan joten en osaa sitä käyttää. Kirjoittamista paremminkin ja lukemista,myös hengellisiä "tositapahtumiin" perustuvia mutta mielenkiintoista lukemista!
        Kristilliset-chatit,mistä ne löytää?

        Toivon sinulle myös kaikkea hyvää!


    • Tremoles

      Usko on kallis lahja luomakunnan, ihmiskunnan luoneen Luojan, taivaallisen Isän antamana ja suomana. Jota miestä jotkut ovat alkaneet vaalia jo lapsesta lähtien, osoittamalla uskollisuutta ja alamaisuutta sekä tottelevaisuutta vain kaikkeuden Korkeimmalle, Luojallemme, taivaallliselle Isälle omatoimisesti ja itsellisesti, muiden ihmisten puheista ja vastaväitteistä huolimatta! Isä meidän rukous onkin yksi parhaimmista kenoista, tavoista saada Luojamme "langan päähän". Tuosta voi kuka hyvänsä aloittaa oman marsinsa kohti paratiisia!
      Raamatussa olevan Matteuksen Kirjan kuudennessa luvussa on hyvät ohjeet. Ne ovat kirkastetun ja voidellun ihmisen Pojan, Kristuksen antamat ja selittämät.

    • todistuksia heiltä

      jotka ovat tulleet Jeesukseen uskoviksi.


      www.todistajat.net

    • kuolematon sielu

      minulle se oli helppoa,
      erosin kirkosta ja lopetin satuihin uskomisen.
      Kuin tuhansien vuosien hirveä taakka olisi pudonnut harteilta.

      • Sama evankeliumi

      • lännenhunttari
        Sama evankeliumi kirjoitti:

        Olen ollut kohta 50 vuotta tämän kirkon jäsen. Olen varma, että se on palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko:
        http://scriptures.lds.org/fi
        http://www.mormon.org/welcome/0,6929,403-19,00.html

        emme tarvitse palauttajaa,vaan sovittajaa.. synnit sovitettiin golgatalla ,
        ilman mitaan palautusta...se on taytetty-- riittaa,ei palauttajia tarvita.
        ja Jumalan kaltaisiksi ja veroisiksi emme tule,vaikka m a p kirkko noin vaittaakin.


      • Sama evankeliumi
        lännenhunttari kirjoitti:

        emme tarvitse palauttajaa,vaan sovittajaa.. synnit sovitettiin golgatalla ,
        ilman mitaan palautusta...se on taytetty-- riittaa,ei palauttajia tarvita.
        ja Jumalan kaltaisiksi ja veroisiksi emme tule,vaikka m a p kirkko noin vaittaakin.

        1. Moos. 1
        26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." [1. Moos. 5:1, 9:6; Viis. 2:23; Kol. 3:10]
        27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. [1. Moos. 5:2; Matt. 19:4]

        Kristus perusti kirkon:
        Matt. 16
        18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.

        Tuota kirkkoa johtivat apostolit, mutta siitä luovuttiin samalla, kun luovuttiin apostolisesta johdosta. Keisarista tuli kirkon johtaja. Oikea valtuus hävisi. Nyt kirkko on palautettu:
        http://www.mormon.org/learn/0,8672,955-19,00.html


      • kuolematon sielu
        Sama evankeliumi kirjoitti:

        Olen ollut kohta 50 vuotta tämän kirkon jäsen. Olen varma, että se on palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko:
        http://scriptures.lds.org/fi
        http://www.mormon.org/welcome/0,6929,403-19,00.html

        tiedän että jumala ja taivastenvaltakunta on meissä kaikissa sisällä.
        Ei ole mitään ulkopuolista luojajumalaa tai jeesusta.
        Elämä ei ole sattumaa vaan seurausta,
        olemme karman lain alaisia jälleensyntymiemme ketjussa.


    • eroja on

      hidas kasvuprosessi tai kertapläjäys. Hitaassakin prosessissa yleensä kyllä tietää sen päivän milloin asiat loksahti kohdalleen. Raamattu sanoo, että viimeisen etsikkoajan jälkeen kaikki on menetetty ja se ihminen on hukassa.

      Kaikesta siitä saa luopua mistä haluaa. Uskossa oleminen on kasvamista, eli vuosia myöhemmin näkee synniksi semmoisenkin mitä ei alussa ehkä nähnyt.

      • esim.

        Tämä pahe kuin tupakointi jota toiset pitävät syntinä ja toiset ei,riippuen myös mihin uskoon kuuluu! Alkoholin kohdalla sama juttu.Olihan ehtoollisviinitkin alkoholipitoisia mutta eivät vältämättä enää,en ole varma siitä. Tanssiminen myös on kiistanalainen,saako vai ei harrastaa!
        Ainakin nuo kolme on epävarmoja tapauksia!
        Niin ja meikkaaminen kuuluu samaan ryhmään,onko turhaa koreilua vai sallittua.


      • eroja on
        esim. kirjoitti:

        Tämä pahe kuin tupakointi jota toiset pitävät syntinä ja toiset ei,riippuen myös mihin uskoon kuuluu! Alkoholin kohdalla sama juttu.Olihan ehtoollisviinitkin alkoholipitoisia mutta eivät vältämättä enää,en ole varma siitä. Tanssiminen myös on kiistanalainen,saako vai ei harrastaa!
        Ainakin nuo kolme on epävarmoja tapauksia!
        Niin ja meikkaaminen kuuluu samaan ryhmään,onko turhaa koreilua vai sallittua.

        niin sieltä löydät vastauksen jokaiseen kysymykseesi.


      • löytänyt.
        eroja on kirjoitti:

        niin sieltä löydät vastauksen jokaiseen kysymykseesi.

        Suoraa vastausta!


      • menetetty

        Taivaspaikka ja matka käy Helvettiin?


    • eroja on

      Uskon, että kaikki kokevat uskoontulossa syvää iloa ja rauhaa ja kiinnostusta Raamatun lukuun.

      • jotakin.

        Kun saavuttaisi oikean mielenrauhan ja varmuuden siitä että on tosiaan pelastunut!

        Raamattua olen lukenut sieltä täältä enkä aloittanut ihan alusta "Alussa Jumala loi Taivaan ja Maan". Ehkä on parempi alkaa Uuden Testamentin puolelta!


      • jälkeen
        jotakin. kirjoitti:

        Kun saavuttaisi oikean mielenrauhan ja varmuuden siitä että on tosiaan pelastunut!

        Raamattua olen lukenut sieltä täältä enkä aloittanut ihan alusta "Alussa Jumala loi Taivaan ja Maan". Ehkä on parempi alkaa Uuden Testamentin puolelta!

        Voiko enään pelastua vai onko jo Tuomittu?


      • jälkeen kirjoitti:

        Voiko enään pelastua vai onko jo Tuomittu?

        Raamattu puhuu etsikkoajasta aika vähän eikä etsikkoajan ohittamisen määritelmää sieltä löydy.

        Sen sijaan siellä on hyvin painokkaasti sanottu, että nyt hetkeen tulee tarttua. Huomisesta ei kukaan tiedä.

        "Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." 2 Kor 6:2

        "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne" Hepr 3:7-8

        "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." Matt 11:28-30


      • ei tiedä
        EJKR kirjoitti:

        Raamattu puhuu etsikkoajasta aika vähän eikä etsikkoajan ohittamisen määritelmää sieltä löydy.

        Sen sijaan siellä on hyvin painokkaasti sanottu, että nyt hetkeen tulee tarttua. Huomisesta ei kukaan tiedä.

        "Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." 2 Kor 6:2

        "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne" Hepr 3:7-8

        "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." Matt 11:28-30

        Onko edes elossa enää ja silloin on kyllä myöhäistä!


      • edessä!
        ei tiedä kirjoitti:

        Onko edes elossa enää ja silloin on kyllä myöhäistä!

        Ilman turhia pohdintoja ja "kiusallisia" kirjoituksia!

        Elän loppu-elämäni kuin viimeistä päivää ilman turhia kahleita ja vapaana rajoituksista!


      • yksin,
        edessä! kirjoitti:

        Ilman turhia pohdintoja ja "kiusallisia" kirjoituksia!

        Elän loppu-elämäni kuin viimeistä päivää ilman turhia kahleita ja vapaana rajoituksista!

        Valvon,unta en saa enkä rauhaa päällä maan,taidan mennä rajan taa...


      • WeijoLindroos
        yksin, kirjoitti:

        Valvon,unta en saa enkä rauhaa päällä maan,taidan mennä rajan taa...

        !!!

        Katso se tästä linkistä:

        http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewforum.php?f=5&sid=4259bffd11cb065f363a71a19f9adf0f

        Miljoonat ihmiset ovat 2000. vuoden aikana kokeneet uskoon tulon eli uudestisyntymisen. Mutta vielä useammat ovat valinneet uskonnon uskoon tulemisen sijaan. Sellaisesta asiasta on lyhyt selonteko tässä linkissä:
        http://www.Jeesus-on-Herra.com/uskontoko.htm

        Sinä saat syntisi anteeksi Jeesuksen Niomessä ja veressä! Otatko armon vastaan?


      • kuolematon sielu
        WeijoLindroos kirjoitti:

        !!!

        Katso se tästä linkistä:

        http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewforum.php?f=5&sid=4259bffd11cb065f363a71a19f9adf0f

        Miljoonat ihmiset ovat 2000. vuoden aikana kokeneet uskoon tulon eli uudestisyntymisen. Mutta vielä useammat ovat valinneet uskonnon uskoon tulemisen sijaan. Sellaisesta asiasta on lyhyt selonteko tässä linkissä:
        http://www.Jeesus-on-Herra.com/uskontoko.htm

        Sinä saat syntisi anteeksi Jeesuksen Niomessä ja veressä! Otatko armon vastaan?

        nämä miljoonat ihmiset.
        Kukaan ei saa syntejä anteeksi ne pitää hyvittää joko tässä elämässä tai seuraavassa. Mitä kylvät sitä niität, siihen sisältyy Karman laki.
        Seuraavassa elämässä olet ehkä kiihkeä muslimi ja allahin oppien saarnaaja.
        Kristinusko on näet kuoleva uskonto.


      • Armon saanut kristitty
        kuolematon sielu kirjoitti:

        nämä miljoonat ihmiset.
        Kukaan ei saa syntejä anteeksi ne pitää hyvittää joko tässä elämässä tai seuraavassa. Mitä kylvät sitä niität, siihen sisältyy Karman laki.
        Seuraavassa elämässä olet ehkä kiihkeä muslimi ja allahin oppien saarnaaja.
        Kristinusko on näet kuoleva uskonto.

        Jeesuksesta sanotaan Raamatussa näin:
        "Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi!" Jes. 53:5.

        Jeesus sovitti sijaisuhrillaan kaikkien ihmisten kaikki synnit. Hän otti päällensä Sinulle kuuluvan syntien rangaistuksen. Golgatan ristillä vertavuotava Vapahtaja huusi viimeisinä sanoinaan: "Se on täytetty!" Se oli voittohuuto äärimmäisten tuskien keskeltä. Mutta nyt... SYNTI ON SOVITETTU!

        Kun Sinä otat vastaan Ylösnousseen Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi, niin syntisi pyyhitään pois. Et ole enää vastuussa tekosi seurauksista. "Rangaistus oli Hänen päällänsä!"
        Eikä Jeesus anna ainoastaan anteeksi syntejä, vaan Hän myös puhdistaa synnion jäljet.., etkä sen jälkeen enää tahdo synnissä elää.
        Sinusta tulee uusi ihminen!


      • kuolematon sielu
        Armon saanut kristitty kirjoitti:

        Jeesuksesta sanotaan Raamatussa näin:
        "Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi!" Jes. 53:5.

        Jeesus sovitti sijaisuhrillaan kaikkien ihmisten kaikki synnit. Hän otti päällensä Sinulle kuuluvan syntien rangaistuksen. Golgatan ristillä vertavuotava Vapahtaja huusi viimeisinä sanoinaan: "Se on täytetty!" Se oli voittohuuto äärimmäisten tuskien keskeltä. Mutta nyt... SYNTI ON SOVITETTU!

        Kun Sinä otat vastaan Ylösnousseen Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi, niin syntisi pyyhitään pois. Et ole enää vastuussa tekosi seurauksista. "Rangaistus oli Hänen päällänsä!"
        Eikä Jeesus anna ainoastaan anteeksi syntejä, vaan Hän myös puhdistaa synnion jäljet.., etkä sen jälkeen enää tahdo synnissä elää.
        Sinusta tulee uusi ihminen!

        ja synninpäästöistä , onko sinulla mitään omaa sanottavaa?


      • tekstit!
        WeijoLindroos kirjoitti:

        !!!

        Katso se tästä linkistä:

        http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewforum.php?f=5&sid=4259bffd11cb065f363a71a19f9adf0f

        Miljoonat ihmiset ovat 2000. vuoden aikana kokeneet uskoon tulon eli uudestisyntymisen. Mutta vielä useammat ovat valinneet uskonnon uskoon tulemisen sijaan. Sellaisesta asiasta on lyhyt selonteko tässä linkissä:
        http://www.Jeesus-on-Herra.com/uskontoko.htm

        Sinä saat syntisi anteeksi Jeesuksen Niomessä ja veressä! Otatko armon vastaan?

        Vastaan: KYLLÄ!


      • Minäkin armon sain
        tekstit! kirjoitti:

        Vastaan: KYLLÄ!

        Sanon kyllä kirjoitukseen ja siinä kerrotulle Jeesukselle. En sanoisi kirkon edustajille samaa.


    • Tässä helppo ratkaisu, eipä tarvitse enää miettiä. Ja saa elää niinkuin haluaa. Ei uskovainenkaan saa mitään hyötyä siitä, että uskoo. Mutta häviää elämässä paljon, kun seuraa kaikenmaailman raamatun neuvoja.

      www.eroakirkosta.fi

      • ateisti;

        Uskotko mihinkään muuhun kuin itseesi? Mitä teet sitten kun et luota enää itseesikään? Huomaat ettet olekaan enää kaikkeen pystyvä!


      • kuolematon sielu

        erosin 30 v. sitten, oli kuin hirveä taakka olisi pudonnut päältäni.
        Uskon kuitenkin tuonpuoleiseen elämään mutta käsitykseni mukaan siellä ei ole mitään ylipääjohtajajumalaa vaan taivas on sellainen levon ja autuuden olotila.
        Siellä olllaan ikäänkuin lomalla.
        Jonkinlainen jeesus siellä on ehkä järjestetty uskovaisille ettei tule rettelöitä.


      • vai en?
        kuolematon sielu kirjoitti:

        erosin 30 v. sitten, oli kuin hirveä taakka olisi pudonnut päältäni.
        Uskon kuitenkin tuonpuoleiseen elämään mutta käsitykseni mukaan siellä ei ole mitään ylipääjohtajajumalaa vaan taivas on sellainen levon ja autuuden olotila.
        Siellä olllaan ikäänkuin lomalla.
        Jonkinlainen jeesus siellä on ehkä järjestetty uskovaisille ettei tule rettelöitä.

        Ei tunnu missään! Pitäskö minun rukoilla koko ajan? Samanlainen olo kuin ennenkin,mikä tässä meni pieleen?


      • ei tuntuminen ole merkki
        vai en? kirjoitti:

        Ei tunnu missään! Pitäskö minun rukoilla koko ajan? Samanlainen olo kuin ennenkin,mikä tässä meni pieleen?

        No kun se uskossa olo ei välttämättä tunnu yhtään miltään.

        Joillakin tuntuu joillakin ei. Siis ihan oikeasti ei tunnu.

        Ehkä olet itse asiassa turvautunut ja uskonut Jeesukseen jo pitkään eikä siksi tunnu mitään muutosta.

        Itket sinä tai naurat tai olet ihan viilipytty ja tunteeton,
        olet silti Taivaallisen Isäsi lapsi, Jeesuksen verellä pesty, Taivaaseen matkalla.


      • näissä on vastaus
        vai en? kirjoitti:

        Ei tunnu missään! Pitäskö minun rukoilla koko ajan? Samanlainen olo kuin ennenkin,mikä tässä meni pieleen?

        Kuka Jeesus sinun mielestäsi on?

        Turvaudutko sinä häneen?


      • kuoli
        näissä on vastaus kirjoitti:

        Kuka Jeesus sinun mielestäsi on?

        Turvaudutko sinä häneen?

        Meidän syntiemme tähden! Kyllä rukoilen lapsena opitun ilta-rukouksen joka ilta ja joskus päivälläkin kun tulee tiukka paikka!

        Tämän hetkinen tilanteeni on nyt sellainen että tunnen olevani kaikkien hylkäämä ja vastoinkäymisiä on tullut liikaa. Viime viikolla halusin olla kuollut tai kuolla mutta en kuitenkaan "tehnyt sen eteen mitään" joten olen vielä täällä!

        Mikä tarkoitus lie mutta ainakaan en "jalostu" vastoinkäymisistä!


      • kuolematon sielu
        kuoli kirjoitti:

        Meidän syntiemme tähden! Kyllä rukoilen lapsena opitun ilta-rukouksen joka ilta ja joskus päivälläkin kun tulee tiukka paikka!

        Tämän hetkinen tilanteeni on nyt sellainen että tunnen olevani kaikkien hylkäämä ja vastoinkäymisiä on tullut liikaa. Viime viikolla halusin olla kuollut tai kuolla mutta en kuitenkaan "tehnyt sen eteen mitään" joten olen vielä täällä!

        Mikä tarkoitus lie mutta ainakaan en "jalostu" vastoinkäymisistä!

        niin kysyisin häneltä" Sinäkö muka kuolit syntiemme tähden?
        Sitten vetelisin korville"
        Sanoi kerran Tarmo Manni.
        Minä tekisin samoin.


      • näin se on
        kuoli kirjoitti:

        Meidän syntiemme tähden! Kyllä rukoilen lapsena opitun ilta-rukouksen joka ilta ja joskus päivälläkin kun tulee tiukka paikka!

        Tämän hetkinen tilanteeni on nyt sellainen että tunnen olevani kaikkien hylkäämä ja vastoinkäymisiä on tullut liikaa. Viime viikolla halusin olla kuollut tai kuolla mutta en kuitenkaan "tehnyt sen eteen mitään" joten olen vielä täällä!

        Mikä tarkoitus lie mutta ainakaan en "jalostu" vastoinkäymisistä!

        Koska uskot, että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden,
        sinä olet aivan varmasti uskossa.

        Kukaan ihminen ei ajattele Jeesuksesta noin jos Jumala ei ole antanut hänelle uskon lahjaa!

        Sinä olet Jumalan oma! Hän rakastaa sinua!

        Vaikka on hirveitä vastoinkäymisiä, se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi hylännyt sinut. Hän on kanssasi joka päivä - niin kauheina kuin parempina päivinä. Jeesus eli tuskan täyttämän elämän, mutta hän on Jumalan Poika. Me emme ole Herraamme suurempia, vaan kärsimme täällä. Mutta Jumala on silti meidän kanssamme ja kantaa eteenpäin kaiken keskellä.

        Hän vie sinut kerran Taivaan Kotiin, jossa kaikki tämän maailman kamaluudet ovat ohi. Siellä Jumala pyyhkii silmistäsi jokaisen kyyneleen, ja saat hyvän osan.


      • vasta...
        näin se on kirjoitti:

        Koska uskot, että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden,
        sinä olet aivan varmasti uskossa.

        Kukaan ihminen ei ajattele Jeesuksesta noin jos Jumala ei ole antanut hänelle uskon lahjaa!

        Sinä olet Jumalan oma! Hän rakastaa sinua!

        Vaikka on hirveitä vastoinkäymisiä, se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi hylännyt sinut. Hän on kanssasi joka päivä - niin kauheina kuin parempina päivinä. Jeesus eli tuskan täyttämän elämän, mutta hän on Jumalan Poika. Me emme ole Herraamme suurempia, vaan kärsimme täällä. Mutta Jumala on silti meidän kanssamme ja kantaa eteenpäin kaiken keskellä.

        Hän vie sinut kerran Taivaan Kotiin, jossa kaikki tämän maailman kamaluudet ovat ohi. Siellä Jumala pyyhkii silmistäsi jokaisen kyyneleen, ja saat hyvän osan.

        Olen! Maanpäällinen osa ei ainakaan ole häävi tällä hetkellä!


    • -tea-

      -Tapahtuuko se kerta pläjäyksellä vai onko se hidas prosessi?
      -Mulla se oli hidas prosessi.

      -Voiko siihen itse vaikuttaa esim. päättämällä:"nyt minä alan uskovaiseksi."
      -Tuolla lauseella päättämällä ei ainakaan voi. Mutta sillä lailla voi, että alkaa etsimään Jumalaa. Minä tein niin, että rukoilin yksikseni, heittäydyin oikein maahan ja rukoilin tosissani, että Jeesus haluan oikeasti seurata sinua. Auta minua ja ota minut opetuslapseksesi. Auta minua uskomaan sinuun. Lainasin myös kirjastosta hengellistä kirjallisuutta ja kävin seurakunnan naisten raamattu- ja rukousilloissa.

      Mutta se on se rukous, joka siinä on niin ku se A ja O. Se on se kanava, jolla osoitat Jumalalle olevas tosissaan. Jumalahan ei itse tarvi sinun rukousta tehdäkseen asioita, mutta Hän haluaa vaan osoittaa rukouksen kautta ihmiselle, että kuinka Hän auttaa kun rukoilee. Niin ku tuoda sellaista "löytämisen" iloa ihmiselle. Että siis siinä mielessä voit vaikuttaa uskoon tulemiseen. Se on sinun henkilökohtainen päätös. Se ei vaikuta mitään, että mummo on uskovainen. Se ei sinua pelasta. Sinun pitää ite olla uskovainen.

      -Miten käy kun etsikko-aika menee ohi,onko sen jälkeen mitään tehtävissä vai kaikki mahdollisuudet menetetty?
      -EOS. Tähän en osaa vastata.

      -Mistä tietää olevansa uskossa? Jos on epävarma olo ettei tiedä onko vai ei! Tai ei tule mitään erikoista "tuntemusta/oloa"!
      -Sitten et ole uskossa. Uskova tietää olevansa uskossa. Ja se pelastusvarmuus on tosiaan varmuutta eikä niiden tarvi odottaa kuolemaa ja katsoa sitten mitä tapahtuu, jotuuuko helvettiin vai ei. =) Oikeasti uskova tietää jo eläessään ihan varmuudella, että pääsee taivaaseen.

      -Mistä kaikesta joutuu luopumaan? Huvitukset,paheet,ajatukset(vääränlaiset jotka putkahtaa mieleen) eikö ne ole kiellettyjen listalla?
      -Minä ajattelin kans ihan samoin kun olin 17-vuotias ja mulla oli etsikkoaika. Ajattelin, että sitte ei saa juoda viinaa, kaverit hyljeksii ja pitää outona, kaverit jättää, joudun olemana yksin, sukulaiset supattaa selän takana ja puhuu pahaa ja seksiä ei saa harrastaa: siis tylsää. Elämä jää elämättä.

      Mutta nyt kun olen 28-vuotias ja tullut tämän vuoden puolella uskoon ni oon hoksinut, että koko pelko olikin ihan turha. Siis ok, en saa juoda räkäkännejä ja sekstailla kenen kans huvittaa, mutta se ei jostain syystä haittaakaan. Elämä onkin hauskaa ilman niitä. Sitä en hoksinut ajatella 17-vuotiaana. Ja ystävät: ne on pysyneet samana olen saanut uusia, uskovia ystäviä. Nyt mulla siis on enemmän ystäviä.

      oon huomannut, että elämäni on nyt onnellista. Olen onnellinen. Ja oikeastaan kun ajattelen muitakin uskovaisia, en tunne ketään uskovaista, joka olisi onneton tai vaikka masentunut. Kaikki on elämäänsä tyytyväisiä, iloisia ihmisiä. Ja ne saa elää sellaista elämää mitä ne haluaa elää: matkustella, opiskella, olla työelämässä, avioitua jne. mistä kukin sattuu haaveilemaan. Se tyytyväinen elämä tulee ns. siunauksena Jumalalta. Jumala siis palkitsee ne, jotka uskovat Häneen ja uskovat, että Jeesus on Jumalan Poika.

      Ja oon hoksinut senkin, että kun rukoilee saa sen, mitä haluaa. Minä oon jo saanut elämäni ihanimman miehen, jollaista en uskonut olevan olemassakaan, kihlat, häät, kauniin, fiksun lapsen, elämän siellä missä haluan elää, rahaa, ystäviä, mieluisan harrastuksen, ihanan kodin ja vaikka mitä muutakin mitä olen hoksinut pyytää ja mitä en nyt tällä hetkellä muista.

      Ja moni asia,jota olen rukoillut ja saanut on ollut ns. tuurista kiinni. Eli rukous ei voi olla mitää itsesuggestiota, koska kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, esim. toisen ihmisen tapaamiseen. Siis kun minäkään en omaa miestäni tavatessa lähtenyt etsimään ketään, satuin vain törmäämään sattumalta. niitä on ollut vaikka mitä tapahtumia, joihin en oo voinut itse vaikuttaa, mutta olen vaan saanut kaiken rukoilemani. Uskovaiset on tällaisia lellikkejä. =)

      -On vaikea olla tekemättä syntiä kun ei ole paljon niitä sallittuja juttuja!
      -No siis kukaan (ei ees uskovaiset) ei voi olla tekemättä syntiä. Uskovaiset vaan yrittää olla mahdollisimman kunnollisia, koska Raamatussa lukee niin, että pitää yrittää parantaa tapansa. Ero on vain siinä, että uskovaiset saa synnit anteeksi, mutta muut ei.

      Kun siis Taivaaseen ei pääse niin, että on mahdollisimman nuhteeton, ei juo, ei harrasta seksiä ennen avioliittoa jne. Taivaaseen pääsee niin, että oikeasti uskoo Jeesuksen olevan Jumalan poika.

      Yleensä tätä oikeasti uskomista seuraa se, että hakeutuu seurakunnan tapahtumiin, jotta sais vahvistusta uskoonsa uskovia ystäviä. Sitte voi tulla sellainen Jumalan sanan "jano". Esim. haluaa kovasti lukea hengellisiä kirjoja kirjastosta, kuunnella hengellistä radiokanavaa ja yleensäkin oppia uutta tästä asiasta.

      Siitä sitten seuraa se, että haluaa pyytää anteeksi Jumalalta, että on tehnyt kaikenlaista inhottavaa kuten ajatellut pahaa muista ihmisistä. Ja siitä seuraa se, että haluaa alkaa tekemään toisin eli tekee parannuksen. Mutta ainahan sitä välillä repsahtaa.

      • perusteellisesta

        Vastauksestasi! Siinähän tuli käsiteltyä kaikki mahdolliset pohdiskelut. Hyvältä kuulostaa ja kukapa ei haluaisi olla "lellikki"!

        Voiko Jumalaa testata vaikka pyytämällä jotakin tiettyä asiaa?


      • Kysyi häneltä hän
        perusteellisesta kirjoitti:

        Vastauksestasi! Siinähän tuli käsiteltyä kaikki mahdolliset pohdiskelut. Hyvältä kuulostaa ja kukapa ei haluaisi olla "lellikki"!

        Voiko Jumalaa testata vaikka pyytämällä jotakin tiettyä asiaa?

        En ole Tea, mutta sanon tähän jotain kuitenkin.

        Jumala voi kyllä armossaan joillekin tehdä senkin, että vastaa johonkin "testipyyntöön." Olen kuullut joitain tapauksia. Mutta ei se aina niin mene.

        Itsekin taisin teini-iässä testata joillain pyynnöilläni, onko Jumalaa. Pyyntöni olivat varmaan aika itsekkäitä ja lapsellisia, ahneita. Nykyäänkin kyllä toivon esim. lottovoittoa... Mutta ilmankin on pärjätty, ja pärjätään vastakin, jos ei se kohdalleni osukaan.

        Minä en nuorena saanut testirukouksiini vastauksia. Olin pettynyt, menin kauemmas Jumalasta.

        Jumala johdatti minut vähän yli parikymppisenä etsijän paikalle. Tunsin monia uskovia ihmisiä. Itselleni usko ei auennut kuitenkaan. Mutta minua auttoi eräänlainen "raamatunmukainen testirukous".

        Halusin kyllä uskoa. Sehän olisi hieno juttu, jos on totta että Jeesus antaa iankaikkisen elämän lahjaksi ja kaikki synnit anteeksi. Ongelmani oli vain, että miten voin uskoa, kun en voi uskoa. Epäilin. Ei ollut varmuutta. Jos olisin tehnyt uskonratkaisun ja lähtenyt "uskovien juttuihin" mutta varmuus olisi puuttunut, mitä se olisi auttanut, ajattelin. Olisin teeskennellyt uskovaa ja tiennyt, etten oikein usko kuitenkaan.

        Kuulin kuitenkin kerran uskovaa puhujaa, joka neuvoi, että pelastusvarmuuden saa niin, että ensin tulee se pelastus ja sitten tulee se varmuus! Minä olin yrittänyt toisinpäin: saada varmuuden, että voisi sitten tulla kunnon uskoon ja pelastua.

        Kysyin uskovalta hyvältä ystävältäni myöhemmin, että voiko sitä pyytää Jeesusta Vapahtajakseen, kun on epävarma? Ja sain myöntävän vastauksen! No sittenhän minä rukoilin jotenkin näin: "Jos sinä Jeesus olet olemassa, ja jos Raamattu on totta, niin tule minunkin elämääni. Anna minulle kaikki syntini anteeksi. Opeta minua uskomaan ja elämään omanasi." Jotenkin näin.

        Tuon jälkeen aloin tutkia Raamattua, ensin ystäväni kanssa. Vähitellen menin uskovien tilaisuuksiinkin. Ja Raamatun kautta se usko vähitellen löytyi ja vahvistui, ja nyt olen ollut uskova jo parikymmentä vuotta.

        Eli Jumalaa kannattaa testata pyytämällä Jeesusta elämäänsä, pyytämällä Häneltä uskoa ja kaikkea, ja sitten näkee, mitä siitä seuraa.

        Tähän löytyy pari raamatunkohtaakin, Johanneksen evankeliumista.

        Jeesus sanoi: "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani."(7:17) Eli jos et voi uskoa, niin kysymys sinulle kuuluu, että: "Tahtoisitko uskoa, jos voisit." Minun vastaukseni oli kyllä. Jos tahdot uskoa ja turvaudut Jeesukseen, niin sinä pelastut. Se itseasiassa on uskoa, että ihminen turvautuu Jeesukseen. Usko on turvautumista.

        Toinen raamatunkohta: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä..." Joh.1:12.

        Jeesuksen vastaanottava, Häneen turvautuva, saa voiman tulla Jumalan lapseksi. Sillä tavalla tullaan uskoon.

        Uskoon tullaan muullakin tavalla. Esim. jotkut uskovat koko ikänsä, lapsuudesta saakka ilman uskoontulo-kokemusta.


      • _Mervi_

        -tea-, kirjoitit tosi ihanasti uskosta ja suurimman osan asioista allekirjoitan iloiten, että näin on. Kiitän Taivaallista Isää, että hän on antanut sinulle uskon lahjan, ja rukoilen, että hän varjelee sinut aina uskossa Jeesukseen. Sitten saadaan nähdä kerran taivaassa :)

        Mutta minun on pakko kommentoida muutamia rivejä, eli näitä:

        >> Ja oikeastaan kun ajattelen muitakin uskovaisia, en tunne ketään
        >> uskovaista, joka olisi onneton tai vaikka masentunut. Kaikki on
        >> elämäänsä tyytyväisiä, iloisia ihmisiä. Ja ne saa elää sellaista elämää
        >> mitä ne haluaa elää: matkustella, opiskella, olla työelämässä, avioitua jne.
        >> mistä kukin sattuu haaveilemaan. Se tyytyväinen elämä tulee ns.
        >> siunauksena Jumalalta. Jumala siis palkitsee ne, jotka uskovat Häneen
        >> ja uskovat, että Jeesus on Jumalan Poika.
        >> Ja oon hoksinut senkin, että kun rukoilee saa sen, mitä haluaa.

        Tiedän, että juuri uskoon tulleen näkökulmasta asiat voi kyllä aluksi näyttää tältä. Joskus (mutta ei aina) Jumala todella suorastaan hemmottelee uutta uskovaa. Ja uskovista huokuu usein semmoista ylimaallista tyytyväisyyttä elämään - se on Jumalan työtä heidän sisimmässään. Mutta kun hiukan enemmän juttelee niiden ihmisten kanssa, jotka säteilevät tyytyväisyyttä, kuulee joskus hurjia kertomuksia siitä, miten inhimillisesti vaikeita vaiheita tuo ihminen on elänyt tai elää parhaillaan.

        Kun aika kuluu ja kokemus karttuu, niin huomaa, että Jumala ei aina annakaan uskovalle maallista ja aineellista menestystä. Uskovat sairastuvat samoihin kurjiin sairauksiin kuin uskomattomatkin, ja kärsivät monista vaivoista ja ahdistuksista. Joku ei saakaan aviopuolisoa, jota on rukoillut monta, monta vuotta. Joku jää lapsettomaksi, joku sairastuu vakavasti. Joku jää työttömäksi, ja jonkun aviopuoliso hylkää hänet. Se ei ole merkki siitä, että Jumala olisi hylännyt, vaan oikeastaan päin vastoin - se on kuitenkin Jumalan rakastavaa tahtoa, jolla Hän ohjaa ja pitää meidät Taivaan tiellä. "Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta", sanoo Raamattu. "Ketä Herra rakastaa, sitä Hän myös kurittaa". Jeesus opetti: "Maailmassa teillä on oleva ahdistus" - mutta kuitenkin niidenkin keskellä Jeesus on meidän kanssamme. "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja..." (2.Kor.4:8-9)

        Tunnen monta Jeesukseen uskovaa, joilla on maallisessa elämässä todella paljonkin vaikeuksia ja ahdistusta. Jotkut ovat masentuneita. Minä ainakaan en ole saanut Jumalalta kaikkea sitä mitä haluan, ja tiedän, etteivät muutkaan uskovat. Mutta uskon, että olemme saaneet kaiken tarpeellisen. Jumala antaa hengellisesti yltäkylläisen elämän Sanansa kuulemisen kautta, mutta Hän ei ole luvannut poistaa kärsimyksiä uskovan elämästä tämän maailman aikana. Siksi kärsimysten läsnäolo elämässä on normaalia uskovan elämää. Mutta Jumala on luvannut olla meidän kanssamme, ja pyytää heittämään kaikki murheemme Hänen päällensä. Toisinaan Hän todella parantaa, johdattaa puolison, antaa työpaikan ja muuta maallista hyvää. Mutta vaikka ei parantaisikaan tai ottaisi jotain ahdistuksen aihetta pois, Hän on vuoren varmasti jokaisen Jeesukseen turvaavan kanssa joka hetki, ja on sovittanut syntimme ristin puussa.

        Taivaassa sitten kuivataan kaikki kyyneleet :)


      • uskovaisia!
        _Mervi_ kirjoitti:

        -tea-, kirjoitit tosi ihanasti uskosta ja suurimman osan asioista allekirjoitan iloiten, että näin on. Kiitän Taivaallista Isää, että hän on antanut sinulle uskon lahjan, ja rukoilen, että hän varjelee sinut aina uskossa Jeesukseen. Sitten saadaan nähdä kerran taivaassa :)

        Mutta minun on pakko kommentoida muutamia rivejä, eli näitä:

        >> Ja oikeastaan kun ajattelen muitakin uskovaisia, en tunne ketään
        >> uskovaista, joka olisi onneton tai vaikka masentunut. Kaikki on
        >> elämäänsä tyytyväisiä, iloisia ihmisiä. Ja ne saa elää sellaista elämää
        >> mitä ne haluaa elää: matkustella, opiskella, olla työelämässä, avioitua jne.
        >> mistä kukin sattuu haaveilemaan. Se tyytyväinen elämä tulee ns.
        >> siunauksena Jumalalta. Jumala siis palkitsee ne, jotka uskovat Häneen
        >> ja uskovat, että Jeesus on Jumalan Poika.
        >> Ja oon hoksinut senkin, että kun rukoilee saa sen, mitä haluaa.

        Tiedän, että juuri uskoon tulleen näkökulmasta asiat voi kyllä aluksi näyttää tältä. Joskus (mutta ei aina) Jumala todella suorastaan hemmottelee uutta uskovaa. Ja uskovista huokuu usein semmoista ylimaallista tyytyväisyyttä elämään - se on Jumalan työtä heidän sisimmässään. Mutta kun hiukan enemmän juttelee niiden ihmisten kanssa, jotka säteilevät tyytyväisyyttä, kuulee joskus hurjia kertomuksia siitä, miten inhimillisesti vaikeita vaiheita tuo ihminen on elänyt tai elää parhaillaan.

        Kun aika kuluu ja kokemus karttuu, niin huomaa, että Jumala ei aina annakaan uskovalle maallista ja aineellista menestystä. Uskovat sairastuvat samoihin kurjiin sairauksiin kuin uskomattomatkin, ja kärsivät monista vaivoista ja ahdistuksista. Joku ei saakaan aviopuolisoa, jota on rukoillut monta, monta vuotta. Joku jää lapsettomaksi, joku sairastuu vakavasti. Joku jää työttömäksi, ja jonkun aviopuoliso hylkää hänet. Se ei ole merkki siitä, että Jumala olisi hylännyt, vaan oikeastaan päin vastoin - se on kuitenkin Jumalan rakastavaa tahtoa, jolla Hän ohjaa ja pitää meidät Taivaan tiellä. "Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta", sanoo Raamattu. "Ketä Herra rakastaa, sitä Hän myös kurittaa". Jeesus opetti: "Maailmassa teillä on oleva ahdistus" - mutta kuitenkin niidenkin keskellä Jeesus on meidän kanssamme. "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja..." (2.Kor.4:8-9)

        Tunnen monta Jeesukseen uskovaa, joilla on maallisessa elämässä todella paljonkin vaikeuksia ja ahdistusta. Jotkut ovat masentuneita. Minä ainakaan en ole saanut Jumalalta kaikkea sitä mitä haluan, ja tiedän, etteivät muutkaan uskovat. Mutta uskon, että olemme saaneet kaiken tarpeellisen. Jumala antaa hengellisesti yltäkylläisen elämän Sanansa kuulemisen kautta, mutta Hän ei ole luvannut poistaa kärsimyksiä uskovan elämästä tämän maailman aikana. Siksi kärsimysten läsnäolo elämässä on normaalia uskovan elämää. Mutta Jumala on luvannut olla meidän kanssamme, ja pyytää heittämään kaikki murheemme Hänen päällensä. Toisinaan Hän todella parantaa, johdattaa puolison, antaa työpaikan ja muuta maallista hyvää. Mutta vaikka ei parantaisikaan tai ottaisi jotain ahdistuksen aihetta pois, Hän on vuoren varmasti jokaisen Jeesukseen turvaavan kanssa joka hetki, ja on sovittanut syntimme ristin puussa.

        Taivaassa sitten kuivataan kaikki kyyneleet :)

        Joilla on tosi kurjia ja pahoja elämän tilanteita! Eräs kertoi että vaikeudet eivät poistu mihinkään uskoon tulon kautta mutta he voivat luottaa Jumalaan ja se auttaa kestämään vaikeissakin tilanteissa!


      • -tea-
        _Mervi_ kirjoitti:

        -tea-, kirjoitit tosi ihanasti uskosta ja suurimman osan asioista allekirjoitan iloiten, että näin on. Kiitän Taivaallista Isää, että hän on antanut sinulle uskon lahjan, ja rukoilen, että hän varjelee sinut aina uskossa Jeesukseen. Sitten saadaan nähdä kerran taivaassa :)

        Mutta minun on pakko kommentoida muutamia rivejä, eli näitä:

        >> Ja oikeastaan kun ajattelen muitakin uskovaisia, en tunne ketään
        >> uskovaista, joka olisi onneton tai vaikka masentunut. Kaikki on
        >> elämäänsä tyytyväisiä, iloisia ihmisiä. Ja ne saa elää sellaista elämää
        >> mitä ne haluaa elää: matkustella, opiskella, olla työelämässä, avioitua jne.
        >> mistä kukin sattuu haaveilemaan. Se tyytyväinen elämä tulee ns.
        >> siunauksena Jumalalta. Jumala siis palkitsee ne, jotka uskovat Häneen
        >> ja uskovat, että Jeesus on Jumalan Poika.
        >> Ja oon hoksinut senkin, että kun rukoilee saa sen, mitä haluaa.

        Tiedän, että juuri uskoon tulleen näkökulmasta asiat voi kyllä aluksi näyttää tältä. Joskus (mutta ei aina) Jumala todella suorastaan hemmottelee uutta uskovaa. Ja uskovista huokuu usein semmoista ylimaallista tyytyväisyyttä elämään - se on Jumalan työtä heidän sisimmässään. Mutta kun hiukan enemmän juttelee niiden ihmisten kanssa, jotka säteilevät tyytyväisyyttä, kuulee joskus hurjia kertomuksia siitä, miten inhimillisesti vaikeita vaiheita tuo ihminen on elänyt tai elää parhaillaan.

        Kun aika kuluu ja kokemus karttuu, niin huomaa, että Jumala ei aina annakaan uskovalle maallista ja aineellista menestystä. Uskovat sairastuvat samoihin kurjiin sairauksiin kuin uskomattomatkin, ja kärsivät monista vaivoista ja ahdistuksista. Joku ei saakaan aviopuolisoa, jota on rukoillut monta, monta vuotta. Joku jää lapsettomaksi, joku sairastuu vakavasti. Joku jää työttömäksi, ja jonkun aviopuoliso hylkää hänet. Se ei ole merkki siitä, että Jumala olisi hylännyt, vaan oikeastaan päin vastoin - se on kuitenkin Jumalan rakastavaa tahtoa, jolla Hän ohjaa ja pitää meidät Taivaan tiellä. "Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta", sanoo Raamattu. "Ketä Herra rakastaa, sitä Hän myös kurittaa". Jeesus opetti: "Maailmassa teillä on oleva ahdistus" - mutta kuitenkin niidenkin keskellä Jeesus on meidän kanssamme. "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja..." (2.Kor.4:8-9)

        Tunnen monta Jeesukseen uskovaa, joilla on maallisessa elämässä todella paljonkin vaikeuksia ja ahdistusta. Jotkut ovat masentuneita. Minä ainakaan en ole saanut Jumalalta kaikkea sitä mitä haluan, ja tiedän, etteivät muutkaan uskovat. Mutta uskon, että olemme saaneet kaiken tarpeellisen. Jumala antaa hengellisesti yltäkylläisen elämän Sanansa kuulemisen kautta, mutta Hän ei ole luvannut poistaa kärsimyksiä uskovan elämästä tämän maailman aikana. Siksi kärsimysten läsnäolo elämässä on normaalia uskovan elämää. Mutta Jumala on luvannut olla meidän kanssamme, ja pyytää heittämään kaikki murheemme Hänen päällensä. Toisinaan Hän todella parantaa, johdattaa puolison, antaa työpaikan ja muuta maallista hyvää. Mutta vaikka ei parantaisikaan tai ottaisi jotain ahdistuksen aihetta pois, Hän on vuoren varmasti jokaisen Jeesukseen turvaavan kanssa joka hetki, ja on sovittanut syntimme ristin puussa.

        Taivaassa sitten kuivataan kaikki kyyneleet :)

        Ok, Mervi. Hyvä tietää. Onneksi tosiaan voi aina Jeesukselle kertoa huolensa ja toivoa voimia vaikka olisi ahdistunut tai masentunut.

        Mutta mitä tarkoitit tällä: "se on kuitenkin Jumalan rakastavaa tahtoa, jolla Hän ohjaa ja pitää meidät Taivaan tiellä"? Meinaatko, että Jumala katsoo parhaaksi antaa ihmiselle esim. potkut töistä, jotta hän pysyisi uskon tiellä?

        Mutta kait Jumala antaa kuitenki sitten sen, mitä pyytää jos 2 tai useampi henkilö rukoilee samaa asiaa? "Jos kaksi tai useampi teistä yhdessä sopien rukoilee, sen hän myös saa minun Isältäni, joka on Taivaissa" tjsp.?


      • -tea-
        perusteellisesta kirjoitti:

        Vastauksestasi! Siinähän tuli käsiteltyä kaikki mahdolliset pohdiskelut. Hyvältä kuulostaa ja kukapa ei haluaisi olla "lellikki"!

        Voiko Jumalaa testata vaikka pyytämällä jotakin tiettyä asiaa?

        Olen samaa mieltä kuin "kysyi häneltä hän", että Jumala ei ehkä tykkää, jos testaat sitä esim. rukoilemalla rahaa. Todennäköisesti et saa rahoja. =)

        Muutenki Jumalan testaaminen on aika arveluttavaa. Jumalakin tietää, että vain testaat. Hän saattaa myös nähdä jo tulevaisuuden, että vaikka Hän vastaisi testirukoukseesi et uskoisi Häneen silti. Niinpä Hän saattaa jättää vastaamatta.

        Minunki mielestä ehkä fiksuin testirukous on rukoilla Jeesusta elämääsi. Mutta käsittääkseni siinäkin sinun pitää olla tosissaan mukana ja tosissaan tahtoa seurata Häntä.


      • _Mervi_
        -tea- kirjoitti:

        Ok, Mervi. Hyvä tietää. Onneksi tosiaan voi aina Jeesukselle kertoa huolensa ja toivoa voimia vaikka olisi ahdistunut tai masentunut.

        Mutta mitä tarkoitit tällä: "se on kuitenkin Jumalan rakastavaa tahtoa, jolla Hän ohjaa ja pitää meidät Taivaan tiellä"? Meinaatko, että Jumala katsoo parhaaksi antaa ihmiselle esim. potkut töistä, jotta hän pysyisi uskon tiellä?

        Mutta kait Jumala antaa kuitenki sitten sen, mitä pyytää jos 2 tai useampi henkilö rukoilee samaa asiaa? "Jos kaksi tai useampi teistä yhdessä sopien rukoilee, sen hän myös saa minun Isältäni, joka on Taivaissa" tjsp.?

        "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään". (Matt.18:19)

        Toi on suuri ja iloa tuottava lupaus! Rukouksemme kuullaan aivan varmasti, kun olemme koolla Jeesuksen nimessä. Hän on meidän keskellämme silloin, kuulee, ja Taivaallinen Isämme vastaa! Se on suorastaan hurjaa =:)

        Tuossa asiayhteydessä sanottiin, että ollaan koolla Jeesuksen nimessä rukoilemassa. Ja kun pyydetään jotakin Jeesuksen nimessä koolla ollen, sen täytyy luonnollisesti olla sopusoinnussa Hänen tahtonsa kanssa. Tämän ymmärtää selvästi siitä ääriesimerkistä, jos pyytäisi vaikka että jollekin toiselle tapahtuisi jotain pahaa, niin silloin ei olla Jeesuksen nimessä rukoilemassa, eikä sitä saa. Tai jos pyytää silkkaa ahneuttaan asioita, siitäkin sanotaan Raamatussa, ettei sitä saa. "Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne." (Jaak.4:3) Pyhä Henki johtakoon rukouksiamme: "Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." (Joh.4:24)

        Jos ihminen kääntyy Jumalan puoleen, kun on pelästynyt syntiensä vuoksi ja pyytää syntejään anteeksi, Jumala ihan varmasti antaa sille ihmiselle synnit anteeksi. Se on Jeesuksen nimessä niin oikea rukous, ja Pyhän Hengen johtama, kuin vain voi olla. Kun rukoilee synnin hädässänsä "Armahda minua syntistä Jeesuksen tähden!" voi olla vuoren varma, että saa sen, että Jumala armahtaa.

        Jeesuksen nimessä syntinen saa armon, löytää elämäänsä syntiensä sovittajan, Vapahtajan, saa Pyhän Hengen asumaan sydämeen, saa olla Jumalan rakas lapsi joka on matkalla Taivaaseen. Jeesus opetti: "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munan? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät."

        Tosiasia on, että ihminen ei näe pitkälle tulevaisuuteen kuten Jumala näkee. Siksi ihminen saattaa tietämättään pyytää Taivaalliselta Isältään "käärmettä", eli jotain mikä ei lopulta olisikaan hyväksi, vaan mikä veisi hänet tai jonkun toisen lopulta eksyksiin Taivaan tieltä. Se ihmisen pyytämä asia voi olla maallisessa mielessä sinänsä ihan hyvä eikä mitenkään väärä pyyntö sinänsä. Joskus oman järjen mukaan Jumala ei suorastaan saisi olla antamatta jotakin maallista hyvää: sairauden parantumista, kivun lakkaamista, työpaikkaa, sorron loppumista tms. Mutta Jumalan silmä näkee pitkälle - Hän näkee mihin jokin ahdistuksen poistuminen veisi meidät tai jonkun läheisemme. Jeesus antoi hyvän esimerkin siitä, että kun pyydetään jotain maallista asiaa, rukouksen loppuun on hyvä lisätä "mutta tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun".

        Jumalan ykköstahto on johdattaa mahdollisimman monet meistä Taivaaseen, ja usein se ei onnistu muutoin kuin sallimalla meille kärsimystä. Kärsimykseen Raamattu antaa monia syitä, ja niiden lisäksikin jää vielä semmoista kärsimystä, jonka syytä ihminen ei pysty ymmärtämään kuin vasta Taivaan Kodissa! Mutta sekin on hyvä tietää, että aina ei saa vastausta kysymykseen "miksi?", mutta silti Jumala on edelleen Kaikkivaltias, rakastava ja oikeudenmukainen.

        Rukouksessa pyytämisestä ja saamisesta on Raamatussa paljon (!) asiaa. Ne asiat ovat yhtä aikaa totta ja voimassa sen ensimmäiseksi mainitun lupauksen kanssa. Kaikki palaset loksahtelevat kohdalleen.

        Jumala antaa mielellään mitä pyydämme kunhan ne vain ovat meille ja elämällämme hyväksi. Hän tietää mikä on meille hyväksi, vaikka emme itse sitä tiedä. Siksi joudumme joskus pettymäänkin, kun emme saa sitä mitä pyysimme tai joudumme omasta mielestämme odottamaan kohtuuttoman pitkään. Jos pyydät jotakin, on antauduttava Jumalan johdatettavaksi vaikka se sotiikin luonnollista minäämme vastaan. Me emme voi ohjata Jumalaa, vaan hän ohjaa meitä. Hänellä on meidän jokaisen varalle oma suunnitelmansa. Siksi järkemme ei aina voi käsittää, miksi kaikki asiat eivät korjaannu tahtomme mukaisiksi, vaikka olemme sitä anoneet. Raamatun mukaan saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala kuulee rukoukset ja tietää tilanteemme. Vastausten saaminen voi myös joskus kestää. Voimme joutua odottamaan vuosiakin...mikä on nykyajan kärsimättömälle ihmiselle hirveä koettelemus!

        Monasti on myös niin, että emme huomaa saamaamme vastausta tai kokemaamme johdatusta heti, vaan ehkä vasta kun myöhemmin katsomme elämäämme taaksepäin. Huomaamme asioiden edenneen odottamattomalla tavalla ja saaneemme ehkä pyytämäämme paremman rukousvastauksen.


      • Kiitokset
        _Mervi_ kirjoitti:

        "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään". (Matt.18:19)

        Toi on suuri ja iloa tuottava lupaus! Rukouksemme kuullaan aivan varmasti, kun olemme koolla Jeesuksen nimessä. Hän on meidän keskellämme silloin, kuulee, ja Taivaallinen Isämme vastaa! Se on suorastaan hurjaa =:)

        Tuossa asiayhteydessä sanottiin, että ollaan koolla Jeesuksen nimessä rukoilemassa. Ja kun pyydetään jotakin Jeesuksen nimessä koolla ollen, sen täytyy luonnollisesti olla sopusoinnussa Hänen tahtonsa kanssa. Tämän ymmärtää selvästi siitä ääriesimerkistä, jos pyytäisi vaikka että jollekin toiselle tapahtuisi jotain pahaa, niin silloin ei olla Jeesuksen nimessä rukoilemassa, eikä sitä saa. Tai jos pyytää silkkaa ahneuttaan asioita, siitäkin sanotaan Raamatussa, ettei sitä saa. "Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne." (Jaak.4:3) Pyhä Henki johtakoon rukouksiamme: "Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." (Joh.4:24)

        Jos ihminen kääntyy Jumalan puoleen, kun on pelästynyt syntiensä vuoksi ja pyytää syntejään anteeksi, Jumala ihan varmasti antaa sille ihmiselle synnit anteeksi. Se on Jeesuksen nimessä niin oikea rukous, ja Pyhän Hengen johtama, kuin vain voi olla. Kun rukoilee synnin hädässänsä "Armahda minua syntistä Jeesuksen tähden!" voi olla vuoren varma, että saa sen, että Jumala armahtaa.

        Jeesuksen nimessä syntinen saa armon, löytää elämäänsä syntiensä sovittajan, Vapahtajan, saa Pyhän Hengen asumaan sydämeen, saa olla Jumalan rakas lapsi joka on matkalla Taivaaseen. Jeesus opetti: "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munan? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät."

        Tosiasia on, että ihminen ei näe pitkälle tulevaisuuteen kuten Jumala näkee. Siksi ihminen saattaa tietämättään pyytää Taivaalliselta Isältään "käärmettä", eli jotain mikä ei lopulta olisikaan hyväksi, vaan mikä veisi hänet tai jonkun toisen lopulta eksyksiin Taivaan tieltä. Se ihmisen pyytämä asia voi olla maallisessa mielessä sinänsä ihan hyvä eikä mitenkään väärä pyyntö sinänsä. Joskus oman järjen mukaan Jumala ei suorastaan saisi olla antamatta jotakin maallista hyvää: sairauden parantumista, kivun lakkaamista, työpaikkaa, sorron loppumista tms. Mutta Jumalan silmä näkee pitkälle - Hän näkee mihin jokin ahdistuksen poistuminen veisi meidät tai jonkun läheisemme. Jeesus antoi hyvän esimerkin siitä, että kun pyydetään jotain maallista asiaa, rukouksen loppuun on hyvä lisätä "mutta tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun".

        Jumalan ykköstahto on johdattaa mahdollisimman monet meistä Taivaaseen, ja usein se ei onnistu muutoin kuin sallimalla meille kärsimystä. Kärsimykseen Raamattu antaa monia syitä, ja niiden lisäksikin jää vielä semmoista kärsimystä, jonka syytä ihminen ei pysty ymmärtämään kuin vasta Taivaan Kodissa! Mutta sekin on hyvä tietää, että aina ei saa vastausta kysymykseen "miksi?", mutta silti Jumala on edelleen Kaikkivaltias, rakastava ja oikeudenmukainen.

        Rukouksessa pyytämisestä ja saamisesta on Raamatussa paljon (!) asiaa. Ne asiat ovat yhtä aikaa totta ja voimassa sen ensimmäiseksi mainitun lupauksen kanssa. Kaikki palaset loksahtelevat kohdalleen.

        Jumala antaa mielellään mitä pyydämme kunhan ne vain ovat meille ja elämällämme hyväksi. Hän tietää mikä on meille hyväksi, vaikka emme itse sitä tiedä. Siksi joudumme joskus pettymäänkin, kun emme saa sitä mitä pyysimme tai joudumme omasta mielestämme odottamaan kohtuuttoman pitkään. Jos pyydät jotakin, on antauduttava Jumalan johdatettavaksi vaikka se sotiikin luonnollista minäämme vastaan. Me emme voi ohjata Jumalaa, vaan hän ohjaa meitä. Hänellä on meidän jokaisen varalle oma suunnitelmansa. Siksi järkemme ei aina voi käsittää, miksi kaikki asiat eivät korjaannu tahtomme mukaisiksi, vaikka olemme sitä anoneet. Raamatun mukaan saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala kuulee rukoukset ja tietää tilanteemme. Vastausten saaminen voi myös joskus kestää. Voimme joutua odottamaan vuosiakin...mikä on nykyajan kärsimättömälle ihmiselle hirveä koettelemus!

        Monasti on myös niin, että emme huomaa saamaamme vastausta tai kokemaamme johdatusta heti, vaan ehkä vasta kun myöhemmin katsomme elämäämme taaksepäin. Huomaamme asioiden edenneen odottamattomalla tavalla ja saaneemme ehkä pyytämäämme paremman rukousvastauksen.

        Kun olet tosiaan jaksanut paneutua aiheeseen ja osaat kirjoittaa viisaasti niin että tälläinen "hitaampi älyinenkin" ymmärtää!:)

        Katosit pitkäksi aikaa,kerkesin jo kaivata sinua!

        Terveisin:Ystäväsi


      • _Mervi_
        Kiitokset kirjoitti:

        Kun olet tosiaan jaksanut paneutua aiheeseen ja osaat kirjoittaa viisaasti niin että tälläinen "hitaampi älyinenkin" ymmärtää!:)

        Katosit pitkäksi aikaa,kerkesin jo kaivata sinua!

        Terveisin:Ystäväsi

        Heips! Mä laitan sulle musaa, niin ei kerkee ikävöidä :)

        Kaskinen & Simojoki: Katsokaa Voittajaan:
        http://www.youtube.com/watch?v=u2gmYim_PNI

        Kuljeta ja johda - Pekka Ruuska, Juha Tapio
        http://www.youtube.com/watch?v=rLETuSIlF7Y

        Pidä minusta kiinni - Hiljaisuuden lauluja
        http://www.youtube.com/watch?v=V1Yk30YNOtk

        Johanna Kurkela - Kuule minun ääneni
        http://www.youtube.com/watch?v=t5ZtJ04soV0

        Johanna Kurkela: Kiitos kun saan tässä olla
        http://www.youtube.com/watch?v=KErllRMU76E

        Kristallivirta:
        http://www.youtube.com/watch?v=Zmu4Qu23JEY

        Soile Isokoski - Ilta on tullut, Luojani
        http://www.youtube.com/watch?v=uTM8ctP-RNI&feature=related

        Laura Pakarinen: Maan korvessa kulkevi
        http://www.youtube.com/watch?v=Ipt9_naWBNc

        :D


      • kerran!
        _Mervi_ kirjoitti:

        Heips! Mä laitan sulle musaa, niin ei kerkee ikävöidä :)

        Kaskinen & Simojoki: Katsokaa Voittajaan:
        http://www.youtube.com/watch?v=u2gmYim_PNI

        Kuljeta ja johda - Pekka Ruuska, Juha Tapio
        http://www.youtube.com/watch?v=rLETuSIlF7Y

        Pidä minusta kiinni - Hiljaisuuden lauluja
        http://www.youtube.com/watch?v=V1Yk30YNOtk

        Johanna Kurkela - Kuule minun ääneni
        http://www.youtube.com/watch?v=t5ZtJ04soV0

        Johanna Kurkela: Kiitos kun saan tässä olla
        http://www.youtube.com/watch?v=KErllRMU76E

        Kristallivirta:
        http://www.youtube.com/watch?v=Zmu4Qu23JEY

        Soile Isokoski - Ilta on tullut, Luojani
        http://www.youtube.com/watch?v=uTM8ctP-RNI&feature=related

        Laura Pakarinen: Maan korvessa kulkevi
        http://www.youtube.com/watch?v=Ipt9_naWBNc

        :D

        Musiikki on minulle henki ja elämä,ilman sitä en pärjää!

        Yllätys oli kun huomasin Matti Nykäsen myös esittävän laulua:Maan korvessa kulkevi... Oliko se nyt Jussi Niemen kanssa? Hyvä muisti mulla mutta lyhyt:)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet hirvein ihminen kenet olen tavannut.

      Olet järkyttävä.
      Ikävä
      200
      4403
    2. Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?

      Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!
      Huittinen
      45
      2051
    3. Haluan sua ihan vtullisen paljon

      Kokonaan ja seksuaalisesti. Pää räjähtää kohta
      Ikävä
      63
      1723
    4. Ymmärrätköhän nainen

      Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi
      Ikävä
      133
      1373
    5. Martina on käynyt puhumassa viisauksia

      Iltalehden artikkelissa Martinan viisaudet.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      358
      1347
    6. Ajattelen sinua iltaisin, aamulla, päivittäin

      Ehkä siinä jo pientä vinkkiä. Oot jäänyt pahasti mieleen. Sun katse on niin syvä ja oot niin lempeä. Hyvä olla sun kanss
      Ihastuminen
      93
      969
    7. SDP:läinen lähettiläs Titta Maja-Luoto RAIVOAA lähetystössä -?

      SDP:n puolueen Maja-Luoto on Portugalissa noussut Median otsikoihin, koska RAIVOAA työntekijöille ja pitää Heitä lähinnä
      Yhteiskunta
      26
      933
    8. Mitä alkoholijuomaa on myyty sekä Linda Lampeniuksen että Matti Nykäsen nimellä? Testaa tietosi!

      Mikähän alkoholijuoma se mahtoi olla…? Tule pelaamaan kivaa Testerin Juomavisaa! Kuinka monta saat oikein? Tästä pääse
      Juomat
      10
      899
    9. Sinkkujen lapset ja kesäloman pituus

      Tuli mieleeni kysyä oletteko huolissanne lasten ja nuorten tulevaisuudesta, tai siitä mitä he nyt joutuvat kokemaan yhte
      Sinkut
      170
      828
    10. Voiko vauva uskoa ?

      Lohkoissa väitetään ettei vauva voi uskoa. Tässä näet vauvan uskon. https://youtube.com/shorts/QhFbPSdjpnA?si=Zb2BCRST9
      Helluntailaisuus
      186
      706
    Aihe