Ikää pian 42v, yksin ja kello tikittää.. Suurin syy varmaan itsessä, etten oo löytänyt ketään. Taustaa; olen nainen, laivalla töissä. Nuoruuden tyhmyyttä ja seikkailunhalua kenties, kun 28v aloin suhteeseen varatun kanssa. Vietimme aikaa yhdessä lähinnä laivalla, vapailla emme juurikaan tavanneet, ehkä välimatkankin takia. Olin mustasukkainen kaikista muista paitsi vaimostaan. Kun jäimme kiinni, silloin aloin järkiintyä.. Suhde jatkui vielä hetken, kunnes sain jostain voimaa lopettaa sen, n.5v sitten. Tänä päivänä olemme puheväleissä, edelleen samalla laivalla.
Tämän jälkeen olin ilman mitään mieskontaktia n.3,5v, sen jälkeen pari yhden illan juttua. Laitoin tuonne Treffi-palstalle ilmoituksen, muutamat kivat treffit ja yksi pelimies tuloksena, ei muuta. Kunnes aloin reilu vuosi sitten viestiä ja chattailla kivan miehen kanssa. Paljastui, että olimme samalta paikkakunnalta..Kun sain hänen puhelinnumeronsa, selvitin nimen ja sitten kuulin vähemmän kivoja juttuja hänen menneisyydestään. Hän oli kuitenkin todella mukava keskustelukumppani. Tutulta kuulin hänen asuvan jonkun naisen kanssa. Kysyin asiaa mieheltä, hän sanoi tarvitsevansa taloudenhoitajan, koska niin paljon poissa kotoa, rekkaa kun ajaa.. Joo, joo, seli, seli.. Kuitenkin suostuin tapaamaan hänet. Ihastuin, vaikka rontilla olikin kihlasormus sormessaan. Tapailtiin luonani sekä laivalla. Hän ei mitenkään arastellut olla julkisesti kanssani, kurvasi häpeilemättä pihaani. Hänestä alkoi paljastua narsistisia piirteitä sekä heräsi epäilys, etten ainoa hoito. Olin kuitenkin koukussa. Meni pitkiä aikoja ettei nähty, soiteltiin tai viestittiin vain. Monet kerrat vannoin, että nyt riittää..kunnes taas tavattiin ja olin mennyttä.. Mielialani välillä todella maassa. Keväällä päätin taas ja pystyinkin pitämään välimatkaa. Löysin taas netistä kivan miehen..kunnes kuvat vaihdettuamme totesin hänet ulkonäöltä tutuksi, varatuksi mieheksi. Hulluuttani päätin edetä hänen kanssaan, laastariksi edelliselle.. Tietenkin ihastuin. Nyt aivan hajalla..mitään en vaadi häneltä ja hän tekikin alussa selväksi, että tämä olisi vain hetken seikkailu. Olen kuitenkin tavannut herra narsistiakin vielä silloin tällöin, en tunnu pääsevän eroon.. Tajuan kuitenkin hänen vain hyväksikäyttävän minua tai en tiedä, välillä tuntuu, että olen jonkunlainen kuuntelija hänelle, kun rupattelee puhelimessa asioitaan.
Voin vain sanoa, että henkisesti aivan hajalla, haluaisin kyllä oman kullan ja kauan kaipaamani lapsen. Tällä pelillä en kyllä onnistu.. En tiedä minkä terapian tarpeessa olen..Johtuuko kaikki lapsuudesta, alkoholisti-isästä vai mikä saa mut kerta toisensa jälkeen sekoilemaan näitten varattujen kanssa? Kumpaakaan en haluaisi, enhän voi luottaa mokomiin pettureihin.. Tähän en pysty edes kaikkea kokemaani tuskaa ilmaisemaan. Onhan joskus ollut huikeita onnenhetkiä, varastettuja sellaisia..mutta sitten tultu lujaa alas..
Itsetuntoni aivan nolla, olen mielestäni ruma ja lihava, vaikka kaverit toisin väittääkin. Tuntuu, että kaikki kiinnostavat miehet on jo varattu.. Monesti mun väitetty olevan kranttu, en kyl mielestäni oo.. Alan olemaan lopen kyllästynyt elämääni, istumaan juhlapyhät yksin kotona, kun en viitsi mennä minnekään kolmantena tai viidentenä pyöränä.. No, auttoi tänkin vuodatus vähän..
Tämän jälkeen olin ilman mitään mieskontaktia n.3,5v, sen jälkeen pari yhden illan juttua. Laitoin tuonne Treffi-palstalle ilmoituksen, muutamat kivat treffit ja yksi pelimies tuloksena, ei muuta. Kunnes aloin reilu vuosi sitten viestiä ja chattailla kivan miehen kanssa. Paljastui, että olimme samalta paikkakunnalta..Kun sain hänen puhelinnumeronsa, selvitin nimen ja sitten kuulin vähemmän kivoja juttuja hänen menneisyydestään. Hän oli kuitenkin todella mukava keskustelukumppani. Tutulta kuulin hänen asuvan jonkun naisen kanssa. Kysyin asiaa mieheltä, hän sanoi tarvitsevansa taloudenhoitajan, koska niin paljon poissa kotoa, rekkaa kun ajaa.. Joo, joo, seli, seli.. Kuitenkin suostuin tapaamaan hänet. Ihastuin, vaikka rontilla olikin kihlasormus sormessaan. Tapailtiin luonani sekä laivalla. Hän ei mitenkään arastellut olla julkisesti kanssani, kurvasi häpeilemättä pihaani. Hänestä alkoi paljastua narsistisia piirteitä sekä heräsi epäilys, etten ainoa hoito. Olin kuitenkin koukussa. Meni pitkiä aikoja ettei nähty, soiteltiin tai viestittiin vain. Monet kerrat vannoin, että nyt riittää..kunnes taas tavattiin ja olin mennyttä.. Mielialani välillä todella maassa. Keväällä päätin taas ja pystyinkin pitämään välimatkaa. Löysin taas netistä kivan miehen..kunnes kuvat vaihdettuamme totesin hänet ulkonäöltä tutuksi, varatuksi mieheksi. Hulluuttani päätin edetä hänen kanssaan, laastariksi edelliselle.. Tietenkin ihastuin. Nyt aivan hajalla..mitään en vaadi häneltä ja hän tekikin alussa selväksi, että tämä olisi vain hetken seikkailu. Olen kuitenkin tavannut herra narsistiakin vielä silloin tällöin, en tunnu pääsevän eroon.. Tajuan kuitenkin hänen vain hyväksikäyttävän minua tai en tiedä, välillä tuntuu, että olen jonkunlainen kuuntelija hänelle, kun rupattelee puhelimessa asioitaan.
Voin vain sanoa, että henkisesti aivan hajalla, haluaisin kyllä oman kullan ja kauan kaipaamani lapsen. Tällä pelillä en kyllä onnistu.. En tiedä minkä terapian tarpeessa olen..Johtuuko kaikki lapsuudesta, alkoholisti-isästä vai mikä saa mut kerta toisensa jälkeen sekoilemaan näitten varattujen kanssa? Kumpaakaan en haluaisi, enhän voi luottaa mokomiin pettureihin.. Tähän en pysty edes kaikkea kokemaani tuskaa ilmaisemaan. Onhan joskus ollut huikeita onnenhetkiä, varastettuja sellaisia..mutta sitten tultu lujaa alas..
Itsetuntoni aivan nolla, olen mielestäni ruma ja lihava, vaikka kaverit toisin väittääkin. Tuntuu, että kaikki kiinnostavat miehet on jo varattu.. Monesti mun väitetty olevan kranttu, en kyl mielestäni oo.. Alan olemaan lopen kyllästynyt elämääni, istumaan juhlapyhät yksin kotona, kun en viitsi mennä minnekään kolmantena tai viidentenä pyöränä.. No, auttoi tänkin vuodatus vähän..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Totta hitossa sinulle löytyy ihan sinkkumieskin, jos sitä itse haluat....Älä tuhlaa aikaasi varattuihin miehiin, ne aina palaavat vaimojensa luo. Kello ehkä jo tikittänyt lastenteon suhteen ohi jo...
Mitä itse treffailet varattuja ja vittupäitä! Mitä tulet tänne itkemään, itse olet valintasi tehnyt! Et ansaitse mitään muuta kuin juuri noita pettäjiä ja muita mulkkuja!!!
En ole valinnut ketään, mullahan ei järki pelaa näissä asioissa, vaan tunteet. Ja nyt tuntuu tää kaikki niin pahalta, että ehkä pääsen näistä irti. Kellään en oo pahaa halunnut tai tehnyt, etkä tunne minua, miten voit sanoa, että Ansaitsen jotain??? Jonkun viisaan neuvon ehkä oisin tarvinnut, mutta taisit olla oikeassa, ei tänne kannata tulla itkemään. Parempi vaan kärsii itsekseen, ja mä todella kärsin.
päätäsi! Miksi kaikkien miestesi pitää olaa varattuja? Normaali ihminen osaa käyttää myös järkeään eikä vain tunteita. Ja millä vitulla voit edes tuntea mitään positiivisia tunteita pettäjiä kohtaan?
Olet tuollainen ikuinen kakkonen, panopuu miehille. Olet jo tottunut olemaan ja tulet aina olemaan. Se ei muutu siitä mihinkään. Puhut paskaa kun väität haluavasi oman kullan. Haluat jännitystä ja vaaratilanteita, niitä varatut miehet sulle voivat tarjotakkin.
Luuletko, että joku mies haluaa perheen kanssasi, kun käy ilmi, että olet ollut suhteessa vain varattujen kanssa? Ei kukaan täysijärkinen mies ainakaan...
niin, normaali.. Jos oisit kunnolla lukenut tekstini, oisit ehkä huomannu, että mietiskelen, mistä tää kaikki johtuu, lapsuudesta vai mistä.. Joku joskus sanonut sitotumiskammoiseksi. Miksi tilanne tämä, en mä tällaista oo halunnu.. Enkä oo ollut suhteessa vain varattujen kanssa, ennen näitä ollut pari vapaatakin..
Kirjotuksellani pyysin jotain muuta kuin sättimistä.
Voi voi ja vielä kerran voi!!Ensinnäkin teille jotka heittelette sontaa - oisko niin että katkeruus purkautuu. Ei teidän ominaisuuksiin kuulu ainakaan empatia.
Hyvä Punahilkka,
on aika laittaa elämäsi kuntoon ja vain sinä voit sen tehdä ei kukaan muu. Muut voi antaa hyviä ja huonoja neuvoja mutta sinä teet kaiken - siis valinnan ja siitä tulevat seuraukset. Ehdottaisin että puhallat pelin poikki.Otat itsellesi hetken rauhoittumisen. Lue muutama aiheeseen sopiva kirja esim.Polku rakkauteen Deepak Chopra, Havahtuminen Anthony de Mello ..Hakeudu jonnekkin missä pääset pohtimaan sinun miesihannetta ja sitä miksi se ei kohtaa todellisuudessa. Uskon että valikoit nuo miehet lapsuuden perusteella (alkoholisti-isä ei ota vastuuta niinkuin nämä varatut miehetkään eivät ota..) ja toisaalta jos itsetuntosi on nolla et kohtaa sitä sinulle "oikeaa".Tee töitä itsetuntosi kanssa sillä oikeasti jokainen meistä on täydellinen sellaisena kuin on.Jokaisella on paikka, sinä vain valitset MITÄ SINÄ HALUAT; millaisen miehen! Jos sinusta tuntuu ettet rakasta itseäsi sellaisena kun olet niin tee jotain, laihduta tai mitä se sitten onkin.
Toivon todella että löydät miehen jonka kanssa voit rakentaa tulevaisuutta..
Tsemppiä!!=)
Sussa ei ole empatian hiventäkään! entä kun itse teet virheen elämässäsi? Haluatko että sulle sanotaan niin kuin sanoit ap:lle?
Sunlaisia ei tarttis olla tässä maailmassa yhtään enempää.
kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Tilanne nyt tämä.. Varattu nro 1 menossa naimisiin, ollaan puhuttu puhelimessa paljon ja nähtykin, viimeksi hän tavallaan pyysi anteeksi kaikkea. Kyllä hän kuitenkin tulevaa vaimoaan rakastaa, sen huomaan ja nyt olen luopunut leikistä, minä en ainakaan ole hänelle se toinen enää, toivon, että ei ketään toista hänellä enää olisikaan, vaan pysyisi vaimolleen uskollisena. Uskon, että pystymme kuitenkin ystävinä vielä puhumaan, jos törmäämme.
Varattu nro 2 sai tarpeekseen, koska epäilin hänellä olevan myös muita. Hän ei kestä mustasukkaisuutta kuulema ja suuttui, kun puhuin suuni puhtaaksi. Tiesin, että hän suuttuisi, mutta en voinut pitää epäilyksiä kalvamassa sisälläni. Minuun sattui todella paljon tämänkin suhteen loppuminen, mutta näin on parempi.
Ehkä mä nyt ymmärrän, että näillä suhteilla varattuihin en todellista onnea saavuttaisi.. Haluan rakkaan vierelleni normaaliin elämään. Ehkä hänet jo kohtasinkin viikonloppuna, sinkkumiehen..nyt en saa hoppuilla, aika näyttää..
Kirjoita ylös paperille millaisen kumppanin haluat löytää ja paina ne syvästi mieleesi. Sitten vaan haku päälle.
Katsoin muutama viikko sitten Oprah-shown ja siinä käsiteltiin tätä tekniikkaa,. Olin yllättynyt siitä, että asiaa on tieteellisestikin tutkittu. Kun määrittelemme tavoitteemme, alamme alitajuisesti kiinnittää huomiota juuri niihin asioihin.
Älä jää istumaan kotiisi. Mene ulos tilaisuuksiin, anna sattumalle paremmat mahdollisuudet osua kohdallesi. Voit muuten samalla huomata, että elämässä on muutakin kuin miehen hankinta, olet silloin reippaampi ja rennompi ja armollinen itsellesi. Mutta määrittele tiukasti, mitä haluat ja usko että sinä sanelet sen.