Yli 20 vuotias lapseni (siis aikuinen jo) on melko saamaton hoitamaan omia asioitaan.Ei saa itsestään mitään irti työpaikan,asunnon ja yleensäkkin tulevaisuuden suhteen.Minä äitinä koitan aika paljon hoitaa hänen asioitaan.Katsoisin kyllä ,kun ihminen on kohta 25 v. että pitäisi jonkun verran hoitaa omia asioitaan vai kuinka? Minun omat vanhemmat syyllistävät minua että en auta häntä esim. rahallisesti (olen yksinhuoltaja) Ei tässä enää tiedä mitä tehdä!
Ongelma se on
tämäkin niin
8666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Veikkaisin että kyseessä on poikasi?
Minunkin veljeni käyttäytyi juuri noin ja juuri niin kauan kun ätini sen salli. Eli hoiti hänen asioitaan, auttoi rahallisesti jne. Kun kysyin yli 20 vuotiaalta veljeltäni milloin hän meinaa muuttaa omaan kotiin oli vastaus hölmistynyt katse ja "no miks mä täältä muuttaisin? Tää on mun koti."
Äitini alkoi taas olla hermoraunio kun aikuinen ihminen makasi sohvalla päivätolkulla eikä tehnyt mitään elämänsä suhteen.
Sitten äitini teki päätöksen joka varmastikaan ei ollut helppo. Hän ilmoitti että veljelläni on kuukausi aikaa löytää oma asunto sillä sen jälkeen vaihtuu lukot eikä hänellä ole mitään asiaa enää äitini kotiin muuta kuin kylään. No hirveä haloohan siitä tuli, syyttelyä mielenvikaiseksi yms.
Kuinkas ollakaan kun veljeni oli pakko itsenäistyä ja muuttaa sai hän pian työpaikankin, osti auton ja elämä alkoi olla enemmän nuoren poikamiehen elämää. Mielestäni äitini teko oli raskas ja varmasti hän tunsi syyllisyyttä ja epävarmuutta päätöksestään.
On itsenäisiä lapsia ja on lapsia jotka tarvitsevat vähän kovemman tönäisyn jotta pääsevät alkuun omassa elämässään. En usko että lapsesi tulee muuttumaan niin kauan kuin passaat ja elätät häntä. Ainakin kannattaisi alkaa vaatimaan vuokraa ja ruokakulujen maksamista jos hän aikoo olla sinun kodissa vielä pitkäänkin.
Täälläpä oli ihan samallainen riita, äitini vain kävi sen isäni kanssa eikä iso veljeni kanssa, mutta kumminkin aihe oli juuri tuo huoli kun veljeni ei ollut aikomustakaan lähteä kotoa pois. Ikää kumminkin oli reilusti yli 20 v. Ja kun sai opsikelupaikankin niin veljeni jotenkin lapsen omaisesti suunnitteli (tosissaan vieläpä) muuttavansa takaisin kotiin ja muuntavansa minun silloisen huoneeni omaksi kotiteatterikseen. Siinä ei tiennyt itkeäkkö vaiko nauraa kun aikuinen mies ei millään halunnut kokonaan pois kotoa, mutta täytyy sanoa että eipä ole kuin lomilla, nyt kun on opiskelemassa muualla, tullut takaisin kotia. Eli hyvin on siellä viihtynyt eikä kotia ole kaivannut.
Joitain lapsia siis, tosin minusta nää lapset on useinmiten poikia, pitää potkia vähän jotta uskaltaisivat lähteä.
No jos häntä kiinnostaa oma asunto, niin voihan siinä tukea. Ja rahallisestikin kun on nuori ihminen vielä. Kotia laittaa. Tukiakin saa jos ei ole muuta kun tietää mistä hakea ja mitä. Opiskelun aikana tuet pienenee ja voi vanhemman tuki olla tärkeä opintolainasta huolimatta. Olisko aikuiskoulutuksessa iltalinjalla (n. 2v) (isommissa kaupungeissa on ainakin) joku mikä kiinnostaisi (tai nuorten päiväkoulutus (3 v) ). Molemmissa on opintotuellisia, mutta se pitää tarkistaa ennen hakua - ja kesälläkin voi soitella opinto-ohjaajille jos ei hakuun ehtinyt. Eli ammattikoulussa olis. Tai lukio. Ammattikorkeassakin on aikuiskoulutusta ja päivä nuorten. -Oma paikkakunta voi olla se paras jos ei kestä muuttua liian kauas. Ja löytyyhän ehkä työpaikankin kauttaa oppisopimusta.
mol.fi/avo voi testata kiinnostuksia ja vahvuuksia. Ongelma on se että pitäisi tietää oikea ala jotta motivaatiota löytyy siihen. Ja tulevaisuudessa voisi toiminimelläkin tehdä työtä, ei ole pakko olla toisen palveluksessa kuin alussa, jos haluaa. Ja se että mikä on hyvä työaika. Onko mielummin aikaisemmin työssä, päivällä vai illalla.
Itse opiskeluni aloitin vasta 25,5 vuotiaana.
Ei kai tuo nyt mikään ihme ole, ettei hän hoida asioitaa! Ei ole pakko eikä tarvitse, kun sinä hoidat hommat. Lopeta nyt hemmetissä ja äkkiä hoitamasta aikuisen ihmisen asioita! Teet karhunpalveluksen hänelle. Viet häneltä mahdollisuuden hoitaa omia asioitaan. Ei muuta kuin sanot pojalle, että NYT, nyt oman kämpän hankintaan ja omaan elämään. Usko pois, hän tulee olemaan aikanaan hyvillään siitä, että annoit hänelle oman elämän. Äläkä nyt ainakaan rahaa ala jakamaan! Sehän olisi aivan hullua.
no se sun mukulas on vaan tottunut siihen, että teet asioita/asiat hänen hyväkseen, eli miksi yrittää kun kaikki tehdään valmiiksi.
Anna penskas sitten kerralla ryssiä asiansa. Koita olla puuttumatta tai ottamatta kantaa yhtään mihinkään, niin on sen jossain vaiheessa alettava nousemaan sieltä sohvan nurkasta. Kiukkunen se varmasti tulee olemaan!
Tuli vielä mieleen, että jos se vielä kotona asuu, niin auta sen verran että etsi sille kämppä ja roudaa omiin nurkkiinsa vetelehtimään. Kyllä ton ikäsen on jo osattava!
Toisekseen, sinä olet jo hänet kasvattanut, joten olis se sunkin aika päästä viettämään omaa elämää.
"meidän perheessä" on sama ongelma nuorimman siskoni kohdalla, ei vaan tuppaa millään itsenäistymään vaikka ikää on jo melkein 30.
En vaan jaksa enää paasata muulle perheelle tosta ylenpalttisesta höösäämisestä. Jokaiselta se pummii rahaa ja valheet elää, minä vaan en siihen lankaan enää mene.
Kyllä tuon ikäiselle pojalle pitää vielä perunat kuoria ja muussata ne soosin joukkoon. Äiti on sitä varten, että se palvelee lapsiaan!
Lapsesi on juuri sellainen kuin miksi hänet opetitkin. Mietihän ajassa taaksepäin.....
Jos itse olet leiponut vätyksen maailmaan, on tehtäväsi myös korjata likapyykki asian suhteen. Vanhempasi saattavat hyvinkin olla oikeassa.
Jos lapsesi oikeasti haluaisi pois kotoa, voisit kirjoittaa hänelle häädön sosiaaliviranomaisia varten.
..että lapsesi on juuri sellainen, kuin olet hänet kasvattanut.
Hienovaraisesti rivien välistä huomasin, ettei häntä ole positiivisesti kannustettu asiassa?
Lapsesi on edelleen lapsesi, kannusta hänet kauniisti positiivisesti ulos maailman. Maailmalla on lapsellasi paras paikka olla. Anna hänen myös tulla joskus takaisin kotiin, kun maailma on julma.