Ongelmani on tämä: voin viedä miehen ensitreffeillä sänkyyn, vetää käteen, antautua hellittäväksi suulla ja käsillä.. mutta en voi suudella. En siedä edes pusuja. Ajatuskin ahdistaa ja murhetiminen vain pahentaa tilannetta.
Nykyinen deittini on todella pahoillaan kun en antanut suudella. Ja minä en tiedä oikein mitä sanoisi.. enhän voi tehdä sellaista mikä ei tunnu luontevalta.
70% todennäköisyydellä tämä nykyinen jatkuu elämäni ensimmäiseen oikeaan seurustelusuhteeseen (olen parikymppinen nainen), joten suutelun on pakko tulla mukaan kuvioihin.
Ahdistun siis jo kasvojeni koskettamisesta ja katselusta, suutelu vain tapahtuu liian lähellä naamaa, siinä se ongelma on. En halua haistaa toisen hengitystä enkä maistaa mitään. Enkä tuntea hampaita. Inhottaa.
Mitä tehdä? Odotanko sitä hetkeä kun tahdon oma-aloitteisesti suudella (näin ei ole koskaan käynyt) vai heittäydynkö vain mukaan ja toivon etten saa ikuisia traumoja?
Mistä tällainen ihme voisi johtua? Itselläni on tullut mieleen vain ne viho viimeiset kerrat kun lapsena päiväkotiin matkalla isä kaivaa taskustaan käytetyn nenäliinansa, nuolaisee sitä ja pyyhkii jäätelön tai minkä vellin ikinä jämät pois suupielistäni. Ehkä tämä on jäänyt kummittelemaan aivoihin?
Toivon vastauksia pulmaani :)
Nykyinen deittini on todella pahoillaan kun en antanut suudella. Ja minä en tiedä oikein mitä sanoisi.. enhän voi tehdä sellaista mikä ei tunnu luontevalta.
70% todennäköisyydellä tämä nykyinen jatkuu elämäni ensimmäiseen oikeaan seurustelusuhteeseen (olen parikymppinen nainen), joten suutelun on pakko tulla mukaan kuvioihin.
Ahdistun siis jo kasvojeni koskettamisesta ja katselusta, suutelu vain tapahtuu liian lähellä naamaa, siinä se ongelma on. En halua haistaa toisen hengitystä enkä maistaa mitään. Enkä tuntea hampaita. Inhottaa.
Mitä tehdä? Odotanko sitä hetkeä kun tahdon oma-aloitteisesti suudella (näin ei ole koskaan käynyt) vai heittäydynkö vain mukaan ja toivon etten saa ikuisia traumoja?
Mistä tällainen ihme voisi johtua? Itselläni on tullut mieleen vain ne viho viimeiset kerrat kun lapsena päiväkotiin matkalla isä kaivaa taskustaan käytetyn nenäliinansa, nuolaisee sitä ja pyyhkii jäätelön tai minkä vellin ikinä jämät pois suupielistäni. Ehkä tämä on jäänyt kummittelemaan aivoihin?
Toivon vastauksia pulmaani :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
heittäydyt mukaan, sillä mielikuvasi eivät vastaa todellisuutta.