Isäni kuoli alkukuusta yllättäen, kävin katsomassa ruumista viikko kuoleman jälkeen ja tänään hautajaisissa, 3 viikkoa kuolemasta. Isän kasvot on kokoajan olleet kirkkaan punaiset, samanlaiset kuin olis kesähelteillä rehkinyt monta tuntia pihatöissä, ainoastaan suupielistä "valui" alaspäin keltaiset vanat. Mikä voi tuon värin aiheuttaa? Isän kuolinsyy on vielä toistaiseksi mysteeri, selviää sitte joskus kun oikeuslääketieteellisen tulokset valmistuvat.
vainajan kasvojen väri
rinsessan
34982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei
Meillä on ollut oma hautaustoimisto ja olen laittanut monta vainajaa viimeiselle matkalleen ja käyttänyt avauksissa. Elintoimintojen lakattua alkaa ruumiissa tapahtumaan luonnollista ns. hajoamista. Kudokset käyttäytyvät eritavoin eri ihmisillä. Toisilla iho punottaa, toisilla menee valkoiseksi. Ruumiinavauskin voi tehdä muutoksia. Jos vainaja on tietyssä asennossa pidempää alkaa pintaveri jäädä paikalleen ja se kohta näkyy tummempana (lautumana).
Päässä olevissa onteloissa on nesteitä mitkä sitten saatavat valua jostakin kohtaa. Avauksessa voidaan huuhdella myös vedellä joten nesteet voivat johtua myös siitä.
En tiedä, että osaisinko vastata kysymyksiisi tarpeeksi selvästi. En ihan syvällisesti haluaisi kertoa näistä asioista sillä se ei ole tarpeen. Sinuna en kuitenkaan miettisi ko. asioita sillä kaikki kokemasi ja näkemäsi on ns. luonnollista tapahtumaa mikä kuuluu kuolemiseen. Ja ajanmyötä maahan haudattu tai tuhkattu ruumis on ihan samaa multaa kuin haudan päälläkin oleva multa.
Toivotan voimia suruusi. Mieti kaikkia kauniita asioita isästäsi ja usko, että isäsi on jo toisaalla kun hänet tässä tilanteessa näit. Kun laitoin oman isän arkkuun, isä ei näyttänyt lainkaan sille isälle jonka olin nähnyt ja tuntenut. Ruumiinavaus oli muuttanut häntä hyvin paljon. Tunsin ja omaksuin, ettei isäni ollut enää paikalla vaan se "kuori" mikä hänestä jäi.
Isän kätteen elämäsi
Samoin minäkin kun näin mieheni arkussa, tuntui että hän lepäsi siinä pelkkänä ulkoisena kuorena. Hän näytti nukkuvalta vahanukelta. Mutta kaikki se mitä tunsin rinnassani oli hyvää ja myös tuntui hyvältä, lämpimältäkin. Hänen muistonsa jäi elämään sydämeeni.
Mulla tuli kans ensimmäiseks mieleen vahanukke ku näin entisen poikaystäväni arkussa. Olo ei kyllä tosin ollut mitenkään hyvä tai lämmin. Ennemmin ahdistava ja tukahduttava. :(