Pystyisitteko naiset seurustelemaan entisen koulukiusatun kanssa? Tulisiko teille koulukiusatusta ensimmäisenä mieleen joku joka ei osaisi puolustaa itseään jouduttuaan henkisen (ja miksei fyysisenkin) väkivallan kohteeksi?
Koulukiusatun kanssa seurustelu
---
291549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En ole nainen, mutta minä pystyn seurustelemaan koulukliusatunkin kanssa. Itsevarman kanssa ei voi muuta puhua kuin hänen egostaan. Se tympii.
Olen auttavainen ja empaattinen ihminen, joten osaan porautua ihmisten ongelmiin. Mua suorastaan tympäisee itseriitoiset ihmiset:D
Koulukiusatuilla riittää syvällistä juttua, mutta vähän luulen, että naiset ovat enemmän kiinnostuneita (saavat kiksejä) kiusaajasta.
En välttämättä usko että naiset seurustelevat kiusaajan kanssa juuri sen takia että hän on kiusaaja. Kiusaajat ovat yleensä itsevarmempia ja näkyvempiä ihmisiä. Ja itsevarmuushan tunnetusti viehättää.
Nainenhan etsii vahvaa miestä, mutta antaa myötätunnon naapurin luuserille.
Nainen asuu mielellään kauniissa talossa, mutta mielikuvituksessaan seikkailee bambumajassa. Hän kuvittelee ansaitsevansa kaikkea hyvää.
Mutta on niitä toisenlaisiakin naisia. Tosin aika harvassa.
en nyt tiiä uskoisko ihan tohon....luulis et ne harvat olis tollasia...kai
Mutta etkö juuri tuollaista harvinaisuutta ole etsimässäkin? Se ei löydy ilmaiseksi.
Ole mieluummin vaikka sata vuotta ilman, kuin että alat sietämään jotain "allergiaa" joka päivä.
Tarkotin että harvat naiset (varmaan) ovat tollasia että asuvat mielellään hienossa talossa, mutta mieli oleskelee bambumajassa, vai miten se oli :P
Se nainen tulee sieltä. Mutta etsiä pitää. Ethän löydä kadonneita silmälasejakaan ilman etsimistä.
Mitäs kyselit?
Nyt on mentävä maata. Jos joku sua vielä kiusaa, niin hänellä on pahempi ongelma. Jotenkin sun pitäis nousta itsetunnossasi hänen yläpuolelleen ja silloin suhtaudut häneen mieluummin opettavaisesti. Älä ainakaan yritä mielistellä häntä, koska jne. Oo vain oma itsesi, koska joudut selviytymään sillä koko loppu elämäsi. Vaikeaa, mutta helppoa kunhan vähän selaat
Itse olen joskus seurustellut entisen koulukiusaajan kanssa. Tämähän siis paljastui vasta myöhemmin, kun oli jonkun aikaa seurusteltu (noh, en mäkään mielelläni moista omasta historiastani mielelläni paljastaisi). Ja sen muistan, että se oli tosi vaikeaa hyväksyä, että mies on joskus ollut niin idiootti, että lähtenyt sellaseen touhuun. Ja pidin tätä juuri sellaisena asiana, että miehen itsetunto oli niin heikko nuorena, että lähti omaa itsetuntoaan nostattamaan muiden kustannuksella. Eli korkeintaan voi kyse olla epäterveestä itsetunnosta. Oli totaalinen turn-off. Ja mies tosiaan entinen, ei se idioottimaisuus ollut aikuisenakaan häipynyt.
Itsevarmuus viehättää. Itselläni on ystäviä, joita on nuorena kiusattu, koska olivat jotenkin erilaisia. He ovat ehkä kiusaamisen ansiostakin kehittäneet hyvän itsevarmuuden. He ovat kokeneet sen silmätikkuna olemisen ja rankankin henkisen kiusaamisen. Mutta selvisivät siitä. Osa panosti opiskeluun, osa ei. Heillä on vahva mielipide kiusaamisesta, syrjimisestä ja väkivallasta ja seisovat vankasti sen takana. Mielestäni heistä löytyy erittäin itsevarmoja ihmisiä, vaikkei he pullistele. Pullistelu on juuri sitä epätervettä itsetuntoa.
Muista nyt, että ethän sä lähde koko naiskansaa valloittamaan! Vain sen, joka täyttää myös sinun kriteerisi. Mieti tarkaan täyttääkö sellainen nainen sinun kriteerisi, jos hän suhtautuu negatiivisesti siihen, mitä historiassasi olet joutunut kokemaan. Toki osa naisista voi kokea viehättäväksi epäterveen itsetunnon (kuten nämä pullistelijat), mutta kaipaatko sinä oikeasti rinnallesi sellaista naista? Älä siis näe sitä sellaisena asiana, joka olisi sulta pois tai ettet sinä kelpaisi. Vaan sellaisena, että sun elo helpottuu kun valmiiksi turha joukko sinun näkökulmasta karsiutuu pois ja he eivät kelpaa sinulle.
Toki kiusattuja voi rasittaa menneisyys ja ovat vielä aikuisinakin arkoja asian suhteen. Mutta kiusattu voi olla myös hyvin "oikeamielinen", itsevarma sen suhteen mitä lähtee sietämään ja mitä ei. Ja itsevarma myös sen suhteen, että millaisen ihmisen hyväksyy kumppanikseen ja millaisen ei. Nuorena kiusattu voi aikuisena olla erittäin "näkyvä" yksilö.
Eli itsevarmuus on muutakin kuin tuo. Ja lopulta nuo kukkoilijat eivät ole läheskään sitä mitä nainen haluaa. Toki sinutkin täytyy nähdä, että sinusta joku kiinnostuu eli lähteä mukaan aktiivisemmin... mutta ethän sinäkään varmaan koppavista ja mukamas "itsevarmoista" naisista tykkää. Ei me naiset ja miehet nyt niin paljoa toisistamme eroa, maasta ollaan eikä marseista tai venuksista.
ainoastaan sellaisen, joka ei jauha siitä joka ainoa sekunti ja joka ei edelleen elä kuin uhri.
....kiusatut paljoakaan siitä muille jankuttavat. En mä siitä ainakaan hirveästi viitti kailottaa. Mutta sitten tota mä en oikeen ymmärtäny tota "elä kuin uhri"- kohtaa?
Millä tavalla eletään kuin uhri? Jotkut - niin naiset kuin miehetkin - eivät koskaan eläessään pääse täysin yli kiusaamisesta. Elävätkö he kuin uhrit?
Kiusattuhan on kiusaamisen UHRI...
väärinkohdeltuna uhri. Aikuinen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään. Tunnen ihmisiä, joita on kiusattu ala-asteella ja vielä yli kolmekymppisinä he syyttävät kiusaajiaan siitä, ettei heidän elämässään ole oikein mikään onnistunut. Kurjaahan se on, kun on kiusattu, mutta joskus on otettava vastuu omasta elämästään ja lakattava syyttämästä muita. (myös minua kiusattiin koulussa)
...uhrinaolo ei lopu siihen kun täyttää 18 vuotta. Tuo kuulostaa vähän julmalta. Ikäänkuin yhdeksän vuoden helvetin kokenut miehen tai naisen pitäisi yhtäkkiä vain työntää kaikki paha olo syrjään. Joiltain se ei vain onnistu. Hienoa tietenkin että sinä olet päässyt siitä yli, mutta kaikki eivät ole samanlaisia.
Uhriutuminen tarkoittaa sitä, että "en voi hakea muuhunkaan kouluun, koska viisi vuotta sitten..", "En voi enää koskaan rakastua, koska joskus minua on...", "En osaa hakea töitä, koska minua on joskus kiusattu", "En tule koskaan pääsemään tästä yli ja haen muilta ikuisesti kompensointia"
Ymmärrätkö? Siis, että syyttää muita aina vaan.
Ei tee omaan elämäänsä onnistumisia jonkun aikoja sitten tapahtuneen takia, eikä yritä parantua (mene psykologille, jos ei muuten onnistu, hae apua, kyllä keinoja löytyy) vaan odottaa että joku muu korjaa ja kompensoi, ja maksattaa ikäänkuin muilla. Eikä vaan muutamaa vuotta vaan vuodesta toiseen. Aina odottaa jokaisen korjaavan jotain, ei itse näe vaivaa siihen, että voisi itse auttaa myös itseään.
Siis ymmärrys on eri asia, kun jatkuva itsesääli.
Ja se, että on paha olokin joskus, kun se, että vaikka seuraavat 10 vuotta kaikki, siis kaikki, on vain siitä kiusauksesta johtuvaa.
Etttei siis kukaan tietenkään voi tuoda lapsuusaikaa takaisin tai kukaan unohda sellaista, mutta sen ei tarvitse olla pääasia, siis sinun ei tarvitse ottaa identiteettiisi "Minä olen...UHRI" vaan sinä olet sinä.
Sitä siis tuo toinen tarkoitti, että ymmärtää, mutta kukaan ei jaksa ikuista itsesääliä. Tuntee myötätuntoa, mutta jos vain ja ainoastaan toisella on pahoja juttuja, niin eihän sitä kukaan jaksa. Että jossain määrin on otettava paraneminen omiin käsiin ja ruvettava elämään eteenpäin.
Tietenkään se ei ole helppoa eikä käy kädenkäänteessä, mutta oikeastaan muutakaan ei ole. Jos ajattelee aina olevansa uhri, sitä tulee myöskin olemaan. Muuhunkin on mahdollisuus, ihan oikeasti!!!
Usko pois, kyllä kaikki vielä järjestyy.
Juuri tätä tarkoitin...
Vastaus on siis kyllä.
Minä tunnen myötätuntoa kaikkia kaltoin kohdeltuja kohtaan. En ole saman sorttinen kuin ne kiusaajat, enkä siis halveksi ihmistä sen takia, että muut ovat kohdelleet häntä huonosti.
Sen jälkeen kun puhutaan aikuisista eli siis naisista eikä tytöistä, niin vastaus on tietenkin kyllä. Miten se muka vaikuttaa aikuisella enää, että jotain on joskus koulussa kiusattu?
Joopa joo, nää tämmöset huolestuttaa kyllä nuoria ihmisiä, olenko erilainen, liian erilainen ja tarpeeksi erilainen, olenko huonompi, olenko liian vanha (olemaan neitsyt) olenko liian sitä ja liian tätä.
Mutta tosiasia on se, että se huoli on vain ja ainoastaan omassa päässä.
Ja vaikka yhdellä paikkakunnalla olis leimattu, se ei tarkoita, ettei muualla vois päästä ihan toisiin meininkeihin, ja nää on ihan koettu ja eletty ja nähty muittenkin kohdalla.
Lisäksi olen huomannut itse, että myös aikuisena monet asiat vaihtuu samalla paikkakunnalla, roolit muuttuu ja ihmiset muuttuu, eikä kaikki olekaan aina niin kun on aina ollut.
Kyllä, ihmiset seurustelee rumien ja kauniitten, kiusattujen ja kiusaajien, lihavien ja laihojen kanssa, vanhojen, nuorien, isoilla ikäeroilla, ja samanikäisten kanssa, jokainen on neitsytkin ollut joskus ja sitä rataa.
Joten turhat murheet pois, suurin osa estesitä on oman pään sisällä, suurimmat tuomiot ja ennakkoluulot on myös siellä.
Elämässä sattuu ja tapahtuu, ikävät asiat kuuluu siihen myös, mutta ne ei tarkoita tuomiota loppuelämäksi.
Joten kyllä, aivan hyvin voisin seurustella, jos vaan muuten tykkäisin, ei ole juttu eikä mikään ymmärtää toisen juttuja, onhan niitä itselläkin.
Sitäpaitsi suurinosa on väkivallattomia, onneksi, eivätkä osaa sen kohdalle sattuessa puolustautua, joten huoli pois, onneksi suurin osa on vielä kilttejä, lopulta, sen koulun jälkeen, maailma on parempi niin.
Olen itsekin ollut koulukiusattu, joten ei mulle tuottaisi ongelmia seurustella "kohtalotoverin" kanssa. Varsinaiseksi terapeutiksi en pystyisi, mutta muuten löytyy kyllä ymmärtämystä.
olen myös itse ollut koulukiusattu. Muut tytöt olivat minulle kateellisia ja pojatkin kiusasivat ja mm. arvostelivat rintojani todella törkeästi, sillä seurauksella että minulla ei ollut juuri minkäänlaista itsetuntoa murros-ikäisenä ja parikymppisenä. Jos on kokenut koulukiusausta niin jotuu tekemään hirvittävästi töitä itsensä kanssa, että saa sen itsetunnon takaisin ja oppii oikealla tavalla puolustautumaan ja pitämään puoliaan. Koulukiusattuhan saattaa olla hyvinkin herkkä, sillä hän pelkää muiden ihmisten haluavan satuttaa häntä vaikkei niin olisikaan. Liaallinen herkkyys saattaa olla sitten vähän rasite sille kumppanille parisuhteessa kun ei toinen pysty välttämättä ottamaan ollenkaan kritiikkiä vastaan.
Että saisit parisuhteen onnistumaan niin sinun kannattaa tehdä töitä itsesi eteen ja käydä vaikka terpiassa, jotta saat kolhitun omanarvontuntosi kuntoon. Jotkuthan selviää ilman terapiaa kuten esim. meikäläinen. Olin vaan sen verran päättäväinen ja halusin kehittyä sellaiseksi joka pärjää. Nykyään osaan sanoa v:lle ihmisille takaisin samalla mitalla ja jos en samalla mitalla niin olen huomannut nauravani heille päin naamaa :D ja sekös heitä ärsyttää....
Paljon helpompi ajatella, että koulukiusatun kuin koulukiusaajan! Siihen olisi paljon vaikeampi asennoitua ja ymmärtää. Jos kiusaaja olisi päässyt yli pahoista kokemuksistaan, niin ensimmäiset ajatukset voisivat olla, että ex-kiusattu on ehkä empaattisempi, koska itse on joutunut kokemaan käytännössä mitä syrjintä ja kiusaaminen aiheuttaa. Lisäksi voisi tulla mieleen, että ehkä henkilö on myös kokemustensa kautta vahvempi henkisesti ja ehkä löytänyt kokemuksiensa kautta itselleen harrastuksen tai tavan, josta saa voimaa.
Ei kyllä tulisi mitenkään mieleen parinvalinnassa miettiä miten henkilö käyttäytyisi tappelutilanteessa. Lähinnä vain siinä mielessä, että eihän ole tappelupukari tai ole nyrkit ojossa riehumassa.
Jos sinua tämä asia vaivaa, niin kehottaisin ettet edes mieti sitä. Kukaan sinulle mieluinen nainen ei sinua koulukiusaamisen vuoksi syrjisi. Ainoa mahdollinen seikka voi olla se, että jos koulukiusaaminen on jättänyt suhun niin syvät arvet että se tulee jatkuvasti arjessa esiin ja purat sen negatiivisesti. Sen sijaan jos olet käsitellyt asian ehkä kehittynytkin sen kautta, niin no worries. Sinähän olet ehdottomasti paljon parempi tapaus, kuin vaikka ne koulukiusaajat!
Jos on pahasti kiusattu, niin uskallan väittää että se ei todellakaan tee ihmistä vahvemmaksi, eikä ole kasvattanut luonnetta, vaan tehnyt ihmisestä johonkin, joihinkin asioihin obsessoituneen, häpeää ja pelkoa, sekä kanssaihmisiään kohtaan epäluottamusta kokevan ihmisen.
Ei tietenkään välttämättä näin, en sitä väitä.
Ja tämä ei ole mitään dissausta kiusattuja kohtaan. Sympatiani ovat aina kiusattujen puolella, kuten normaalia onkin.
Kiusaajatkin ovat yksilöllisiä ihmisiä siinä missä muut. Puhuin ainoastaan omista ensikäsityksistäni henk.koht. kokemuksieni pohjalta, jos kysytty tilanne tulisi eteen.
Ei kiusaajat vaan kiusatut. Vaikka toki hekin yksilöllisiä ovat.
En laittaisi koulukiusattua millekkään poissuljettujen listalle. Kyllä se on ihan muut asiat mitkä ratkaisee... Kiusaamisen kokemuksetkin voivat eri henkilöihin vaikuttaa eri lailla, vaikka kuinka ikäviä ovatkin.
Kiusaamisen syy on usein kateus. Tunnen erään matikkaneron jota nälvittiin, potkittiin ja hakattiin koulussa kun oli huippuälykäs jo pienenä. Sivari sen takia, että vihaa väkivaltaa. Ymmärrettävää. No se kaveri on edelleen matikkanero ja ne kiusaajat atari-rikollisia, mitättömiä surkimuksia.
Itse en ole kokenut koulukiusaamista. Olin kaunis, mutta poikien suosio ilmeisesti esti kiusanteon, oli aina niin paljon kavereita.
Kateus on varmasti suurin syy kiusaamiseen.
Miksi sinua kiusattiin koulussa, oltiinko sulle kateellisia?
Tuli noin kolmen päivän ajan ulossuljetuksi porukoista ja kiusatuksi torahampaitteni takia. Muuten oli aina lapsena tosi paljon kavereita. Kaikki halus olla mun kaveri. Lapsena en huomannut, että minua olis mistään erityisestä syystä kadehdittu. Ehkä joskus aikuisena kylläkin. Se on naisille tyypillinen tapa reagoida.
Olen tosi pahoillani ja surullinen niitten puolesta ketkä joutuvat lapsena olemaan yksin syystä tai toisesta. Se on myös yksi pahimpia asioita, mitä omalle lapselle voi tapahtua.
Naisen silmissä kiusatuksi joutunut mies on luuseri-nössö ja täydellinen hylkiö, vaikka todennäköisesti mies onkin häntä älyllisesti noin valovuoden edellä. :)
eivät kiusatut ole mitään luuseeri-nössöjä. Kiusatuksi joutunut mies käyttäytyy summa summarum juuri niin kuin niillä kokemuksilla voikin käyttäytyä hänen omasta taustastaan, persoonastaan riippuen. Toiset meistä saavat paremmat eväät vastustaa kiusaamista kuin toiset. Miksi nössöjä olisivat ne, jotka eivät ole esim. sisarusparvessa päässeet turvallisesti harjottelemaan turpiin antaimista? Ovatko he samalla viivalla niitten kanssa,joilla on vuosikaudet ollut treenit joka päivä? Tunnen suurta sympatiaa kiusattuja kohtaan. .. Kiusatut ovat pahimmassa tapauksessa vielä ihan yksin, eivät pysty monien huonojen kokemustensa takia enää luottamaan keneenkään, eivät koe, että kukaan voi heita auttaa jne. Kiusatuksi tuleminen on loputon, lohduton, ahdistava kierre.
Jotkut kiusatuksi tulleet selviät ja taatusti - selviävät tai eivät - he eivät ole mitään luuseri- nössöjä. Hylkiöitä voivat olla, mutta sekään ei luultavimmin ole heidän vikansa. hylkiltä kuuluu hyljeksiä, ettei itse vaan tulisi hyljityksi. Ihmisiä voidaan hyljeksiä niin monista eri syistä. Kiusatuksi tulleet ovat usein kokeneet sellaisia asioita, että muut, esimerkiksi kiusaamisen hiljaa hyväksyvät, eivät itse ikinä selviäisi niistä. Se siinä onkin niin pelottavaa: mieluummin annetaan jonkun toisen tulla kiusatuksi/hyljätyksi, kuin itse lähdettäis puolustaaan kiusattua ja samalla riskeerattais oma "turvallisuus".
Sanoisin, että niitä luuseri-nössöjä ovat ne, jotka ylläpität ja sallivat kiusaamisen hiljaisella hyväksynnällään. Ne ovat niitä todellisia nössöjä. Ne jotkaeivät laita korttakaan ristiin pysäyttääkseen kiusaamisen! Ja kiusaaja on se suurin luuseri.
No kuka tahansa on matikkaneron seurassa täys tampio, niin kiusaajat kuin myös useimmat naiset ja useimmat miehet. Eli kyllä kiusaamisen syy voi olla älykkyys ja usein onkin.
En minä usko että kukaan nainen häntä tuon kiusaamisasian vuoksi hylkisi.
Vasta-argumentti:
kauniita naisia kiusataan töissä, koulussa ja kaikkialla. Ei kukaan mies hyljeksi kaunista naista sen vuoksi että muut naiset ovat kateellisia. Ihan sama se naisillakin on, älyköt ja tai matikkanerot saavat aina seuraa.
Siis jos kiusaamisen syy on muiden kateus niin ei se vaikuta vastakkaisen sukupuolen kiinnostukseen, muuta kuin lisäävästi vrt. kaunis nainen/älykäs mies.
Eräs koulukiusattu ystäväni sanoi, että pahinta ei ollut se kun joku lyö ja potkii vaan se kun ketään ei asia kiinnostanut.
Mutta, tuo minun tuttuni on sitä ikäluokkaa jolloin "kakaroiden keskinäinen nahistelu" ei kiinnostanut ketään. Siis lyöminen ja potkiminen.
Nälviminen tietysti myös.
Vasta viime aikoina on yleinen mielipide muuttunut siten että koulukiusaamista paheksutaan julkisesti.
Ei siihen ennen vanhaan kukaan puuttunut.