Pitkä sepustus eikä liity juurikaan palstan aiheeseen, ei kannata lukea.
Yliopistomaailma, etenkin humanistinen sellainen, on varsin synkkä paikka, jos sattuu olemaan eri mieltä Virallisen Totuuden™ kanssa. Puhun siis oppi-isieni hengessä - kuinkas muuten - feminismistä ja sen radikaaleimmasta muodosta. Mainitaan nyt vaikkapa tämä taiteilija Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko-kohu ja sitä seurannut keskustelu. En ota kantaa itse taideteokseen tai kyseenalaista sen vakavasti otettavuutta (vaikka ehkä aihetta olisi). Sen sijaan tämä Karttusen sitaatti ansaitsee vielä kerran tulla nostetuksi esille:
"Suomen laki ei myöskään ota kantaa koulupoikien kasvatusohjelmaan, joka pyrkii iskostamaan ikäluokan 99-prosenttiseen enemmistöön sen käsityksen, että tyttö on huora vauvasta alkaen."
Taideteoksen sijaan mielestäni tässä oleellisempi kysymys olisi, miksi tämä vitun kaheli saa olla vapaalla jalalla, vaikka on näin pahasti vieraantunut todellisuudesta. Mutta arvatkaapa: yliopistomaailmassa ei poikkipuolista sanaa sanota, pikemminkin teos ja taiteilija nostetaan kaanoniin; kirjakin tapauksesta ilmestyy ( http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Taidenäyttelyn lapsipornokohusta kirja/1135246594160 ) ja jotenkin voisi uskoa, että akateemisessa julkaisussa sympatiat ovat, kuinkas muuten, taiteilijan puolella. (Mainittakoon, että taiteilijan saama syyte oli minunkin mielestäni turha; ei tosin siksi, että taiteen nimissä saisi tehdä mitä tahansa vaan siksi, että hänhän paljasti käyttäneensä kuvia, joiden esiintyjät vain esittivät alaikäisiä lolitoja aidon laittoman materiaalin sijasta.)
Suurta yleisöähän taidemaailma ei kiinnosta, joten järjen äänen pitäisi tulla yliopiston sisältä. Niin ei kuitenkaan käy, ja syitä voi itse kukin miettiä. Mainitaan nyt vaikka yhtenä esimerkkinä, että Karttusen elämänkumppani on Joensuun yliopistossa varsin korkeassa asemassa, joten itse pidän suuni soukemmalla ajatuksestani eukon laittamisesta lataamoon, sillä saatan tarvita työpaikankin vielä joskus. Samanlaista pientä feminististä piiriähän koko maan humanismi on, joten ruodussa on pysyttävä!
Eikä yliopistossa vielä kaikki, vaan sama myötäily jatkuu muissakin korkeissa viroissa. Elokuvatarkastamon puheenjohtaja Matti Paloheimo kirjoittaa kirjassaan "Seksiä ja väkivaltaa. Kysymyksiä elokuvatarkastajalle" (2003, Helsinki : Like) pornosta ja esittelee radikaalifeministisiä teorioita aiheesta. Fiksuna miehenä - eihän hän muuten noin korkeaan asemaan olisi päässyt - hän tekee tämän niin, että lähdeviitteiden kohdalla jää varsin epäselväksi, milloin siteerataan absoluuttisen pahuuden auktoriteetteja ja milloin hän esittää omia mielipiteitään. (Muualla kirjassa lähdeviittaus on sattumoisin paljon selkeämpää!)
Tietysti viitataan Sari Näreeseen, joka puolestaan viittaa pornonäyttelijän kommenttiin, jonka mukaan "yhdyntä on käsittääkseni soft corea ja hard core -pornografia näyttää hakkaamista, sitomista, silpomista ja jopa murhia" (kas kun en itse ole mitään tällaista nähnyt, vaikka innokas harrastaja olen).
Kirjoittajan omasta kynästä puolestaan ovat seuraavat katkelmat, tai ainakin lähdeviite on hämärästi jossakin monta tekstikappaletta aiemmin:
"Eikä kukaan tiedä, kuinka monet sadoistatuhansista nais- ja lapsikaupan uhreista ovat päätyneet pornoteollisuuden orjiksi jonnekin Saksaan tai Hollantiin. Jos tarvitsee ja käyttää pornoa, voi olla mukana naiskaupan rahoitusrenkaassa." (s. 68)
"On mahdollista, että seksuaalisesti ja sosiaalisesti rajoittuneet, aggressiiviset miehet pyrkivät toteuttamaan pornofantasioitaan myös käytännössä. Eräs pornoelokuvien genrehän on nimenomaan simuloidut raiskaukset." (s. 82)
Femifasistinen diskurssi on omaksuttu täydellisesti: "jonnekin Saksaan tai Hollantiin" kertoo ilmauksena hyvin, että on ihan samantekevää, miten faktojen laita on. Pääasia, että asia "on mahdollista" ainakin feministisessä teoriassa, käytännön laita olkoon niin ja näin.
Muualla kirjassa Paloheimo kuitenkin tuntuisi myös ymmärtävän pornoa eikä kannata sen kieltämistä. Jää sellainen mielikuva, ettei kirjoittaja ole läpeensä paha, mutta joutuu mielistelemään läpeensä pahoja asemansa säilyttämiseksi. Naisverkostolla on keinonsa pudottaa korkeassa asemassa oleva mies, jolla on väärät mielipiteet asioista.
Ja minä itse, miksi näitä mietin? Luultavasti vain siksi, että aion jatkossakin katsoa pornoa ja vastustaa radikaalifeminismiä tuntematta syyllisyyttä ja välittämättä, tuleeko urakehitykseni tyssäämään siihen. Ihmiskauppaa tukeville raiskaajille kun ei taida olla juuri kysyntää työmarkkinoilla. (Yksi hieno tapa vastustaa radikaalifeminismiä olisi muuten painattaa t-paitoja tekstillä "POTENTIAALINEN RAISKAAJA".) Lahjakas nuori mies Jyrki Lehtola kirjoitti 80-luvulla kolmantena yliopistovuonnaan kuuluisan "Sianhoito-oppaan", jossa vanhat yliopistoparadigmat saivat kyytiä. Nykyään hän kirjoittaa elääkseen ilkeilyitä iltapäivälehtiin. Kuka olisi nyt valmis uhrautumaan hyvän asian puolesta?
Yliopistomaailma, etenkin humanistinen sellainen, on varsin synkkä paikka, jos sattuu olemaan eri mieltä Virallisen Totuuden™ kanssa. Puhun siis oppi-isieni hengessä - kuinkas muuten - feminismistä ja sen radikaaleimmasta muodosta. Mainitaan nyt vaikkapa tämä taiteilija Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko-kohu ja sitä seurannut keskustelu. En ota kantaa itse taideteokseen tai kyseenalaista sen vakavasti otettavuutta (vaikka ehkä aihetta olisi). Sen sijaan tämä Karttusen sitaatti ansaitsee vielä kerran tulla nostetuksi esille:
"Suomen laki ei myöskään ota kantaa koulupoikien kasvatusohjelmaan, joka pyrkii iskostamaan ikäluokan 99-prosenttiseen enemmistöön sen käsityksen, että tyttö on huora vauvasta alkaen."
Taideteoksen sijaan mielestäni tässä oleellisempi kysymys olisi, miksi tämä vitun kaheli saa olla vapaalla jalalla, vaikka on näin pahasti vieraantunut todellisuudesta. Mutta arvatkaapa: yliopistomaailmassa ei poikkipuolista sanaa sanota, pikemminkin teos ja taiteilija nostetaan kaanoniin; kirjakin tapauksesta ilmestyy ( http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Taidenäyttelyn lapsipornokohusta kirja/1135246594160 ) ja jotenkin voisi uskoa, että akateemisessa julkaisussa sympatiat ovat, kuinkas muuten, taiteilijan puolella. (Mainittakoon, että taiteilijan saama syyte oli minunkin mielestäni turha; ei tosin siksi, että taiteen nimissä saisi tehdä mitä tahansa vaan siksi, että hänhän paljasti käyttäneensä kuvia, joiden esiintyjät vain esittivät alaikäisiä lolitoja aidon laittoman materiaalin sijasta.)
Suurta yleisöähän taidemaailma ei kiinnosta, joten järjen äänen pitäisi tulla yliopiston sisältä. Niin ei kuitenkaan käy, ja syitä voi itse kukin miettiä. Mainitaan nyt vaikka yhtenä esimerkkinä, että Karttusen elämänkumppani on Joensuun yliopistossa varsin korkeassa asemassa, joten itse pidän suuni soukemmalla ajatuksestani eukon laittamisesta lataamoon, sillä saatan tarvita työpaikankin vielä joskus. Samanlaista pientä feminististä piiriähän koko maan humanismi on, joten ruodussa on pysyttävä!
Eikä yliopistossa vielä kaikki, vaan sama myötäily jatkuu muissakin korkeissa viroissa. Elokuvatarkastamon puheenjohtaja Matti Paloheimo kirjoittaa kirjassaan "Seksiä ja väkivaltaa. Kysymyksiä elokuvatarkastajalle" (2003, Helsinki : Like) pornosta ja esittelee radikaalifeministisiä teorioita aiheesta. Fiksuna miehenä - eihän hän muuten noin korkeaan asemaan olisi päässyt - hän tekee tämän niin, että lähdeviitteiden kohdalla jää varsin epäselväksi, milloin siteerataan absoluuttisen pahuuden auktoriteetteja ja milloin hän esittää omia mielipiteitään. (Muualla kirjassa lähdeviittaus on sattumoisin paljon selkeämpää!)
Tietysti viitataan Sari Näreeseen, joka puolestaan viittaa pornonäyttelijän kommenttiin, jonka mukaan "yhdyntä on käsittääkseni soft corea ja hard core -pornografia näyttää hakkaamista, sitomista, silpomista ja jopa murhia" (kas kun en itse ole mitään tällaista nähnyt, vaikka innokas harrastaja olen).
Kirjoittajan omasta kynästä puolestaan ovat seuraavat katkelmat, tai ainakin lähdeviite on hämärästi jossakin monta tekstikappaletta aiemmin:
"Eikä kukaan tiedä, kuinka monet sadoistatuhansista nais- ja lapsikaupan uhreista ovat päätyneet pornoteollisuuden orjiksi jonnekin Saksaan tai Hollantiin. Jos tarvitsee ja käyttää pornoa, voi olla mukana naiskaupan rahoitusrenkaassa." (s. 68)
"On mahdollista, että seksuaalisesti ja sosiaalisesti rajoittuneet, aggressiiviset miehet pyrkivät toteuttamaan pornofantasioitaan myös käytännössä. Eräs pornoelokuvien genrehän on nimenomaan simuloidut raiskaukset." (s. 82)
Femifasistinen diskurssi on omaksuttu täydellisesti: "jonnekin Saksaan tai Hollantiin" kertoo ilmauksena hyvin, että on ihan samantekevää, miten faktojen laita on. Pääasia, että asia "on mahdollista" ainakin feministisessä teoriassa, käytännön laita olkoon niin ja näin.
Muualla kirjassa Paloheimo kuitenkin tuntuisi myös ymmärtävän pornoa eikä kannata sen kieltämistä. Jää sellainen mielikuva, ettei kirjoittaja ole läpeensä paha, mutta joutuu mielistelemään läpeensä pahoja asemansa säilyttämiseksi. Naisverkostolla on keinonsa pudottaa korkeassa asemassa oleva mies, jolla on väärät mielipiteet asioista.
Ja minä itse, miksi näitä mietin? Luultavasti vain siksi, että aion jatkossakin katsoa pornoa ja vastustaa radikaalifeminismiä tuntematta syyllisyyttä ja välittämättä, tuleeko urakehitykseni tyssäämään siihen. Ihmiskauppaa tukeville raiskaajille kun ei taida olla juuri kysyntää työmarkkinoilla. (Yksi hieno tapa vastustaa radikaalifeminismiä olisi muuten painattaa t-paitoja tekstillä "POTENTIAALINEN RAISKAAJA".) Lahjakas nuori mies Jyrki Lehtola kirjoitti 80-luvulla kolmantena yliopistovuonnaan kuuluisan "Sianhoito-oppaan", jossa vanhat yliopistoparadigmat saivat kyytiä. Nykyään hän kirjoittaa elääkseen ilkeilyitä iltapäivälehtiin. Kuka olisi nyt valmis uhrautumaan hyvän asian puolesta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
tutkijat ovat oikeassa, jatkuva lutkittelu ja jo pikkutyttöjen seksuaalisuuden arvostelu, raiskauksen uhrin syyllistäminen sekä raiskauksen lähes hyväksynnän kaltaiset kommentit ja naisen seksuaalisuuden kahlehtimisyritykset ja neitseen utopiset palvomiset todistavat sen että nainen todellakin on huora miesten mielestä jo vauvana.
Vastusta mitä vastustat, olethan mies ja ylpeä siitä mitä kannat jalkojesi välissä.
Tiedäthän kuitenkin pääkoppasi sisällä että nainen ja pillu pyörittää maailmaa ja sinua ja kaltaisiasi siinä mukana, sehän sinua suututtaa.
Ai nyt tämä palsta sitten yhtäkkiä onkin realistinen kuvaus todellisuudesta?
"Vastusta mitä vastustat, olethan mies ja ylpeä siitä mitä kannat jalkojesi välissä."
En ainakaan suostu häpeämään sitä tai ottamaan kantaakseni muiden miesten syntejä. Jos se tarkoittaa ylpeyttä, ja ylpeys puolestaan jotakin ikävää, niin olkoon niin. Itse asiassa kaltaisesi ovat juuri niitä, jotka nostaavat pintaan tuon ylpeyden. Normaalisti en tee valkoisesta heteromieheydestäni numeroa, mutta näiden purkausten kohdalla tekee mieli aina viitata itseeni luomakunnan kruununa - ihan vain ärsyttääkseni.
"Tiedäthän kuitenkin pääkoppasi sisällä että nainen ja pillu pyörittää maailmaa ja sinua ja kaltaisiasi siinä mukana, sehän sinua suututtaa."
Ei pyöritä, eikä suututa. Sanotaanko vaikka, että olen kutakuinkin vapautunut tästä tarpeesta. Pyörittäkää te sillä elimellänne maailmaa: jos se kerran niin kaikkivoipa on, niin ihan ensiksi voisitte kukistaa sen kiroamanne patriarkaatin sen avulla ja tehdä lopun noista raiskauksien ihannoinneista ja muista kauheuksista. Valtahan on käsissänne (tai oikeastaan haaroissanne); mitä siis ruikutatte?
Sen toki tiedän, ettei näillä ajatuksilla välttämättä yliopistomaailmasta ystäviä, töitä tai kumppania saa, mutta on elämää humanistisen tiedekunnan ulkopuolellakin. Tai jos elämää ei ole, niin tuota raiskauksiin motivoivaa ja ihmiskauppaa edistävää pornoa ainakin, ja sekin riittää jo pitkälle.
joka päivä, mitä siitä pitäisi ajatella? Että kaikki tänne palstalle kirjoittelevat ovat vain järjettömiä ja että livessä on kaikki paremmin? Ok.
Naiset eivät hauku miehiä samalla tavalla kuin miehet naisia, se on nähty. Jatkuva KAIKKIEN naisten mollaaminen ja niputtaminen yhteen nippuun yhden kokemuksen perusteella, on pöyristyttävää. Jokaisen naisen syyllistäminen miesten yksinäisyydestä ja puutteesta on palstan arkipäivää. Mies ei osaa kantaa vastuuta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan, nähtävästikin juuri näin että pillu pyörittää maailmaa. Pornon kautta se pyörittää sinuakin.
Tälle palstalle kirjoittelee Suomen kahdesta ja puolesta miljoonasta miehestä ehkä sata, eikä otos muutenkaan ole ehkä kaikkien gallupin sääntöjen mukainen. Osa meistä myös kirjoittaa tahallaan kärjistetysti tai pelkästään provosoiden.
"Jatkuva KAIKKIEN naisten mollaaminen ja niputtaminen yhteen nippuun yhden kokemuksen perusteella, on pöyristyttävää."
No voi ristuksen rööri. Itse et sitten niputtanut kaikkia miehiä näissä parissa viestissäsi? Taidatkin vain trollata, mutta sorruin nyt vastaamaan kuitenkin.
"Pornon kautta se pyörittää sinuakin."
Antaa pyörittää. En ole vielä keksinyt, miten se minua hallitsisi. Kiitos Internetin se ei vie rahojanikaan, ja lisäksi se pitää minut erossa oikeista naisista, jotka varmasti hallitsevat tuon alapäällään pyörittämisen huomattavasti ladattuja tiedostoja paremmin.
Nämä palstan feministit ovat täyttä yhteiskunnan pohjasakkia , jotka ovat kateellisia jopa itse pornolle.
Olisiko kuitenkin niin että lutkat ansaitsevat tulla haukutuksi? Ei saatana, näin sen on pakko olla.
Nyrkillä tapettavia lutkia ne ovat. Haistakoot pitkän vitun.
"Suomen laki ei myöskään ota kantaa koulupoikien kasvatusohjelmaan, joka pyrkii iskostamaan ikäluokan 99-prosenttiseen enemmistöön sen käsityksen, että tyttö on huora vauvasta alkaen."
Tytöt aloittavat jumalattoman lutkaamisen heti kun kynnelle kykenevät. Tämä on fakta.
Suksikaa vittuun mun silmistä, vihaan pelimiehille jakelevia lutkia. Haluaisin tappaa pelimiehet ja heille jakelevat lutkat. Olette pelkkää paskaa silmissäni.