Kaipaisin vastauksia naisilta joilla on samanlaisia kokemuksia kanssani kyseisestä asiasta, olen epätoivoisesti avun tarpeessa.
Muutaman viime kuukauden aikana olen kokenut kovia hetkiä poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleen reilut 1,5 vuotta ja eteeni on tullut uusi ongelma; poikaystäväni kontroloimaton käytös riitatilanteen syntyessä.
Suhteemme alussa roolimme olivat toiste päin, minä olin se jonka käytös oli kontroloimatonta, oli mikä tahansa riita, iso tai pieni, aiheesta riippumatta. Opin siitä, ja ymmärsin ettei se ole oikein toista kohtaan käyttäytyä niin ja halusin todella muuttua, ja niin teinkin. Sovimme että huutamisen sijaan yritämme puhua asiat läpi.
Nykyään roolit ovat vaihtuneet ja sen sijaan että poikaystäväni yrittäisi epätoivoisesti rauhoitella ja sopia tilannetta, hän huutaa, haistattelee ja käskee painua muualle, ja uhkailee erolla, kun minä taas puolestani yritän rauhoitella tilannetta.
En ole lähiaikoina edes saanut halata tai edes koskea millään tavalla häneen kun riita tulee, muuten hän alkaa riuhtomaan käsiäni kovin ottein ja toistaa jatkuvasti miten hän ei halua että kosken häneen, että se kuvottaa ja ahdistaa häntä. Se sitten johtaa siihen että kävelen hänen perässä ympäri kämppää itkien ja yritän saada häntä istumaan ja puhumaan asioista.
Tämä muutos käytöksessä on tapahtunut kuukauden sisällä, eli on vielä aika tuore juttu ja tämän kuukauden aikana hän on saanut jo kolme sellaista raivokohtausta.
Ongelmani on se että olen henkisesti hyvin herkkä ihminen. En kestä kuulla asioita jotka satuttavat. Hän on tietoinen, että ne asiat joita hän sanoo riidan aikana satuttavat minua todella paljon, ja hän tietää että voisin hyvin antaa samalla mitalla takaisin, mutta en halua palata siihen mitä olin alussa. Joka kerta kun kerron siitä miltä se tuntuu kun hän reagoi niin, saan vastaukseksi vain että "Sulla ei ole mitään sanottavaa". Eli hän viittaa suhteemme alkuun, jossa minä olin se raivopää. Olen yrittänyt selittää hänelle että ei ole oikein käyttää sitä syynä miksi hän voisi kohdella minua niin, ja olen yrittänyt kertoa siitä että toisen virheitä on turha toistaa. Mikään ei vain tunnu auttavan.
Kun nämä raivo-ongelmat alkoivat, syntyi myös uusi piirre. Hän ei ole minun kanssani enään yhteistyökykyinen riitatilanteissa. Hänellä on pakottava tarve aina lähteä jonnekkin jostain syystä tai tehdä jotain jostain syystä, sen sijaan että voisimme puhua asian läpi. Hän on tietoinen siitä että haluan sopia asiat kun ne ovat, silloin kun vielä muistaa mistä kaikki lähti. Nykyään saan odotella sopua päivästä jopa toiseen. Koska olen heikko henkisesti, en kestä jäädä yksin itkemään asiaa sillä aikaa kun hän päättää mennä viettämään aikaa kavereiden kanssa. Kaikista eniten satuttaa että tiedän että hänellä ei ole mitään ongelmia unohtaa itkevää tyttöystäväänsä joka odottaa epätoivoisesti sovintoa kotona. Hän on itsekkin myöntänyt sen, ettei häntä harmita tälläinen yhtään. Hän ei koe että tekee väärin jättäessään minut yksin.
Minulla on taipumista satuttaa itseäni, henkisen heikkouteni takia, mutta en enään ole moiseen sortunut, ja siksi yritän pysyä vahvana, tiedän että se on typerää. Ehkä olen vihdoin oppinut rakastamaan itseäni sen verran että osaan kunnioittaa omaa kehoani ja mieltäni.
Minulla ei ole myöskään varaa suuttua siitä että hän raivoaa minulle, sillä jos erehdyn itse sanomaan jotain vastaavaa takaisin, hän suuttuu siitä kahtakauheammin.
Riitatilanteet yleensä aiheutuvat siitä että alan stressaamaan asioita, tai ainakin näin se on hänen mielestään. Hän ei pidä siitä että stressaan "isoja asioita" kuten pettämistä jne.
Vääryyttä tunnen siitä että hän rankaisee mua siitä tekemällä itse monia asioita väärin, vaikka tiedostaa että teot mitä hän tekee ovat minua kohtaan väärin.
Esimerkiksi torstai yönä meille tuli riita siitä että olin hänen mielestään stressannut koko päivän turhia asioita. Hän sai raivokohtauksen ja huusi minulle asiattomia asoita joita ihmisen ei pitäisi rakkailleen sanoa.
Asiaa ei saatu sitten sovittua yöllä, syynä oli se että hän päätti että hänen oli pakko päästä nukkumaan koska seuraavana päivänä olisi töitä. Aamulla hän kumminkin kertoi ettei ollut saanut unta.
Aamullakaan emme voineet sopia asiaa koska hän oli nukkunut pitempään kuin piti ja hänelle tuli kiire pankkiin ennen töihin menoa. Pyysin että voisimme tehdä sovinnon sitten illalla kun hän tulee kotiin. Sain vastaukseksi että sekään ei käy koska kun hän tulee kotiin hän menee suoraan nukkumaan että jaksaa herätä töihin lauantaina.
Laitoin hänelle päivän myötä monia viestejä ja yritin tehdä sopua eikä hän vaivautunut vastaamaan yhteenkään niistä joten huolestuin ja yritin soittaa hänelle.
Hän löi luurin kiinni ja hetken kulutta riita oli paisunut ennestään ja hän teki hyvin selväksi että kun hän tulee takaisin töistä kotiin, ja jos olen siellä, hän ei haluaisi nähdä minua enään ikinä.
(JATKOA...)
Muutaman viime kuukauden aikana olen kokenut kovia hetkiä poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleen reilut 1,5 vuotta ja eteeni on tullut uusi ongelma; poikaystäväni kontroloimaton käytös riitatilanteen syntyessä.
Suhteemme alussa roolimme olivat toiste päin, minä olin se jonka käytös oli kontroloimatonta, oli mikä tahansa riita, iso tai pieni, aiheesta riippumatta. Opin siitä, ja ymmärsin ettei se ole oikein toista kohtaan käyttäytyä niin ja halusin todella muuttua, ja niin teinkin. Sovimme että huutamisen sijaan yritämme puhua asiat läpi.
Nykyään roolit ovat vaihtuneet ja sen sijaan että poikaystäväni yrittäisi epätoivoisesti rauhoitella ja sopia tilannetta, hän huutaa, haistattelee ja käskee painua muualle, ja uhkailee erolla, kun minä taas puolestani yritän rauhoitella tilannetta.
En ole lähiaikoina edes saanut halata tai edes koskea millään tavalla häneen kun riita tulee, muuten hän alkaa riuhtomaan käsiäni kovin ottein ja toistaa jatkuvasti miten hän ei halua että kosken häneen, että se kuvottaa ja ahdistaa häntä. Se sitten johtaa siihen että kävelen hänen perässä ympäri kämppää itkien ja yritän saada häntä istumaan ja puhumaan asioista.
Tämä muutos käytöksessä on tapahtunut kuukauden sisällä, eli on vielä aika tuore juttu ja tämän kuukauden aikana hän on saanut jo kolme sellaista raivokohtausta.
Ongelmani on se että olen henkisesti hyvin herkkä ihminen. En kestä kuulla asioita jotka satuttavat. Hän on tietoinen, että ne asiat joita hän sanoo riidan aikana satuttavat minua todella paljon, ja hän tietää että voisin hyvin antaa samalla mitalla takaisin, mutta en halua palata siihen mitä olin alussa. Joka kerta kun kerron siitä miltä se tuntuu kun hän reagoi niin, saan vastaukseksi vain että "Sulla ei ole mitään sanottavaa". Eli hän viittaa suhteemme alkuun, jossa minä olin se raivopää. Olen yrittänyt selittää hänelle että ei ole oikein käyttää sitä syynä miksi hän voisi kohdella minua niin, ja olen yrittänyt kertoa siitä että toisen virheitä on turha toistaa. Mikään ei vain tunnu auttavan.
Kun nämä raivo-ongelmat alkoivat, syntyi myös uusi piirre. Hän ei ole minun kanssani enään yhteistyökykyinen riitatilanteissa. Hänellä on pakottava tarve aina lähteä jonnekkin jostain syystä tai tehdä jotain jostain syystä, sen sijaan että voisimme puhua asian läpi. Hän on tietoinen siitä että haluan sopia asiat kun ne ovat, silloin kun vielä muistaa mistä kaikki lähti. Nykyään saan odotella sopua päivästä jopa toiseen. Koska olen heikko henkisesti, en kestä jäädä yksin itkemään asiaa sillä aikaa kun hän päättää mennä viettämään aikaa kavereiden kanssa. Kaikista eniten satuttaa että tiedän että hänellä ei ole mitään ongelmia unohtaa itkevää tyttöystäväänsä joka odottaa epätoivoisesti sovintoa kotona. Hän on itsekkin myöntänyt sen, ettei häntä harmita tälläinen yhtään. Hän ei koe että tekee väärin jättäessään minut yksin.
Minulla on taipumista satuttaa itseäni, henkisen heikkouteni takia, mutta en enään ole moiseen sortunut, ja siksi yritän pysyä vahvana, tiedän että se on typerää. Ehkä olen vihdoin oppinut rakastamaan itseäni sen verran että osaan kunnioittaa omaa kehoani ja mieltäni.
Minulla ei ole myöskään varaa suuttua siitä että hän raivoaa minulle, sillä jos erehdyn itse sanomaan jotain vastaavaa takaisin, hän suuttuu siitä kahtakauheammin.
Riitatilanteet yleensä aiheutuvat siitä että alan stressaamaan asioita, tai ainakin näin se on hänen mielestään. Hän ei pidä siitä että stressaan "isoja asioita" kuten pettämistä jne.
Vääryyttä tunnen siitä että hän rankaisee mua siitä tekemällä itse monia asioita väärin, vaikka tiedostaa että teot mitä hän tekee ovat minua kohtaan väärin.
Esimerkiksi torstai yönä meille tuli riita siitä että olin hänen mielestään stressannut koko päivän turhia asioita. Hän sai raivokohtauksen ja huusi minulle asiattomia asoita joita ihmisen ei pitäisi rakkailleen sanoa.
Asiaa ei saatu sitten sovittua yöllä, syynä oli se että hän päätti että hänen oli pakko päästä nukkumaan koska seuraavana päivänä olisi töitä. Aamulla hän kumminkin kertoi ettei ollut saanut unta.
Aamullakaan emme voineet sopia asiaa koska hän oli nukkunut pitempään kuin piti ja hänelle tuli kiire pankkiin ennen töihin menoa. Pyysin että voisimme tehdä sovinnon sitten illalla kun hän tulee kotiin. Sain vastaukseksi että sekään ei käy koska kun hän tulee kotiin hän menee suoraan nukkumaan että jaksaa herätä töihin lauantaina.
Laitoin hänelle päivän myötä monia viestejä ja yritin tehdä sopua eikä hän vaivautunut vastaamaan yhteenkään niistä joten huolestuin ja yritin soittaa hänelle.
Hän löi luurin kiinni ja hetken kulutta riita oli paisunut ennestään ja hän teki hyvin selväksi että kun hän tulee takaisin töistä kotiin, ja jos olen siellä, hän ei haluaisi nähdä minua enään ikinä.
(JATKOA...)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sillä on toinen nainen eikä se rakasta sinua enää! Et mahda tilanteelle mitään. Se ei halua sinua enää. Ala vaan sopeutua eroon. Turha vaivata päätäsi enää sen miehen vuoksi.
voi olla kyseessä, että valmsitelee eroa sinusta.
toisaalta miehet joutuvat keskittymään töihinsä (niin naisetkin), ja haluavat, että saavat olla rauhassa stressiltä kotona. Ei parisuhteessa saa stressata ja kimittää toista kuoliaaksi!
jos kunnollinen mies käyttäytyy noin, on 2 vaihtoehtoa: hän valmistelee eroa tai on kyse asiasta, jossa kohtelet häntä siten, että hän stressaantuu pahasti
jos kyseessä ei ole kunnollinen mies, voi kyseessä olla joku vallanhaluinen narsisti
Tämä teksti on ihan kuin entisestä avioliitostani. Silloin miehen tuollaisen käyttäytymisen syynä oli huumeet (myös mielialalääkkeiden käyttö ilman syytä) ja osin huono itsetunto.
Oletko varma ettei miehesi käytä mitään päihteitä ym.? Tämä kun on alkanut vissiin aika yhtäkkiä... voi olla että mies napsii pillereitä selkäsi takana...
Meillä ainakin oli se syy, voi olla että tässä ei ole siitä kyse. Otin kuitenkin eron kun en enää jaksanut moista käytöstä enkä muuttaa sitä ja saada lopettamaan pillerit ym päihteet. Loppua eikä muutosta ikinä näkynyt joten parempi näin. Ansaitsin parempaa käytöstä!
Toivottavasti te kuitenkin saatte asiat järjestettyä vähän paremmin. Tsemppiä ja jaksamista!
-Toinen nainen
-Päihteet
-Orastava masennus tms. , liittyy edellämainittuun. Jätkällä on aivan helvetin paha olo koko ajan, mutta ei osaa purkaa sen syvempiä tuntoja. Tähän on sitten kehittänyt ratkaisuksi tällaisen ÄIJÄN eleet suojamuuriksi, jotta kukaan ei vain näkisi heikkoa ihmistä.
-Narsismi (onko kaikki vähän niiku sun syytä?)
Ihan sama mikä näistä tässä mättää, ni sulta vaaditaan nyt luontoa. Nyt pää pystyyn etkä ota enää yhtään enempää paskaa vastaan. Ihan sama mikä noista em. asioista on syynä tohon käytökseen, ni ainoo tosiasia on se, että alistumalla ja nöyrtymällä sä vaan ruokit sitä. Jollei tota jätkää saa ammattiauttajalle, ehkä sun kannattais mennä kokeilemaan saisitko puhuttua itselles hieman vahvuutta ja itsekunnnioitusta.
Kiitos kaikille jotka vaivautuivat lukemaan tämän pitkän lurituksen.
Osasta kommenteista oli minulle hyötyä ja opin tarkastelemaan tilannetta uudella tavalla. Tiedän sen ja tiesin alusta alkaenkin, että vikaa on myös minussa, sillä riitaan tarvitaan aina kaksi.
Kahdesta asiasta tosin olen kumminkin varma:
-Ei huumeita
-Ei toisia naisia
Toivottavasti saisin vielä lisää kokemuksia luettavaksi!
Näillä pääsin jo hyvin alkuun ja opettelen olemaan itsekkin rauhassa ja antamaan tilaa. Törkypuheille yritän löytää ratkaisua, muuta kuin sen että lähtisin itse paikalta, koska pelkään että en pääsisi enään takaisin.
Kiitos vielä kaikille.
Alkoholi on myös päihde ja saattaa aiheuttaa seuraavaa:
1.Ryypätään, ja tulee huono omatunto kun ois noita lähimmäisiä tossa.
2.Sen huonon omantunnon saa vaiennettua viinalla.
3.Toistetaan vaiheet 1 ja 2 tarpeeksi monta kertaa.
4.Totaalinen henkinen umpikuja, joka ilmenee epäloogisena käytöksenä ja purkautuu usein niihin jotka ovat lähimpänä sinua.
Mistäkö tiedän? Siitä et mä oon nykyään sata kertaa kovempi jätkä ku sillon ku mä olin haavoittumaton.