Jos suhteen alussa ei pidetä kiirettä, nähdään harvakseltaan ja "katellaan".. onko se sitten lopulta niin, ettei suhteesta tule koskaan mitään suurempaa? Voiko miehen kiinnostus olla vain fyysistä tällaisessa tapauksessa? Me näemme toisiamme noin kerran kaks parin vkon aikana. Mietin kovasti kannattaako jatkaa mieheen kiintymistä, lopulta särkeä sydän ja tuhlata aikaa? Olen hissuttelija, johtuen ujosta luonteestani ja minusta tuntuu, etten ole tarpeeksi hyvä miehelle.. varsinkin, kun mies on itse sellainen sosiaalinen hurmuri..
Onko pitempi aikaiset suhteet aina niin, että, kumpikin on heti alusta täysillä mukana ja toisia nähdään, vaikka ollaan rättiväsyneitä?
Kertokaas miten kauan olette hissutelleet, jos olette?
Onko pitempi aikaiset suhteet aina niin, että, kumpikin on heti alusta täysillä mukana ja toisia nähdään, vaikka ollaan rättiväsyneitä?
Kertokaas miten kauan olette hissutelleet, jos olette?
Vastaukset 8
Vanhimmat
en halua nähdä ketään. En myöskään kiireissä näe mitään järkeä.
Ajallisesti siis miten kiireesti-väsyneesti?
on out niin yksittäisissä tapaamisissa kuin suhteen suhteen kiirehtimisessäkin.
Väsyneisyyskin voi tehdä ihmisen kiireiseksi, mutta mitä järkeä...
Ajallisesti toki suhde voisi kehittyä mieluummin väsyneesti kuin kiireesti.
väittää, että vakavammat ja pitemmät jutut ovat olleet molemmin puolin täyttä tavaraa heti alusta ja "niin sen on oltava jatkossakin".
Tohtisin kuitenkin olla himpun verran eri mieltä. Toisaalta, minua ei välttämättä kannata kuunnella näissä asioissa. Minusta ainakaan ei ole nopeaan etenemiseen, enkä usko sellaista tilannetta tulevankaan jotta vähäisen järkeni kadottaisin ja alkaisin edetä nopeasti.
Voiko olla fyysistä, niin voi.
Mitä tulee väsymykseen, niin rättiväsyneenä ei oikein ole mieltä tapailla. Tietysti jos menee vaikka viikko-toistakin ettei muuten nähtäisi, niin sitten kyllä melko varmasti yritän nähdä jossain välissä edes lyhyen aikaa. Jos sen siis saa järkevästi järjestettyä.
Mitä tulee ajan tuhlaamiseen, ja vaikka ymmärrän ajatuksen, niin tuskin kuitenkaan tuhlaat aikaasi jos hänestä kerran välität. Mitäpä jos annat tilanteen vielä mennä painollaan ja koitat nauttia. Helpompi sanoa kuin tehdä, tiedän. Miten pitkään olette edes tapailleet? Jos kuukauden, niin aika alussahan homma on, jos viisikin vuotta, niin jotain lie vinossa.
sitä mieltä, että suhde syttyy jos on syttyäkseen. Jos se alkaa räjähtävästi, se alkaa räjähtävästi ja elää aikansa. Joillakin se elää kuukauden, joillakin 10 vuotta :)
Jos taas suhde alkaa pikkuhiljaa, sekin elää aikansa. Kuukauden, 10 vuotta.. Ei voi tietää ennen kuin ottaa selvää :D
Kaipa se on noin miten alruna kirjoitti:)
Tiedän tapauksia joissa suhde on syttynyt rähjähtävästi ja loppunut yhtä räjähtävän nopeasti.. toisissa hitaasti ja hitaasti mennään.
suhteen keston ratkaisee pitkällä tähtäimellä vastaan tulevat tekijät, ei se miten suhde oikeesti alkaa. Totta hemmetissä on upeeta, että suhteen alussa on todella paljon jännitystä, ikävöintiä ja romantiikkaa mutta yhtä upeeta on myös alusta alkaen saavutettu varovainen tunnustelu ja yhteisymmärrys, että nyt otetaan iisisti ja lopulta rakastuminen. Ensivaikutelmat toisesta ihmisestä ja niiden mahdolliset murtumiset ovat mun mielestä ainakin yksi pääsyy miksi tapailu keskeytyy ja suhde stoppaa heti alkuunsa tai pian alun jälkeen. Jos näin käy, on toki helpompaa päästää toisesta irti kun on hillitysti edetty ja otettu iisimmin. Ja iisimmin aloiteltuna pääsee heti alkuunsa (härskisti mainittuna) toisen sisään näkemään sen todellisen ihmisen, eli sinänsä se on aina hyvä vaihtoehto jos vähänkin arveluttaa. Mutta jos ei ja on rohkea, antaa palaa täydellä liekillä koska ei suhteen loppuminen ole este sen alkamiselle :D
Minulla ei toimi katselu ja hissuttelu.
Mutta ihmiset ovat erilaisia, ehkä joillakin on parasta juuri semmoinen hissuksiin eteneminen.