Auttakaa mua! Olen ollut suhteessa naimisissa olevaan mieheen vajaat 3 vuotta ja torstaina ilmoitin hänelle, että suhteemme on loppu. Rakastan häntä yli kaiken ja hän rakastaa minua, mutta hän ei pysty jättämään perhettään, toisin sanen vaimoaan. Olen miettinyt tätä eroa jo pitkään, koska tämä on käynyt minulle liian raskaaksi. elämäni on ollut yhtä puheluiden ja tapaamisten odottamista, kaikki on aina tapahtunut silloin kun miehelle sopii. Minulle olisi aina kaikki käynyt, koska olen itse jo eronnut. Nyt on ihan kauhea olo ja ikävä kaivertaa mieltä. Mies on tälläkin hetkellä vaimonsa kanssa merellä lapsenlapsi kyllä mukanaaan. Itken lohduttomasti, koska en tiedä miten pääsen tästä eteenpäin. Tuntuu siltä, että kukaan ei koskaan enää kosketa minua, enkä haluaisi kenenkään muun kuin Rakkaani koskettavankaan! APUA!
erokipu
toinen nainen
91018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei! No en tiedä onko tämä nyt mitään auttamista, mutta kerron vaan että itse olen samanlaisessa suhteessa naimisissa olevaan naiseen.
Ikäeroa meillä on minun hyväkseni reilusti yli 15v. Niin, olen se vanhempi ja viisikymppiä mittarissa.
Olemme tapailleet viiden vuoden ajan ja varmaan tapailemme edelleen tilaisuuden tullen. Meillä vaan se "hyvä" puoli ettemme ole "oikeasti rakastuneet".
Minä olen tehnyt itselleni selväksi sen että en uskokaan, enkä toivokaan hänen eroavan minun vuokseni. Hän saa olla onnellinen miehensä kanssa ja minä saan nauttia meidän yhteisestä onnesta silloin tällöin. Itse olen vapaa mies, osaan kyllä nauttia vapaudestani, heh!
Ja tietääksemme emme loukkaa tällä suhteellamme ketään. Emme liiku niin julkisesti yhdessä että "turhat" puheet lähtisi liikenteeseen.
Sitä en kyllä tiedä miten kävisi jos he jostain syystä eroaisivat. Tuskinpa meistä virallista paria tulisi siinäkään tapauksessa.
Mutta elämä on ainutkertainen, nauttikaamme siitä. Hyvää kesän jatkoa:=))
minkälaisia ihmisiä!
Ja sitä rataa. Meitä on moneksi !
"Ja tietääksemme emme loukkaa tällä suhteellamme ketään" No kyllä tasan tarkkaan loukkaa, sitä miestä joka ei tiedä teistä.!
Ja jos vaimo ois onnellinen oman miehensä kanssa ei hän tarvitse muita miehiä!!
Juuri sinunlaisiasi tämä maa päällään ei tarvitsisi ,eikä jumalan
leipää syömän. YÄks !
ihminen, vaikka sitä luulet olevasi.
samanarvoisia, yhtä syntisiä. Rukiolen sinunkin pahuutesi tähden, Jumala antaa armossaan sinulekin sinun heikkoutesi anteeksi. Vai heitätkö ensimmäisen kiven?
asiassa ensimmäinen nainen tuo ns. eka on vain virallisesti hänen. Minulla oli suhde naimissaolevaan mieheen ja lopetin sen kun hän ei uskaltanut erota. Mutta muutaman vuoden kuluttua tuli mies oveni taakse ja halusi aloittaa alusta minun kanssa. Olivat oman karusellinsa käyneet ja mies jätti vaimonsa. Me olemme nyt onnellisesti naimissa ja tämä suhde kestää vaikka tiedän joidenkin jotka lukevat tätä ajattelevan että kuinka voin luottaa. Nooh se on minun ja rakkaani välinen asia. Koita jaksaa "toinen nainen" hän tulee luoksesi jos todella rakastaa sinua.
on muuttamassa erilleen avopuolisostaan. Olen itse niin väsynyt tähän kaikkeen, että olen pyytänyt häntä järjestämään ensikisi omat asiansa ja ottaa sitten minuun yhteyttä, jos haluaa. Tietää kyllä mitä tekee, jos minut haluaa... Jokainen päivä ilman häntä on TUSKAA, mutta en roiku enkä vaadi mitään, päättäkööt itse.
Kuulemma mies kuin mies päätyy jättämään sen naisen,joka käyttäytyy äitimäisemmin.Itse olen tosi "mamma" ja miellän,et mussa mammaa on
-vaaleansinisyys
-valkopitsit
-herkät korut
-käkättävä pelokas juupaseipäs-väittelymonologi