Tässä vähän taustatietoa avioliitostamme ja ongelmasta:
Tapasimme ulkomailla puolitoistavuotta sitten, kun asuin työni vuoksi siellä. Asuimme yhdessä vuoden ja sain puolisoni monta kertaa kiinni valehtelusta.
Joskus pyysin häntä ostamaan kaupasta jotain vähemmän tärkeää, hän sitten ei ollut ostanut, vaan sanoi, että oli loppunut. Kaupan ohi kulkiessani tarkastin asian, eikä ollut loppunut. Valehtelun syyksi hän sanoi, että ei jaksanut poiketa kauppaan, eikä kehdannut tunnustaa totuutta minulle.
Tiesin hänen entisen poikaystävänsä palaavan kaupunkiin ja epäilin heidän tapaavan. Eräänä lauantai-iltana hän kertoi menevänsä tyttökaverinsa luona käymään, sain hänet sitten kiinni ravintolasta syömässä tuon exänsä kanssa.
He tapasivat sen jälkeen muutaman kerran minulta salaa.
Tyttöystäväni sanoi syyksi sen, että koska en hyväksyisi hänen kaveeraamistaan exän kanssa, hänen täytyy välehdella minulle.
Jotenkin uskon tuohon kaveruuteen, koska exällä on uusi tyttöystävä.
Minun luottamukseni alkoi loppua, enkä ole sitä saanut takaisin sen jälkeen. Välillä alan luottamaan, mutta sitten aina sattuu jotain mikä pyyhkii itävän alun.
Tuossa vaiheessa aloin salaa lukea hänen sähköpostejaan.
Palasin Suomeen viime talvena, soittelimme ja mailasimme päivittäin. Ikävöimme toisiamme kovasti ja hankin hänelle viisumin. Kuukauden kuluttua menimme naimisiin, jotta hän saisi oleskeluluvan. Tässä vaiheessa hän vannoi, että näkisin kuinka hän arvostaa minua ja parantaa tapansa.
Halusin uskoa tuon, mutta päätin vähän aikaa seurata hänen sähköpostejaan ja puheluitaan. (kännykkäoperaattorillani on netissä palvelu josta näkee soitetut puhelut numeroineen.)
Pari viikkoa naimisiinmenon jälkeen hän oli soittanut ulkomailla asuvalle exälleen, mutta pyyhkinyt puhelimen muistin huolellisesti.
Toukokuun alussa hän alkoi käydä kerran viikossa nettikahvilassa minulta salaa lähettämässä sähköposteja ex-poikaystävilleen. Kuitenkin postien sisällössä hän vain kertoo tämänhetkisestä elämästään ja korostaa olevansa heidän ystävä ikuisesti.
Toukokuun puolenvälin jälkeen oli kuuden viikon tauko, että hän ei netissä käynyt, mutta viime perjantaina hän taas kävi.
Satuin samaan töissä aikaan tarkastamaan hänen sähköpostinsa ja lähetetyn postin kellonajasta päättelin, että hän on vielä sisällä kahvilassa. Niinpä soitin hänelle ja kysyin mitä kuuluu ja mitä teet? Hän sanoi kävelevänsä kadulla. Sanoin, että kumma juttu kun en kuule yhtään autojen ääntä! Pienen tauon ja kävelyäänten jälkeen alkoi kuulua autojen äänet ja hän kysyi, että "Kuuluuko nyt?"
Hänen exälleen lähettämänsä mailin sisältö oli lähinnä parin kuukauden tapahtumien kertomista, hän lupasi olla ystävä ikuisesti, eikä koskaan unohtavansa exäänsä. Hän myös halusi exän vastaavan, koska hän aikoi viikon kuluttua tulla uudestaan nettiin.
Olin uskovinani tuon selityksen, mutta töistä kotiin palattuani aloin näyttämään, että jokin on vialla. Aloin juomaan raskaasti ja sanoin, että minusta tuntuu, että hän tekee päivisin jotain, mitä ei halua minulle kertoa. Mutta hän vain sanoi, että päässäni viiraa, minulla on liian vilkas mielikuvitus. Kännipäissäni yritin lähteä autolla isäni luokse, rikoin hänen kännykkänsä, itkin kuin pieni lapsi, ym. Mutta en saanut häntä helpottamaan oloani totuuden kertomisella.
Nyt tarkoitukseni on varata aika psykiatrille maanantaiaamuna ja mennä kertomaan tuosta "luulotaudistani". En tietenkään varaa oikeasti, mutta haluan nähdä, että saako se hänet kertomaan totuuden.
Puhuin myös mahdollisesta avioerosta hänen kanssaan, hän ei sen erikoisemmin tunteillut, vaan keskittyi vain puhumaan omista suunnitelmistaan sen jälkeen.
Oma luonteeni vaikuttaa lukijalle ehkä mielipuolisen mustasukkaiselta. Voi olla, että olenkin alkanut käyttäytyä siten, koska en voi luottaa kumppanini sanoihin.
Omistaudun itse suhteessa 100% toiselle, olen avoin, rehellinen ja luotttavainen. Siksi odotan vaimoltani myös samaa.
Uskon hänen rakastavan minua, mikäli tuo kirkkain silmin valehtelu on mahdollista henkilölle, joka rakastaa toista.
Mitä minun pitäisi tehdä nyt?
Tapasimme ulkomailla puolitoistavuotta sitten, kun asuin työni vuoksi siellä. Asuimme yhdessä vuoden ja sain puolisoni monta kertaa kiinni valehtelusta.
Joskus pyysin häntä ostamaan kaupasta jotain vähemmän tärkeää, hän sitten ei ollut ostanut, vaan sanoi, että oli loppunut. Kaupan ohi kulkiessani tarkastin asian, eikä ollut loppunut. Valehtelun syyksi hän sanoi, että ei jaksanut poiketa kauppaan, eikä kehdannut tunnustaa totuutta minulle.
Tiesin hänen entisen poikaystävänsä palaavan kaupunkiin ja epäilin heidän tapaavan. Eräänä lauantai-iltana hän kertoi menevänsä tyttökaverinsa luona käymään, sain hänet sitten kiinni ravintolasta syömässä tuon exänsä kanssa.
He tapasivat sen jälkeen muutaman kerran minulta salaa.
Tyttöystäväni sanoi syyksi sen, että koska en hyväksyisi hänen kaveeraamistaan exän kanssa, hänen täytyy välehdella minulle.
Jotenkin uskon tuohon kaveruuteen, koska exällä on uusi tyttöystävä.
Minun luottamukseni alkoi loppua, enkä ole sitä saanut takaisin sen jälkeen. Välillä alan luottamaan, mutta sitten aina sattuu jotain mikä pyyhkii itävän alun.
Tuossa vaiheessa aloin salaa lukea hänen sähköpostejaan.
Palasin Suomeen viime talvena, soittelimme ja mailasimme päivittäin. Ikävöimme toisiamme kovasti ja hankin hänelle viisumin. Kuukauden kuluttua menimme naimisiin, jotta hän saisi oleskeluluvan. Tässä vaiheessa hän vannoi, että näkisin kuinka hän arvostaa minua ja parantaa tapansa.
Halusin uskoa tuon, mutta päätin vähän aikaa seurata hänen sähköpostejaan ja puheluitaan. (kännykkäoperaattorillani on netissä palvelu josta näkee soitetut puhelut numeroineen.)
Pari viikkoa naimisiinmenon jälkeen hän oli soittanut ulkomailla asuvalle exälleen, mutta pyyhkinyt puhelimen muistin huolellisesti.
Toukokuun alussa hän alkoi käydä kerran viikossa nettikahvilassa minulta salaa lähettämässä sähköposteja ex-poikaystävilleen. Kuitenkin postien sisällössä hän vain kertoo tämänhetkisestä elämästään ja korostaa olevansa heidän ystävä ikuisesti.
Toukokuun puolenvälin jälkeen oli kuuden viikon tauko, että hän ei netissä käynyt, mutta viime perjantaina hän taas kävi.
Satuin samaan töissä aikaan tarkastamaan hänen sähköpostinsa ja lähetetyn postin kellonajasta päättelin, että hän on vielä sisällä kahvilassa. Niinpä soitin hänelle ja kysyin mitä kuuluu ja mitä teet? Hän sanoi kävelevänsä kadulla. Sanoin, että kumma juttu kun en kuule yhtään autojen ääntä! Pienen tauon ja kävelyäänten jälkeen alkoi kuulua autojen äänet ja hän kysyi, että "Kuuluuko nyt?"
Hänen exälleen lähettämänsä mailin sisältö oli lähinnä parin kuukauden tapahtumien kertomista, hän lupasi olla ystävä ikuisesti, eikä koskaan unohtavansa exäänsä. Hän myös halusi exän vastaavan, koska hän aikoi viikon kuluttua tulla uudestaan nettiin.
Olin uskovinani tuon selityksen, mutta töistä kotiin palattuani aloin näyttämään, että jokin on vialla. Aloin juomaan raskaasti ja sanoin, että minusta tuntuu, että hän tekee päivisin jotain, mitä ei halua minulle kertoa. Mutta hän vain sanoi, että päässäni viiraa, minulla on liian vilkas mielikuvitus. Kännipäissäni yritin lähteä autolla isäni luokse, rikoin hänen kännykkänsä, itkin kuin pieni lapsi, ym. Mutta en saanut häntä helpottamaan oloani totuuden kertomisella.
Nyt tarkoitukseni on varata aika psykiatrille maanantaiaamuna ja mennä kertomaan tuosta "luulotaudistani". En tietenkään varaa oikeasti, mutta haluan nähdä, että saako se hänet kertomaan totuuden.
Puhuin myös mahdollisesta avioerosta hänen kanssaan, hän ei sen erikoisemmin tunteillut, vaan keskittyi vain puhumaan omista suunnitelmistaan sen jälkeen.
Oma luonteeni vaikuttaa lukijalle ehkä mielipuolisen mustasukkaiselta. Voi olla, että olenkin alkanut käyttäytyä siten, koska en voi luottaa kumppanini sanoihin.
Omistaudun itse suhteessa 100% toiselle, olen avoin, rehellinen ja luotttavainen. Siksi odotan vaimoltani myös samaa.
Uskon hänen rakastavan minua, mikäli tuo kirkkain silmin valehtelu on mahdollista henkilölle, joka rakastaa toista.
Mitä minun pitäisi tehdä nyt?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ratsaaminen ensimmäiseksi. Ja lopeta omien valheiden kertominen, sotket vain asioita lisää. Kerro hänelle tietosi ja sano, että et voi luottaa häneen valehtelun vuoksi.
Tuo kännykän ja sähköpostien lukeminen on hyvin inhimillistä, kun sinulla on ollut perusteltu syy epäillä vaimosi uskottomuutta (todistettavasti tavannut exän ulkomailla). Olet mielestäni kuitenkin jo ampunut yli tuossa epäilyissäsi. Varsinaista uskottomuuttahan ei ole ollut, mutta merkillisen kiinni vaimosi on exissään. Olisiko siinä kulttuurieroja?
Ei taida kotikonstein tuo kuvio terveeksi muuttua. Kehottaisin menemään parisuhdeterapiaan. Edellyttäen siis, että haluat vaimosi kanssa jatkaa. Jos et enää pysty yhtään luottamaan häneen, lopeta mokoma kurjuus kummaltakin ja ota ero.
Näit hyvin ongelman ytimeen!
Kävimme pitkän keskustelun asiasta, yritin saada selvyyttä, että miksi hän harrastaa tällaista.
Hänen kulttuurissaan on kuulemma tapana pitää kaverisuhteita exiin ja vaihtaa kuulumisia. Mää yleensä yritän ottaa etäisyyttä suhteen loppuessa, jotta saisin tunteeni viilenemään ja voisin jatkaa elämääni. pikkuisen tuli sellainen olo, että haluaako hän pitää varalla entistä, jos joskus vielä olisi vapaa?
Valehtelun tyylistä tulee mieleen isä/äiti vs. lapsi-suhde. Hänen mielestään valehtelu on arkipäiväinen kommunikoinnin muoto epämiellyttävien tilanteiden välttämiseksi tai selityksiltä välttymiseksi.
Ihan tulee mieleen omat mopoajat kun piti ennen kotiinpalaamista hieroa käsiin bensaa, ettei äiti olisi haistanut minun polttaneen tupakkaa.
On tässä sellainen fiilis, että miksi tuhlata aikaa lapsen kanssa, koska välttämättä koskaan ei aleta kommunikoida samalla tasolla. Itse olen 42v. ja vaimo 29v. Hänen exänsä on kait 45v.
hyväksyä. Miksi joku valehtelee jos kaikki on hyvin? Valhe on valhe, siitä ei pääse mihinkään ja sille on syynsä, yleensä jonkin asian peittely tai petos. Onko se oikein suhteessa, jossa luotetaan toiseen? EI ! Tuo syyllistäminen, että sinulla viiraa tms. on nimenomaan sitä, että hän nimenomaan haluaa sinun tuntevan itsesi omituiseksi ja vainoharhaiseksi ja sillä yrittää tehdä sinusta sen syyllisen.
Älä hyvä ihminen lankea tuohon paskanjauhajaan (anteeksi ruma sana) vaan lähde suhteesta nyt kun vielä voit, äläkä kuuntele selityksiä, vaikka hän kuinka yrittäisi vedota tunteisiin tms. Jopa tässä sivullinen pelkän tarinasi perusteella voi sanoa, että puolisosi ei ole oikealla asialla eikä tule olemaankaan. Pahoittelen.