Lapseni menettivät isänsä 4.5 v sitten itsemurhan kautta. Miehen suku katkaisi välit meihin, ja uhkasinkin lähestymiskiellolla, kun alkoivat syyttää minua miehen kuolemasta. Olivat oikein ottaneet selkoa että minulla oli miespuolisia ystäviä jne.. ja se oli totta, kylläkin nämä olivat aitoja ystäviä, jotka miehenikin tunsi ja olimme yhteydessä välillä molemmat.
Noh, suku halusi minut käräjille koska en ollut riittävän hyvä/viisas tms hoitamaan lasteni omaisuutta. Oikeudessa asiat puolsivat minua.. elin surussa toki hieman sekavin mielin. En painostuksesta huolimatta halunnut myydä omistamaamme suvun kotitilaa, joka ei kylläkään ollut enää muutamaan vuoteen ollut toimiva.
Tahdoin että lapset ( 3 ) saavat elää perimässään kodissa, jota me isin kanssa rakkaudella heille remppasimme.
Noh, nyt osa suvusta haluaakin pitää yhteyttä lapsiin! Eräs heistä ilmoitti sähköpostilla että hakisi lapset luokseen esim viikonlopuksi. Minua hän ei halua tavata!!! Pitäisi ilm viedä lapset ( 10,12 ja 14v ) huoltsikalle heitä odottamaan..
EN tiedä mitä ajatella... toisaalta en haluaisi rajata heitä pois lasten elämästä, mutta minusta tuo tapa on tökerö!!
Ehdotin että kyllä minua on kohdattava silmätysten, jos haluaa lapsiin pitää yhteyttä. Aikuisten pitäisi olla mallina, vaikkei välit olisikaan muuta kuin platoniset ja viileät sellaiset.
Kurjinta on se, että omaiset olivat vieneet runojani sisältävän kirjani täällä kuvia ja suruadresseja katsoessaan.
Ne runot olivat terapiaani miehen masennuksen ajoilta.
Vieras, joka ei oikeasti tunne minua saa 100% tunteen, että kaipasin jotain uutta, tai että minulla olisi ollut rakastaja..
kävin siinä läpi mieheni ja minun rakkauttani ja sitä miten kaipasinkaan sitä aikaa!
Sukulaisista kaksi kävi oikein pihassani huutamassa, että niitä kirjoja antavat lapsilleni, kun aika on kypsä. Että lapset varmasti näkevät kuinka huorahtava heidän äitinsä on!!
Nyt asia jo naurattaakin, mutta silti jätti ilkeät katkerat jäljet sydämeeni.
Ja lapsien etua pitäisi kuitenkin ajatella aina ennen muita..
*susanna38*
Noh, suku halusi minut käräjille koska en ollut riittävän hyvä/viisas tms hoitamaan lasteni omaisuutta. Oikeudessa asiat puolsivat minua.. elin surussa toki hieman sekavin mielin. En painostuksesta huolimatta halunnut myydä omistamaamme suvun kotitilaa, joka ei kylläkään ollut enää muutamaan vuoteen ollut toimiva.
Tahdoin että lapset ( 3 ) saavat elää perimässään kodissa, jota me isin kanssa rakkaudella heille remppasimme.
Noh, nyt osa suvusta haluaakin pitää yhteyttä lapsiin! Eräs heistä ilmoitti sähköpostilla että hakisi lapset luokseen esim viikonlopuksi. Minua hän ei halua tavata!!! Pitäisi ilm viedä lapset ( 10,12 ja 14v ) huoltsikalle heitä odottamaan..
EN tiedä mitä ajatella... toisaalta en haluaisi rajata heitä pois lasten elämästä, mutta minusta tuo tapa on tökerö!!
Ehdotin että kyllä minua on kohdattava silmätysten, jos haluaa lapsiin pitää yhteyttä. Aikuisten pitäisi olla mallina, vaikkei välit olisikaan muuta kuin platoniset ja viileät sellaiset.
Kurjinta on se, että omaiset olivat vieneet runojani sisältävän kirjani täällä kuvia ja suruadresseja katsoessaan.
Ne runot olivat terapiaani miehen masennuksen ajoilta.
Vieras, joka ei oikeasti tunne minua saa 100% tunteen, että kaipasin jotain uutta, tai että minulla olisi ollut rakastaja..
kävin siinä läpi mieheni ja minun rakkauttani ja sitä miten kaipasinkaan sitä aikaa!
Sukulaisista kaksi kävi oikein pihassani huutamassa, että niitä kirjoja antavat lapsilleni, kun aika on kypsä. Että lapset varmasti näkevät kuinka huorahtava heidän äitinsä on!!
Nyt asia jo naurattaakin, mutta silti jätti ilkeät katkerat jäljet sydämeeni.
Ja lapsien etua pitäisi kuitenkin ajatella aina ennen muita..
*susanna38*
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lasten etu toteutuu kaikkein parhaiten niin, että mikäli suku haluaa pitää yhteyttä lapsiisi, he tulevat teille kotiin vieraisille vilpittöminä, ja ilman mitään taka-ajatuksia. Tällaisen viestin voit heille välittää. Mikäli viet heitä johonkin huoltsikalle odottamaan noutoa, luulisin, että suvun taka-ajatuksena on siinä vain se, että he haluavat manipuloida lapsiasi ja mustamaalata sinua heille, lopullisena kohteena todennäköisesti kotitilanne. Sitä älä salli. Sen sijaan kerro avoimesti lapsillesi omista ajatuksistasi, mitä on tapahtunut ja miksi, äläkä jätä kertomatta myöskään niistä miehistä ja aidosta ystävyydestä, tai siitä, mitä kaikkea konkreettista siitä seuraa, kun perheenjäsenen ja puolison menettää. Miten julmia ja itsekkäitä ihmiset saattavat olla rahanahneuksissaan, ja hylkäävät sairauden tai kuoleman sattuessa.
Mutta älä itse mustamaalaa sukulaisia lapsillesi. He ovay jo sen ikäisiä, että ovat varsin tarkkanäköisiä ja ymmärtävät aikuisten asioita hyvin paljon, vaikka eivät puhuisikaan niistä.