Poistin profiilin 24selta nytten, reilun vuoden siellä pyörittyäni. En lähtenyt treffeille koko aikana kun 3 kans ja nekin olivat lähinnä hyvää päivää-näkemiin treffit, koska minua ei ko. henkilö vaan kiinnostanut. Pidin taukoa ja pitkään katselin vain profiileja.
Pari tosi hyvää tuttavuuta löytyi ja toisen kanssa niistä tutustuttiin paremminkin, mutta aika etäisiä ja uskoisin että, niillä oli kova haku päällä. Aika irtosuhdehakuista sakkia, sanoisin.
Minusta on hiukka outoa, jos henkilö on 37-40-vuotiaana vielä sinkku ja lapseton, silloin täytyy olla jo jotain tyyppivikaa..tai sitten rypee kaksoiselämän kiemuroissa..tai on muuten ehkä niin itsekeskeisen pipi. No kuitenkaan ketään tuomitsematta, tehkööt muut toisille mitä tykkää..
Minä ainakin kyllästyin ja petyin, mutta jatkan kesääni eteenpäin..:)
Pari tosi hyvää tuttavuuta löytyi ja toisen kanssa niistä tutustuttiin paremminkin, mutta aika etäisiä ja uskoisin että, niillä oli kova haku päällä. Aika irtosuhdehakuista sakkia, sanoisin.
Minusta on hiukka outoa, jos henkilö on 37-40-vuotiaana vielä sinkku ja lapseton, silloin täytyy olla jo jotain tyyppivikaa..tai sitten rypee kaksoiselämän kiemuroissa..tai on muuten ehkä niin itsekeskeisen pipi. No kuitenkaan ketään tuomitsematta, tehkööt muut toisille mitä tykkää..
Minä ainakin kyllästyin ja petyin, mutta jatkan kesääni eteenpäin..:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
on hiukka outoa leimata henkilö sinkkuuden ja lapsettomuuden vuoksi kummemmin häntä tuntematta, ethän vain ole katkera yh joka ei saa liittojaan pysymän kasassa, sekin voisi minun mielestä olla outoa mutta kun tiedän etteivät asiat aina ole pelkästään mustavalkoisia en viitsi kaikkia leimata ahdaskatseisuutesi vuoksi :D
Itseasiassa olen pariin kaltaiseesi tainnut ohimennen täällä törmätä mutta onneksi myös niihin jotka eivät anna estoisen ajattelun häiritä vaan ihan oikeasti haluavat tutustua. Ihan ilman kaksoiselämän kiemuroissa rypemistä olen aika tyytyväinen olotilaani ja vaikka minullakaan ei niin hirveästi ole treffejä ollut on kuitenkin tapaamisissa pari kertaa ollut muutakin kuin pelkkää hyvää päivää toivotusta.
Kukin tyylillään, hyvää kesänjatkoa sinullekin sillä omallasi :D
olen pannut merkille että samat profiilit on täällä jopa vuosia,ainakin miehet..Kummallista pitää vain profiilia,eikä sitten huolita ketään.Vai vastaavatkokaan kenellekkään. Olisiko sama naisissa,en ole seurannut.
Itselläni ei ole täällä profiilia täälä,mutta käyn joskus katsomassa jos laittaisin.Siksi en ole laittanut,kun olen huomannut että sama profiilit on ja on.
Ja sitten monet vanhemmat miehet hakevat itseään paljonkin nuorempaa seuraa.
Herätkää ja hakekaa oman ikäisiänne.Ei ne nuoret katsele teitä enää kun terveys alkaa pettää.
Otitpa itseesi!!! Mielipiteeni siis alkoi ärsyttää sinua, mutta hyvä että se meni perille. Hah hah!
Ei ärsyttänyt, huvitti. Mulle se on aikalailla sama mitä ajttelet kun et ahdaskatseisuutesi vuoksi kiinnosta pätkääkään. Aika paljon kertoo katkeruudestasi myös tuo "hah hah". minun ei kuitenkaan tarvitse tekonauraa vaan voin hymyillä ihan aidosti kun olen tuolta treffeiltä löytänyt mukavia ihmisiä :-)
siinä on jos joku on vielä sen ikäisenä sinkku ja lapseton?
Kaikki eivät välttämättä halua sitoutua ja lapsia ittelleen ennenkuin ovat valmiita siihen.
Itsekin menisin vasta tuon ikäisenä avioon jos saisin palata aikakoneella menneisyyteen.
Liian nuorena solmitut liitot päätyvät usein eroon ja se on faktaa eikä fiktiota.
sen perusteella, että jos hän ei ole tehnyt jotain johonkin ikävuoteen mennessä tai on joskus tehnyt jotain.
Voi olla, että joku lapseton 37-40 vuotias on istunut elinkautista vankilassa tai kärsinyt pahasta mielialahäiriöstä tai narsistisen persoonallisuushäiriöstä.
Kun murhaaja vapautuu vankilasta, hän on tuomionsa kärsinyt. Häntä on silti joka hetki rakastettu, mutta hänen tekoaan ei ole hyväksytty.
Narsistinen ihminen on tehnyt myöskin syntiä ja pahaa itselleen ja muille. Hän on saattanut saada hoitoa terapiassa ja kykenee jo oikeaan rakkaudelliseen suhteeseen.
Voin sanoa, että kun koin sen hetken, että annoin itselleni omat syntini anteeksi ja annoin itselleni luvan olla epätäydellinen ja heikko, niin ensimmäistä kertaa elämässäni itkin onnesta. Niin hyvältä se tuntui.
Ja voin sanoa, että olen joskus varastanut, käyttänyt fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja minulla on kaksi huumausainerikostuomiota.
Millä tavoin on sinkkuihmiselle outoa vaikka pyörisi netin sinkkusivuilla vaikka viisikin vuotta? Ehkä sitä oikeaa ei heillekään ole tullut vastaan ja haluavat jatkaa etsintää.
Vastavetona sanon että olet itse tosi picky jos reilussa vuodessa suostut kolme kertaa treffeille. Lienetkö sitten niin "tasokas" ettei kukaan ole kyllin hyvä? Itsekin olen käynyt läpi useita treffejä ja aina ei kipinät sinkoile. Silti en ole ikinä sortunut päivää ja näkemiin-linjalle. Treffit voi hoitaa fiksusti niin jää molemmille ainakin hyvä mieli. Vaikka kaikista ei paria tulekaan.
Outoa jos henkilö on 37-vuotiaana sinkku ja lapseton? Mistäs moinen yleistys? Sinkuksi voi jäädä missä elämänvaiheessa ja minkä ikäisenä tahansa. Itse jäin ensimmäistä kertaa sinkuksi 28-vuotiaana. Teinipojasta lähtien olen ollut varattu ja olen tälläkin hetkellä.
Don't hate a player if you hate the game...
Jösses - minäkin olen jo yli viisikymppinen, kahdesti eronnut ja lapseton - silti en ole osannut pitää itseäni kummajaisena tai friikkinä. Minulle oli vain jostain syystä nuoresta asti selvää, että en halua lapsia! Miksi niitä sitten jonkun statuksen vuoksi väkästämään...en ole sen parempi tai huonompi kuin lapsia tehneet..
ei lapset tai sinkkuus jossain tietyssä iässä kerro kenestäkään mitään laajaa luonneanalyysiä.
Kahdesti olen treffeillä käynyt - ensimmäisestä jäi tosi hyvä ystävä ja toisesta ei tullut mitään, onneksi tunne oli niin molemminpuolinen, että ei jäänyt edes huonoa mieltä! Treffailla kannattaa - ei siinä mitään häviä, vaikka ei se suuri rakkaus tuliskaan vastaan, niin ystäviä voi aina hankkia..
...kun kirjoitit näin: "Minusta on hiukka outoa, jos henkilö on 37-40-vuotiaana vielä sinkku ja lapseton", ensinnäkään kaikki eivät saa koskaan lapsia, vaikka haluaisivatkin ja toiseksi saatta olla pitkäkin suhde takana, mutta ollaan erottu ja taas sinkkuja. Kaikki ihmissuhteet eivät valitettavasti kestä koko elämää.
Itselleni nettideittailu on omakohtaisesti tuntematonta aluetta, mutta joskus eräänlaisilla sokkotreffeillä käyneenä tiedän miten oudolta voi tuntua lähes tuntemattoman ihmisen tapaaminen. Pari kertaa tutut ovat järjestäneet tällaisen tapaamisen ja joskus olen lehti-ilmoituksen jälkeisen kirjeenvaihdon perusteella tavannut. Ehkä nettideittailussa on se hyvä puoli, että pääsee ennakkoon tutustumaan edes virtuaalimaailmassa, ja kuvien vaihto antaa jonkinlaisen käsityksen, minkä näköinen ihminen toisessa päässä on. Mutta eniten ihmetyttää nuo tuttavien kaavailemat yhteensaattamiset...eivät taida tuntea minua ja/tai toista osapuolta kovinkaan hyvin! Toisaalta yksi tapaaminen ei anna paljon, eka treffeillä raaputetaan vain pintaa, joka sekin saattaa olla kovin siloteltu tällaisessa tilanteessa.
Tuo lapsettomuus on tosiaankin sitten jo toinen juttu. Itse en koskaan kuvitellut olevani lapseton enkä aikoinaan pitkässä parisuhteessani voinut käsittää kumppanini ajatusta lapsettomuudesta. Eikä hänen kantansa muuttunut iänkään myötä, vaikka niin kuvittelin. Nyt kun itselle on ikää karttunut jo yli 40:n, on lapsen hankkiminen jäänyt taakse, vaikka lapsista olenkin aina pitänyt. Ehkä en koskaan ollutkaan kypsä lapsen kasvattajaksi, ainakin nykyään kokisin sen kovin vaativaksi ja vastuulliseksi.