Hei, mulla on ihana kihlattu ja ollaan molemmat vähän päälle 20v. Ollaan puhuttu naimisiinmenosta ja oman perheen perustamisesta. Kaikki näyttäisi olevan hyvin, mutta, miehellä välillä oudot ajattelutavat ja pistää miettimään onko hänellä varmasti oikea käsitys parisuhteesta. Elikkä, mites aloittaisin..
Vaikkapa näin, että kun me mennään jonnekin yhdessä, esim. uimaan rannalle, niin hän saattaa minulle tokaista ''älä sitten ihmettele jos katselen muita naisia'' ja mä ihan henkisesi valahdan kun kuulen jotain tälläistä. Sitten sen jälkeen kun sanon että mulle tuli paha mieli, niin hän sanoo että vitsailee vain ja yritti vain saada minulle bikinit päälle. Minäkun uin yleensä uimatopilla ja shortseilla. Ajattelen, että enkö riitä sellaisena kuin olen. Sitten kun hänellä on kamera, niin kun yhden kerran oltiin junassa menossa toiseen kaupunkiin, niin hän tokaisi ''Näetkö, tuo tyttö tuossa on nätti'' Sitten hän otti ison kameransa esille ja kun juna pysähtyi ja tyttö seisoi takanani, niin hän pyysi minua poseeramaan edessä, että saa tytöstä kuvan. Jälkeenpäin kun sanoin että en ymmärrä tuollaista käytöstä, ja että se on mulle tosi noloa, niin hän sanoi että tykkää ottaa valokuvia ihmisistä. Sitten, yleensä kun me mennään jonnekin niin hän kommentoi muiden tyttöjen pukuja tai kampauksia minulle ja olen ihmetellyt miksi hän tekee noin. Hän vastaa että tykkää kommentoida ja tarkkailla ihmisiä. Ja vielä.. uusi puheenaihe oli tämä ruotsin uima-allas, jossa tytöt voi uida ilman yläosaa. Hän sanoi että me voitaisiin mennä sinne piakkoin, ja mä sanoin että ei kait me nyt sinne. Hän sanoi että hän haluaa ainakin, vaikka minä en tulisi. Että ei siinä olisi mitään harmia uida puolialastomien tyttöjen kanssa. Sanoi että se uimaallas osa on varmaan vain ja ainoastaan tytöille, mutta hän sanoi ''ei, sinne mennään. jos et sinä niin sitten minä yksin. on ihanaa olla vapaa.'' Tästä suutuin ja en ole kovin puhunut hänelle muutamaan päivään. Oli minusta vain jotenkin niin röyhkeää sanoa tuollalailla. Huoh. En tiedä. Onko kaikki miehet tälläisiä? Mietin aina että olenko tarpeeksi hyvä ja hän sanoo että olen. Silti kommentit vaivaavat minua.
Vaikkapa näin, että kun me mennään jonnekin yhdessä, esim. uimaan rannalle, niin hän saattaa minulle tokaista ''älä sitten ihmettele jos katselen muita naisia'' ja mä ihan henkisesi valahdan kun kuulen jotain tälläistä. Sitten sen jälkeen kun sanon että mulle tuli paha mieli, niin hän sanoo että vitsailee vain ja yritti vain saada minulle bikinit päälle. Minäkun uin yleensä uimatopilla ja shortseilla. Ajattelen, että enkö riitä sellaisena kuin olen. Sitten kun hänellä on kamera, niin kun yhden kerran oltiin junassa menossa toiseen kaupunkiin, niin hän tokaisi ''Näetkö, tuo tyttö tuossa on nätti'' Sitten hän otti ison kameransa esille ja kun juna pysähtyi ja tyttö seisoi takanani, niin hän pyysi minua poseeramaan edessä, että saa tytöstä kuvan. Jälkeenpäin kun sanoin että en ymmärrä tuollaista käytöstä, ja että se on mulle tosi noloa, niin hän sanoi että tykkää ottaa valokuvia ihmisistä. Sitten, yleensä kun me mennään jonnekin niin hän kommentoi muiden tyttöjen pukuja tai kampauksia minulle ja olen ihmetellyt miksi hän tekee noin. Hän vastaa että tykkää kommentoida ja tarkkailla ihmisiä. Ja vielä.. uusi puheenaihe oli tämä ruotsin uima-allas, jossa tytöt voi uida ilman yläosaa. Hän sanoi että me voitaisiin mennä sinne piakkoin, ja mä sanoin että ei kait me nyt sinne. Hän sanoi että hän haluaa ainakin, vaikka minä en tulisi. Että ei siinä olisi mitään harmia uida puolialastomien tyttöjen kanssa. Sanoi että se uimaallas osa on varmaan vain ja ainoastaan tytöille, mutta hän sanoi ''ei, sinne mennään. jos et sinä niin sitten minä yksin. on ihanaa olla vapaa.'' Tästä suutuin ja en ole kovin puhunut hänelle muutamaan päivään. Oli minusta vain jotenkin niin röyhkeää sanoa tuollalailla. Huoh. En tiedä. Onko kaikki miehet tälläisiä? Mietin aina että olenko tarpeeksi hyvä ja hän sanoo että olen. Silti kommentit vaivaavat minua.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Katseletko itse poikia sillä silmällä koskaan? Ei pokaamismielessä, vaan ihan "silmänruuaksi". Hän voi silti pitää sinua viehättävimpänä olentona, moukkamaisesta käytöksestään huolimatta. Käydäänhän eläintarhoissakin katselemassa ja kuvailemassa, eikä se tarkoita "sekaantumista" orankeihin.
Teidän puhuttava nuo asianne selviksi, muuten kasvavat suhteettomiin mittoihin.
No on syytäkin vaivata, jos tuollaisia kommentteja laukoo sinulle päin naamaa!
On aivan eriasia katsella, kommentoida ja valokuvata ihmisiä ihan siksi että ne ovat kiinnostavan ja kauniin näköisiä, mutta jos se keskittyy vain vastakkaisen sukupuolen kauneimpiin/komeimpiin henkilöihin oman kihlatun ollessa seurassa, niin aika törkeää tuollainen on. Saat varmasti sellaisen kuvan että hän vertaa sinua näihin muihin, eikä tuo ole reilua. Aina löytyy kauniimpi, treenatumpi, seksikkäämpi, menestyvämpi, paremmin pukeutuvampi....jne... nainen. Ja vaikka olisikin tarve vertailla omaa puolisoaan muihin, niin eihän sitä nyt tehdä ääneen! :o
Mieti oikeasti kaksi kertaa onko tämä mies oikea sinulle ja kannattaako tuollaisen kansssa lapsia tehdä (arvaa häviätkö raskausaikana kroppasi puolesta suurelle osalle vastaan tulevista naisista...). Avioliitto ja etenkin lapsi sitoo sinut mieheen ja eroamiskynnys kasvaa. Minulle ainakin tulee kuva että mies yrittää alistaa sinua ja tuhota itsetuntosi lopullisesti. Se ei kuitenkaan kovin hyvä näytä olevan nykyisinkään jos mietit jo nyt aina että oletko tarpeeksi hyvä. Ainakin pienten hälytyskellojen pitäisi soida päässä tässä vaiheessa. Netistä voit lukea naisten tarinoita, joiden itsetunnon miehet ovat hakanneet palasiksi ja mitä kaikkea muuta vuosien kuluessa voi käydä.
Hän sanoo että on vain huumorintajuisempi kuin minä, ja että minä olen naiivi tai ahdistunut. Ahdistusta on, mutta ei se minusta tee vainoharhaista. Meillä on tällähetkellä myös kaukosuhde, mutta pian taas yhdessä ja hän haluaa häät pian, sekä myös vauvan. Minua kuitenkin mietityttää hänen puheensa... en tiedä mitä tehdä. Yritän puhua hänelle jos hän vihdoinkin tajuaisi :-S
Toiset ihmiset on huumorintajuisempia kuin toiset, toisilla on erikoinen huumorintaju, mutta jos tajuaa loukanneensa toista mauttomilla vitseillä on parempi pyytää anteeksi. Ja mikä tärkeintä, LOPETTAA niiden loukkaavien vitsien kertominen! Kihlattusihan tietää että sinä loukkaannut tuollaisista "vitseistä" ja silti ei lopeta niitä.
Muutenkin tuo naiiviiksi, ahdistuneeksi ja huumorintajuttomaksi kutsuminen vaikuttaa minusta sinun syyllistämiseltä. Ihan kuin mies ei olisi tehnyt mitään väärin ja vika on sinussa. Ei tuo ole reilua, eikä todellakaan hauskaa. En ihmettele yhtään että olet ahdistunut.
Keskustelkaa ihmeessä, mutta muista että hän voi luvata sinulle vaikka mitä, ja silti palata takaisin muiden naisten bongaamiseen. Luvata voi mitä vaan, mutta käytös kertoo enemmän.
Vielä toistamiseen suosittelen ihan oman henkisen hyvinvointisi takia lykkäämään lasta ja häitä vaikka parin vuoden ajan, niin saatte parisuhteenne mahdollisesti kuntoon ennen lisästressiä. Mikä kiire miehellä on, vai joko olette pitkään seurustelleet? Jos takana ei ole vuosien seurustelua/kihlausta, niin mieti mitkä ovat miehen syyt saada sinut pikaisesti vaimokseen ja kotiin hoitamaan lasta...
sitähän olen tässä yrittänyt sanoa että lopettaisi tollaiset mauttomat 'vitsit' ja kun kerta tietää että en niistä mitenkään ilahdu.
Yleensä minussa kuitenkin on se vika, koska en mukamas ymmärrä että hän 'vitsailee'. Kun suutun niin sitten hän on vannomassa rakkauttaan koko loppupäivän, varmaankin saadakseen minut leppymään.
Ollaan me jo pari vuotta seurusteltu, ja hän haluaisi saada pian lapsia ja sitä ennen naimisiin. Ei sitten yhtään stressiä ei.. juuh :-S
Yleensä sen jälkeen kun olen hänelle asiasta sanonut, hän puolustelee sillä että 'ei voi muuttua'. Ja pah, minusta kaikki voivat muuttaa ainakin käytöstään jos kovasti haluaa!!! Sitten hän voi aloittaa myös sellasen shown että toivottaa mulle hyvää elämää ja sanoo että etsi sitten parempi jos ei kelpaa. Mitä himputtia toikin tarkoittaa??
Iästä riippuen se kyllä on vasta, ei jo, pari vuotta. Paitsi jos alkaa olla 30 vuotias, niin kiire tulee jo biologisen kellon takia lisääntyä.
Hyvin todennäköisesti vuolaat rakkkauden ja ylistyksen osoitukset ovat tarkoitettu vain lepyttämiseen, varsinkin jos saat niitä (suurimmaksi osaksi) vain riitojen jälkeen.
Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata muuttaa käytöstään edes tuon verran, ettei ole asiaton sinua kohtaan! Ethän sinä pyydä häntä muuttumaan kokonaan, vaan olemaan loukkaamatta sinua. :O
Tuo "eti uus jos ei kelpaa" kertoo aika paljon hänen suhteestaan sinuun. Sanoisitko sinä kihlatullesi noin? Onko hän noin välinpitämätön sinua kohtaan, että hänelle on ihan sama oletko siinä vai lähdetkö etsimään uutta miestä? Voi myös olla että hän pitää sinua varpaillaan suhteessa, ero voi tulla jos et ole kiltisti ja samaa mieltä hänen kanssaan. Toisaalta on pieni mahdollisuus että hän testaa tuolla, kuinka tosissaan sinä olet. Jos tulet onnettomaksi, hätäännyt tai ahdistut, hän pääsee "niskan päälle". Sinä olet itse valinnut jääväsi, joten hänen ei tarvitse muuttua. En tiedä mitä olet tuohon sanonut, mutta jos noin käy vielä niin sanot vaan rauhallisesti että "Kiitos samoin, niinpä taidan etsiäkin".
sulla on kiva kirjoitustyyli :)
ai minulla? :-p
joka on ekan viestin kirjottanu
Kiitos :) ajattelin että oonko kirjoittanut ihan pöhköjä!
Mun näkökantani on, että kihlattusi varmasti sinua rakastaa ja haluaa perheen kanssasi. Mutta eniten paistaa läpi nuori ikä ja kokemattomuus. On luonnollista olla kiinnostunut muistakin ja nuoruus on mielestäni aikaa jolloin voikin kokeilla kaikenlaista, etsiä itseään, tutustua uusiin ihmisiin, hankkia kokemuksia... ottaa iisisti ja miettiä kuka on, mitä haluaa, mistä tykkää.
Mutta kun kerroit, että olette miettimässä perhettä, niin tuo kuvio kuulostaa räjähdysalttiilta.. Sinkkuna toi muiden kiikarointi on toivottavaa! Mutta jos miettii toisen kanssa elämistä, niin eipä silloin pitäs muut kiinnostaa samassa määrin.
Ja toisaalta äärimmäisen moukkamaista käytöstä mieheltäsi, itse kammoksen alistamista ylikaiken, ja miehesi käytös osoittaa ettei hän taida olla vielä ihan selvillä mitä haluaa...
Voihan olla että toi miehesi vaihe menee nopeasti ohi ja hän on valmis yhteiselämään, mutta kyllä se nuoruus kannattaa kokea nuorena........ Sitten vanhemapana on kypsempi suhteeseen ja perhe-elämään. Olisi musta ainakin raskas tilanne jos mieheni miettisi ja ihailisi muita naisia kun itse keskityn perheemme, lastemme hoitoon täysillä.....
Mieti tarkkaan, ota rauhallisesti...
Toivottavasti toi vaihe menisi ohi.. yritän saada järkeä hänen päähänsä. Jos ei muuten niin sitten täytyyköhän kaivaa ruuvimeisseli? :D
hän haluaa kierosti ilmaista, ettei ole itsestäänselvyys. Jos menee pahemmaksi, näin ne pojat 70-luvullakin keimailivat kuin naiset, parasta on tehdä selväksi, se saa loppua.
luota tunteisiisi! Lue esim. Seppo Jokisen, Puhu rakkaudesta-kirjaa. Mieti jaksatko tuollaista käytöstä loppu elämäsi? Toisia ei voi muuttaa ja jos hän ei näe käytöstään ongelmana eikä halua muutua niin huonolta näyttää! Tsemppiä! Uskon että ero voi olla tosi rankka mutta siitä kun selviät oot kiitollinen että lähdit tuollaisesta suhteesta!
kaikille, mahtavia viestejä :-)
Sinulla "on ihana kihlattu"
ihana?
käyttäytyy tuolla tavalla?
millä avalla hän on ihana?
Olette nuoria. Hän voi olla lapselllinen, ei ymmärrä käytöstään, tai sitten kusipää narsisti.
Tuolla tavalla ei kihlattuja käsitellä!
Asia on vakava. Voi olla, että kihlattusi ei kykene ajattelemaan toisten tunteita. Jos sama asia esiintyy muussakin, ehitä hänet heti pellolle! Se asia ei muutu, korkeintaan voi lieventyä iän myötä. Tai pahentua.
Tai sitten hän on vielä kakara.
Mieheni ei ikinä kommentoi toisista naisista minulle noin. En oikeastaan edes ole nähnyt hänen "katselevan" naista. Toki sen nyt tiedän, että jos oikein kaunis nainen tai avara kaula-aukko tulee vastaan, niin siihen miehen katse varmasti kiinnittyisi kuten aina, mutta ikinä hän ei ole tehnyt sellaista minun nähden ja arvostaa sen verran, ettei loukkaisi.
Tuo poikaystäväsi vaikuttaa olevan kyvytön näkemään asiaa sinun kannaltasi tai asettumaan asemaasi. Ei kauhean hyvä piirre kumppanista pitkällä rundilla. :/ Ja se mua tuossa eniten huolestuttaa. Jos ei tuon verran osaa ottaa sinua huomioon, niin mites pystyisi siihen muutenkaan. Se on ihan sama tykkääkö hän kommentoida muita naisia, kun toinen siitä mielensä pahoittaa. Jos mieheni ihan suoraankin sanoisi, että jokin asiani loukkaa häntä, niin viimeistään silloin sellaisen lopettaisin.
Sä et tunne itseäs riittäväks, mies ei osoita sinulle merkitystäsi...ei hyvä. Katsominenhan ei tee sinusta riittämätöntä, mutta tuo totaalinen sinun sivuuttaminen tekee ehkä tuosta pojasta sinulle riittämättömän eikä tarpeeksi hyvän...?
Hei, tyttö 45455!
Ongelmasi vaikuttaa olevan niin samanlainen kuin minun ongelmani. Tässä on tiivistettynä meidän tarinamme:
Olemme 24v, seurustelleet lähes 5 vuotta yhdessä. Ei asuta yhdessä, mutta rakastamme toisiamme hyvin paljon. Meillä on virallisesti eri osoitteet, koska ei haluta niin nuorena ja niin nopeasti sitoutua kunnolla, eikä haluta toisillemme ahdistuksia, joten saamme tarvittaessa aina tilaa kun siltä tuntuu.
2 ensimmäiset vuodet menivät helposti, ei isoja riitoja eikä pahemmin erimielisyyksiä. Olimme aivan rakastuneita toisiimme. Sitten tuli arki ja silti jaksoimme jakaa huolemme ja ilomme, jakaa yhteista aikaa toisillemme. Mutta ajan myötä huomaa juuri tuollaiset "muiden naisten kattelemiset ja kehumiset ja jopa kuolaamiset" eteen. Koska tuntee liian hyvin toisen, niin tietää jopa silmänkulmasta kun toinen kuolaa jotain ohikulkevia tissipareja.
Olemme keskustelleet paljon ja olemme tulleet juuri viikonloppuna päätökseen, että meidän on annettava tilaa ja aikaa poikaystävälleni, jotta hän voi kasvaa aikuiseksi, saada kokemuksia, ja olla valmis asettumaan kunnolla parisuhteeseen. Koko aikuistumisenajan olemme olleet toisemme kanssa, hän on minun eka ja minä hänen. Vaikka rakkaus on suuri ja läsnä, ei se riitä kaikkiin. Kaikki johtuu vaan siitä, että on liian nuori ja utelias. Kihlattusi varmaan rakastaa sua ja pitää sua tärkeämpänä kuin mikään muu maailmassa, mutta jos rakastat häntä myös, tue häntä kokeilemaan siipiään. Tue häntä löytämään oman itsensä.
Meidän tauon/eron prosessin aikana (joka kesti 4kk), olen tajunnut sen, että asioista kannattaa keskustella avoimesta toisillenne. Mua satutti ihan hirveesti kuulla totuudet, kuulla kun se sanoo, että sen viriilit ajatukset vaan laukkaa kun näkee jotain hottiksia kadulla. En väitä, että aikuiset miehet eivät kato muita. Kaikki kattoo ja miettii muita, mutta kokemuksien ja iän myötä, hän osaa ignorata hetkellistä mielenkiintoa, hän osaa sitten handlata sen tiedon paremmin. Mua nyt helpottaa sen, että meidän ero ei johtunut rakkauden puutosta, vaan siitä, että ollaan liian nuoria. Ja jos rakastamme oikeasti toisiaamme paljon, löydämme kyllä tiet takaisin toistemme luokse. Sitten kun ei ole niin utelias, sitten kun ajoitus on kohdallaan. Me näemme tästä lähtien välillä, olemme yhteyksissä ja katotaan mihin tämä johtaa.
Mä suosittelen puhua kihlattusi kanssa syvästi. Mutta mitään seuraavaa askelta ei kannata ota tuossa iässä eikä tässä ajankohdassa. Mieluummin eläätte toistenne kanssa ystävinä, välittäen ja tukien, kuin riitaisana pariskuntana, joilla on vielä lapsia huolehtittavina. Jos se ei löydä sua takaisin, sä varmaan tuut löytäämään jotain toista parempaa miestä, joka on jo kokenut, ja osaa kohdella naisia, eikä tarvitse olla kieli ulkona kuin ei olisi ollut luolassa viimeiset miljoona vuotta, eikä ole nähnyt ikinä hemaisevia tyttöjä. Mutta kannattaa myös pitää välit kuitenkin hyvänä, muttei liian lähellä. Älä anna sen pitää sua itsestään selvyytenä. Tee itsenäisesti omia asioita, nähdä sen välillä, näyttää sille, että sä voit hyvin ja näytät hyvältä. Ei varmaan kestä kauan ennen kuin kihlattusi tajuaa mitä on menettänyt. Ja voihan olla, että hän on yskin vähän aikaa, ja kokee sinkkuuttaan ja huomaa, että naisten takana juokseminen ei tuota tulosta eikä luo ihanaa lämmittävää tunteita kuin olla rakastetun eli sun kanssa. Nämä ovat vaan mun arvaukset. Mäkään en tiedä mitä meidän omassa suhteessa tulee tapahtumaan. Mutta sen tiedän, että annan sen mieluummin löytää mua uudestaan kuin jäädä jumittamaan mun kanssa ja huomaa vasta kolmekymppisenä, että olen väärä nainen. Tiedän, että se on niin vaikeata kun rakastaa jotain tosi paljon ja silti sen parhaaksi, sunkin parhaaksi, on annettava sen olla rauhassa tutkimassa maailmaa. Mä meen nukkumaan joka ilta tuntien yksinäisyyttä, herään joka aamu tuntien ahdistusta. Mutta se menee varmasti ohi, jos kaikki pääsee yli niin miksen minäkin, sinäkin! Jokaisella asialla on tarkoituksensa, ei sitä vältämättä näe nyt, mutta sitten kun olet elämäsi kumppanisi kanssa, sitten tajuat. Mutta se oikeasti helpottaa kun tietää, että vaikkei olemme yhdessä, rakastamme toisiamme silti. Joku 2 vuotta kestävä tauko elämän pituisessa suhteessa, ei tunnu niin pitkältä.
Hei, tyttö 45455!
Ongelmasi vaikuttaa olevan niin samanlainen kuin minun ongelmani. Tässä on tiivistettynä meidän tarinamme:
Olemme 24v, seurustelleet lähes 5 vuotta yhdessä. Ei asuta yhdessä, mutta rakastamme toisiamme hyvin paljon. Meillä on virallisesti eri osoitteet, koska ei haluta niin nuorena ja niin nopeasti sitoutua kunnolla, eikä haluta toisillemme ahdistuksia, joten saamme tarvittaessa aina tilaa kun siltä tuntuu.
2 ensimmäiset vuodet menivät helposti, ei isoja riitoja eikä pahemmin erimielisyyksiä. Olimme aivan rakastuneita toisiimme. Sitten tuli arki ja silti jaksoimme jakaa huolemme ja ilomme, jakaa yhteista aikaa toisillemme. Mutta ajan myötä huomaa juuri tuollaiset "muiden naisten kattelemiset ja kehumiset ja jopa kuolaamiset" eteen. Koska tuntee liian hyvin toisen, niin tietää jopa silmänkulmasta kun toinen kuolaa jotain ohikulkevia tissipareja.
Olemme keskustelleet paljon ja olemme tulleet juuri viikonloppuna päätökseen, että meidän on annettava tilaa ja aikaa poikaystävälleni, jotta hän voi kasvaa aikuiseksi, saada kokemuksia, ja olla valmis asettumaan kunnolla parisuhteeseen. Koko aikuistumisenajan olemme olleet toisemme kanssa, hän on minun eka ja minä hänen. Vaikka rakkaus on suuri ja läsnä, ei se riitä kaikkiin. Kaikki johtuu vaan siitä, että on liian nuori ja utelias. Kihlattusi varmaan rakastaa sua ja pitää sua tärkeämpänä kuin mikään muu maailmassa, mutta jos rakastat häntä myös, tue häntä kokeilemaan siipiään. Tue häntä löytämään oman itsensä.
Meidän tauon/eron prosessin aikana (joka kesti 4kk), olen tajunnut sen, että asioista kannattaa keskustella avoimesta toisillenne. Mua satutti ihan hirveesti kuulla totuudet, kuulla kun se sanoo, että sen viriilit ajatukset vaan laukkaa kun näkee jotain hottiksia kadulla. En väitä, että aikuiset miehet eivät kato muita. Kaikki kattoo ja miettii muita, mutta kokemuksien ja iän myötä, hän osaa ignorata hetkellistä mielenkiintoa, hän osaa sitten handlata sen tiedon paremmin. Mua nyt helpottaa sen, että meidän ero ei johtunut rakkauden puutosta, vaan siitä, että ollaan liian nuoria. Ja jos rakastamme oikeasti toisiaamme paljon, löydämme kyllä tiet takaisin toistemme luokse. Sitten kun ei ole niin utelias, sitten kun ajoitus on kohdallaan. Me näemme tästä lähtien välillä, olemme yhteyksissä ja katotaan mihin tämä johtaa.
Mä suosittelen puhua kihlattusi kanssa syvästi. Mutta mitään seuraavaa askelta ei kannata ota tuossa iässä eikä tässä ajankohdassa. Mieluummin eläätte toistenne kanssa ystävinä, välittäen ja tukien, kuin riitaisana pariskuntana, joilla on vielä lapsia huolehtittavina. Jos se ei löydä sua takaisin, sä varmaan tuut löytäämään jotain toista parempaa miestä, joka on jo kokenut, ja osaa kohdella naisia, eikä tarvitse olla kieli ulkona kuin ei olisi ollut luolassa viimeiset miljoona vuotta, eikä ole nähnyt ikinä hemaisevia tyttöjä. Mutta kannattaa myös pitää välit kuitenkin hyvänä, muttei liian lähellä. Älä anna sen pitää sua itsestään selvyytenä. Tee itsenäisesti omia asioita, nähdä sen välillä, näyttää sille, että sä voit hyvin ja näytät hyvältä. Ei varmaan kestä kauan ennen kuin kihlattusi tajuaa mitä on menettänyt. Ja voihan olla, että hän on yskin vähän aikaa, ja kokee sinkkuuttaan ja huomaa, että naisten takana juokseminen ei tuota tulosta eikä luo ihanaa lämmittävää tunteita kuin olla rakastetun eli sun kanssa. Nämä ovat vaan mun arvaukset. Mäkään en tiedä mitä meidän omassa suhteessa tulee tapahtumaan. Mutta sen tiedän, että annan sen mieluummin löytää mua uudestaan kuin jäädä jumittamaan mun kanssa ja huomaa vasta kolmekymppisenä, että olen väärä nainen. Tiedän, että se on niin vaikeata kun rakastaa jotain tosi paljon ja silti sen parhaaksi, sunkin parhaaksi, on annettava sen olla rauhassa tutkimassa maailmaa. Mä meen nukkumaan joka ilta tuntien yksinäisyyttä, herään joka aamu tuntien ahdistusta. Mutta se menee varmasti ohi, jos kaikki pääsee yli niin miksen minäkin, sinäkin! Jokaisella asialla on tarkoituksensa, ei sitä vältämättä näe nyt, mutta sitten kun olet elämäsi kumppanisi kanssa, sitten tajuat. Mutta se oikeasti helpottaa kun tietää, että vaikkei olemme yhdessä, rakastamme toisiamme silti. Joku 2 vuotta kestävä tauko elämän pituisessa suhteessa, ei tunnu niin pitkältä.