Ei nämä solmut aukea vaikka kuinka yritän. Pitäis varmaan luovuttaa ja erota mutta mistä siihen voimia?
Miten pärjään yksin lasten kanssa, miten selviän asuntolainasta ym?
Hyvä kun sängystä ylös pääsen. Toi äijä ei tee mitään kotona eikä puhu, ihan ku ongelmia ei olisikaan. Inhoan koko äijää mutten halua erota, apua tarviin. Onneks loma loppuu ja pääsen töihin, eroon tästä paskasta.
Miten pärjään yksin lasten kanssa, miten selviän asuntolainasta ym?
Hyvä kun sängystä ylös pääsen. Toi äijä ei tee mitään kotona eikä puhu, ihan ku ongelmia ei olisikaan. Inhoan koko äijää mutten halua erota, apua tarviin. Onneks loma loppuu ja pääsen töihin, eroon tästä paskasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itekin miettinyt, ottas ja lähtis..
paha vaan että oon vanhempainvapaalla, enkä vielä työelämässä..jos olis töissä ni vois vaikuttaakin raha-määrään minkä kuussa sais, sen jälkeen voiskin pärjätä lapsen kans..nyt pitäis jaksaa monta kuukautta,enkä haluais lasta alle vuoden ikäisenä hoitoonkaan viedä..
voimia sulle!ei varmasti olla ainoita jotka elää huonossa suhteessa..
itse en voi tietäää teidän kummankaan tilannetta koska minulla ei ole lapsia mutta kyllähän sen miehenkin pitää osallistua rahallisesti lasten elämään,lapsilisät jne.. erosa voin sanoa että jos siltä tuntuu niin ei auta muuta kun lähteä jos ei halua enää vuosia "tuhlata" ja se voi alkaa tuntumaan kokoajan vaikeammalta,kokemusta on yli 4 vuoden suhteesta,"ollaan yhdessä,erotaan jne" pettämistä löytyy loppujen lopuksi kummaltakin taholta,mutta ei tästäkään enää hyvää suhdetta sais kun on tapahtunut mitä on. kaipa kaikella on tarkoitus. ja uskon kyllä siihen,jos minä selviän tästä elämään niin takaan että jokainen selviää!
Me exn kanssa saatiin aikaseksi riita asiasta kuin asiasta, kai se on normaalia 10 v suhteen aikana, kun tuntee toisensa liian hyvin..
Tulee sanottua suoraan asiat vaikka välillä vois pitää suunsa kiinni.
Mies muuttui yhtäkkiä mustasukkaseksi, arvosteli minua monessa asiassa, sai minut tuntemaan täydeksi nollaksi =S
Vihasin häntä enemmän kuin rakastin, välillä rakastin enemmän kuin vihasin... Loppujen lopuksi riideltiin koko ajan, tai lähinnä hän haukkui minua kunnes sanoin että lähde menemään, no hän lähti ja ja tuli takaisin.. lähti ja tuli takaisin monta kertaa puolenvuoden aijan, annoin anteeksi kaikki pahat sanat monen monta kertaa..
Lopulta aloimme molemmat etsimään asuntoa ex löysi sen ennemmin ja muutti pois. Lapset jäivät minun kanssa ja pakko myöntää että ei tämä helppoa ole, mutta henkinen väkivalta on poissa ja tunnen voivani jonkin verran paremmin. Pidämme yhteyttä kuitenkin päivittäin, ja olemme kohtalaisen hyvissä väleissä, erosta kun on vasta kuukausi =)
Minä 10 vuoden suhteen aikana menetin lähes kaikki ystäväni, koska mieheni ei pitänyt että menin yksin minnekkään eikä hän ikinä halunnut tulla mukaan. Nyt olen yksin, todella yksin...
Mutta selviän! Ilman tätä ajatusta en selviäisi!! Pitää uskoa vaikka ei olisi mitään toivoa, jonain päivän olen pohjalla kunnes taas jokin asia loksahtaa paikalleen ja valoa näkyy tunnelin päässä. Lapset pitää minut "elossa", ilman niitä tuskin söisin tai nousisin sängystä tai edes jaksaisin hoitaa kaiken maailman paperihommat.
Pitää vaan uskoa parempaan huomiseen
Käsittääkseni yksinhuoltajat saavat kaiken mahdollisen tuen. Vähän hankalampi ilman lapsia erota, kun ei saa mitään tukia mistään. Olet ihan pohjasakkaa, jos ei ole mukuloita. Yritä siinä sitten pärjätä pienillä tuloilla. Etkä ole yksin, vaan onhan sinulla lapset. Minulla huutaa tyhjät seinät hiljaisuuttaan. Eikä tarvitse sanoa, että tee muksuja. Se ei ole mahdollista.
jos on lapsia niin ajatus tuntuu helpommalta olla yksin.. jos ei ole ja eroaa niin silloin vasta yksin onkin,ei ole rutiineita,ei tarvii tosiaankaan kun nousta vessaan ja takas nukkumaan.