Mitä mieltä olette siitä, jos oma puoliso menee kahville vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa, jota ei tunne hyvin entuudestaan? Voiko kahvilla käydä puhtaasti kavereina? Vaiko onko kahville pyytäjällä aina jotain muutakin mielessä?
Kaverina kahville?
443322
92332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pairsuhde ei minusta normaalitilanteessa estä uusiinkin ystäviin tutustumista, ei kiinnostava yksilö aina ole kiinnostava seksuaalisesti, vaikka vastakkaista sukupuolta oliskin. Minun vinkkelistäni hyvä suhde on niin varma ja turvallinen ettei vastakkaisesta sukupuolesta tarvitse tehdä mörköä jota pitää välttää :D vaan voidaan suhtautua ihmisiin ihmisinä, myös silloin kun he ovat kiinnostavia uusia tuttavuuksia.
***
se on vähän "niin ja näin". Siellä saattaa olla jotain motiiveja, joita ei kerrota.
Miksi puoliso ei etsi samaa sukupuolta olevia ihmisiä ja käy näiden kanssa kahvilla? Pitääkö sen olla juuri vastakkaista sukupuolta?
Miksi sen pitää olla juuri samaa sukupuolta, miksei vastakkaista?
Onko sukupuoli niin tärkeä? Kun on mukava ihminen, mahdollisesti uusi hyvä ystävä, ihminen jonka kanssa tulee hyvin juttuun... miksi sen pitäisi kaatua siihen että osapuolet omaavat erilaiset sukupuolielimet?
En vain ymmärrä. Jos joku osaisi minulle perustella tämän, hienoa. Nyt en vain vielä pysty ymmärtämään miksi eri sukupuoli meinaisi aina seksuaalisväritteistä motiivia kanssakäymisessä.
***
Olemme pariskunta, jolla on molemmilla paljon nais-ja miespuolisia kavereita kummallakin, joten sinänsä en kyseenalaista naisen ja miehen välistä platonista ystävyyttä. En niinkään pohdi tilannetta, jossa kaksi ihmistä jo jotenkin tuntee toisensa esim. töiden kautta, ovat jutelleet monta kerta ja huomanneet tulevansa hyvin toimeen ja menevät sitten keskenään kahville.
Sen sijaan mietin miten parisuhteessa tulisi toimia tilanteessa, jossa tapaa mukavan tyypin esim ystävien juhlissa, molemmat tulevat hyvin hyvin juttuun ja tämä pyytää kahville? Tiedän, että kukaan ei voi neuvoa miten toisten tulisi toimia, mutta olisi kiva kuulla toisten mielipiteitä..
Itseäni on ruvennut vaivaamaan mieheni avoin suhtautuminen tälläisiin tuttavuuksiin. Olenko vainoharhainen, kun koen epävarmuutta? Mieheni kyllä sanoi, että jos tuollainen tilanne tulisi vastaan, niin toki selvittäisi millä mielellä toinen on häntä kahville pyytänyt ja jos kyse olisi muusta kuin"onpas hyvä tyyppi, tuo olisi mukava kaveri"-ajattelusta niin ei tapaisi kyseistä tyyppiä.
Mieheni on hyvin luotettava, en usko että on koskaan pettänyt ja muutenkin hyvin turvallinen. Hmm. Vaivaa vain, kun lähipiirissäni ihmeteltiin, miksi varatut ihmiset tutustuisivat ennestään tuntemattomiin vastakkaisen sukupuolen ihmisiin kaverimielessä. heistä se oli outoa. Ja siitä lähti kytemään epävarmuus. Emtä jos olenkin liian luottavainen ja sinisilmäinen?
..on hirveesti hyvän päivän tuttuja. Se on ihan luonnollista. Häntäheikit on erikseen.
Minun mielestäni mies ja nainen voivat periaatteessa olla ihan ystäviäkin, mutta se riippuu niin monesta asiasta. Olisin kyllä mustis jos minun mieheni (jota minulla tällä hetkellä ei ole) tutustuisi kivaan naiseen jossain juhlissa ja menisi sit vielä naisen kanssa kahdestaan kahville.. eri juttu jos minutkin pyydettäis mukaan. Tosin uskon, että miehen ja naisen välinen alkava ystävyys loppuisi siihen (tai jatkuisi salaa), koska jutut eivät olisikaan enää samanlaiset jos vaimo olisi mukana. Mihin miehesi tarvitsee naispuolisia ystäviä ja mihin sinä tarvitset miesystäviä? Mistä he/ te keskustelette? Minullakin on muutamia miesystäviä, joita tarvitsen yleensä vain silloin, kun tarvitsen miesnäkökulman johonkin parisuhteeseen liittyvästä asiasta tai miksi mies käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, siis selittämään miehen käytöstä. Ja miehet käyttävät minua tasan samaan tarkoitukseen, eli kertovat minulle naishuoliaan. No joo, joskus voin kysellä heiltä jotain teknisiä juttuja, tai pyytää korjaamaan pesukonetta ym., mut enimmäkseen kyse on parisuhteen ruotimisesta puolin ja toisin. Ja vielä lisätäkseni epäluuloisuuttasi kerron, että kaikki nämä miesystäväni ovat jossain vaiheessa yrittäneet tai olleet enemmän kuin ystävyyttä ja osa heistä yrittää vieläkin. Itse olen rakastunut erääseen heistä ja tyydyn ystävyyteen, kun en muutakaan saa. Siis ne miehet, joihin itse en tunne mielenkiintoa ovat turvassa, vaimojen/tyttöystävien ei tarvitse olla huolissaan, mutta tuo johon olen rakastunut.. huh huh...
Kokonaan eri asia ovat työ- tai opiskelukaverit, joiden kanssa jutellaan enimmäkseen vain asia-asiaa.. ja vanhat ystävät, jotka ovat olleet olemassa jo ennen parisuhdetta. Yritin tässä vaan sanoa, että uudet ystävät, joihin on tutustuttu tuollaisissa olosuhteissa ovat aina epäilyttäviä. Joko miehelläsi tai tällä naisella on mielessään muu kuin ystävyys, mutta siitä on helppo alkaa. Sinuna pyytäisin päästä mukaan kahville, näet jo miehen ilmeestä, mikä on tilanne...jos hän alkaa selittämään, mikset voi tulla mukaan tai ilmoittaa, että ei aiokaan mennä (voi silti mennä salaa), niin kyseessä oli 1. vaiheen ihastus.
Hyvä sinulle. Et ole niitä jotka ensimmäisenä naisen ja miehen kaupungilla yhdessä kävelevän nähdessään tuumivat "nuo harrastavat seksiä tai ainakin haluavat sitä". Naiset ja miehet viettävät aikaa yhdessä niin monesta muustakin eri syystä kuin siitä yhdestä, on naurettaava ajatella nimenomaan seksuaalisen kiinnostuksen tai sen esiasteiden olevan kyseessä aina kun kahvilla istuva pari on eri sukupuolia.. (entä biseksuaalit? Onko kukaan turvassa?)
Yhdessä vastauksessa kysytään "mitä puhuttavaa niillä mula olisi?" Hmmh. Ajatellaanpa. Mitä tahansa, aivan kuten muillakin ihmisillä? Onko vastakkaisen sukupuolens eura todella niin tyhmistävää että "tissit" on ainut asia josta pystyy puhumaan tai jota koko ajan miettii? Geesh!!
Siitä olen samaa mieltä että jos ajattelee tuota kahvittelua, ei puolison mukaan tulemisen pitäisi olla este. Meillä useimmilla on ystäviä joiden seurasta puoliso ei niin välitä mutta toki he voisivat mukana olla :D eri asia sitten nauttisivatko he seurasta lainkaan.
Tapaan joka päivä ihmisiä ja joistakin tulee pienen juttutuokion jälkeen tosiaan mieleen että hitto, tuon voisi kyllä kutsuä päivälliselle kotiinkin. Tai jätskille töiden jälkee. AInut mikä jarruttaa on tosiaan se kulunut käsitys siitä että jos tosiaan ottaa ja kutsuu jonkun niille jätskeille töiden jälkeen,
se voitaisiin tulkita treffiehdotukseksi.
***
Se vähän riippuu...
Eli jos on jo entuudestaan sellainen, että kavereita on joka paikka täynnä ja aina on käynyt kaffella kenen kanssa vaan, niin ei kait siinä sit mitään. Yksi lisää ei varmaan haittaisi.
Mutta jos kyseessä tapaus, jossa kumppani harvemmin käy kenenkään kanssa kaffella ja kaikki kaveritkin on jostain ala-asteelta eikä uusia ole näkyvissä, niin ehkä sitten voisi ajatella, että mitähän se sieltä kahveelta hakee.
Esim. jos oma kumppanini yhtäkkiä päättäisi mennä tuntemattoman kanssa sidukalle, niin olisin kyllä hyvin harmistunut ja yllättynyt ja suuttunutkin.
Eli riippuu siis ihan tapauksesta yleensä.
Avopuolisoni kävi entisensä kanssa kahvilla pitkään kun olivat kuulemma kavereita ja niin hyvissä väleissä, epäilinkin että asialla on jokin toinen puoli ja niinhän siinä kävi että puoli vuotta mua petettiin selkäni takana sit lopulta..
Itse teen juuri parhaillaan sitä samaa, tapasin oikein kivan tytön ja nyt suunnittelen muuttoa hänen luokseen. Naiseni luulee samalla että tilanne kotona on rauhoittunut ja olen unohtanut koko syrjähypyn..
No sitä saa mitä tilaa..