Ihmiset koittavat perustella älyllisesti mielipiteitään, jotka kuitenkin pohjautuvat vain omiin haluihin.
Oikea kysymys kuuluukin: Mitä haluat ja miksi sitä loppujen lopuksi haluat?
Oikea kysymys kuuluukin: Mitä haluat ja miksi sitä loppujen lopuksi haluat?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä haluan tyttöystävän, jotta minulla olisi viimeinkin seksielämä, jotta olisi oma kulta jota kutitella, jotta olisi joku kuka ja josta välittää, jotta olisi joku kenen kanssa jakaa elämä, jotta voisin joskus jatkaa sukuani, jotta tässä elämässä olisi viimeinkin jotain oikeasti merkittävää ja tärkeää, jonka puolesta jaksaa taas eteenpäin pystyssäpäin.
Haluan tyttöystävän, koska nyt olisi sen aika. Viimeinkin.
aina kärsimystä. Sehän on sellainen jojo-liike. Pompitaan elämässä ylös ja sitten taas alas.
Ajattelet varmaan, että tyttöystävän saaminen tekisi sinut onnelliseksi?
Sehän on normaalia, ainahan kaikkien tekojen takana on se, että ihminen haluaa olla onnellinen. Niidenkin tekojen, jotka vaikuttavat muista omituisilta, tai vaikka ovat rikollisia, niin niidenkin tekojen taustalla on se, että ihminen haluaisi olla onnellinen. Eikö vain?
Saat tyttöystävän - menetät tyttöystävän. Sitten haluat taas jotain, ehkä uuden tyttöystävän, ja kierre jatkuu. Voihan tietysti olla että elät hänen kanssaan onnellisesti elämäsi loppuun asti, kuten saduissa. Mutta onko se todellista onnea, että oma onnellisuus riippuu toisesta ihmisestä? Tai vaikka rahasta?
Tiesitkö että lottovoiton saatuaan ihminen on onnellinen keskimäärin vain puoli vuotta? Ajatella.
"toinen ihminen ei tee onnelliseksi, vaan itse tekee itsensä onnelliseksi." BULLSHIT! Lähes kaikki saavat ihmissuhteesta elinvoimaa ja ihan tutkimusten mukaan avioituneet miehet ovat onnellisempia kuin avioitumattomat. Ja jos toisen ei voi olettaa tuovan uutta onnellisuutta ja täyttymystä, niin miksi pariutua? Ihan vaan ajantappamiseksi? En minä muuten odota, että ihmissuhde muuttaisi minut täysin, mutta on se perkele, kun olen ollut jo kolkyt vuotta lähes yksin ja kun haluaisin muuta, niin vastaukseksi saa jotain ihme viisastelua!
oma valinta onko onneton yksinään. Eivät kaikki ole, mikseivät ole?
Jos et ikinä saa naista itsellesi, niin jämähdätkö omaan haluusi ja kärsit loppuikäsi? On niitä muitakin ihmissuhteita kuin parisuhde. Ja on niitä muitakin asioita, joista ammentaa elämäänsä sisältöä kuin ihmissuhteet.
Mitä suosittelisit? Tiibettiin valaistumaan? Postimerkkikokoelmaa rakentamaan? Hyväntekeväisyyttä harrastamaan? Pyhitänkö elämäni raamatun tutkimiseen? Kuntoilenko itseni mr. Olympiaksi? Mieluummin vaikka kuolen haluuni, kuin hautaudun siihen illuusioon että olen täysin riippumaton, oman itseni täysin kontrolloiva pseudo ihmis-jumala. Joku nihilistinen uber-Nietscheläinen superihminen
niin ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa oikein hyvältä.
jos saat sen tyttöystävän, etkä kuitenkaan olisi hänen kauttaan onnellinen, vaikka tilastollisisesti sinun pitäisikin olla? Tä?
Se on totta, kaikki aina alkaa jauhaa jotain tekosyvällistä sontaa ihmisenä olemisesta. Totta on että jotkut on onnellisia yksin, mutta jotkut parisuhteessa, ja miksei saisi toivoa? Eihän sitä jumalauta löydä ainakaan jos mieli ei ole avoin ja toive olemassa: usein toive ja haave on ehdotonkin edellytys asioitten toteutumiselle.
Kyllä, on muitakin suhteita kun parisuhde, mutta on ihan täyttä teeskentelyä, että ne voisivat olla parisuhde. Olen mäkin ihan tyytyväinen elämääni sinkkuna ja onnellinenkin joskus, mutta kyllä mä siltikin nään jotain: monet ihmiset haluaa ja toivoo parisuhteen ja ovat onnellisempia siinä. Kyllä se voi olla yksi isokin osa onnellisuutta ja tyytyväisyyttä.
Mäkin olen ollut pitkään sinkku, siis paljon elämästäni ja nyt ehkä alkanut hyväksyä tosiasioita sillai ilman mitään tolkutonta kaipuuta, mutta mun mielestä on viisastelua, ja tekopyhää kenenkään alkaa tollee jauhamaan, että joo, kato, ei se sun elämääs muuta eikä paranna eikä mitään. Tottakai kaikkien pitäisi tajuta, että lopullinen vastuu elämästään (ammatista, millaiseksi kasvaa, mitä valintoja tekee, miten liittonsa oman osuuden hoitaa jne.) on itsellä, mutta kyllä se on vaan silti ihan eri asia olla yksin. Ja kantaa kaikki asiat aina yksin.
Kyllä se nyt jotain, koska niin moni sen valitsee ja sitäpaitsi: sehän on yksi tie kasvaa ihmisenä.
Olen sun kanssa niin samaa mieltä: viisastelua ja teennäistä sontaa.
En suunnitellutkaan olevani kenenkään kautta onnellinen, siitä huolimatta että sinä itsepintaisesti sen tulkitset niin. Mutta hei, mitäpä ei ihminen tekisi puolustaakseen omaa puutteellista ajatustaan?
et olisi edes onnellisempi, tai vaikka olisit jopa onnettomampi. Missä se vika sitten olisi?
ihmisillä on taipumus järkeistää omat halunsa ja usein siinä samalla mitätöidä toisten eriävät mielipiteet.
Ei sanota muuta kuin että sinulla on mopo lähtenyt hanskasta. Teoriasi on perustavanlaatuisesti haastettu, ja yrität johdatella kuitenkin tätä "tarinaa" haluamaasi suuntaan.
Sinähän et näet voi kristallipallostasi nähdä minun elämääni, etkä näinollen voi väittää siitä tuota etkä tätä. Saatika sitten että voisit sitä ennustaa.
Moro.
Vilpittömästi kysyn.
Pistää miettimään että kuka täällä järkeistää jopa toisten asioita ja haluja oman mielensä mukaisiksi?
Ja jos olet se sama kirjoittaja, niin mitäs muuta täällä teet kuin mitätöit toisten ajatuksia?
sinäkään sitä näe kristallipallosta.
Luuletsä olevas joku valaistunu kun olet lukenut budhalaisuuden perusteet jostain kirjasta? Kuule, haluista ei aiheudu ihan pelkästään kärsimystä, vaan myös tavoitteita, iloa, onnistumisia ja sellaisia kokemuksia, jotka joskus vie synkienkin aikojen yli. Ei haluamisessa mitään vikaa ole, vaan siinä, mille tasolle sen vie.
Tyttöystävän saaminen tekee monet onnelliseksi ja vaikka sen voi menettääkin, voi jäädä elävästä elämästä eläviä muistoja, jotka ovat jotain muuta kun teoreettinen ja teeskennelty elämän muka-pohtiminen. On asioita, mitä ei koe kun kokemalla. Kaikki se kuuluu elämän ja myös onnellisuuden kirjoon, useimmilla.
Osalla ei. He valisevat toisen tien ja sä tuskin kuulut heihin.
Mutta sitten on tietty sinkut, jotka viihtyvät yksin, ja ovatkin onnellisia, mutta suurinosa heistäkin on avoimia suhteelle.
Rikollisilla ei todellakaan aina ole tarve olla onnellinen, esimerkiksi väkivalta ei tee ketään onnelliseksi eikä siellä ajatella onnen olevan se juttu. Vaan rahan, hyödyn, selviämisen, toimimisen niinkun heidän mielestään kuuluu.
Psykopaatit eivät tunne onnea ollenkaan: puskaraiskaajat ovat suurinosa psypaatteja, samoin esim.mafiosot. Ei heillä ole tunnerekisteriä, eivätkä he etsi onnea. Osa ihmisistä myös kidutuksen ja muun seurauksena kehittää sosiopaattisia piirteitä.
Että ei, ihmisen tekojen taustalla ei todellakaan aina ole halu olla onnellinen, tuo on ehkä hieman romantisoitu kuva ihmisestä. Rikollisista puhumattakaan.
Onni riippuu aina suurimmalla osalla toisista, siinä mielessä, että toisiakin on oltava, harva on saari. Seurustelussa ei kuitenkaan ole tarkoitus olla riippuvainen, niinkuin olet ilmeisen väärin ymmärtänyt. Samat omavastuut pätee, itse on valittava uransa ja ystävänsä, mitä kuuntelee ja sietää, mitä ei, miten sitoutuu ja miten itse suhdetta hoitaa, miten asiat kokee ja ottaa, ja miten itsestään huolehtii. Ei parisuhteessa ole tarkoituskaan heittäytyä toisen käsivarsille, mutta saa sitä silti toivoa ja haluta. Pitääkin, jos sen aikoo koskaan saada, ja vaikkei aktiivisesti, että etsii etsimällä, niin ajatukselle pitää olla avoin.
Niin, lottovoitto helpottaa elämää, mutta ei ole saavutus. Ihmisen itsevarmuus kasvaa saavutuksien ja voittojen (yleensä itsensä voittamisen) myötä, mitä se kenellekin tarkoittaa, mutta itsensä pitäisi haastaa ja elämää pitäisi elää. Perusteellista tyydytystä saa kun tekee asioita, jotka sydämessään kokee oikeiksi, ja joilla kokee saavuttavansa jotain. Ne onnistumiset, vaikka olisivat pieniäkin, säilyvät sydämessä silloinkin kun hetki on jo mennyt ohi.
Ihmiselle vapaus koittaa sitoutumisen myötä myöskin ja elämän hengellinen vapaus tulee monesti vain raa'an työn ja fyysisyyden kautta. Kokemuksena. Ja aito kokemus on hyvä ja tulee halun kokea kautta.
Ei ollut tarkoitukseni mitätöidä, vaan haastaa kyseenalaistamaan. Jos joku halu tekee ihmisen onnettomaksi, niin miksei sitä haluamista voi lopettaa? Kun sen kaiketikin voi.
Mutta ehkä olet niin viisas, että sinulla on siihen varaa.
"Rikollisilla ei todellakaan aina ole tarve olla onnellinen, esimerkiksi väkivalta ei tee ketään onnelliseksi eikä siellä ajatella onnen olevan se juttu. Vaan rahan, hyödyn, selviämisen, toimimisen niinkun heidän mielestään kuuluu."
Olen sitä mieltä, että kyllä hekin ajavat samaa asiaa takaa. Ei väkivalta teekään ketään onnelliseksi, mutta silti ihminen on toista kohtaan väkivaltainen, koska siten kuvittelee olevansa jotenkin vähän onnellisempi, loppujen lopuksi. Vaikka pääsemällä tasoihin jonkun kanssa. Jokin toisen tekemä asia kalvaa ja kuvittelee siten saavansa helpotusta oloonsa kun satuttaa toista, siis pitää päästä kostamaan. Tai jokin opittu asia, että näin kuuluu tehdä ja näin sitten tehdään ja hyvä niin, vaikka omien lasten kurittaminen.
Rikolliset tekevät rikoksia, koska haluavat rahaa, tai kenties jotain ihme mainetta omissa piireissään, tai huumeita, joiden avulla paeta pahaa oloaan, eli olla onnellisempia.
Olen minä edelleen sitä mieltä, että kaikkien ihmisten tekojen taustalla on jotain kautta saavuttaa onnellisempi tila. Jopa silloin vaikka ihminen vahingoittaisi itseään, silloinkin ihminen ajattelee että jos hän satuttaa itseään, niin se on hänelle aivan oikein ja siten on jonkinlainen oikeus tapahtunut, eikä hänen tarvitse kärsiä syyllisyyttä.
Enkä minä ole sitä sanonut että parisuhde olisi riippuvuutta, tai parisuhde olisi huono asia. Minusta vain ihmisen pitäisi olla ensin onnellinen itsekseen, kulostakoon kuinka kliseiseltä vain.
Haluan että totuus tulee esiin. En halua mitään perustelemattomia mutu-juttuja.
Näillä palstoilla näkee nykyään luvattoman paljon pelkkään älylliseen epärehellisyyteen perustuvia avautumisketjuja, hyvänä esimerkkinä vaikka kaikki ketjut joissa puhutaan 16-vuotiaista naisista.
Siitä juuri on ihmiselämässä kyse! Mitä yksilö tahtoo, ja onko hänen tahtonsa vahvempi kuin toisen yksilön. Yhtä helvetin taistelua syntymästä kuolemaan siis, vaikka olevinaan ollaan niin sivistyneitä, demokraattisia, moraalisia,.. Nykyään on kyse siitä, kuka on vahvin ja kuitenkin peittää alkeellisuutensa niin, että sen hyvällä tahdolla voi olla miltei huomaamatta.